tiistai 28. helmikuuta 2023

Sunnuntaina Torressa juostaan kilpaa

Kisatahti on kovaa Espanjassa, Torreviejassa on sunnuntaina Carrera Marcha Fibromialgia niminen 8 kilometrin mittainen kisa.
Tuossa vähänyli kymmenenkilometrinpäässä on myös kisa, Carrera Popular Benijofar, siellä matkana on 7,5 kilometriä.
Molemmissa näissä kisoissa on useamminkin tullut juostua.

Itselläni on kuitenkin tarkoitus mennä tuonne Cartagenan puolimaratonille juoksemaan. (jos pystyn).
Cartagenaan on Torresta noin 60 kilometriä.

Tänään kävin juoksulenkin, vähän oli jalat kyllä väsyneet, mutta tuollainen 6:15 kilometrivauhti sujui kuitenkin ihan miellyttävästi.


Tälle Torreviejaan alueelle on suolantuottamiseen tehty kaksi tuollaista isoa tekojärveä, joissa merivettä haihdutetaan, ja saadaan suola kerättyä talteen.

Aikoinaan tuli molempia järviä kierrettyä pitkänä lenkkinä, ja nykyäänkin kuitenkin jonkunlaista lenkkiä suolajärvi maisemissa.

Suolakasoja.

Valmista suolaa, vaikka Suomen teiden suolaukseen.

Suolankerääjät patsas.

Komeasti paistaa vielä aurinko, muttei jaksa ajatellakaan että toisen lenkin lähtisi juoksemaan huomenna sitten lenkille.

maanantai 27. helmikuuta 2023

Palautuspäivä Torren puolikkaalta.

Aamulla juoksin tunti kaksikymmentä minuuttia 13 kilometriä, välillä katsellen auringon nousua.

Päivän ohjelmassa oli käynti ristivuorella.
Ruta a la Cruz de la Muela.
Lähtöpaikalta vuorenhuipulle on matkaa noin 3,5 kilometriä, kivikkoista hiekkatpolkua ja kokoajan nousua.
Vuoren huippu on 465 metriä merenpinnan yläpuolella, ja kun lähtöpaikka oli 83 metrissä, tuli nousumetrejä 382, aikakova kipuaminen sinne oli.

Sinne vuorenpäälle on takavuosina järjestetty juoksukilpailujakin, on siinä saanut tarkkana olla ja ohitusmahdollisuudet ovat olleet aika minimaaliset.

Minä vuorella.

uuno katselee maisemia.

Ristivuori kuvia:

Eilisessä juoksussa käyttämäni kenkä.

Sen verran elimistö on kisanjälkeen väsynyt ettei nukkuminen oikein onnistu.
Tai nukkuminen onnistuisikin, mutta jalkapohjiin ja varpaisiin iskee kramppi, kun jalkaterät ojentuvat nukahtaessa.

Kisassa juoksin ensimmäistä kertaa tällaisilla hiilikuituvahvistetuilla pomppukengillä.

Sain kengät lahjoituksena entiseltä hieronta asiakkaaltani, hän oli viimekesänä ollut automatkalla keski Euroopassa, ja urheiluliikkeessä oli kokeillut kenkiä, mutta kun sitä haluamaansa kokoa ei ollut, oli tullut ostettua numeroa liian pienet.
Kenkienjuoksukokeilu aiheutti sitten rakkoja kantapäähän ja varpaankynnen mustumisen.
Niinpä hän päätti tuoda kengät minulle.
Kun kerroin etten oikeastaan noin hintavia kisakenkiä enää tarvitse, hän sanoi en toki tullutkaan kenkiä kauppaamaan, vaan toin ne sinulle lahjaksi.

Sinun puolihierontasi kesto oli määritelty 50 minuutin mittaiseksi, etkä koskaan alle tunnin hierontaa tehnyt, joten olet kyllä maksanut nämä kengät moninkertaisesti. 
Se kyllä lämmitti mieltä kun kuuli että se oli huomattu ja sitä arvostettu.
Kiitokset!!.

Kenkä oli kevyt ja hyvä juosta, tosin minun tyylilleni, ja voimattomille jaloille ei tuota pomppuvaikutusta enää tule,
Askel on matala ja kulkee tienpintaa viistäen.
Pystysuuntainen liike juoksussa on seitsämänsenttimetrin luokkaa, ja askel tulee kantapääedellä maahan, ei siinä pohjaan tule painetta joka sitten lisäpotkua antaisi.
Mutta kyllä kenkä oli keveä ja hyvä juostava, ja on seuraavassakin koitoksessa jalassa.

