Eletään kun viimeistä päivää.

 Se on vuoden 2022 viimeinen päivä.

Mitään plusmerkkistä vuodesta on vaikea kirjata.

Miinusmerkkistä sitäkin enemmän.

Aamulla herättyäni punnitsin mitä mitä vaaka näyttää,

54,6 kg oli elopainoa, kun sitä vuoden alussa oli yhdeksänkiloa enemmän, ja kaikki kilot on menneet lihaksista.

Rumasti vain lapaluut törrotää eikä hartioilla ja niskanseudullakaan enää paljon ole käristelihaksi kelpaavaa.

Ei meikäläinen kelpaa enää edes teurasporoksi.

Onkohan se kannibalismia, kun Peura syö poronkäristystä?

Hyvää Uuttavuotta blokiini eksyneille !

Niin lähellä, mutta niin.....

Kaksivuotta ja kymmenen kuukautta alkaa olla siitä kun viimeksi olen Torreviejan maaperällä tallustellut.

Reilun viikonkuluttua oli tarkoitus sinne lähteä, matkalippujakin tuli jo osteltua reilulla viidelläsadalla eurolla.

Mutta tänään sain soiton sairaalalta.......

Näyttäisi siltä että se lähtö jää haaveeksi, se oli jo niin lähellä, mutta ehkä kuitenkin saavuttamattomissa.

 

 Ei naurata naamaa tämä meikäläisen nykytilanne.

 Niitä päiviä meikäläisen elämässä yleensäkin on ollut vähänlaisen, jolloin se olisi oikein  naamaa naurattanut.

 Angeeta puurtamista on elämä ollut, ja vaivoja riittämiin, ainakin näin loppuelämästä.

Katsaus omaan vuoteeni 2022.

Vuosi on käymässä lopuilleen, on aika tehdä katsaus omaan kuluneeseen vuoteeni.

Oikeastaan mitään positiivista vuodesta ei mieleen tule, paitsi olenhan vielä hengissä.. Tai niin,, liekkö se positiiviseksi luettavaa on.

Painoni oli vuodenalussa hieman päälle 63 kilon, nyt hieman alle 55 kilon.

Enhän minä toki paljon painaa haluakkaan, mutta kun paino on pudonnut sairauden takia ja lähinnä lihaksista, niin sitä myötä on kadonnut myös voimat.

Näkökyky on myös jatkanut huononemistaan, ja vaikeuttaa jo aikalailla normaalia elämää.

Jos jotain positiivista hakee, niin enää ei juoksussa eikä hiihdossa kylkiluissa kipua tunnu, vaikka niistä kolme jäikin luutumatta vuoden -21 kolarin jälkeen.

Sormi kyllä edelleen tunnoton ja hirveesti paleleva.

Mitään kisastartteja ei kuluvalla vuodella ollut, edellisestä lappurinnassa juoksusta on kulunut jo kaksi vuotta neljä kuukautta.

Ja kaikki maailmantilanteen huononemiset luonnollisesti näkyvät minunkin elämässä, ruuan, sähkön, ym. kallistuminen tuntuvat kyllä eläkeläisen tuloilla.

🌟🌟🍓🍓🍓🏃🏃🏃🏃🚴🚴🚴🌞🌞🌞

Omat mietteet tulevalle vuodelle ovat aika kaksijakoiset, miten terveystilanne?

Pystyykö mitään mielekästä harrastelemaan? 

Vai kuluuko päivät vain päivien loppumista ootellen?

Tai vieläkö meikäläisen elämään jotain positiivisia näkymiäkin avautuisi?

Lainaukseksi tähän vielä Mikko Kilven runonpätkä:

"Mies kantoi vuosien taakkaa

kun kalleinta aarrettaan

sillä siihen sisältyi kaikki mitä hän oli saanut koottuksi:

sydänvika ja reumatismi,

depressiot ja vainoharhat,

unettomuus sekä ikävä

ja se keventävä tietoisuus että mitä suurempi vuosien taakka on

sitä lyhempi on kantomatka".  (Mikko Kilpi)

Päivän musiikiksi tämä: sanoituksen takia.

Väkeä kun pipoa.

 Hyvää joulua blogini lukijoille.

Tänään kun kävin rinteenkulman ladoratoriossa luovuttamassa seitsämän näytepullolista verta, ihmettelin kuinka vilkas kaupunki Rovaniemi on.

Kadut oli täynnä ihmisiä, ja kielien sekamelska oli monenkirjavaa.

Samoin kahvibaareissa pöydät oli täynnä ihmisiä, piti oikein hakea mihin kahville pääsi.

Olin noiden verikokeiden takia joutunut paastoamaan, ja kello oli jo lähestymässä iltapäivän kolmea, oli näet jo kiire saada kahvia koneeseen.

Lentokoneita taivaalla on viimepäivinä lennellyt tiheään, hyvä niin, tuovathan turistit rahaa melkoisesti joulunaikaan tänne Rovaniemelle.

Siitä tuli mieleen millä liikkuminen kilometriäkohden tulee halvimmaksi?

