Eletään vuoden viimeistä päivää.

             
           Hyvää tulevaa vuotta 2020 blogini lukijoille.            

                          Toivotaan myötäisiä tuulia tulevalle vuodelle.

Tänään vuoden päätökseksi kävin vielä Crevilenteen uudenvuoden juoksussa.
Juoksu on yksi vanhimmista ja arvostetuimmista uudenvuodenyön juoksuista Espanjanmaalla.
Juoksu kiertelee vuorenkupeessa olevan kaupungin katuja ylös ja alas 10 kilometrin matkan.
Meikäläisen otti kisa alun ihan kevyesti hölkkäillen, mutta kun pahempia oireiluja ei tuntunut, vanha kehno yllätti, ja menihän se loppupuoli kisasta ihan kilvanjuoksuksikin.

Loppuaikani 49.55 ja yli 70 vuotiaiden ukkojen nopein.
Eka vitonen 26.03 toinen vitonen 23.52
No on tuossa ekavitosessa 32 sekunttia lisää aikaa joka kului lähtöviivan saavuttamiseen.

Suomalaisnimiä löytyy tuloslistoilta useitakin, niitä voi tutkailla täältä.

Ehkä myöhemmin kisasta ja omasta juoksusta enemmänkin, ehkä joku kuvakin, mutta nyt hiukan hiukapalaa, ja menen katsomaan parvekeelta mikä pauke ja räiske tuolta ulkoa kuuluu.

Sieltä se merestä aurinko esiin ponnistaa ensivuonnakin.

Maratonvuosi 2019

Vuoden 2019 maratonit on juostu, tarkstelempa tilannetta, Lapin ja Suomen tasoilta:

Lapissa maratonilla kolmetuntia alitti 9 henkilöä, se on paremmin kun viimevuosina.

Kolmentunnin alituksia oli viimeksi enemmän vuona 2015 tuolloin 11 kappaletta, naisistakin silloin löytyi 3 kolmentunnin alittajaa.

Eihän se paljon ole, tuntuu että muutenkin kilpailuissa täydenmatkan, eli maratonin juoksevia on aina vain vähemmän.

No näissä kolmentunnin alittajissa moni oli kyllä edellisten vuosien aikoja hivenen paranneleetkin, se on positiivista.

Mutta odottaisin lisää juoksijoita maratonille, sekä jo mukanaolevia hiukan lisäämään panostusta tuloksien parantamiseen.

Kolmentunnin ajan tavoitelijan harjoittelussa jo yhdenkin reilun parikymppisen lenkin lisääminen vaikka joka toinen viikko. Tai yhden viikottaisen kympinlenkin muuttaminen 20 - 22 kilometriseen, voisi näkyä vuodenkuluttua useammankin minutin parannuksena maratonajassa.

En malta olla panematta tähän Olli-Markus Taivaisen ohjetta harjoittelun seurantaan,

”Jos talviaikaan kulkee useammin kun kerran kahdessaviikossa, on määrää lisättävä.

Jos kolmeen viikkoon ei kulje,on kevennettävä”.

Tämä muutamaan sanaan tiivistetty lausuma kuvastaa lähinnä sitä että harjoittelu tuleekin tuntua kovalta.

Suomentasolla 2:30 ajan alitti vain 10 juoksijaa.

Kolmetuntia alitti 212 juoksijaa.

Siinäkin näkee maratonin juoksemisen kiinnostuksen laskun.

Osa on varmaan siirtynyt polkujuoksuihin, mutta sellainen itsensä 'rääkääminen' ja kovan työnteon karttaminen suuntauksessa on näkyvissä.

Sillä se kolmetuntiakin maratonilla vaati kyllä lenkillemenoa, silloinkin kun se ei oikein kiinnostaisi.

Kympin ratajuoksussa yksi puolentunnin alitus Suomessa!

Lapissahan kymppiä radalla ei viitsitä edes järjestääkään.

