Juhannusta.

Juhannus, Johannes Kastajan päivä.
Oikea juhannushan on vasta huomenna, mutta kasteen minä sain jo eilen kun sateessa juoksin autolle, kastuin sateesta ja astuin vielä pahaan vesilammikkoon.
No sana Perkele se ensimmäisenä huulilta purkautui, ja eikös ihmiselle nimi anneta kasteessa, kai minä sitten loppuelämän olen Perkele.

No niin asiaan.
Tänään kävin sitten juoksulenkilläkin, juoksin oikein oman kovavauhtisen,
ja ensimmäisen sitten talven Torreviejan kilpailujeni.

Juoksun suoritin Rovaniemi City Run reittillä, jossa kilpaillaan 21.7
Tässä sitten Suunnon kertomaa suorituksestani:

Siinä Suunnon piirtämää korkeuskäyrää, (kuvan saa suuremmaksi 'klikkaamalla').
Lähdö ja kahdeksan kilometrin jälkeen, samoin kuuden plkku neljän korkeuspiikit on tulleet siitä kun olen mennyt alikulkutunnelista, ja kello on mitannut korkeuden tunnelin päällä kulkevalta tieltä.
Puolimatkan jälkeen korkei kohta Saarenkylän paloasemankohdalla.
Nämä gps. singnaaliin perustuvat korkeuserot ovat lähinnä suuntaa antavia.

Suunto sai juoksemakseni matkaksi 10.550 km, aika 52.46, keskisykkeeni 137
Juostessani otin 166 askelta/min, askelpituuteni 1.20 m, hengitin 40 kertaa/ min.
Siinä muutamia tietoja,
Tähän on tultu, maksimi juoksuvauhtini ilman numerolappua rinnassa on viisi minuttia kilometri.
Ei paljoa naurata.

Tämän uudemman blokini eniiten luetut jutut ovat:
Ruskamaratonin reitti ei niinkään hidas.  ja  Menneitä muistellen.  nämä jutut olivat omalla sataluvullaan.
Vuodatuksen puolelta poistuin, kun se hukkasi mm.kaikki kuvat, joita on palautunut muutamia myöhemmin. Mutta vuodatuksen sivujen heikomman turvallisuuden vuoksi vaihdoin bloggeriin.
Mutta vielä sivut näkyivät olevan osoitteessa: https://polli.vuodatus.net

Sole mikhän.

                                                Sole mikhän, läskipyörälä.

                                                            Koivusaari.

Kävelylenkillä nappasin muutaman kuvan naistenkympin juoksijoista.
Naistenkymppi 2018 Rovaniemi, kuvia,
Pätkä videoa.
Mukavasti oli osallistujia tapahtumassa, älkää jättäkö harrastusta yhteen tapahtumaan.
Rovaniemellä voi juosta kauniissa kesäillassa noin kuukaudenkuluttuua.

Rovaniemen maratontapahtumaan on aikaa kuukausi ja viikko, Ilmoittautukaa!

Torniossa juostiin Raja Run.

Tahko Pihkala 1908
"Mutta yhtä villäkin vastustetaan, pitkien matkojen juoksua ankarasti.
Puhumattakaan 'järkevistä' ihmisistä, joiden mielestä juoksujalkaa kulkeminen yleensä jo on suurinta hulluutta auringon alla".

Työmieslehti 1900 luvun alussa.
"Mitähän järjellistä hyötyä siitä lähtee, että juostaan joku määrätty matka pahemmassa kiireessä kun hengenhädässä"!

Torniossa juostiin tänään RajaRun kisa, osanottajia tulosten perusteella arvioisin olleen noin 150
Kovasti niitä 'järkeviä' ihmisiä nykyään tuppaa olevan, kun kilpailujen osanottajamäärät ovat turhan alhaisia.

Itse olisin mielelläni vähemmän 'järkevä', mutta kun tilanteeni ei nykyään juurikaan anna mahdollisuuksia numerolapun rintaan kiinnitämiseen,
Tällekkin viikolle juoksukilometrejä on tullut vain 11, ja nekin pikkupätkissä juostuna.

Yllätystesti.