Jos joskus kahdeksankymmenluvun alkupuolella olisi tuollaiset kengät jalkaan saanut, uskon että se olisi maraton ajassa näkynyt useamman minuutin parannuksena, ei ne niin kummosia juoksukengät siihen aikaan olleet.

Yrittelenpä joko nyt unta saisi edes vähän?.

sunnuntai 26. helmikuuta 2023

Nyt on se päivä.

Tänään on tasan 2 vuotta 5 kuukautta kun olen viimeksi asettunut kilpajuoksun lähtökarsinaan.
Tänään tarvitaan kaikki onni, jumalat ja muut örkit jotta selviäisin ja saisin kisan kunnialla hyväksytysti läpi juostua.
😓😕😖😝😟😢😧 Vähän mietityttää, ja on epävarmuutta ennen kisaa.
😥😭😡 Toivottavasti kisa ei pääty näin.
Vaan 😁😂😊 olli on iloinen.
Jatkuu: kisan jälkeen..........??.

Kisa on juostu, olen tyytyväinen juoksuuni kisa meni tasaisella vauhdilla loppuun asti, joskin viimeiset kilometrit tuntuivat tosi pitkiltä.
Kyllä se numerolappu rinnassa auttoi vauhdin suhteen, tosin vauhti oli lähes kymmenen minuuttia hitaampaa kun edellisessä kilpajuoksussani kaksi ja puoli vuotta sitten.
Mutta onhan tässä välillä tapahtunut paljon ikäviä asioita, autonallejäänti, ja useita sairauksia, yms.

Juoksun reitti, kierrettiin kahdesti.

Kuvasta näkee 'rypyläisenä' viivana, kun on paljon juoksijoita aina ei juoksun optiimilinjaa pysty juoksemaan.

Garmin kelloni kertomaa:

Juostu matka 21.620 m.  Kokonaisnousu 57 m. Askeltiheys 170/min. Askelpituus 1.20 m. pystysuuntainen liike 7,7 cm. Keskipystysuhde 6,2%. maakosketus 256 ms. Maakosketusaika V.49,4% O.50,6%
Aikani 1:41:19 sijoitus 70v. 1. nettoaika: 1:41:07
Keskisykkeeni 142. Max 151.

Suomalaisiakin kisassa oli mukana, Iida Haataja voitti naisten puolimaratonin.
Meitä ikäsarjalaisia oli mukana useampiakin,   tuloksia 

Hanne Salminen voitti sarjansa ajalla 2:00:24
Jarmo Väänänen sarjassaan kolmas ajallaan 1:37:32
Petri Nivala 1:56:29
Kahilainen Marko 1:30:48
Kiiskinen Marko 1:39:27
Saattaa muitakin Suomalaisia olla pikaisesti vain tulos sivuja vilkaisin.

Lisää kuvia ja muutakin laittelen tänään myöhemmin, tai sitten huomenna?..
Niin päivään, olli on iloinen..

Kisasää oli ihan kiva, no tuulta olisi voinut olla vähemmän.

Minä kympinkohdalla.

lauantai 25. helmikuuta 2023

Tänään on juoksunumeron hakupäivä.

Aamu käynnistyi pienellä verryttelyjuoksulla, tänään ei lenkille uskalla lähteä, 
ei passaa itseään väsyttää, sillä huomenna on kisapäivä 😋.

Aurinko nousi kuten täällä tapana on.
Puhelimen kameralla kuvanotto vain on vähän sellaista lottoamista,
koskaan ei onnista.
Eikä se auringon nousu mitenkään kuvauksellinen tänään ollutkaan.


Iltapäivällä menen hakemaan Habaneerakseen osanottajan bolsaa ja huomisen kisan juoksunumeroa.

Tämä minun Torrenreissu ei tällä kertaa käynnistynyt normaalin kaavan mukaan.
Normaalisti tulonjälkeinen päivä on jo kahdenharjoituksen päivä.
Nyt ensimmäiseen lenkkiini kului 11 päivä, ensimmäiseen kahdenlenkin päivään 44 päivää, ja ensimmäiseen kilpailuun 52 päivää.
Jos nyt se sunnuntain juoksu onnistuu.
Tavallisesti reissullani kaikki nämä rajapyykit on saavutettu viimeistään viikonkuluttu tänne tulosta.

