sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Kisailtiin Cartageenassa.

"Ceterum censeo Carthaginem esse delendam"
(Marcus Porcius Cato vanhempi)
Myöhemmin Hamitkar Barkas perusti uuden Karhagon espanjaan eli Cartagenan.

Ja minusta sen Garttagenan voi ihanhyvin jättää hävittämättäkin, siellä järjestetään aina hyviä juoksukisoja.

Olimme tänään juoksemassa Carrera solidaria FP Pasion por Turkanan" kisan.
Kisassa juostiin 7 kilometrin matka, johon mahtui ylämäkiäkin meikäläisen kunnolle ihan tarpeeksi, ja portaiden alasjuoksua, joissa sai olla tarkkana että alas kunnialla selvisi.
Hanne ja Jukka olivat pokaleilla ja meikäläinenkin kunniakaalla 4 sijalla.



Hyväntekväisyys kohteena tässä kisassa oli Kenian Turkanan alue.



Syötiin hyvin.



Kuunneltiin paikallisen orkesterin musisointia.



Pantiin 'kyypari' hakemaan kaljaa, ja sitähän sai odotella, kun se itse ensin ryyppäsi läskit silmille.

Oma juoksuni oli minulle tähäntilanteeseen hyvä, ilman suurempia ahistus tuntemuksia menin, ylämäet kyllä tuppasi hidastumaan aikapaljon.
Panen tähän myöhemmin kellon kertomaa juoksusta, nyt pitää mennä lepäilemään.



Jore + Uuno +  Hanne



Meikä laskeutuu reitillä olevia portaita, tarkkana saa olla.

Ei nuo Garmin Connect sivut pelaa, ei nyt saa tietoja juoksusta tarkemmin näkyviin. We're sorryä vain pukkaa, no ehkä  myöhemmin.

Tulokset:

lauantai 16. helmikuuta 2019

Lauantain vetelehtimiset.

Tänään on tuo pumppu muljunnut aika tiheään, mutta päätin kuitenkin jaksaa pienen ulkoilulenkin.


Tuollaisen 8 kilometrin vedelehdin päivällä, aikaa kului lähes 50 minuttia.


Siinä reitinvarren kuvaa Laguna Salada de la Matalta.


Nämä puut on istutettu ainakin 5 vuotta sitten, no eihän ne kasva kun on sattunut tulemaan juuret ylöspäin, sen siitä saa kun panee amatöörit asialle.
Tai no kaipa se noin kuuluu mennäkkin, kyllä ne vielä siitä joskus...


Espanjassa kisojen lähdössä on yleensä aina aika äänekäs ja tiivis tunnelma, kuva viimeviikon Orihuelan kisan lähdöstä.
Menemme huomenna katsomaan, tai siis juoksemaan yhteen uuteen pienempään kisaan, tuonne Cartagenaan, jonka osanottomäärä oli rajattu 300 juoksijaan.

perjantai 15. helmikuuta 2019

Torrevieja tänään.

Torreviejassa oli 31.12 2018 yhteensä 86035 asukasta, joista Espanjalaisia 50 536 joten kyseessä on sangen kansainvälinen kaupunki.
Miehiä asukkaista on 42 761 ja naisia hieman enemmän 43 274
Vierasmaalaisista eniiten on, Brittejä 4984 - Venäläisiä 4063 - Ukraanalaisia 2991
Suomalaisia vuodenvaihteessa oli 580 Torreviejassa kirjoilla olevaa.
Torreviejan asukkaista eniiten kuuluu ikäluokkaan 40 - 45 vuotiaat (6401).

Omiin Torrevieja tänään tapahtumiin palaan illemmalla, kunhan näen mitä päivä tuo tullessaan.



Kävin päivällä pyöräilemässä tuon Pedrera tekojärven ympäri.
Järven kierto on pyöräilijöiden vakioreittejä, nytkin minua ohitteli isojakin pyöräilyryhmiä, sekä yksittäisiä pyöräilijöitä.





                     Näkymää Pedrera järvelle, 



                     Näkymää reitiltä Orihuelansuuntaan.



                   Matkalla oli syötävä eväsbanaani.

torstai 14. helmikuuta 2019

Nokan toipumispäivä.

Tänään on jonkimoisia poutapilviä seilaillut taivaalla, joten meikäläisen palanut ottanahka, kalju ja nokka saavat vähän palautusta, kun aurinko pistäytyy väliin pilventakanakin.

Aamusella juoksentelin kympin lenkin keskivauhdiksi tuli 6 minuttia ja 7 sekunttia, tuomosessa hurjassa vauhdissa pitää jo olla pitävät tossunpohjat että jokakurviin taittuu.



