Valtion hukkainvestointi.

Valtion hukkainvestointi vuosimallia -49

Kyllä meikäläisen sotilaaksi kouluttaminen oli täysin hukkaan heitetty investointi.

Vuona 1969 sain kutsun tulla Suomenlinnan rannikkotykistön Upinniemen varuskuntaan.

Koulutetaan sinusta pelote viholliselle.

Aluksi opetettiin pystykorvallapaukuttelua.

Se nyt oli tuttu väline jo ennestään, olinhan jo vuosia lähimetsissä jänisten ja lintujen kauhuksi sillä paukutellut.

Seuraavaksi meikäläinen heitettiin Russarön saarelle, tarkoituksena opettaa tutkalla merivalvontaa ja tykeille etäisyyksiä mittaamaan.

Mutta koko sotilaskoulutuksen päätarkoitus varmaan oli syöttää meikäläinen niin tukevaan kuntoon että sotatilanteessa en tarvitse muonahuoltoa, varastorasvoilla saa lyhemmät sotatilanteet sodittua.

Armeijaan mennessä painoni oli siinä 56 kilon korvilla, armeijasta vapauduttua vaaka heilahti jo lähelle 69 kiloa.

Meillä on aina ollut niin huono valtionjohto, ettei konfliktitilannetta ole saatu aikaan, 

joten niitä minun sotataitojakaan ei ole tarvittu.

Hukkainvestointi mikä hukkainvestointi.

¤¤¤¤¤¤¤

¤¤¤¤¤¤¤¤

Tämä asia tuli vain mieleen.....

Maha on niin pyöreänä ettei mikään housutkaan oikein puristamatta päälle mahdu kun pakkasten takia niitä vaatekerroksiakin täytyy useampiakin päälle vetää.

Olen kyllä kuullut että vatsanalueen leikkauksissa tai kun vatsakalvolla on muuten reikää vahvistukseksi pannaan verkkoa.

Mutta pitikö sinne koko kalaverkot heittää, johan se maha pullistuu vähemmästäkin.

Tosin saattaahan silläkin jonkin verran merkitystä olla, kun tuli kuukausi liikuntataukoa.

Lisäksi litra jäätelöä, 250 gramman suklaalevy ja paljon, paljon pullaa ja kahvia menee jokainen päivä tv:tä tuijotellessa, muiden ruokailujen lisäksi.

Tässähän tulee kohta sotilaskuntoon.

Täytyisi vähän ryhdistäytyä.

Ennakkokatsaus Suomen maratonvuoteen 2024.

Viimeistä kuukautta eletään vuotta 2024, pieni ennakkokatsaus miten Suomessa ja Lapissa on maratoneja juostu.

Suomessa on 15 henkilöä juossut alle 2 t 30 minuutin, ja hiukan yli 300 on päässyt alle 3 tunnin.

Aika vaatimatonta on tason meillä.

Lapissa taso on vakiintunut nykyään siihen ettei kukaan alita kahta ja puolta tuntia, kolmentunnin alittajia on tänä vuona ollut seitsemän juoksijan verran.

Kyllä parantamisenvaraa on meillä Lappilaisillakin.

Kovat Kolehmaiset Hannes, Viljam, Tatu, "pomppukengissään"

Ensimmäisenä Suomalaisena ja koko maailmassa kahden ja puolentunnin rajan alitti Wiljam Kolehmainen vuona 1911 New Jerseyssä 2:29:39.2 eli 113 vuotta sitten.

Tuloshan ei toki ollut Maailmanennätys, koska hän oli ammattijuoksija.

Nykypäivänä rahantulo juoksuista ei toki estä ME:n juoksemista, 

mutta SE:tä ei saa jos ei muista maksaa lisenssimaksuja, 

Se lisenssin puuttuminen ei toki ME:n juoksemista estä.

Suomenennätyksen alle 2 ja  ½ tunnin juoksi ensimmäisenä Salomon Könönen 2:28:39.4  vuona 1949, eli syntymävuotenani, 

SE lisäksi tulos oli myös EE ja vuoden kärkiaika maailmassa.

Eipä tästä nyt sen enempää, vuosihan on vielä kesken.

Siirryn seurailemaan runsasta urheilutarjontaa tv:n puolelta.

Kisoja Suomessa ja Espanjassa.

 

Kaksi pitkää päivää on tullut seurattua talviurheilua tv:stä.

Huomenna sitten tv:stä vitoskanavalta vielä hiihtojen lisäksi Valencian maraton, 

se ohittaa kyllä hiihtojenkatselemisen, tai pitänee viritellä tietokone seuraamaan hiihtoja ja mulkoilla molempia lähetyksiä.

Harmi kun ei itse voi olla kisailemassa, joutuu seuraamaan vain toisten kisaamista.

Omaa urheilullista liikuntaa on rajoittaneet kivut, pakkanen ja paha ilma, sekä laiskuus.

Tänään on elämäni 27 525 päivä, se on ihmiselle aivan liikaa.

Tässä iässä kaikki on jo liian vaikeaa tai kivuliasta.

Ikävää on että ihminen elää kauemmin kun ruumis kestää.

Pullo Bigaveria päivässä pitää lääkärin lähistöllä. (Espanjalainen sananlasku).

Ainoa lääke vanhuuteen on hauta. (Venäläinen sananlasku).

Jätkän kaatopäivät.

Huonosti käynnistyi tämä päivä.

Heti aamusta tulin portaat yläkerrasta kylkimyyryä, jälki oli tämän näköistä.

Hyvä ette verisuoni katkennut, kyynärpäänkohdalta. 