Moni arvelee varmaan että kävelemällä.

Ei missään tapauksessa, ihminen on liikkumisen suhteen erittäin epätaloudellinen.

Vaikka jätettäisiin ihmisen polttoaine (ruoka) huomioimatta, jo kenkien kulutus ylittää taloudellisemmat liikkumamuodot.

Lentäminen esim: reitillä H:ki - Alicante (3033 km) maksaa halvimmillaan noin 1,6 senttiä kilometri.

Junalla ja Bussilla Suomessa matkustaessa, kyllä se ainakin toisellekymmenelle sentille kilometri menee.

Niin ja ne päästöt, ihmisen liikkuminen tuottaa hiilidioksia, ja puhumattakaan tuotettu ruoka joka esim. kolmentuhannen kilometrin kävely vaatisi, paljonko se päästöjä toisi.

Hiilinielujen väheneminen metsänhakkuiden takia on tuomassa Suomelle satojen miljoonien päästömaksut.

Kyllä nyt joulukuusen kaataneille pitää vähintään satasen päästömaksu määrätä.

Heh, heh, nämä oli taasen näitä,"älyttömiä" juttuja, kun blokin nimi velvoittaa ("Ihmehiipparin älyttömät jutut")

Mies ja pipo.

Laatupipo.

Oli vuosi1997, Rovaniemeltä tehtiin suorialentoja Turkin Antalyaan.

Pistäydyin minäkin viikon reissulla, kun niihin matkoihin ei pitempiäkään saanut.

Kotiinlähtöpäivänä huomasin että liiroja oli vielä taskunpohjilla, pistäydyin lähikaupassa tuhlailemassa loputhilut ruokaan ja juomaan, ja tähän lastenosastolta löytämääni maan mainioon pipoon. Hyvä ostos!!

Pipo on lämmin tuultapitävää huopaa, ja vaikka pipo on jo litroittain hikeä siivilöinyt, ja kymmeniä kertoja pesukoneessa pyörinyt, säilyttää se aina ryhtinsä.

Hiihtäissä ja pakkaskelin juoksulenkeillä pipo aina päätäni koristaa.

Monet minut 'punanahka' pipostani tunnistavatkin, on se niin monta tuhatta kilometriä päätäni suojannut.

Reissun jälkeen menin mattotestiin.

Olin tehnyt pieniä palveluksia sotaveteraaneille heidän urheiluopistolla olleella kuntoutusjaksolla, ja kiitokseksi saamallani mattotestillä pistäydyin Turkinreissun jälkeen.

Ikää tuolloin oli 48 vuotta, ja astmalääkitysten kanssa oli hieman vaikeuksia.

Tulokset testistä:

Paino 62 kg

Kehon rasva 7,6 %

Aerobinen kynnys syk. 142

Anaerobinen kynnys syk. 159

Max Vo2  ml/kg/min  65,4

Max syke  171

Kilpailullisesti kesä oli tasapaksua taaperrusta, puolikymmentä puolikasta 1:15 pintaan ja kauden päätökseksi Ruotsin Umeossa maraton 2:45:15

Tänään sitten saavutettiin pimeyden huippu, ja tosipimeäähän se onkin tähänaikaan vuotta.

Mutta jospa se siitä. 

Kuva-arvoitus.

 Tuli kamerankanssa leikiteltyä.

Mitähän tämä kuva esittää?

Tai siinähän on kolme erillistä kuvaa varsin arkisista asioista, mutta mitä?

Viiskytluvun kansakoulupohjalla.

 Saa sitä ihmetellä viiskytluvun kansakoulupohjalla nykyistä maailmanmenoa.

1956 Kekkonen valittiin ensimmäisen kerran presitentiksi, ja minä lähdin kansakouluun.

Tietääkö tämänajan ihminen mikä tämä laite on?

Sehän on mitä mainioin kidutuslaite, hihnavetonen hammaspora.

Poranterä pyörimisnopeus muutama kierros sekunnissa, mitään jäähdyttäviä vesisuihkuja ei hampaaseen tullut, hammas kuumu niin että savu suusta nousi, pää tärisi viellä paripäivää porauksen jälkeenkin. 

Viiskyt kuuskyt luvun vaiheilla alkoi kouluhammashoidot jo Lapin syrjäkylien kouluissakin.

Kyllä oli hiljaista porukkaa odottelemassa omaa vuoroaan, peläten montako reikää hampaista löytyy.

Kun tätä nykyistä maailmanmenoa seurailee, tuntuu että monelta saisi niitä hampaita porailla näillä viiskytluvun porilla, oli hampaissa reikiä tai ei.

Pakkaset kiristyy, sähköstä kerrotaan tulevan pulaa ja Suomessa sähkönhinnan korotukset ovat olleet EU:n kärkitasoa.

Talvenmittaan sähkökatkojakin on luvassa sähkön säästämiseksi.

Ministerit ja muut suurikenkäiset kilvan jakavat kansalaisille ohjeita ja hiljaisia vaatimuksia, sähköä on säästettävä, kaikenlainen saunominen, asuntojen lämmittäminen ym. normaalin elämän sähkönkäyttöä tulisi pienentää.