Lenkillä köpöttelin mm. tätä tietä, jota useinkin tuli 1997 mentyä lenkille kun asuin tuossa Alferdo Nobel kadulla.
Silloin pystyi vielä vetelemään yli 200 kilometrin viikkomääriä, ja vauhti lenkillä useimiten kaksiminuttia nykyistä kovempi.



Tätä polkua on myös usein tullut lasketeltua kohden urheilukenttää.



Urheilutalon julkisivua.



Urheilukenttä oli hiukan tummunut viimenäkemältä, ennen se oli punaisempi, pintaan on vissiin jotain ruiskutettu ensiavuksi, tai sitten kesän polttava aurinko on tehnyt tehtävänsä.
Ei siinä kyllä paljon näkynyt rataviivojakaan.



Muutenvain punaista, iltapäivän käveleskelylenkiltä.
Tänään oli sellainen kevyt tuuli, ja sieltä pohjoisensuunnalta, tuli pantua turhanpaljon vaatetusta päälle, hikeähän tuo pukkasi.
Mutta niin on ollut tänään(kin) väsynyt olo, ette etanan vauhdilla löntystellesäkin tuntui että pitää välillä istahtaa lepäilemään.

Päivän musikkitarjonnaksi vaika tämä.

tiistai 12. helmikuuta 2019

Ei oo helpoo.

Kyllä se on urheiluleiriläisen elämä kovaa, helpompi olisi kotimaassa vain pirtinikkunasta katsella pakkasen pauketta.
Aamulla yrittelin juoksulenkille.


Vähän torsoksi se jäi piti kävellä kotia, ja olo ei ollut niin mukava, nitroakin se vaati. Juoksua tuli 11 kilometriä, noin 6 minutin keskivauhdilla.

Eikä se nytkään niin helppoa ole, parvekkeella kahvilla ollessa hirveästi hiostaa kun on tummat verkkahousut jalassa.
Nyt ilmojen pitäisi vähän muuttua niistä yli 20 asteen lämpötiloista, 16 - 18 asteen päivälämpötiloja on lupaillut seuraavalle viikon jaksolle, toki aurinkoista säätä,
Kyllä se vain passaa semmoisetkin kelit.

Tänään ilmoitaudumme pariin kisaan, toinen tuolla Cartagenassa  ja toinen Mursiansuunnilla Alcantarilla.
Täällä näiden kisojen tuotosta avustetaan aina jotain hyväntekevyysjärjestöä, Ensiviikonvaihteen kisassa juostaan rahaa Kenian Turkanan alueen kuivuudesta ja ruokapulasta kärsiville.

Pistäydynpä hiukan käveleskelemässä, jatkan juttua myöhemmin.


Masa hotelli mereltäpäin kuvattuna.

Ei oo helppoa noiden kosketusnäyttöjen kanssakaan.
Puhelintahan en tahdo saada aina auki, kuntosalilla sormenjälkitunnistus ei alkanut toimimaan, vaan minulle oli tehtävä tunnistuskortti, ja sitten täällä asunnossa on liesi kosketusnäytöllä.
No minähän en tietenkään saa sitä päälle enkä päältä pois kun joskus satunnaisesti.


Olenkin päättänyt perustaa hipaisunäyttöjen vastustus yhdistyksen,
Perustava kokous on täällä meillä kämpillä, ja tilaisuudessa on runsas ruokatarjoilu jos liesi suostuu käynnistymään.
Surkea ihmiskuntaa piinaava keksintö koko kosketusnäyttö!.
Vai luokitellaanko minun kätöset peuran koparoiksi.
Hipaisunäytöt, en tykkää 😠😡😠...

No niin kun ei ole helpoo, sitä jatkuu koko päivän.
Uunon kanssa yritimme koneet savuten ainakin tunnin saada ilmoitautumisen tuohon Turkanan tulimaisen kisaan..
Mutta kädet jouduttiin nostamaan pystyyn, ilmoittautumiskaavake ei huoli Suomen passin numeroa, ja näin ollen ilmoittautuminen ei onnistunut.
Uuno väsää sähköpostiviestiä kisanjärjestäjälle, jospa sieltä vastattaisiin ongelmaan, ja mekin kisaan päästäisiin. Viimeinen ilmottautumispäivä onkin jo huominen, vai oliko se jo tänään...

Niin että ei tää helpoo oo.

maanantai 11. helmikuuta 2019

Vähäistä kammenvääntöä.


Aamun auringon nousu parvekkeelta kuvattuna.

Päivän pyöräily, muuta ei jaksa väsyttää.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Ei pidä väheksyä tahdonvoimaa.

