keskiviikko 28. huhtikuuta 2021

Häneksi meni tämä talvi.

Siksiköhän kaikki vaivaa, eikä mikään kiinnosta, kun talven kilpailukausi meni ilman kisoja.

Pitää muistella vanhoja talven Espanjankisoja, ja eroavaisuuksia kisatapahtumiin Suomessa.
Espanjankisat ovat hyvinkin näkyviä tapahtumia on yleisöä, kadutsuljetaan juoksujen ajaksi, polisit hoitaa liikennejärjestelyt, ja on muutenkin karnevaalitunnelmaa.
Meteli lähtöviivalla on kovaa, kun kaikilla on asiaa juuri sille kaverille joka itsestä kauimpana on.
Suomessa valitsee lähinnä harras tunnelma, kun kaikki keskittyvät omaan suoritukseensa.
Kisat järjestää paikallinen urheiluseura, kaupunki, tai jokin hyväntekeväisyysjärjestö, yliopisto tai  vaikka puolustusvoimat yms:


 Kuten tämän Murcian 14 kilometrin juoksunkin, jossa on parikinkertaa tullut käytyä.
Tarjoilut kisanjälkeen ovat yleensä hyvät, on ruokaa ja juomia ja muuta pientä naposteltavaa.


Niin ja ilmainen olutarjoilu kuuluu lähes jokaiseen juoksutapahtumaan, ihan itsestäänselvyytenä.


Juoksijoita tapahtumissa piisaa, ja ennakkoilmoittautuminen kisaan on parasta varmistaa ajoissa, itsellenikin on käynyt että olen jäänyt ulos kilpailusta maksimi osanottajamäärän olessa jo täynnä.
Suuremmissa tapahtumissa joutuu joskus oman kaljunsa sijoittamaan etäällekkin lähtöviivasta.


Palkintojen jakotilaisuus on itselle joskus täyttä hebreaa, kun ei kieltä ymmärrä, ja Espanjassa jaetaan palkintoja parhaille omanseuran, kaupungin, ja ym:sarjoissa mitä kukakin järjestäjä katsoo aiheelliseksi palkita.
Tässäkin kuvassa Suomalaisvoittajia hymyilyttää, viellä on samanlainen satsi syötävää, juotavaa, pokaleja ja lahjoja tulossa, kun palkinnot ilman sarjajakoa jaetaan.


Tässä metkin ollaan saatu palkinnoksi ilmakuivattu kinkku, oltiin eniiten juoksijoita mukanaoleva seura.


Edellisenä talvena minä sain ensimmäisen vanhimman osanottajan palkintoni, olin mä ylpeen siitä, vaikka se piti verissäpäin, tai siis jaloin juostakkin. Oliskohan ne jotenkin syy ja seuraus suhteessa?


On niitä palkintorahoja joskus metsästelty jo lähes huvittavuuteenkin menneillä toimilla, kun on ensin palkintojenjakotilaisuudessa tullut itse tyrittyä, ja lyötyä palkintosekki taskuun, vaikka se olisi pitänyt paikanpäällä varmentaa.
Nykyään on Espanjassakin palkintopuoli heikentynyt, ja se on näkynyt tummapintaisten juoksijoiden vähenemisenä.
Eikä veteraaniurheilija enää rahanjakoon kutsuasaa, no parissa kisassa vielä voi viisikymppisen saada, mutta ei enempää.

Muistu mieleen kun joskus nuorempana Malagassa puolikaalla palkittiin rahapalkinnolla erikseen Karhun kengillä juosseet.
Meitä Suomalaisia oli siellä juoksemassa, ja harmittelimme ettei Karhun kenkiä ollut mukana, kun luulimme ettei Espanjassa kellään karhunkenkiä ole.
No lähes kaikki kärkimiehet juoksi karhuilla, silloin karhun tuotteita valmistettiin Espanjassa.


Torreviejankisassa lippiskoira tarkkailee, mikä köyhä tuokin on kun sillä ei ole edes lippistä kaljunsuojana.

lauantai 24. huhtikuuta 2021

Talvista talvisarjaa.

Viisikymmentä vuotta sitten ei juostu Rovaniemellä talvisarjajuoksuja.

Mutta 1971 Helsingissä oli yleisurheilun EM-kisat.
Juha Väätäinen valittiin Suomen parhaaksi urheilijaksi.
Tuli turvavyöpakko Suomeen.
Kuolemanrangaistus poistettiin Suomenrikoslaista.
Suomessa suoritettiin ensimmäinen lottoarvonta.
Silloin viruspuolella Honkongilainen oli päivän sana, siihen kuoli toistatuhatta Suomalaista (68/71).
Silloin vielä yli 6% Suomen talouksista oli sähköistämättä.