En täältä Espanjastakäsin pääse kaikkiin Lapin ja Suomen tilastoihin maratonilla, epäilisin että vuoden 1988 Lapintilastossa eniiten niitä kolmentunnin alittajia oli.

Lapin nopein oli Vesa Kähkölä 2.16.17

Kolmentunnin alittajia oli 21 kappaletta.

Suomentasolla nopein oli Tommy Ekblom 2.15.11

ja niihin kolmentunnin alittajien tilastoihin en nyt pääse käsiksi.
Tai ehkä se oli vuosi 1982 silloin Suomessa eniten (925henkilöä) alitti kolmetuntia maratonilla.

Tuohon aikaan Lapissakin lähes kaikki jotka pitempiä matkoja kilpailumielessä juoksi, jossainvaiheessa vuotta sen maratoninkin taivalsi.

Itse tuona vuotena juoksin viisi maratonia, aika isolla aikahaarukalla, mutta kuitenkin kaikki alle 2.45.30

Mutta...

Miksi, Miksi, Miksi ???

Miksi minä juoksen?
Hölkkiä ja kisoja kiertäen
Kun kulkukoira jotain etsien.

Miksi ei jalkani viihtyneet lakerikengissä parketilla
tai aamutossuissa tuvan lämmössä
Mikä veti niitä maanteille ja metsäpoluille
Miksi lenkkikenkä oli niiden autuuden lähde

Ehkä ne luulivat olevansa kestävät sudenkäpälät
Tai nopeat gepardin koivet
Ehkä ne luulivat etenevänsä gasellin kauneudella.

Ei ne ovat vain lyhyet väärät arpiset ja känsäiset miehenjalat.
Paljon teitä ja polkuja nähneet
Monenlaisiin lenkkikenkiin tutustuneet
Paljon kipuja kärsineet.

Nyt ne miettii, ei ne tahdo lenkille.
Ne on väsyneet voimansa menettäneet.
Ne on vanhanmiehen jalat.
Onkohan ne vihdoinkin viisastuneet?

Kun ei itse oikein juoksemaan, käveleksin radalla katsomassa kuinka toiset treenaa.

Oispa joskus terve.

Aamun avasin katselemalla Espanjan television Dohan naisten maratonia.

Sen katsoo vähän eri silmillä kun tietää kärjen sijoittujat, vaikka ennakkosusikkejahan he olivatkin kisassa.

Lähes sanattomaksi vetää, kun seurasi kärkijuoksijoiden menoa ja toimia maratonin kuluessa.

Näki heti että siinä on ammattinaiset työssään.

Kaikki juoksussa oli niin suunniteltua ja helponnäköistä, sitten lopun lähestyessä tyynen rauhallisesti vain vauhtia lisää ja ratkaistaan sijoitukset.

Poissa oli vauhdin hiipumiset, juoksuasennon lyhistyminen, katseen sumenemiset ym.sellainen mitä yleensä näkee väsähtäneiden maratoonareiden maaliintulossa.

Maraton on vain yksi juostava matka, ja se vaatii harjoittelun matkan vaatimukset huomioiden. 

Sen nämä kärkinaiset näyttivät, vaikka olosuhteet olivatkin erittäin vaativat.

Itse lähdin kävelylle parien aamukahvien jälkeen, kaupungilla näytti olevan normaalit jouluhulinat meneillään, niitä jäin toviksi katselemaan.

Video hulinoista tästä:
Kaupungin katuja oli myös suljettu, kaippa ne johonkin juoksuunkin lähtevä, tai kulkueeseen kunhan ennättävät, en jäänyt katsomaan.

Kotona kahvit ja pienelle lenkille.
Se lenkkiyritys oli tuskaa täynnä, selkää vyötärön yläpuolelta kipeä hengityskin sattuu, selvästi tuntuu että kipu tulee tuolta sisuskaluista, ei missään tapauksessa lihaskipua.
Kyllä se kipu herätteli viimeyönäkin, ettei vain olisi yhdeydessä tuohon jalan haavaan, esim bakteereja verenkierrossa?.
Täytyy ottaa asperiiniä ja katsoa miten tillanne huomenna kehittyy.