Portaiden alapäässä valaistus on vähän huono näin sokealle.

Aamusta piti lähteä viemään näytepulloja laboratorioon, jalkakäytävillä oli pääkallokeli.

Enkä sitten kaatumatta tästäkään matkasta selvinnyt, nyt ei kuitenkaan pahemmin käynyt.

Niinpä suunnistin Tokmannille ja ostin apuvälineitä

Portaisiin liiketunnistimella toimivan lisävalolampun ja tuollaiset kengänpohjiin tulevat nastahärpäkkeet.

Tietysti nastalenkkarit olisivat paremmat, mutta miten niiden kanssa menettelisi kun pitää sisätiloihin mennä, esm. kauppaan?

Ulos juoksemaan ei uskaltautunut, joten kävin kuntosalilla juoksemassa matolla.

On se niin angeeta puuhaa, se paikallaan juoksu, ettei siinä kauaa viihtynyt.

Se eilinenkin juoksuyritys jäi tekemättä liukkaiden pyöräteiden takia.

Joku tolkkuhan se pitää olla mihin keliin lähtee, kun näin vanhana tuo pystyssä pysyminenkin on huonompaa.

 "Aina joku tolkku olla pitää, sanoi sairaanhoitaja, kun hullua elvytti".

Tänään sitten kokeilin juoksua.

Viimeisestä juoksulenkistä on kulunut 27 päivää, oli siis aika kokeilla joko...

 

Kello 5:00 astuin ovesta ulos päätöksenä juosta siltojenlenkki.

Juoksu ei pahalta tuntunut, eikä kipujakaan tuntunut, juoksuvauhti tosin oli yli seitsemän minuuttia kilometri.

Mutta....

Lenkin jälkeen oli hoppu kuselle, paskat sieltä mitään kusta tullut, tuli verta.

Se ei mikään hyvä merkki ole.

Mutta kyllä huomenna aion yrittää uudelleen.

Eihän tässä ole kun 15 päivää, jonka jälkeen otetaan taasen 12 näytepalaa eturauhasesta, jonka jälkeen muutamia päiviä juoksutaukoa tulee, ja verenkusemista on tiedossa.

Ei tää kivaa ole, ja pikkuhiljaa alkaa jo masentamaan.

👍 Valoheijastetut pyörätie ja jalankulkutien merkit Lainaan rannassa oli minulle uutta, oli kyllä hienot, meikäläinen huononäköinenkin pysyy reitillä.

Ennen Kuusamon hiihtolähetyksiä kävin vielä hakemasta kaupasta hiukan evästäydennystä.

Kisojen aikana menin sitten hakemaan ostamiani pensasmustikoita keittiöstä, ja kompuroin lattiamattoon.

En itse aivan kaatunut, mutta mustikat rasiasta pyörivät pitkin lattiaa.

Niitä kirosanoja jotka siinä yhteydessä suustani pääsi, ei aivan kansakoulupohjalta pysty laskemaan.

Niin niitä mattoja pidän lattiassa lähinnä siksi, että ne nostavat omanarvontuntoani, on edes jotain joka on omaa tasoani alempana. 

Näillä ajatuksilla tästä huomiseen.

On kylmää ja tuulista, en tykkää.

 

Eilisellä kävelylenkilläni oli kylmä tuulinen sää, mutta hetken yritti aurinkokin pilviverhon takaa pilkistää.

Tänään sitten olen ollut jo tasan kahdeksan vuotta täyspäiväinen eläkeläinen.

Äkkiä vuodet vierivät, tuntuu etteihän siitä niin kauan voi olla, mutta niin se vain on.

Tänään ei muuta ulkoilua tarennut tehdä kun pakollinen kaupassakäynti.

Jäätelö oli loppu, pakko oli lähteä kun vielä on tällainen kahdeksanvuotisjuhla.

Aivan hirveä tuuli, Saarenkylän sillalla heitteli tämmöistä köykästä miestä ihan mielensä mukkaan.

Kun kaikki särkyy.

 

Kyllä on mennyt hommat vituralleen, kun ei mikään enää kestä.

Voimalat on jatkuvasti pysähdyksissä, merenpohjan kaapeli katkeilevat tämän tästä, vähän epämääräiselle haiskahtavat myös pankkien jatkuvat nettiongelmatkin.

Vähän epäilyttä jo olisiko kaikki ihan sattumaakaan.

Kyllä vanha tekniikka turvallisempaa on.

Tuo sähköautojen kehittely on kanssa mennyt siihen että suuri osa ajonaikanakin tarvittavista toiminnoista on monen valikon takana olevia 'hipaisu' kytkimiä.

Lämmönsäätö, ilmastointi, radio, ym:

Niiden käyttöhän vaatii katseen kohdistamisen pois liikenteen seurannasta.

Kyllä kunnon vanhanajan keinuvivut, painikkeet, pyöritettävät katkaisimet, löytyisivät ilman katseen kääntämistä ajotapahtumasta, ja vaikka hansikkaat kädessä.

Eihän puhelintakaan saa ajonaikana näpelöidä.

Samoin myös kun kaikki ovenkahvoja myöten tuppaa olemaan sähköllä toimivia, 

Ei hyvä ratkaisu meidän leveyspiirillä.

Ja entäs kun sähköt katkeaa?.

Näin kävi Kanadassa, ruumiita tuli. 

No minulle on sama, enhän autolla saa ajaa, kunhan eivät autoilijat aja päälleni kun ovat keskittyneet näytön tuijotteluun.

Ihmettelen vain kun tuossa sähköautohuumassa liikenneturvallisuutta ei ajatella yhtään.