Minun menestykäs palloiluhistoria.

Vain harva tietää, minulla on menestykäs palloiluhistoriakin.

Aikoinaan vuosina välillä 1985 - 2005 kävin usein Agadirissa talvileirilläni, yhteensä 10 kertaa.

Aouitana vieraalla maalla.

Alkuaikoina Said Aouita oli oli Marokkolaisten suuri suosikki, ja kaikki saivat kyllä nimityksen Auita kun vähänkään nopeampaa juoksi.

Hyvä juostava rantahietikko laskuveden aikaan, ja ennen kaikkea aurinko ja lämpimät kelit ja suhteellisen edullinen lomakohde, miestä sinne veti.

Toki joskus tuli pistäydyttyä urheilukentälläkin harjoitus tekemässä.

 No siihen palloiluhistoriaan...

Yhden vähän laadukkaamman rantahotellin asukkaille oli siinä rannalla aina jotain aktiviteettia järjestetty, johon kyllä muutkin saivat osallistua, pientä maksua vastaan.

Kerran päivän toisena harjoituksena kävin vain rantakävelylenkin.

Siihen hotellin rantakaistaleelle oli pystytetty pylväät joiden väliin oli viritetty "pressu", jonka keskellä oli reikä ja ympärille oli maalattu 'tikkataulu'.

Siihen lyötiin väriaineessa kasteltua golfpalloa, päivän parhaan tuloksen lyönyt palkittiin kahdenhengen illallisella hotellin ravintolassa.

Seurasin hetken touhua, ja kun tulokset ei niin kovin hyviä olleet, ja kolikoita taskunpohjalta löytyi uskaltauduin minäkin kokeilemaan.

Koskaan en golfmailaa ollut edes kädessä käyttänyt, ja kun löin palloa, ei pressu edes heilahtanut.

Siinä jo niskat köyryssä olin poispäin lähdössä, häveten kun en osunut edes siihen pressuun.

Mutta taputukset ja huudot pressun luona saivat palaamaan paikalle.

Se pallo oli mennyt siitä reiästä, sehän oli "hole in one", ja voitto tuli heti ensikisailussa.

Sen jälkeen en ole toista kertaa golfmailaan koskenut, siinä lajissahan ei olisi ollut enää parannetavaa.

Joskus hullullakin on tuurintynkää.

Pakkaset lauhtuivat tarkeni uloskin.

 

Tarkeni käydä kaupoilla.

Ostin Alaska mega thermo kintaat ja Wataya thermo talvisaappaat.

Luulisin että pakkaset siitä sen verran säikähti, ettei enää yli -30° pakkasia tälle talvelle tule.

Taitaa kuitenkin olla toiveajattelua.

Muuten se elämä on mennyt normaaliin tahtiin, eli ylämäkeä on piisannut, 

 ja kahvia mennyt.

Huomenna olisi meno tuonne silmäpolille, ja parinviikon kuluttua vuorossa on taasen meno pistooliammunnan maalitauluksi.

Laskujeni mukaan, jo 6 kertaa olen ammuttavana ollut, ja muistini mukaan 65 laukausta on ammuttu, ja kerran on leikkauksessa näytteitä otettu, ja eiköhän se 12 laukauksen sarja taasen ammuta.

Hyvin on mies reijitetty.

Mutta semmosta se on, jos ei ajoissa kuolla tajuaa.

Kylmää on.

 

 Yli kolmenkympin pakkaset ei kun jatkuvat Rovaniemellä.

Ei tarkene edes kauppaan lähteä, vaikka kaikki ruuat on jo jääkaapista syöty.

Aika tuiterissa kaveri on.

Ei tarkene edes pihlajanmarjojen syöntiin, tilhin kaveriksi.

Sääliksi käy luonnossa eläviä lintuja ja muitakin eläimiä, palelee kai se niitäkin.

Pyitä takapihallani pakkastalvena 1999.

Itse en silloinkaan tarennut ulos mennä, vaan paskasen ikkunan läpi kuvatkin linnusta otin.

Suomi ei hyvä maa asua kesästä tykkäävälle, ollaan EU:alueen kylmin maa.

Mutta onhan meillä onneksi EU alueen suurin työttömyys, ei niin monen tarvitse pakkasessa työmatkalle lähteä.

Tosin ei silloin paljon syömisestäkään haikailla.

En tykkää olla talvella Suomessa.

 

Mielummin olisi vaikka Nabatealaisten pääkaupungissa, niin kun vuodenvaihteen aikoihin 1989.

(Pääkaupunki noin 600 vuotta ennen ajanlaskun alkua.)

Kylmää on, mutta pakkasennätyksiin on vielä matkaa.

Se on vähän kun Suomen juoksu-urheilussa, 

ei enää entisajan tuloksiin useinkaan päästä.

2000 luvun pakkasennätys, Kittilän Pokassa mitattu -43,6°C, 20.1 2006.