Mutta se vanhuus, ja sen mukanaan tuomat sairaudet.

torstai 23. helmikuuta 2023

Puolentunnin yöunet.

Eilisen lenkin rasitus ilmeisesti oli syynä ettei viimeyönä uni tullut silmään.
Väliin keittelin kahvia, väliin teetä, yritin katsella elokuvia, mutta mikään ei saanut kalloa vaipumaan unitilaan.
Puolituntia on yössä aikaa jonka ehkä nukuin, tai olin jossain horroksessa.

Tänään aamusta kävin pienen kävelylenkin, ja myöhemmin päivällä neljänkilometrin juoksuverryttelyn, sekä helvetinkonepuistossa hiukan jalkoja heiluttelemassa.


Sitten olikin jo aika tv:n ja sprinttihiihtojen seuranta.
Iltasella kun syö, niin eiköhän ensiyönä untakin saa aikaan.

keskiviikko 22. helmikuuta 2023

Totuutta kohden.

Ensi sunnuntai on totuuden päivä.
Tarkoitus on juosta kotikaupunkini puolimaraton.
En toki sitä epäile ettenkö juosta jaksaisi, hölkkävauhtiani.
Miten menen näköni kanssa väkijoukossa kompuroimatta, ja ennen kaikkea pystynkö kusematta kokomatkan taittamaan??.

Uuden kisailmoittautumisen kuitenkin jo tein, Cartagenan puolimaratonille, sunnuntaille 5.3
Täytyy olla uusi kohde tarjolla, jos vaikka Torren juoksu epäonnistuisi.

Täällä Espanjan juoksukisoissa on Suomessa täysin tuntematon ilmiö.
Kisojen sallittu osanottoajamäärä saattaa täyttyä jo hyvissä ajoin.

Tänään oikein 'heinäpouta', aamulla käveleskelin pienen kaupunkikierroksen, nyt iltapäivästä sitten minun nykytilaanteelle pitkäjuoksulenkki.


Jalat ja koko ukko aivan 'tiltti', puolimatkassa piti kävellä varttitunti, loppumatkasta ei jalat enää oikein tahtoneet kantaa.
Nyt pitänee lepäillä sunnuntaihin asti, että jaksaa se puolikkaan juosta, ehkä muutaman kilometri verryttelyjuoksun kestää vielä parina päivänä tehdä.


Alkumatkan juoksukuvaa Torresta.


Ennen puolimatkaa jaksoi vielä maisemiakin katella.


Lenkin kääntöpiste, Ciudad Quesada.

tiistai 21. helmikuuta 2023

Ei tunnu missään.

Tänään elämässäni tulee 650 000 tuntia täyteen, varmaan olisi ollut jonkunlaisen huollon paikka, mutta peruutin maanantaina tämän päivän Quironin lääkäriaikani, kun olo tuntui jo ihan siedettävältä.

Aamulla pienen lenkkini hipsuttelin rantamaisemiin, tarkoituksena kuvata auringon nousu.
No nousi se aurinko, mutta oli pilvenutua merellä eikä auringon nousu ollut mitenkään näyttävä.
Juoksentelin siinä rantareissulla parissa pätkässä yhteensä kymmenkunta kilometriä, mutta vain 6:30 kilometrivauhdilla.
Pitää (jos jaksaa) käydä iltapäivän aurinkoisella kelillä hiukan lisäkilometrejä juoksemassa.
🌞🌞🌞🌞🌞


Iltapäivän lenkillä totesin, että turhaa edes yrittää kahta lenkkiä päivälle.
Jalat oli väsyneet, lihakset kipeänä ja yleinen väsymys pani välillä kävelemään.
Mutta mikäs oli kävellessä, sää mitä mainioin kesäsää.

Juoksua tuli kahdessa pätkässä, ensin 8 kilometriä 5:44 kilometrivauhdilla.
Reilu puolituntia kävelyä, jonka jälkeen juoksua 6 kilometriä 6:05 kilometrivauhtia.


Kahdenlenkin yritykset ainakin tällä viikolla oli siinä.
Kun ei jaksa, ei jaksa.

Lohdullista nyt tässäkin päivässä oli kuitenkin se, nyt on taasen päivää lähempänä kuolemaa.

maanantai 20. helmikuuta 2023

Hyvä ulkoilupäivä.