Kyllä on niin mukava tulla vanhaksi...

Kaatuu ne muutkin, Torreviejan jouluseimen hahmo.

Pyöräilyä ja kisasuunnitelmia.

Kävin pyöräilemässä San Pedro del Pinatarin, tien ei mihinkään päässä, ja sitten takaisin.
Muuten päivä olikin vetelehtimistä pääosin parvekkeella, no kävin minä kaupassa ja katselin hiihtoja yle-arenankautta.

Aamulla ennen auringon näkyviintuloa yritin tehdä lumipallon, mutta kun raaka-aineena oli vain suolasta vaahtoa, huonosti onnistu.

Tulevia kisasuunnitelmia, taikka mukanaolosuunnitelmia juoksutapahtumissa.
Nämä voi vielä muuttua paljonkin, mutta saahan sitä suunnitella.

31.12   San Silvestre Internacional Crevillentina  (ilmoittautunut) 10 km
5.1       Carrera de Reyes San Fulgencio  (ilmoitautunut)  5 km
12.1     10K Rotary 2020 Elche   (ilmoittautunut)  10 km
19.1     Mitja Marató Internacional Vila de Santa Pola  (imoittautunut)  21.1 km
2.2       EDP Maratón de Murcia  10 km
9.2       Medio Maratón y V 8K Ciudad de Orihuela  8 km
No tuota pitemmälle en kisoja ole vielä suunnitellut, mutta tuo minun viimeinen kisaviikonloppu pistää kyllä miettimään: kaksi hyvää kisavaihtoehtoa
Eli:
Ykkös vaihtoehtona pidän: 1.3 Media Maratón y 11 kms. de Cartagena  21.1 km
Toinnen vaihtoehto:  1.3 Carrera Popular Base Aérea Alcantarilla  14.1 km

Kuolleen miehen kosketus.

Aamun avaukseksi kävin pienen juoksulenkin, 12 kilometriä pimeän viellä hallitessa maisemia.
Hittaasti paranee tuo säären haava.

Olen minä toisenkin vaivan kanssa taistellut tuskastumiseen asti.
Joutas kuoleen se joka kosketusnäytön keksi.

Kuolleenmiehen sormi syndrooma.

Minun sormillani ei nuo kosketusnäytöt tahdo oikein pelata, 

Olenkin vaivan nimennyt kuolleenmiehensormi syndroomaksi.

Eikä ne tahdo muutkaan systeemit pelata sormillani, 

mm. kuntosalin sormenjäljellä avautuva ovi ei vain avautunut.

Minulle pitikin tehdä kortti jolla sitten sisään pääsin.

Samoin sormella kytkettävä hella, vaati usein pitempää hyväilyä käynnistyäkseen.

Nykyaikana kun kaikki pyrkivät olemaan tällaisia kosketusnäyttölaitteita, meikäläinen saa tuskailla ihan tarpeeksi.

Puhelin on pahiin,

Esim: Kuvienottaminen kännykällä on ihan sattumanpeliä, joskus se onnistuu, joskus taasen näpäyksiä saa tehdä vähintäänkin puolenkymmentä, ja silloinhan kuvaustilanteet on jo ajat sitten menneet ohi.

Ja videon ottaminen kännykällä, jos onnistut saamaan videoinnin päälle, pysäytettyä usein sitä videointia ei saa, kun katkaisemalla puhelimen virran.

Puheluun vastaaminenkin toisinaan vaatii kosketusnäyttökynän esiinkaivamisen, etenkin WhatsApp puheluissa.

Jos joku valmistaisi tällaista älypuhelinta jossa edes puheluun vastaaminen ja kameralla kuvausta varten olisi joku mekaninen painike.

Minä kiittäisin ja ostaisin, hintakin puhelimella voisi olla vaikka tuplana.

Se tuskin estäisi kauppojen syntymistä, niin olen tympäätynyt sormet verillä näyttöä hivelemään ja hakkaamaan.