Uuno lähti aamuhämärissä polkasemaan pyörällä Orihuelaan juoksukisoihin, niin pitihän se minunkin tehdä jotain repäsevää. Päätin juosta 20 kilometriä.

Juoksin tänään 2 tunnin 2 minutin juoksulenkin, matkaa tuli tasan 20 kilometriä.
No vaatihan se tosin kahden nitrosuihkeen verran helpotusta että siitä selvisin.



Jätkä oli aivan sippi kun lenkin loppuun pääsi.



Juoksin osan matkasta tuolla LaMatan rantahietikolla, oli siellä väkeä käveleskelemässä kun on sunnuntai päivä ja lämpöisä sää, pientä utuista pilvenhattaraa tosin välillä taivaalla oli.



Korkeuskäyrä juoksureitilläni näytti tältä.



Siitä on päivää vaille vuosi kun viimeksi olen 20 kilometriä juossut, 11.2 2018 juoksin Orihuelassa puolikkaan (1:34:49) Nyt tosiaan lenkkivauhti oli 6:05 kilometriä kohden, ja yhtään lujempaa en olisi jaksanut.

Kello ehdotti lenkin jälkeen 72 tunnin palautusaikaa.
Paskat, se Amerikkalainen kello laskee hampurilaisilla kasvatettujen usalaisten palautuksia, tai nykyisen pullamössöllä kasvatettujen ihmisten mukaan, ei se tiiä mitään 40 luvulla syntyneiden Lappilaisten jätkien palautumiskyvystä.

No jos jotain vähän erikoisempia tietoja lenkistäni kertoisi.
Olin juostessani 23 minuttia ilmassa, ja 99 minutin ajan jalka kosketti maata.
Pystysuuntaisesti kohosin juoksualustastani juoksun aikana 1520 metriä.
Vasen jalkani kosketti maata juoksunaikana 24 sekunttia kauemmin kun oikeajalka.
Juostessani otin 19991 askelta. 
No pannaan vielä keskisyke 124 ja maksimisyke tuossa pahimmassa nousussa 141.

Nyt pitää ootella uunon paluuta kisareissulta, ehkä sitten jatkan juttuani.


Hyvin oli uuno kisareissusta selvinnyt, raporttia varmaan myöhemmin uunon sivuilta löytyy.
Meikäläinenkin sai kisabolsan täynnä tavaraa, mm oikein miellyttävän pehmeä pitkähihainen blyyssipusero.
Nyt pitää palautella päivän lenkistä, ja jos huomenna jaksaa vois vaikka käydä pyöräilemässä.

lauantai 9. helmikuuta 2019

Viime tingan viritystä.

Jos viime tinkaa ei olis moni asia jäis tekemättä.
Tänään auringon noustessa lähdin juoksulenkille, pitäähän sitä harjoitella huomista juoksukisaa varten.
Juoksu suuntautui tuonne La Matan suuntaan, josta siirryin rantahietikolle ja jatkoin Guardamarin suuntaan aina korkeille hotelleille asti, ja sittenhän sieltä oli tultava viellä takasinkin.
Aikaa meni puolitoista tuntia ja matkaa tuli 15 kilometriä, se on pisiin juoksemani matka sitten elokuun.
Järkeähän touhussa oli juuri sen verran kun touhuissani yleensäkin, huomenna mahtaa väsyttää jo ihan nokko.

Moni varmaan ihmettelee mitä järkeä tuommoisen 'raakin' kisoihin on mennä, kun tulee häviämään sarjansavoittajallekkin yli kymmenen minuttia.
Järkeä, tai ei, ihmisen on tehtävä mikä ihmistä miellytää.
Minua ei koskaan ole oopperat, seuraelämän moninaiset kiemurat tai meluisissa kapakoissa istumiset ole kiinnostaneet, vaan viihdyn luonnossa samoillen, urheilunparissa itseäni rääkäten ja kaikessa puuhailussa joissa oman käden jäljet näkee.

Ja väittäisin että enemmän kun 99,99% ihmisistä ei koskaan tee mitään järkeväksi katsottavaa.
Ihmiset vain kansoittavat jo ennestäänkin liika kansoitettua maapalloa, tuhoten luonnonvaroja ja saastutaen ilmastoa, joten se siitä järkevyydestä.

Päivällä sitten kävin kävelylenkin kaupungin rantakatuja samoillen.
Tuli siinä tovi istuskeltua vakiopaikallanikin.


Tänäänhän helteinen ja aurinkoinen sää jatkui jo totutuun malliin.