Suomen pakkasennätys, Kittilän Pokka -51,5°C, 28.1 1999.

Rovaniemen ennätyslukema (Apukka) 28,1 1999.  -47,5°C.

(Rautatieasema) -42,8°C. 28.1 1999.

Kylmää oli myös 6.1 1985 Sallan Naruskassa, -50,4°C.

En minä kyllä pahakseen panisi, vaikka niitä pakkasennätyksiä ei enää parannettaisikaan, mutta niitä juoksuennätyksiä voisi kyllä vähän petratakkin.

Parempi pysytellä sisätiloissa lähiviikot, niin kovia on nuo ennusteet pakkasten suhteen.

Tänäänkin voi katella TV:stä kuinka Vantaalla ja Italiassa hiihdellään, joten oma liikuntani tulee kanavanappuloita painellessa, ja sohvan ja keittiön välisellä baanalla.

Että semmonen on vuoden alkupäivien ohjelma.

Vanhan miehen uusi vuosi.

 

Siinä se käynnistyy uusi vuosi kortteerista ulos katellessa, vähän on vilponen asunto näin talviaikaan.

Monesti vuodenvaihdetta on tullut vietettyä juoksemalla Crevillentessä aattoillan kympin kisassa, mukavampi olisi siellä olla, kun kylmässä kortteerissa.

Paljon porukkaa vetää kaupungin katuja ylös ja alas, osa hurjaa kyytiä osa hupimielellä kisassa on.

2015 vuoden kisassa näytti Pamela Andersonkin mukana olevan, sekä Jortikan suvun Espanjalais jäsenkin.

Limingassa juostaan myös uudenvuoden yöjuoksu, jos pakkaset sen sallivat.

Vuodenvaihtumista lämpimämmissä olosuhteissa juhlin maaliskuussa 1985

Olin "penikkatauti" leikkauksesta toipumassa Thaimaassa. 

Buddhalaisen kalenterin mukaan silloin vaihtui vuosi 2528.

Ja kovasti sitä juhlittiin.

Omat vuoden -25 huonommat ja vähän paremmat fiilikset jättäneet tapahtumat:

Plussalle panisin sen, että sain osallistuttua kahdeksaan juoksukisaan, ja sen että selvisin pienemmillä lääkityksillä ja leikkauksilla edellisvuoteen verrattuna.

Miinukselle sen että:

Jouduin tekemään katkeran päätöksen, lopetan liikkumisen harjoitusmielessä, sekä kilpailemisen, näkö on jo niin huono.

Kaatuessani yksi hampaani katkesi ja tekarit särkyivät.

Niistä juoksemistani kilpailuista kaksi päättyi keskeytykseen ja yhden kisan jouduin ihan vain hölkkäilemään.

Eikai tässä, katotaan mitä vuosi 2026 tuo tullessaan...

Hyvää menestykästä ja vauhdikasta vuotta blogiini eksyneille!.

No niin uloskin uskaltaudun.

Tänään, toissapäivän hiihtokaatumisen jälkeen, ja eilisen kotona makailun jälkeen aion ihan uloskin mennä.

Täytyy vain varoa kaatumasta.

Näkökyky altistaa kaatumisvahinkoihin, ja ikäkin on jo niissä lukemissa että kaatuessa voi vaikka heittää veivinsä.

Tilastokeskuksen vuoden kuolin tilasto 2023 kertoo kaatumis ja putoamiskuolemista:

70 - 75 vuotiaat 92 kuollutta.

75 - 80 vuotiaat 113 kuollutta.

80 - 85 vuotiaat 215 kuollutta.

Voineekin sanoa että pystyssä nähty vanhempi ihminen, onkin ollut ilmeisesti harhanäky.

Asp puolimaraton 18.12 2011 onneksi tuli joulujuomat.

Suomen juoksutilastoja (eteenkin miesten maratonin osalta) tältä kuluvalta vuodelta katsellessa tulee ihmeteltyä, miksi emme enää kuulu vakavasti otettaviin urheilukansoihin.

Juostaanhan Norjassa ja Ruotsissa huomattavasti tasokkaampia tuloksia, eikä luulisi olosuhteet sen kummempia olevan kun Suomessa.

Vai eikö meillä tosimielistä harjoittelua aloiteta tarpeeksi nuorena, vai onko harjoittelun määrä liian vähäistä?

Kestävyys juoksussa riittävä harjoittelu jo nuorena saa esim. sydämen osalta kehitystä mitä ei enää vanhempana ole mahdollistakaan korvata.

Joskus aikanaan toisessa blogissani kirjoitinkin asiasta olevista tutkimustiedosta.

https://polli.vuodatus.net/lue/2015/08/urheilu-vaatii-sydanta-17

Vai johtuiko siitä että ennen asuttiin puulämmiteisissä taloissa, uunin pellit vain liian aikaisin kiinni, niin häkä tuli pirttiin, johan oltiin hapenpuutteessa, sehän on ko vuoristo olosuhteissa. Heh,heh.