Nyt lähden käveleksimään, kädet taskussa, käyn ehkä markkinapaikallakin....
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Käveleksin tuolla kansojenpuistossa.

Ymmärrä kyllä yhtään, mitä se tuomonenki jalanleppuutus auttaa, toinenjalkahan siinä rasittuu kaksinverroin.
Ymmärrä nuista linnuistakhan mithän.

Kiersin rantakadun kautta kotia, kirkaasti paisto aurinko tänäänkin.

Päivä meni taasen ihan pulun-nussimiseksi, mutta mitäpä väliä.

Helteinen joulu.

Jouluviikon liikkumisiani.

Maanantain juoksulenkkini meni loppumatkanylämäessä jo kävelyksi.
Mukavassa 24 asteen lämmössä ja aurinkopaisteessa taisi tulla vähän nestehukkaa, vaikka lenkkini pituus ei 12 kilometriä pitempi ollutkaan.

Muuta liikuntaa, lähikaupassakäyntiä lukuunottamatta, ei tullut harrastettua vaan aika kului parvekeella, istuksien ja torkkuen.

Paras tapa viettää jouluaattoa.
Sellaisen 18 kilometrin hitaan juoksulenkin kiersin tuolta radanpohjankautta.

Loppupäivä parvekeella istuskellen.
Hyvää musikkia kuulumaan, ilman ainuttakaan joululaulua, auringosta, kahvista ja teestä nautiskellen.
Sitä  parempaa aatonviettotapaa minä en tunne

Joulupäivä, kävin aamusta juoksulenkin aalonmurtajanpäähän ja takaisin 12 kilometriä.
Ajatus oli menen pyöräilemään kunhan päivä valkenee.
Ajatukseksi jäi, lenkin jälkeen aamupalaksi teetä ja leipää, alko nukuttamaan, torkahdin hetkeksi sohvalle.
No sen jälkeen oli veto poissa.
Vanha jaksaa vain sen minkä vanha jaksaa, päivä meni velttoillen parvekeella.
Iltapäivästä kuitenkin pienen kävelylenkin tein luonnosuojelualueelle.
Helteinen oli tämäkin päivä.

Tapaninpäivän lenkki tuolla La Matan ja Guardamarin rantahietikolla, 15 kilometriä, laskuvedenaikaan.

Muuten päivä jatkuu tutuun tapaan, parvekkeella vedelehdintää, ehkä pieni kävelylenkki illemmalla.

Joulun pääharrastus, parvekeellakahvittelu.

JOULU 2019

       Hyvää ja Rauhallista joulua blogini lukijoille !      

Blogini rauhoittuu joulutauolle.

(Isäni olisi täyttänyt tänään 100 vuotta, jos eläisi.)

Hyvää joulunaikaa blogini lukijoille.

Kohta on tämäkin vuosi takanapäin, vietellään jouluviikko kukin tahoillamme, mieltymystemme mukaan joko liikkuen tai lepäillen.

Tänään kävin pienen totuttelulenkin juoksemiseen auringonnousun aikaan.

On ollut tuon jalkahomman takia ja flunssan sairastamisen kanssa juoksut vähissä, alle 40 kilometriä viimeisen kolmenviikon aikana, joten totutella täytyy taas tuon alotuksen kanssa.
Taidan lähteä vielä pyöräilemään kun ilma näyttä niin kutsuvalta.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Pyöräilin tuonne Almoradin kaupunkiin, päiväkahville.
Siellä vierähti aikaa, kun juoksivat siellä katumailia, seurailin kisaa ja ihmisvilinää kun oli niin mukavan lämmin päivä.

Nuoret mailerit, tai nämä ei tainneetkaan täyttä mailia juosda.

Naisten eliitisarjassa ei ollut kun neljä osanottajaa, joten kaikki taisi päästä 'rahoille'.

                                                Almoradin kirkko.

                              Niin olihan siellä nuorten shakkikisakin.

Eilen oli työpäivä.