Kansaa oli kovasti liikkeellä, ja osa oli rannalla auringoa ottamassakin.


No niin minä säästyin tämänviikon kisajuoksusta, uunon 'kankee' oli alkanut notkistelemaan, eikä näinollen oikein kisareissuun sopiva kulkuväline ole.


Niinpä päätetiin että uuno menee kisaan, kun on nuorempi ja tervekuntoisempi, joten minä nautiskelen pienen juoksulenkin kotimaisemissa, ja tietty aurinkoisessa hellekelissä.

Miettikääpä sitä siellä Suomenmaassa.

perjantai 8. helmikuuta 2019

Kanavanvarsipyöräily.


Pyöräilypäivä, ajelin Montesinon ja Sant Miguelin kautta kanavanvarteen.
On se lysti pyöräillä tuota kanavanvartta, siellä tulee jokavuosi käytyä pyöräilemässä.


Mantelipuutkin olivat jo aloittaneet kukkimisen.



Siinä puolestaan aamuhämärissä kävelleskellessä kuvattua maustepuiston aitaa.

torstai 7. helmikuuta 2019

Kivan lämmintä tänäänkin.

Valvontakamerankuva: Onhan se kuva aika epäselvä, mutta kyllä, uuno se on, ja salaa menossa jo päivän toiselle lenkille.

Oma lenkkini meni taasen kävelyksi aikaisemmin kun oli tarkoituskaan, väsy, ahistus ja lämmin sää imi mehut miehestä ennen aikojaan.

Niin se päivä on ollut tosilämmin ja aurinko kärventänyt kaljua ja nokka niin että kuono loistaa kun petteri punakuonolla.


Monenlaisia talvisäitä on näihin Torrenmatkoihin näinä 15 vuotena mahtunut, on nähty lumisade (ensimmäinen kerta sitten 78 vuoteen), tulvivat kadut ja myöskin lähes koko reissun kestäneet aurinkoiset lämpimät kelit.
Ja on kelit olleet millaisia tahansa, aina ne kuitenkin kotimaan kelit on voittaneet, ja useimmin myöskin Lapinläänin kesän sää on täkäläisiä talvi kelejä hävenneet.

Päiväkahvit, merimaisemissa parvekkeella, tosin se meri jäi kaiteentaakse piiloon.

On se mukavaa kun on lämmintä.
Tätäkin pukeutumismallia voi sanoa jo ylipukeutumiseksi, tämänpäivän lämmöissä.

keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Yksi päivä elämääni.

Lämmin aurinkoinen päivä, hyvä oli tehdä hidas pyörälenkki.


Tänään en edes yrittänyt juoksulenkille, väsytti vielä eilinen hölkkäily.
Tuo minun pyöräilylenkki sisälsi paljon pysähdyksiä, ja se ajovauhti, hiukan alle 16 kilometriä tunnissa ei päätä huimaa.
Tähän on tultu.


Kävin pyöräreissulla tuolla  ristikukkulalla, pohtimassa nykyistä tilaa ja tulevia toimenpiteitä.


Sitä tuntee joskus itsensä niin pieneksi, kun pohtii elämän syntyjä syviä.


Oli mukava pyöräillä kun keli oli kesäisen lämmin.


Eikä pyöräilyreitin maisemissakaan mitään vikaa ollut.

tiistai 5. helmikuuta 2019

Nokka punottaa muustakin kun cervezasta.

Rökäs oikein heinäkuun helteet vaikka on vasta helmikuu.


                                  Ja valoa riittää vaikka muille jakaa.


                                 Mukavasti vatsaläskiä lämmittää, tuo aurinko.


                                                     Katse merelle.

Me ilmotauduttiin uunon kanssa ensisunnuntaille Orihuelan 8 kilometrin kisaan, viellä ei ole päätetty millä kisaan mennään, riippuu vähän keleistäkin, jos vaikka polkupyörällä polkastais.

Olen aiemmin Orihuelan kisoissa juossut aina puolikkaan, mutta nyt en siitä selviäisi niin on tyytyminen lyhyempään matkaan.

Aiemmat kisat:
2007 - 1:15:56 sijoitus 1. (55 v.)
2010 - 1:23:01 sijoitus 1. (60 v.)
2011 - 1:26:51 sijoitus 1. (60 v.)
2012 - 1:24:15 sijoitus 1. (60 v.)
2016 - 1:28:03 sijoitus 1. (60 v.)
2017 - 1:27:29 sijoitus 1. (60 v.)
2018 - 1:34:49 sijoitus 6. (60 v.)

Mutta ei, kyllä nyt on yritettävä edes muutaman kilometrin juoksulenkille mennä.