Aikoinaan semmoinen Suomalainen elokuvakin tehtiin, tositapahtumiin perustuen.
Aikoinaan lännessä niillä oli kuudesti laukeavia, ja kyllä siinä ukko tokeni kun rullan jätkään tyhjäksi laski.
No tänään minua ammuttiin seitsemästi laukeavalla, ja jäin henkiin.
Monesti ne on 12 kertaa laukeavallakin ampuneet, eikä ole vielä henki lähtenyt, sitkashenkinen kun oon.
No mulla oli sairaalapäivä, urologilla kävin, selvisin seitsemän koepalan otolla, kun magneettikuvilla oli selvitetty otollisimmat näytteenottopaikat.
Nuoruuden salaisuuteni on.
Käyn usein urologin vastaanotolla tai leikkauksessa, ja ainahan sieltä 'vaippaikäisenä' kotia palaa.
MM-kisoissa edelleen kovin Suomalais suoritus on Alisa Vainion maratonin viides sija, vaikka naisten moukarinheitossa nelos sija tulikin.
Näiden lajien harrastajamäärien ja maailman taso on vain niin kaukana toisistaan.
Saga Vanninen seitsenottelussa on vielä sellainen urheilija joka voi hyviin tuloksiin päästä.
Olen usein ajatellut... Ottelijoilla on usein joku yksittäinen laji niin vahva että ovat maansa, tai ihan maailman kärkiurheilijoita.
Mitähän yhtä lajia harjoittelevat jättävät tekemästä, tai tekevät väärin, kun 7 tai 10 lajia harjoitteleva pääsee samoihin tuloksiin??.
Ja tätäkin olen ihmetellyt.
Ollaan me vain Pohjoismaisittainkin aika heikko urheilumaa.
Suomi on erikoislaatuinen urheilumaa, jossa asetelmat ovat kääntyneet joissain suurissa lajeissa päälaelleen odotuksiin nähden. Mikään logiikka ei esimerkiksi selitä sitä, miten Suomi menestyy sekä koripallossa että lentopallossa, vieläpä samaan aikaan. Kumpaakin lajia harrastetaan valtavasti maailmalla, mutta silti 5 miljoonan ihmisen pikkuvaltio, talviurheilumaa, on Euroopan ja jopa maailman mittakaavassa kovaa valuuttaa.
VastaaPoistaToisaalta minua ihmetyttää jopa sitäkin enemmän, miksi Suomen hiihtomenestys on hiipunut, melkeinpä romahtanut. Miksi niin pienessä lajissa, jossa edelleen on suhteellisen kova kotimainen harrastajamäärä, ja heikohko kansainvälinen taso, ei tule parempaa menestystä? Yksi vastaus tuleekin heti tässä: ammattimaisesti urheilevien hiihtäjien määrä on aivan liian pieni. Liian harvoilla lahjakkuuksilla on varaa ja mahdollisuuksia tehdä hiihtoa ammatikseen kriittiset vuodet, niin että jo alle 20-vuotiaana on kaikki opiskelut ja työt jääneet taakse, ja voi keskittyä yksinomaan ammattimaiseen urheiluun. Iivo ja Kerttu Niskanen tarjotkoon siitä esimerkin. Muut voivat seurata perässä, jos uskallusta, työmoraalia, ja lahjoja on tarpeeksi. Pelkillä lahjoillakaan kun ei juuri mitään tee pitkässä juoksussa.