Viime yönä nousi kova tuuli, parvekkeen kalusteetkin olivat kaikki kokoontuneet yhteen nurkaan palaveriapitämään ja panneet ihan pötkölleen.

Pitäs uskaltautua tuonne rannalle katsomaan kuinka kovat aallot siellä on, Lappalaisen Sylyvi kyllä varotteli että ruipeloimpien ei kannata ulos yritääkään ilman että panee kviä taskut täyteen.

Mutta minä uskaldautun, minähän en kuulu vartaloltani peruskestävyysjuoksijan kuosiin,
josta ennen käytettiin nimitystä ilmakuivattu oravannahka.

Niin ennen kun sain uloslähdettyä tuuli oli jo tyyntymäänpäin, eikä niitä aaltoja ollut yhtään. Tuuli tuli etelän tai lounaan suunnalta, (ei tullut tarkistettua kellon kompassilla) eikä se silloin aaltoja saakaan aikaiseksi.
Tuuli oli mukavan lämpöistä, tulihan se Afrikansuunnilta, ja meikäläinen oli hirveesti ylipukeutunut joten palasin pian kotia, ettei hikoilemaan tartte alkaa.

Eilen myös askartelin tällaisen tietokonepöydän, kun tuossa ruokapöydän ääressä asento oli sellainen rönöttävä ja pakkasi niska ja hiirikäden olkapää kipeytymään.
Tarvikeet tietysti roskalavoilta, paitsi saranat kiinakaupasta (45 centtiä).
Sanoisin, pikkasen haastava tehtävä.
Uunon työkaluvarasto ei sisällä sahaa, eikä edes puukkoa talosta löydy.
Siitä huolimatta kaikkihan valmistuu ajan kanssa, vaikka paljain kynsin.

Tänään tapasin myös juoksijan, joka kilpaili joskus -80 luvun alkuvuosina RDS: seuraa edustaenkin, nykyisen asunpaikan ollessa Torrevieja.

Iltapäivän katselinkin sitten yle arenasta naisten ampumahiihdon pikakilpailua,
Ei ollut oikein Suomalaisilla sihti kohdillaan, eikä vauhtikaan huipussaan.
Kausi on vasta aluillaan odotellaan että ainakin Kaisa saa hiihdon normaaliuomaan, niin sitten taulujakin kaatuu paremmin.

Yrittäisikö huomenna jo jonkinlaista liikuntaa?..

Tilastosivujen lueskelua.

Tänään vain velttoa käveleskelyä, ja puistonpenkeillä istuskelua.

Tuli kuitenkin otettua yksi kaamoskuva.

Kuinka teillä siellä Suomessa kaamoshäikäisee.

Sitten lueskelin kaikenlaisia tilastoja, tilastokeskuksen sivuilta ja eurostatin tilastoja.

Jotenkin tuli mieleen että idänsuunnan valtioihin kuulutaan, ja siellä enempi häntäpäässä ollaan kun hyvinvointia verrataan.

Eu alueen poikalasten eliniänodote, alle Eu keskitason.

Säären haavaa kun parantelen, tuli katottua miten se ikä vaikuttaa kaatumiseen ja siihen kuolemiseen.
Näyttäs että jos yli 85 vuotiaan pystyssä näkee, se voi olla ihan harhanäkykin.
Yhtään ei pystössäpysymistä edistä sekään jos on vielä lähes sokeakin.

Muuten, tilastosivuja lukemalla, musta tuntuu oletus, saataakin muuttua melkoisesti.

Olen nyt täällä ollut kuukauden, ja juoksua on tullut vain 130 kilometriä.
Osasyynä tuo kaatumishommakin, eikä sitä yli 70 vuotias muutenkaan jaksa.

Päivän päätyö, kissanrapsutus.

Niin mene aika nopeasti täällä.
Ei millään uskoisi että siitä on jo kuukausi kun tulin tänne, vielä ei ole oikein kerinnyt taloksikaan asettua, tuntuu että justiinhan minä tulin.
Onneksi on vielä reilut 2, ½ kuukautta jäljellä, että kerkeää noita kissoja rapsutella.