Olettako kuulleet kenenkään ministerin sanoneen, että sähköautoilla ajavien tulisi säännöstellä ajamistaan??

Valtio vielä tukeekin sähköautojen hankintaa.

No eipä tuo minua paljon liikuta, eikä liikuta sähkö eikä bensakäyttöiset autotkaan.

Jospa menis makkarinpuolelle leputtelemaan silmiään, ko ei muutakaan keksi.

Piikkipäivä.

Tänään otin jo viidennen koronarokoteeni, samalla pistettiin infulenssarokotuskin.

Sitä en tiedä onko rokoteesta hyötyä, mutta ei tuo korona ole vielä minuun iskenyt.

Tai niin en tiiä, 2020 tammikuussa Espanjassaollessani iski kova kuume, yli 40 astetta, kuumeilua jatkui kolmisen päivää. 

Silloi ensimmäisiä koronatapauksia alueella ilmeni, ja muutaman viikon kuluttua jo lentoyhtiöt tekivät mukavaa tiliä kun ulkomaalaisväki pakeni maasta.

Mutta kylläkai se minun kuumeilu oli jotain muuta, ainahan reissussa sattuu ja sairastuukin.

Esimerkiksi tässä samaltareissulta kisajuoksun jälkeistä kuvaa, kun sokea ei juuri mitään nää, edes aurinkoisella säällä, niin se jalka aina johonkin tökkää.

Käsivarren rokotuskohdilla vähän kipuja, päänsärkyä ja vähän höntti olo.

Edellisen rokotuksen jälkeen paripäivää kuumeilinkin, jospa nyt pääsis vähän helpommalla.

***********************************

No yöllä sitten nousi kuumekkin, piti peittoja lisäillä kun hiukan tärisytti.

Turhaa rahastusta.

SAUL Rokottaa taasen vetraanien rahapusseja, ahneudella ei ole mitään rajaa.

Tämä on minun mielipiteeni, lisenssijärjestelmä on täysin turhaa vetraaniurheilijoille.

Vanha kilpakumppanini, Jouko Takkinen juoksemassa alle 32 minutin ratakymppiä.

Jouko juoksemisen lopetti vaivojenvuoksi jo nuorempana veteraanina.

Ensilauantaina Koskenkyläntiellä on talvisarjan osakilpailu, sinne sopii niin veteraanien kun muidenkin tulla testaamaan talvikuntoaan.

Tiedot kisasta löytyvät RDS:n sivuilta.

Sunnuntaina yle areenassa ja tv:ssä näytetään EM maastojuoksuja, niitäkin kannattaa katsoa ainahan ne jalkapallon katsomisen voittaa.

Niin ja onhan siellä mukana Suomalaisiakin, ja edustaja Rovaniemeltäkin.

Ei mutta alkaisko nukkumispuuhiin, kun se sisäinen kelloni kuitenkin kolmen ja neljänvälillä herättää, eikä senjälkeen enää uni tule, on turhaa edes yrittääkään.

Pimeys vaikuttaa minuun niin, kesällä kun aurinkonvaloakin päivisin saa nukkuminen onnistuu paremmin, aina viiteen kuuteen saakka.

"Niin on ollut, ja niin on aina oleva"

Näin se muistaakseni Sinuhe Egyptiläisessä on sanottu.

Ja jotain siihensuuntaan myös kirjasta muistan Sinuhen palvelijan Kaptahin sanoneen, "Tyhmiä ja vähäosaisia saa huijata jotta he oppisivat kokemastaan". 

Sitä varmaan SAUL:kin on tavoitellut noissa lisenssiasioissa. 

Itsenäisyyspäivän lenkki.

Eilisenpäivän lepäilin ja tankkailin kakkua ja kahvia tv:tä tuijotellen.

Olisi sitä luullut edes kuudenminutin kilometrivauhtia jaksavan juosta, mutta ei.

Miten voi ihminen vajota tuolle tasolle?.?

Nuorempana sitä lähes puolta nopeammassa kilometrivauhdissa tuli vielä juopottelukin mieleen.

Kiviniemen Tuomon kanssa taivalletaan Rovaniemi maratonia, olisko vuosi 1986 

Jaksaisiko iltapäivällä vielä vähän hiihtelemässä käydä.

Pakkokai tässä on jotain yrittää vaikka henkimenis.

"Elämä on ihmisen parasta aikaa" 

Sehän oli Nykäsen Mattin ajatuksia.....

Ei tainnu Matti tiettää että vanhuus on ihmisen pahiinta aikaa.

****************************

Itsenäisyyspäivän perinteiden mukaan tuli taasen kateltua Tuntematon sotilas, tieskö monennen kerran.

Sitten kävin vielä sen hiihtolenkinkin, eikä yhtään nopeampaa ollut kulku suksellakaan.

Nyt kramppaa hartioita.

Oudontuntonen oire, vaikka nykyään tuppaa kramppeja iskevän vähän jokapuolelle kehoa.