Ei sunkhan yli seitenkymppinen.

 Ei sitä jaksa vanhempana kuolla edes viihnan tai tappaa itteään.

Ainosthan veri jaksaa olla kiertämättä ja ajatus juoksematta.

Tuli vain miehlen, yön sängysä pyöriessä.

Kävin juoksentelemassa 15 kilometriä, ei näkynyt tällaista taivaanrannan vaalenemista, kuten viimevuoden aamulenkeillä.

Synkää ja pimeää oli.

Unenpuute masentaa.

Nyt kun näyttää siltä että koronarokotukset Suomessa alkavat todennäköisesti lähiaikoina, joskus vuodenvaihteen jälkeen, tulee ongelma ratkaistavaksi.

Uskaltaako ottaa rokotteen, vai uskaltaako olla rokotteen ottamatta?.

Meikäläisellähän ei mitään vaaraa ole tautia saada, mikäli Amerikkalaista virologia joka on perehtynyt taudin leviämiseen ja muuntumiseen on uskominen, hän sanoi.

Peurat eivät sairastu covid 19 :toista, eikä muutkaan hirvieläimet.

No sairastuu tai ei, muuten tauti kyllä runtelee kun ei pääse pakenemaan tätä pimeyttä.

Nukkuminen ei onnistu, ei huonostikaan.

Kaikki juoksulenkitkin on tullut käytyä jo hyvissä ajoin aamuyöstä.

Kun herää kolmenaikoihin ja usein jo ennen kolmea, on parasta ulkoilut suorittaa alta pois, sillä väsymys iskee jo heti aamupäivästä.

No ainahan se jonkinlainen epätoivo mieltä painaa kuten tässä Tukholmassa otetussa kuvassa, oli vuosi 1983 ja heinäkuu.

Meikäläinen kasvatteli vain mahaansa, molemmissa säärissä väsymysmurtumat, ja kilpailukausi meneillään.

No ne on vaivoja jotka paranee, nykyiset on pahempia.

Tänään kävin mittauttamassa silmänpaineet.

Paineet on pidettävä kurissa että vielä edes jollainlailla näkisi nälkää ja kurjuutta ja vallitsevaa pimeyttä.

Ei juosta tänävuona Montesiinossa aurikopaisteessa.

Sielläkin vain käsiä levitellään.

Katellaan mitä luoja suo ja korona kurittaa, ehkä vielä joskus jos elinpäiviä riittää.

Jospa pikkuhiljaa vetäytyisi yön kolmetuntisen nukkumaan.

Pumppukatselmus.

Aikoinaan vanhempieni kotona oli hieno Santtu niminen kissa.

Minun sydämeeni se jätti puumerkkinsä, kuoppa ja kolme hampaanjälkeä.

Tulee aina hyvä mieli kun sitä katsoo, Santtu jätti muiston minulle.

Tänään sitten oli oman sydämeni vuotuinen kontrollipäivä tuolla keskussairaalalla.

Vai voisiko sitä ajatella vaikka 26 miljardin lyönnin tarkastuskäyntinä.

Sen verran sydämeni on jo elinaikanaan ennättänyt lyödä, jos laskee keskimäärin hiuka alle 70 lyönnin minuttitahdilla, joten eikai se ihme että parhaat tehot pumpusta on jo menneet.

Vähän se falskaa, laiskistunutkin on, eikä pysy aina tahdissakaan, ja sepelvaltimotki tukkeutuu, mutta kovasti se yrittää ja kiitokset siitä sille.

Vuodentakaiseen kontrolliin verrataessa ei muutoksia juurikaan ollut.

🍺

Huomenna sitten onkin valmistumispäiväni neljävuotis päivä. 

Mulla se eläkeläiseksi kouluttautuminen kesti aika kauan 67 v 4 kk.

Vähän olin huono oppinen, mutta pitkällä kouluttautumisella tuli hyvä eläkeläinen.

Yhtään eläkettä ei ole jäänyt käyttämättä, ja eläkeläiskortillakin olen jo 18 euroa alennuksia käyttänyt.

Pyrkikää tähän te työn raskaan raatajat.

Sairaalallemeno matkalla tienvarrella oli tilhi joka oli nautiskellut liikaa käyneitä pihlajanmarjoja.

Pitäsisikö itekkin huomenissa juhlistaa neljää täysipäiväistä eläkeläisvuotta käyneillä pihlajanmarjoilla.

Valoa kansalle, tai ainakin minulle.

Pimeys aiheuttaa meikäläiselle unettomia öitä.

On se kumma, kun päivisin on pimeää ei nukkuminen onnistu, ei yölläkään vaikka ainahan sitä ainakin hämärässä nukutaan.