Tänään lyhkäsen ja hitaan juoksulenkin sain aikaiseksi, jonka jälkeen vetelehdin kaupungilla lähinnä rantakadun varrella ihmetellen maailman menoa.

Hiukan on flunssaisentuntuinen olo, toivottavasti ei tauti iske päälle.

Vaihteeksi taasen netti pelittää hienosti, viikonlopuna pätki, eikä wifi toiminut lainkaan, kaapelin avulla sentään sai hitaanlaista yhteyttä aikaiseksi.

Joskus mieleen tulee ajatuksia olisiko omallakohdalla asiat ja elämä mennyt paremmin jos olis tehnyt sitä tai tätä, tai vaihtoehtoisesti jättänyt tekemättä jotain tehtyä?.
Aina päädyn samaan tulokseen, se on ihmisen elämässä aivan sama, kunhan sen vain saa mielekäästi läpivietyä.
Monenmoiset saavutukset, arvonimet, koulutus, rikkaudet ja yleinen arvostus, onko niillä mitään mieltä jos ihminen ei itse ole itsensä kanssa tasapainossa ja arvosta itseään?.

Se on kun urheilussa vaikka sinulla olisi nippu oluympiamitalleita, mutta itse olet sitä mieltä että jotain jäi saavuttamatta, et voi olla itseesi tyytyväinen, vaikka muut saavutuksia ylistäisivätkin.
Kun taasen joku voi tuntea onnistuneensa, vaikka olisi vain yhden Suomenmestaruusmitallin omistaja.

Omaa mieltä lämmitti kerran kun asiakaanani ollut vanhempi lappalaisnainen kertoi omasta hyvinkin rankasta elämästään, ja loppusanoiksi sanoi,

 "Minä jäin yksin pienten lasten kanssa mieheni kuoltua, olen ruokkinut ja koluttanut kaikki lapseni hyviin ammateihin, ja kun minä kuolen en usko että kellään on minusta mitään pahaa sanottavaa. Eikö se ole täydellisesti eletty elämä?".

Se veti ihan hiljaiseksi, kerrankin joku ihminen oli tyytyväinen omiin saavutuksiinsa.
Nykyään kaikki haluaisivat saada kaiken ilman uhrauksia, eikä saavutuksiinsa tyytyväisiä useinkaan näe.

Kyllä se jo poronkoparasta käy.

Tänään vähän viileämpi ja pilvisempi päivä.
Aamupäivästä yrittelin että jos juoksis pienen lenkin, no se jäi etupäässä käveleskelyksi, tuota haavaisen säären pohjelihasta yritteli krampata muutaman sadan metrin juoksun jälkeen.

Tuonnäköinen koipi on nyt
Saattoihan se krampaaminen johtua eilisestä vähän pitemmästä pyöräilystäkin, tai lauantai illan juoksukisastakin.
Vaikka eihän tuo koipikaan kovin hyvältä vielä näytä, turvoksissa punottaa ja jotain mähmääkin työntää.

Kävin urheilukentän radalla muutaman kierroksen hölkäilemässä, kentällä oli Suomalaisia Ruotsalaisia ja Venäläisiä, ja kun olin pois lähdössä tuli Espanjalaisia koululaisia urheilutunnin viettoon.

Nyt iltakahvin keittoon ja nukkumaan, että jaksaa kolmelta nousta yökahvinkeittoon.

Kammenkääntöä.

Tuommoisen 75,5 kilometrin pyörälenkin kävin ajelemassa, ajallisesti reissu kesti vajaan viisi tuntia josta ajoaika karvan alle 4 tuntia, muu aika muutenvain kuljailua.

Olishan siinä metsurille tiheää tukkimänniköä kaadettavaksi, kuva jostain Elcheen vievän tienvarresta.