No odotellaan vuotta 2026 jospa jotain myönteistä kehitystä tapahtuisi.

Omat vuoden plussat ja miinukset, jätän niiden arvioinnin myöhempään, kun en nyt mitään tunnu plussapuolelle keksivän.

Joutavan joulunajan tekemisiä.

 

Mitään järkevää ei joulunaikanakaan saanut tehtyä, 

niinpä selailin eri vuosikymmenten tilastoja, 

mihin sitä kulloinkin on kuoltu.?

Tavallisesti selailemani tilastot ovat nykypäivän tilastointia, mutta nyt joulun pitkinä pyhäpäivinä paneuduin vähän tuonne varhaisempaan aikakauteenkin.

Tässä muutamia tietoja sairastamisesta ja kuolemisesta ajalta kun minä aloitin kansakoulun.

Elikkä vuoden 1956 ihmisen ahdistusta ja murhetta kuvaavia lukuja.

Vuona -56 kuoli 38.713 ihmistä.

Tauteihin 35.416 

Tapaturmaisesti, myrkytyksiin, pahoinpitelyihin ja itsemurhiin 3297.

Kuolinsyyksi 6415 ihmiselle merkittiin kasvain.

Tuberkuloosikin tappoi vielä silloin 1636 henkilöä.

Paljon siihen aikaan oli kaikenlaisia rokkoja, sikotautia, ym. meitä lapsia piinaavia kulkutauteja.

Tuhkarokkokin 28:a niin voimakkaana runteli, että henkihän siinä meni.

polio ja sen jälkitaudit tappoivat 52 henkilöä ko.vuona.

Viihteelläkin oli käyty, kuppa tappoi 92 henkilöä.

Mutta sen ajan puutetta kurjuutta kuvastaa se että 124 ihmistä kuoli aliravitsemukseen, anemiaan ja vitamiinien puutostilaan.

Pitää vielä panna tuo eturauhaskuolemien luku 210 henkilöä, silloin se kirjattiin kuolinsyyllä suurentunut eturauhanen, vaikka syöpätaudistahan siinä silloinkin kyse oli.

Kaikenlaisen elämän vaikeudet näkyivät myös itsemurhatilastoissa.

Omankäden kautta henkensä menetti 961 henkilöä, eli 2,48% kuolleista.

 (vuona 2024 1,31%).

Suosituin kuukausi itsemurhalle oli toukokuu, ja ikäryhmä 45-50 vuotiaat runsaimmin itsemurhiin päätyi.

Suosituimmat tavat olivat, hirttäytyminen 402, myrkytys 234, ampuminen 159, hukuttautuminen 63, räjäyttäminen 35.

Niin ja halvaava tylsyys tappoi 19 henkilöä.

Sehän se minuakin vaivaa, toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän, elikkä dementiastahan kyse on.

Jonkun mielestä tämmöisen tilaston kaivelu on turhaa synkistelyä, mutta kyseessähän on vain Suomen historiasta.

Menneisyyteen niin kun tulevaisuuteenkin kuuluu ikäviä ja vähemmän ikäviä asioita, näin se vain on.

Ja tietämällä menneisyydestä, voi monesti havaita että sitä kehitystä on tullut  positiivisempaankin suuntaan.

*************************

Liekkö vuoden typerin tekoni, että sukset esiin kaivoin.?

Tänään lauhtui pakkanen, ja minä typeryyttäni lähdin hiihtämään.

Se oli kahden kaatumisen taktiikalla käyty lenkki.

Toinen ei mitenkään paha, tapahtuikin tasamaalla, ainoa ongelma miten sukset jalassa ylös pääsee.

Mutta se toinen kaatuminen tapahtui alamäessä, sukset ajautuivat ulos ladulta ja kaaduin kovalle hiihto alustalle.

Keuhkot tyjeni ilmasta, ja sai ihan haukkoa henkeä että  happea sai ettei tajulähde.

Pääkin siinä kopsahti latuun, eikä istumaan nousukaan meinannut onnistua, huippasi vähän.

Siihen paikalle tuli sitten naishiihtäjä joka auttoi sukseni jaloista, jotta siitä sitten ylöskin pääsin.

Onneksi kotiin oli enää vähän matkaa, niin siitäkin hiihtoreissusta selvisin.

Nyt on olkapää kipeä solisluun kiinityskohdalta, polveen sattuu ja päätäkin särkee.

Talven hiihdot, oliko net nyt siinä...

Ei ainakaan mäkisille laduille meikäläisen näkökyvyllä asiaa ole.

Kotona sitten ihan tippakin linssiin tuli, ei tämöinen elämä ole ihmisen elämää.

Pitkään sai kokoilla itseään ennen kun suihkuun asti jaksoi..

⛷⛷⛷💃💃🙈😩😪😪😪😫