Vielä eilisestä.
Kolme kovaa.
Alicanten puolikkaan kolme nopeinta, ihan ei numerointi onnistunut, kun tulivat maaliin järjestyksessä 2,1,3.
Täällä Espanjassakin vähänkin isommissa kisoissa voittajien ihonväri on useimmiten tumma.
Juoksijannäköisiä miehiä.

Itse valmiina katselemaan kisajuoksua.

Tänä aamuna lähdin aamulenkille!
Kävin aallonmurtajan päädyssä kääntymässä, matkaa tuli noin kymppi, kuuden minuutin vauhdilla.
Oli kivan lepposa ilma juosta.
Iltapäivästä juoksin toisen lenkin, (eka kahen lenkin päivä), noin 15 km 5:56 kilometrivauhdilla.
Ihan kiva oli juosta, vaikka puolimatkassa jouduin varttitunnin kävelemään.
Elikkä tuo 15 kilometriä tuli kahtena erillisenä juoksupätkänä.
44 päivää Torressa ja nyt vasta eka kahdenlenkin päivä.

Mutta kivaa tämä on kun nyt olen pystynyt jo hölkkäilemään,.
Toivottavasti hommassa ei tule takapakkia, niin ensi sunnuntaina seisoisin väkijoukossa numerolappu rinnassa.

sunnuntai 19. helmikuuta 2023

Alicantessa katsojaystävällinen sää.

Ensiksi kerron että olin seuraamassa Alicanten kisaa, siitä juttua illanmittaan.

Nyt vain on heti pantava tähän yksi linkki, upean maratonsuorituksen osalta.
Itse olen uskonut (tästä asti) Alisa Vainion maratonkykyihin, vaikka vaikeita aikoja hänelläkin on matkalla ollut. 
Mutta kun se maraton on vain sellainen matka, että ne kilometrit on vain joskus juostava, ei se millään hifistelyllä ja lepäilemällä maraton ala kulkemaan, ja siinä on nainen joka on uskaltanut harjoitella.

Omat päiväntekemiset, Alicanten kisareissun kuvat + tietoja lisään tähän vielä tämän päivän aikana, kunhan  ennätän.

Puolikkaan Alicantessa nopeimmin taittoi Edwing Kipruto Tuitoc  1:02:26
Naisten nopein Nancy Jepleting  1:15:27
Kympin nopein Dominick Kiprui Bett  29:30
Naisten nopein Paola Maria Nino Torrijos  39:18


Hanne juoksi omansarjansa ylivoimaiseen voittoon, puolikkaalla.


Ennen kisan käynnistymistä Jore jututti Norjalais suunnistajia.


Kilpailun startti on tapahtunut, tummatpojat hakee jo kärkipaikkoja.
Lehtitiedon mukaan lähtijöitä oli hiukan yli 2500.


Katsojaosasto oli tyytyväinen kisasäähän, ja baarin tarjoiluihin.


Ainakin kaksi porukkaamme kuulumatonta Suomalaisjuoksijanaista näkyi matkalla, toisen sain jopa ikuistettua.

Meidän katsojienkannalta sää oli mitä mainioin, ja oli kiva olla katsomassa kisaa.
Mieluitenhan minä tietysti olisin tuolla reitillä taivaltanut, mutta vielä ei ollut rohkeutta mennä yrittämään reitinkiertoa.

Ensi sunnuntaina juostaan täällä kotikaupungissani, Torreviejassa, ja silloin olisi tarkoitus sovittaa numeroa rinnuksiin.

Panen hiukan kuvia vielä johonkin nettiin nähtäville lisääkin, mutta välissä on hiukan ruokailtava, ja oikaistava selkää.

Niin kävin itsekkin iltapäivällä pienen lenkin, noin 8 kilometriä alle kuudenminutin kilometrivauhdilla.

Jatkuu....      Muutama kuva:

lauantai 18. helmikuuta 2023

Huomenna kiinnostaisi mennä katsojaksi Alicanteen.

Huomenna olisi mahdollisuus lähteä katsomaan Media Marato'n Aguas de Alicante kilpailua.
Pitää vain katsoa miten yö menee, ja mikä on tunne aamulla.

Viime yö ei ollut unen suhteen  niitä parhaita, kolmekertaa heräsin hiestä märkänä, johtunee tuosta testosteronin laskemisesta lääkkeillä, ja puolikymmentä herätystä tuli kusella käynnistä.
Ei kivaa....