Ei nyt jaksa oikein kirjoitellakaan, niin panempa tähän jutun jonka löysin kun selailin noita vanhoja Costa Blanca lehtiä, ajalta kun vielä jaksoi muutakin kun surkutella itseään.

Ei mutta nyt kutsuu ruoka aika, huomenna elosta ja olosta täällä Espanjanmaalla lisää.

Torrevieja tänään.

Tämän helteisen päivän kruunasi Torreviejan iltajuoksu.
Oikeastaan kokopäivän kuljeskelin pitkin katuja, siinä tuli mieleen että kun näin paljon käveleskelyäkin jalka kestää voi sillä juosta hitaalla vauhdilla tuon 5 kilometrin kisankin, kun sinne on kuitenkin tullut ilmoitauduttuakin.

Juoksu alkumatkan ruuhkissa vähän jännitti, kokoajan pelkäsi että joku astuu kantapäille tai itse kompastuu katukaivonkansiin tai hidastustöyssyihin.
Senverran oli vielä takaraivossa parinviikontakainen kaatuminen.
Kun juoksutila väljeni, pelkokin väheni, tämä oli sopivajuoksu juosta peikkoa pois selästä. Oma juoksuni tuli taivallettua noin 5.20 kilometrivauhdilla.

Juoksussa oli Suomalaisosanottoakin ihan mukavasti, tulokset löytyy tästä.

Pari kuvaa päivän kävelylenkiltä.

Yritellään, yritellään.

Ei oikein meikäläistä suosi tälläreissulla tuo liikunnanharrastaminen.
Ensin haavoituin taisteluissa jalkaan, ja siitä olen ollut juoksukyvytön.
No harrastellaan pyöräilyä.
Tuppaa siinäkin tulemaan noita kapuloita rattaisiin.
Eilen ohjaustanko irtosi, no eilisten ruuvien kiristelynjälkeen päätin tänään tehdä vähän pitemmän pyörälenkin, kun sääkin oli hyvä pyöräilyyn, pilvipoutainen lämmin ja lähes tuuleton.

Ajattelin että käyn tuolla Elchen suunnalla Parc Natural del Hondon kosteikolla lintuja tiirailemassa.
Yritys hyvä kymmenen.

Nyt kankeesta irtosi poljin ennen Guesadaa.
Yhdellä polkimelle ajo ei onnistu huonostikkaan, etenkään kun ei ole lukkopoljin.
Siispä kotimatkalle, kävellen ja alamäessä pyörällä lasketellen.

Uunon työkaluvarastosta ei tuohon kiinitystyöhön sopivaa piipuavainta löytynyt, siispä kiinalaiseen.

Ei löytynyt kiinalaistenkaupastakaan hommaan sopivaa avainta, jolla ruuvin riittävän tiukalle sais.
Seuraavana etappina Habaneeraksen alakerran rautakauppa, sieltä sitten sopivat välineet remontiin löytyi.
Nyt pyörä odotta seuraavaa reissuunlähtöä, mutta saattaa sillä olla vielä joku pirruus mielessä.

Huomenna ja sunnuntaina, taidan pitää käveleskelypäivän, ja maanantaina jos sää on sopiva voisi yrittää tuota natura-aluetta uudelleen.

Päivän päätyö, apteekissakäynti.

Tänään aamustapäivin käveleksin tuonne kauempanaolevalle Suomibaarille munkkikahville.
No hommalla oli toinenkin tarkoitus, kävin hakemassa haavanhoitotarvikkeita apteekista. Kyllähän niitä apteekkeja ihan kotikulmillakin on, mutta halusin saada Suomenkielistä palvelua, että voin kysellä parhaita aineita omiin tarpeisiini.

Tämänpäivän tilanne näyttää tältä, kyllä homma etenee parempaan suuntaan, kyllä nyt jo varmaan on vältetty jalan ambutaatio kainalonkorkeuksilta.
Muutama päivä vielä antbiotteja, niin kyllä se siitä.

Aamun kävelylenkillä havaitsin myös että nyt on rantahietikon värinvaihtoviikko.