Doopping testi:

T-paidat joutuivat tänään yllätystestiin.
Roskapönttöön ja pesukieltoja jaeltiin runsaasti.

Kun ulos ei tarennut mennä ja lukeakaan ei enää jaksanut, päätin järjestellä hieman komeron hyllyjä.
T-paitahylly oli niin täysi, että sinne on lisätilaa saatava.
Nuhruisempien ja käytetympien kohtaloksi tuli roskikseen lähtö.
Seuraava ryhmä olikin sitten suuri, otetaan käyttöön ja kun pesua kaipaavat, se on lähtö kohden kaatopaikkaa.

Juoksukisoista kertynyt paitakasa tuppaa kasvamaan, kun kelit Suomessa yleensä ovat mitä ovat, kulutus ei riitä pitämään tasapainoa yllä.

Ihan pirttipäivä tulee tästäkin päivästä, kuka hullu noin kylmään ja tuuliseen säähän lähtee.

Muuten tuomonen paitamäärä kaupastaostettuna maksaisi ainakin miljoona miljoonaa, eli sata biljoonaa.
(Amerikanenglannin sana Trillion tarkoittaa Biljoonaa)

Olisimpa seebrakala.

Seebrakala pystyy korjaamaan vaurioituneen sydämen kokonaan.
Mitähän se seebrakalakin tuollaisella ominaisuudella tekee, jokuhan sen syö kuitenkin.

Ihmisparalla sydänsolut uusiutuvat vain vajaalla 1 % vuosivauhdilla, ja ikä tekee tehtävänsä tässäkin, meillä muinaisjäänteillä enää 0,4% vuosivaudilla.
Elikkä ihmisen sydänlihaksesta noin puolet uusiutuu elämämme aikana.

Tuli vain mieleen kun viimeaikojen lukemistooni on kuulunut Kardiologian 1300 sivuinen kirja, olen päässyt kirjaa vasta alle puoleenväliin, lukeminen on aika hidasta jos aikoo edes jonkinverran asiaa ymmärtää.
Mutta jotakinhan se on tehtävä kun tuonne uloskaan ei enää tarkene. Kohta varmaan on tämmöstä.

Kahteenpäivään taaskaan ei mitään liikunnallista.

Koska on seuraava juhlapäivä.

Kisapäivä on kilpaurheilijan juhlapäivä.
Vuoden suurimpiin juhlapäiviin jolloin juostaan maratonia valmistaudutaan huolellisesti, niin henkisesti kun ruumiillisestikkin, silloin pitää olla kaikki kunnossa.
Kisaa varten on pukeuduttu parhaimpiinsa, on ne kaikkein nopeimmat ja keveimmät kengät, hiertämättömät sukat ja edustusurheiluasu puettuna päälle.
Tankkauksia on tehty, urheilujuomia hankittu, ja valmistuttu kaikin mahdollisin tavoin juhlan alkamiseen.
Kun sitten lähtöviivalla seisotaan ennätystavoittein ja kisan voitto mielessä, niin usein siinä kyllä vähän jännittääkin.