Aamun urheilun seuraamisen aloitin MM-maastokisojen seurannalla, nehän juostiin Australiassa.
Päivänmittaan myös Espanjan ja Suomen hallimestaruuskisoja tuli seurailtua, sekä ampumahiihdon naisten viestikisaa.

Täällä Espanjan juoksutapahtumissa valtaosa osanottajista on miehiä, meillä Suomessahan puntit ovat aika tasan, ja joissakin massatapahtumissa osanottajamäärästä suurempi osa on naisia kun miehiä.

Espanjassa vauhdillisesti kyllä on kovempi taso kun Suomessa,
esim: tässä Alicantenkisan (2022) puolikaalla eniten juoksijoita tuli maaliin 1:40 aikaryhmässä.
Joissain kisoissa se aikaryhmä on kovempikin, Alicanten reitti ei ole niitä nopeimpia.

Itse tänään juoksentelin noin 16 kilometriä, eikä päivä ollut muutenkaan vaikea, ehkä uskaltaudun huomenna katselemaan Alicanten kisaa..
Pitää kuitenkin katsella yön yli, miten se menee.

perjantai 17. helmikuuta 2023

Kisastudiokin on pian viritettävä kuntoon.

Viikonvaihteen SM-hallikisat, ja ensiviikolla alkavat hiihdon MM-kisat on kyllä seurattavissa ihan hyvin täälläkin.
YLE-areena tarjoaa paljon kisalähetyksiä, osaa niitä varmaan tulee seurattua.
Oma liikunta on kyllä tärkeämpää, jos sitä pystyn tekemään.
Siihen lisäksi aina jonkun kiinnostavimman lajin ja matkan kyllä mielellään täälläkin katsoo.

Tänään aamupäivästä lähdin lenkille, kiertelemään puistikonreunoja ja hiljaisempia kyläteitä ja ulkoilu/vaellusreittejä.

Syy laitakaupungin reittivalintoihin on vielä tuo kusiongelma, pitää päästä heti ja nopeaan tarpeille kun käsky käy.
Tänään pystyin juoksemaan suurimman osan matkaa, ja vain kolme pakollista pysähdystä tarvittiin.
Juoksuosuuksien keskivauhti oli 6:42 kilometri, siis aivan töpöttelyä.

Oli tuossa välissä kyllä paljon ulkona käymättömiä päiviä, paljon kipuja ja valvottuja öitä.
Jospa nyt pystyisi lenkilläkin käymään ja saisi tuon kilomerivauhdin tiputettua edes lähelle kuutta minuuttia, vai joko senkin rajan alittaminen on käynyt mahdottomaksi?.

torstai 16. helmikuuta 2023

Katsaus tulevaan Torreviejassa ja lähiympäristössä.

Juoksutapahtumia jotka minua kiinnostavat juoksumielessä, taikka katselijana lähiviikkoina.
Tietysti tapahtumat jotka juoksumielessä kiinnostaa enemmän, kiinnostaa katselijanakin enemmän.
  
26.2 Medio marato'n Torrevieja.
5.3   Carrera Marcha Fibromialgia 8 km Torrevieja
5.3   Media marato'n ciudad de Cartagena.
5.3   Carrera Popular Beniofar 7,5 km
12.3 Media marato'n ciudad de Elche.

Elämääni ja menemistä ja tekemistä hallitsee tällä hetkellä eniten kusi.
Niin tiheään pitää yrittää jotain nestettä tiristää, että olen alkanut epäillä että tuleeko sitä ihan päästä asti.
Kävisikö tässä niin...
Ette jonkin ajan kuluttua olisikaan se yksi kusipää?..

Yrittelen tänään ulos, ainakin pienelle kävelylle.
Lisäilen todennäköisesti tekstiä tähän juttuun illemmalla.

Aamupäivällä kävin noin neljäkilometriä kävelemässä, yhen välikusen taktiikalla.
Iltapäivällä uskaltauduin vielä uudelleen ulkoiluun.


Kiertelin puistikon ja metsikönreunoja, pakollisten taukopysähdysten takia.
Kävely juoksuyhdistelmää tuli lähes täysi kymppi, kolmella tauolla.

Parempi päivä ollia hymyilyttää. 😃👍🏃

keskiviikko 15. helmikuuta 2023

Kun ei tiedä mikä olisi viisainta.

Kaikenlaisia ajatuksia risteilee päässä, kun yöt valvoo ja yrittää puolikymmentäkertaa tunnissa käydä kusella.