Ja muutenvain kuvaa kotiinpäinkävellessä.

Iltapäivällä kävin pienen pyöräilylenkin tuonne Los Fulgencionin suuntaan, hiukan vastusti sillä lenkillä, pyörän ohjaustanko irtosi, ruuvit olivat löyhtyneet, eikä minulla ollut kuusiokoloavaimia mukana.
Pahaksi onneksi oli vielä siestan aika, noiden pienempien kylien sellaiset kaupat olivat kiinni joista tarvittavia avaimia olisi löytänyt.
Beniofarmiin kun sain taiteiltua pyörän kanssa, löytyi kauppa ja sain sopivan avaimen.
Ruuvien kiristelyn jälkeen ajelu kotiakohden suji ripeästi, tuuli oli yltynyt ja minulle se oli myötäinen.

Kahvia ja sarjafilmejä aamun piristykseksi.

Eipä taasen nukuttanut kovin pitkään, aamukahvien, tai siis yökahvien jälkeen katselin pari sarjafilmiä yle arenasta, ja lähdin aamukävelylle.

Kuvia ennen auringon-nousua rantakadulta, ja nousihan se aurinko sitten jo näkyviinkin.

Kunhan tässä vielä parit kahvit juo pitää katsella mihin seuraavaksi ryhtyy.
************************************************************
Päivällä pyöräilemässä.

Päivän lenkki oli tuonlainen, siellä täällä pyöräily.

Vesitauko kanavanvarressa.

Pyörälenkin jälkeen läksin kauppareissulle, päätin käydä vaihteeksi Lidlissä.
Muistui mieleen huvittava juttu.

Kerran menimme uunon kanssa samaisesta kaupasta hakemaan illalistarpeita.
Kaupan ovella jaettiin muovipusseja, aprikoimme jo että otetaanko pussi, mutta onneksi meillä oli mukana reppu ja päätimme ettemme pussia tarvitse.
Kassalla sitten pussiin kerätyt tavarat maksettiin ja joku keräsi pussit parempaan talteen.

Jos olisimme pussin ottaneet, siinähän olisi käynyt näin.
Kun joku olis yrittänyt napata meidän maksamamme illallistarpeita sisältävän ruokakassin, siitähän olis syntynyt välittömästi Suomi Espanja painimaaottelu.
Pian siihen olisi jo kutsuttu poliseja erotuomareiksi, ja met uunonkanssa olisi saatu pampusta kahtapuolen korville, pahimmassa tapauksessa olisi voitu kutsua tutustumaan Espanjalaisten putkien sisustusratkaisuihinkin.

Silloin oli joku hyväntekeväisyyskamppanja heikompiosaisten hyväksi, tällaisella menetelmällä, ja me ei tietysti moisesta hommasta oltu tietoisia.

Niin se maailma kouluttaa maan tapoja tuntemattomia, tai muutenvain heikompiälyisiä.
Aina jos tarjotaan tyhjää muovipussia kannatta kieltäytyä kohteliaasti, ja jos oikein tyrkytetään, kannattaa paeta sukkelasti paikalta.
Tyhjiin muovipusseihin on koira haudattuna.

Tänään pyöräilyä aurinkoisessa kesäsäässä.

Tuollaisen maratoninmittaisen hidasvauhtisen pyöräilylenkin poljeskelin tänään.

Rio Segura Rojaleksenkohdilta.

Kun ei itse ole juoksukunnossa, sitä katsoo juoksun ajankohdatkin huonosti.
Oletin Torre Pachecon juoksujen olevan nyt tulevana sunnuntaina, mutta ne olivatkin jo viimesunnuuntaina.

Miehissä puolikaan voitti Andres Mico 1.09.18
Naisten nopein, kuinkas muuten kun Benali Wafiya 1.24.18

Itse olen tuossa juoksussa ollut kerran mukana vuosi  oli 2013
Silloin ikää oli 'vasta' 64 vuotta.

Huomenna ehkä taasen pyöräilen, ehkä.