Mutta nyt tähänpäivään.
Viikontakaiset  +14 asteen lämötilat ja aurikopaiste olisi varmaan ollut juoksijoille mieluisampi sää, kun nyt vallinnut luminen ja talvinen sää.
Mutta tienpinta kuitenkin oli sula ja pitävä.

Tulokset:          

                                      Ensimmäisenerän kärkeä alkumatkasta.

                                            Kauko kilometrinkohdilla.

Katselijanosassakin olisi aurinkoinensää ollut paljon mukavampi.
Näin kuvanottajan ominaisuudessa täytyy todeta, 'Sokeus ei ole kummonenkaan etu valokuvaajalle'.
Mutta ehkä muutama kuva ilmaantuu tänne myöhemmin.

keskiviikko 14. huhtikuuta 2021

Auto, sitä minä niin olen kaivannut.

Koskaan elämässä en ole lukenut uusien autojen esittelyjä niin paljon kun nykyään.
Onkohan tämä jotain muuta kun koronakuumetta.


 No minullahan ei enää mahdollisuuksia autoon ole, kun jostaan kumman syystä sokeat ei saa ajaa autoa.
Siinä joukko omia autoja jo matkalla autojentaivaaseen, niillä ja työkäytössä olleilla hiaseilla ja taisi niihin yksi volkkari ja madzakin kuulua, tuli kyllä teitä taivallettua jokunen kilometri.
Olisihan se kiva vielläkin ajella vaikka mutkasta tietä näkymättömiin, jos ajolupa olis.

Siinä mutkaista tietä Norjasta, ja siellähän mutkasia teitä on tullut jonkinverran ajeltuakin.

Kävin ajelemassa itselleni sallitulla laitteella, polkupyörällä muutaman kilometrin, ei kiva, kyllä siinä kori ja moottori pitäisi olla.
Aika rapanen oli jätkä pyöräilyn jälkeen, vettä hiekkaa ja luntakin vielä pyörätieltä löytyy.

lauantai 10. huhtikuuta 2021

Reipaasti sateli lunta.

 

Aamun ensivilkaisu ulos paljasti että lunta on tullut yön aikana reipaasti, ja kun näin latukoneen valot ulkoilureitillä päätin hiihdellä katsomaan tuleeko teeret tänään turnajaisiin.

Varsinaiselle turnajaisalueelle päästyäni lunta oli alkanut pyryttämään oikein kunnolla, yksinäinen teeri yritteli kukerrella kutsuja. mutta ei sinne muita ilmaantunut, olisiko toiset sopineet säävarauksesta.

Seurailin hetkenaikka touhua mutta jängällä tuulituiversi ja minulle tuli kylmä, niinpä lähdin hiihtelemään kotia kohti.


Sisukas sissi jäi viellä tilannetta tarkkailemaan, pienen vilkaisun teki minun suuntaan, mikähän tollo se tuokin on, ja minkä putkenläpi se tarkkailee.

Päivä jatkuu talven viimeisiä hiihtokisoja katsellen, ja sukset taidan minäkin paketoida odottelemaan ensitalvea, jota toivottavasti en joudu lumisissa maisemissa viettämään.

tiistai 6. huhtikuuta 2021

Veritulppia ootellessa.

 


Tältäerää hammashommat on suoritettu.
Lompakonkohdillehan se koskee, tonnitolkulla,
 ja sitäkautta ihan pumpusta ottaa.

Ei korvaile  kukaan näitä hommia, 
no kelalta sain puolitoistasataa.

No pystyy nyt uusien ylätekarien avulla siirtymään liemiruokinnasta loimuloheen.
Kovaksikäristyneeseen makkarankuoreen ne ei toki pysty, etenkään kun alatekarit jäi uusimatta, hintapoliittisista syistä.

No niii,,, lupailivat meille Astra Zenecan rokoteensaaneille lisäjännitykseksi veritulpanodottelua, ikävä vai jos vastauusitut hampaat jää käyttämättömiksi.

torstai 1. huhtikuuta 2021

Hyvät väristykset meni hukkaan.

Eilen olin liikunnallisesti aktiivinen, horkka tärisytti pitkin päivää.

Korona on kova tauti, niinpä se vaatii väkevät rokotuksetkin.

Eilispäivä olisi ollut hyvä olla jollain valutyömaalla fibrana.
Senverran hyvät vilunväristykset oli pitkin päivää.
Päivä menikin pääosin kuumeisena makaillen, nyt olo kyllä jo ihan normaali, (siis minun normaali).

Sitten se toinen piikki lyödään juhannusviikolla, jonka jälkeen koronaan sairastuminen pitäisi olla harvinaisempaa.

Nyt pitää lähteä hammaslääkäriin, iltapäivällä sitten vielä toinenkin käynti.
Siinäpä se meikäläisen päiväohjelma.