 Yöt on pahimpia, tänäänkin aamupäivä on ollut parempi, ei nyt kuitenkaan ulos ole uskaltanut.

Katsotaan miten ensi yö, pitääkö uudelleen turvautua katetriin, vai mennäänkö tilanteessa parempaan suuntaan.

tiistai 14. helmikuuta 2023

Ilon ja surun maanantai.

Maanantai oli Quiron päivä, olin odottanut että katetri poistetaan, ja olotila normalisoituisi sellaiseksi että nesteenpoiston itse hallitsisi ilman apuvälineitä.

Mutta ei kuseminen ole ihmisen vallassa, vaan se on kusen vallassa..
Otettiinhan se letku pois, mutta se nesteen poisto oli sellaista hiljaista lirutusta, ja virtsarakkoon jäi luvattoman paljon nestettä.
Letkutta yritetään mennä, mutta hätäensiapuun käskettiin tulla jos virtsantulo loppuu.

Eilinen päivä oli sitten tuskaa täynnä, ja vessakäynnit viidenminuutinvälein,
yö oli jo helpompi, jopa puolentunnin unipätkiäkin sain.

Ehkä tämä tästä...
Minähän olen luonteeltani optimisti, vaikka ulospäin yritänkin näytellä perus pessimistiä.
Tänne Torreviejaankin lähdin elämäni viimeiselle ulkomaanmatkalle,
 (Jos satun joskus Haaparannalla pistäytymään, sitä nyt ei lasketa ulkomaanmatkaksi), 
Ja ennen kaikkea juoksemaan 'juoksu-urani' viimeisen ulkomaankisan.
Mutta se kisanjuokseminen on vielä pitkässä kuusessa, mutta olen optimistinen, ehkäpä sittenkin.

On sanonta että torstai on toivoa täynnä, mutta voi sitä tiistainakin toivoa, palataan asiaan myöhemmin.
😐😐😐😐😐😐😐😐😐

sunnuntai 12. helmikuuta 2023

Carnevaaleja ja juoksukisoja.

Tänään olimme katsomassa Orihuelassa juoksukisoja, myös parinkymmenen kilometrin päässä Orihuelasta, Elchessä oli juoksut.
Sehän ei täällä toki tarkoita sitä että kisasta tulisi pieni, vähän juoksijoita oleva tapahtuma. 

Itse olen molemmissa kisoissa ollut mukana useampia kertoja, hyviä kisatapahtumia molemmat.

Nyt Suomalaisjuoksijoita taisi kummassakin juoksussa olla vähänlaisesti.


Vesan hakiessa juoksunumeroaan, tapasimme Pacon, hän on auttanut minua ihan ensimmäisestä täällä alueella Espanjaa juostuissa kisoissa, kuten muitakin Suomalaisia.
Se ei vielä alkuaikoina täällä juostessani ilmoittautuminen aivan niin yksinkertaista ollut kun nykyaikana, siinä tarvittiin puhelinta, pankissa käyntiä ja faxia, ennen kun homma oli selvä.

Joissakin asioissa nykyaika on pirun helppoa, kun vertailee reilut parikymmentä vuosikymmentä aikaisempaan.


Ennen juoksun lähtöä oli vielä aikaa kisakaverien kanssa yhteiskuvaan.


Sitten kisa käyntiin, lujaa siinä lähdettiin.


Vesa Hyvärinen, ja loppusuoran punainen matto alkaa.


Siellä jo maali näkyykin.


Appelsiini maistuu ihan hyvälle juoksun jälkeen.


Meillä katsojilla katselu meni ihan hyvin, luulisin, itsellä kun näkemisestä puhutaan ei mene koskaan hyvin.

Kisareissun jälkeen kävin täällä Torreviejassa kävelylenkin, valmistelut oli täälläkin äänekkääseen, vähävaateisena kovaan jalkojen liikutteluun.
Kadunvarret oli 'ämyreitä' täynnä, poliseja ja ihmisiä parveili.
Oli alkamassa joka helmikuinen carnevaali tapahtuma, näyttävineen kulkueineen.

Poistuin paikalta, enne kuulovaurion ynnä muiden vaurioiden vaaraa.

lauantai 11. helmikuuta 2023

Päivän eka näky.


 Päivän ekanäky ikkunan persianon avauksen jälkeen, pitihän se käydä kattoterassilta kuvaamassa.