PAM!
Ja niin ollaan matkalla, pieni tarkistus lähtikö se kello käyntiin.
Kuinka paljon porukkaa on jo edelläni, paljonko on niitä jotka ovat todellisia voitontavoittelijoita, ja paljonko niitä joiden alkuvauhti hiipuu kun matka etenee.
No hyvin juoksu tuntuu etenevän vitosen väliaika kertoo, vauhti on suunnitelman mukainen ja juoksu on helppoa.
Kymppi on tultu toinen juoma asema, juomat tuntuvat hyvin imeytyvän, edelleen aikataulun mukaan mennään.
Viisitoistakilometriä, sijoitukseni on noussut jo kärkikymmenikköön, juoksu on helppoa, aikataulussa ollaan.
Puolimatka, puoliminuttia jäljessä aikataulusta, ei tämä mitään, suurempia ongelmia ei ole, joku näkyi hyppäävän sivuun reitiltä, keskeyttikö vai tuliko mahankanssa ongelmia?.
Taidan olla kuudentena.
Kolmekymppiä takana, minutin jäljessä aikataulusta, mikä on?, ei ole enää niin helppoa. Otan oman juomani lisäksi vielä kisajärjestäjän tarjoaamaa juomaa.
On yritettävä säilyttää tämä vauhti.
Kolmekymmentä viisi kilometriä takana, tämä väli meni vähän paremmin, edelleen minuutin jäljessä aikataulusta, ehkä kisajärjestäjien lisäjuoma auttoi, yritän lisäjuomaa tälläkin asemalla.
Onkohan edelläni kolme vai neljä juoksijaa?.
Kolmekymmentä kahdeksan kilometriä, jalat on väsyneet, energia alkavat loppua, enää en viitsi katsoa kelloa loppuajalle on ihan sama, kunhan pääsen maaliin.
Neljänkympin merkki, minä selviän maaliin, moneskohan olen, yksi juoksija näkyy edessä noin kahdensadan metrin päässä.
Maalisuora ohitan edellämenevän juoksijan joka pitelee kylkeään.
Armahtava maaliviiva, kuuluttaja kertoo minun tulleen toiseksi.
Loppuaikani muutamia sekuntteja alle kahden kolmenkymmenen viiden, noin kolmeminuttia tavoiteesta.

Vähän ristiriitaiset tunteet vaeltavat mielessäni, en päässyt tavoiteeseni, toinen puolikas kaksi ja puoli minuttia ekapuolikasta hitaampi.
Toisaalta loppu oli sentuntoista että luulin sen olevan enemmänkin hidastunut.
Toinen sija, se oli ihan ok, voittaja oli sentään eritason juoksija.

Saunan lauteilla mieli jo kääntyi positiiviseksi, se oli ihan hyvä juoksu, ei täydellinen, hiilarit kävi vähiin viimeisellä vitosella, kisa oli toisaalta hyvin taisteltu loppuun asti. 
Saunan jälkeen juoduilla munki kahvilla mieli oli jo sellainen, "Kyllä tämä oli juhlapäivä", on hienoa juosta maraton.

Seuraavana yönä ei uni onnistunut, elimistö oli liian väsynyt.
Lähdin neljänaikoihin ajelemaan kohden pohjoista, mitä siellä sängynpohjalla turhaa pyörii kun ei nukkuminen onnistu.
Seuraavalla viikolla vain vähän juoksukilometrejä, ihan tarkoituksella palauttelin normaalia pitempään.
Sitä seuraavalla viikolla juoksin elämäni toisen yli kahdensadan kilometrin viikon.
Loppukesästä juoksin vielä kaksi maratonia, mutta kesän maraton tulos ei tästä juoksusta parantunut, minutin sisälle kuitenkin, kaikki kolme juoksua.
Olinkohan tulosodotuksissani liian optimistinen?.

Siinä eräs kuvaus harjoituspäiväkirjan tiedoista, ja omista muistoistani koottuna, Pietarsaaressa juoksemastani maratonista kahdeksankymmenluvun alkupuolelta.

Tuleekohan tälle kesälle yhtään lyhyemmän matkankaan, "juhlapäivää" että pääsis numerolapun rintaansa kiinnittämään.

Tarviiko edes sanoakkaan.

Pikkuhiljaa alkaa kyrsimään tämmönen elämä.

Nykyään kun ei juoksuhommiin enää oikein kykene, ei viitsi tehdä muutakaan.
Minusta on tullut ammattimainen tv:n tuijottaja, helposti päivääkohden tulee 8 - 10 tuntiakin sohvallamakailua tv:tä tuijotellen.

Eilen nappasin kuvan Kirkkolammesta tuolla Kiinalaisten lahjoittamalla näkyvän valon suodattavalla suotimella, hyvin koivunlehdet näyttävät uv valoa heijastavan.
Useat eläinlajit näkevät ihmistä huonommin näitä meidän näkemiä valon aallonpituuksia, mutta näkevät puolestaan uv valoa, johon taasen ihmissilmä ei kykene.
Meillä Peuroilla mm. on tällainen kyky.

Tämmöstä elämä on, ei paljon huvita, tuumailee