Päivällä seurailin sprinttihiihtoja yle-arenan kautta, jonka jälkeen kävin pienen ulkoilun.
Yritin jopa juoksuakin, 6:26 kilometrivauhdilla 6 kilometriä.
Pieniä vesikuuroja on päivänaikana tullut, ei kuitenkaan kunnon vesisadetta, mutta pilvisyys on päivää hallinnut.
Toivottavasti huomenna on aurinkoisempi päivä, on enempi ulkoiluun suuntautuvia suunnitelmia.

Täytyy välittömästi korjata tiedote: Heti kun sain päivityksen valmiiksi, alkoi satamaan oikein kunnon kuuro.
Uunokin tuli ulkoilusta märkänä kun uitettu  koira.

perjantai 10. helmikuuta 2023

On täällä lämpimämpiäkin helmikuita nähty.

Jonkin verran viileimmiksi on kelit käynyt, ja jonkunlaista pilviverhoiluakin johonkin aikaan päivästä on usein ollut.

Ennen auringon nousua taivas jo punertaa.

Sieltä merestä se aurinko ponnisti näkyviin.

Eilinen päivä meni sängyssä makailuna, oli huonoa oloa kipuja  ja jalkateriä ja pohkeita kramppasi pienikin liike.
Vain puolentunnin parvekeellä istuskelun olin ylhäällä.
Tänään olo tuntuu jo paremmalta.


Pienen ulkoilunkin tein, taktiikalla puistonpenkiltä seuraavalle.
Pohkeita yritti rampata heti jos kävelymatkaa meinasi tulla liian pitkästi, väliin piti istua rakennusten seinustallekin.
Kuvan ilmeestä näkee, ei se vielä helppoa ollut.
Toivottavasti huominen on päivä parempi.

keskiviikko 8. helmikuuta 2023

Stressi estää nukkumisen.


Mitä lie kasvuhormoonia syönyt tuokin balmu.
Murcian kisapaikalla olen aina ihmetellyt kuinka tuo yksi balmu on kasvanut selvästi muita pitemmäksi.
Itse syön testosteronia alentavia lääkkeitä, ja sen huomaa yöllisenä hikoiluna.
Toivottavasti pääsen letkusta eroon ensi maanantaina.
Tosin epäilen sitä.

Kun ja jos pystyn täällä olemaan suunnitelman mukaan, puolivälissä maaliskuuta olisin Rovaniemellä.
Siellä odottaa minua useita tutkimuksia.

Kirurgi ottaa lihasnäytepalan olkavarresta, (noita hermo ja lihastutkimuksia).
Sydänpuolella on ultraääni tutkimus, (läppien ja aortan kunto).
Psa- mittaus, ja mahdollinen magneettikuvaus.
Espanjan lääkäri katsoisi virtsarakon tähystyksen, tai kuvauksen myös tärkeäksi (oi näkevinään sielläkin jotain muutoksia).
Vakuutusyhtiö oli sitä mieltä, ettei täällä tehdyt laajemmat tutkimukset kuulu matkavakuutuksen piikkiin, vaan ne suoritetaan sitten kotimaassa, Lapin keskus sairaalassa.
Ja tietysti sitten ajat neurologille ja urologille.
Joten ei ihme ettei uni maita, miettii vain tulevaa elämää, ja onko tällaisena rauniona tulevaisuutta??.

Moni varmaan ihmettelee avautumistani tuosta alakerran vaivasta?. 
Moni ei kertoisi.
Minä olen sitä mieltä, vaiva kun vaiva, samassa kehossa se on, oli päässä tai perseessä.

'Helvetinkone' puisto ja minä.
Nyt on ollut vähän pilvisempää ja kylmempää, maanantaina sateli muutama pisara vettäkin.
Lenkki ilmat ovat kyllä ihan kelvolliset mutta meikäläinen vetää kyllä pitkät kuteet päälle.
Espanjalaise kyllä lenkkeilee lyhyissä urheiluhousuissa.
🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃

Päivällä yrittelin juoksemaan, ei jaksanut muutama kilometri seitsämän minuutin kilometrivauhdilla, sitten piti panna kävelyksi.


Talvi se on rannatkin oli 'riitteessä', vai oliko se suolaa.


Processionaria eli Isokulkuekehrääjä.
Mato on myrkyllinen, joten sitä on syytä varoa, koirille ja kissoille suorastaan hengenvaarallinen.