Nukahtamisenkanssa iltaisin ei ole mitään ongelmaa, ei siinä kauan mene unen tuloon kun sänkyyn menee.

Mutta kun sitä unta piisaa vain 3 - 4 tuntia ja maksimissaankin enintään 5 tuntia.

Eikä sen vuorokauden aikana enää uni uudelleen tule, vaikka väsyttää kuinka.

Pitäs päästä valosampiin maisemiin, ihan sama mihin...

Sitä voisi mennä vaikka kuolleelemerelle, ja siltikkin tuntisi itsensä paljon elävämmäksi.

Ja vois mennä vaikka orjasaarellekkin, kun eivät ne sieltä enää puuvillapelloilekaan kuljettele, kun eivät vieneet ysikaksikaan.

Tänä aamunakin heräsin ennen kolmea, ja ennen viittä olin jo aamulenkillä.

Kyllä sitä näin eläkeläisenä voisi nukkua pitempäänkin ja lenkin suorittaa vähän päivemmälläkin.

Mutta kun ei se nukkuminen onnistu.

Aikoinaan kovasti puhuttiin kirkasvalolampuista, valonpuutteesta kärsiville.

Minäkin ostin kirkasvalolampun ja yritin aamuisin sen valosta nauttia.

Mutta ei se auttanut mitenkään..

Ajattelin silti päivällä käveleksiä kaupoille, ostan kaupan tyhjäksi kaikista halogeeneista ja viritä kaikki yhtäaikaa pärstää valaisemaan.

Toivottavasti sulakeet kestää virrankulutusta.

*************************************************

Katselin Suomen ja Lapin tilannetta maratonjuoksun osalt tältävuodelta.

Korona näkyy tilastossa tai sitten ei, aika samannäköistä on kun edeltävinä vuosinakin.

Suomessa 2:30 alittajia 9 kpl, 3:00 alittajia 149 kpl.

Lappi  3:00 alittajia 6 kpl, ja kahta ja puolta ei alittanut kukaan.

Korona on perunut lähes kaikki syksyn kisat maailmallakin, joten tilastoihin ei oikein parannuksia ole odotettavissa enää loppuvuodesta.

Joten tällainen maratonvuosi Suomessa.

**********************************************************

Lisäsin omillasivuillani olevaan veteraanien tiejuoksun Suomenennätyslistaan myös tuon 5 kilometrin matkan.

Listahan on nopeasti muuttuva, kun vitosella on vasta lähiaikona alettu ennätyksiä kirjata.

Joissakin sarjoissa tuo ennätys on paljonkin vaatimattomampi kun esim. kympintulos jaettuna kahdella.

Eikä kaikissa sarjoissa juostu kilometrivauhti olisi riittänyt edes maratonin SE:n saavuttamiseen.

Tämähän ei toki ole juoksijoiden aliarviomista, jahka maantejuoksukisoja järjestetään vitosenmatkalla kesäkeleillä, ajat tulevat huomattavasti vielä muuttumaan.

Muutenkin, tuossa kirjaamisessa vähän omituisuuksia, joissakin sarjoissa juostu aika kirjattu myös nuoremman sarjan ennätykseksi, jos aika parempi... toisissa sitten ei..

Marraskuun sarjajuoksu.

 Tänään tuli Antti Liljalla 300 sarjajuoksusuoritus RDS:n sarjajuoksutapahtumissa!.

Tänään kisa saatiin käydä lumettomissa olosuhteissa ja plussanpuolella oli myöskin lämpömittarit, joten mitään esteitä ei ollut juosta hyviä aikojakaan.

Tulokset:      

Pimeä on päivä, ei jaksa nyt kuviakaan...

Lähtö on tapahtunut.

Päivän nopein Ossi Peltoniemi

Naisten nopein Johanna Peiponen

Antti Lilja  300 sarjajuoksu

Puuskutuskontrolli lähestyy.

Kyllähän se nykyään elämä on sellaista polviinnojailua jos vähänkään vastamäkiä reitille sattuu.

Tänään kävin lks:ssä sydänvilmissä ja antamassa verinäytteen (P-ProBNP) sydämmen vajaatoiminnan määrittämiseen avuksi.

Ensiviikolla sitten vuotuinen sydänkontrolli, lääkärilläkäynti, ja sydämen ultraäänikuvaus, yms. jos tarvitaan.

Muuten päivä noudatti normaalia kaavaansa, yöllä ei nukuttanut, päivällä väsyttää ja nukuttaa, mutta ei osaa nukkua.

 Mennee vähän vaikeaksi...

Tänään myös pienimuotoisen leikkauksenkin suoritin, piti lyhentää silmäripsiä, silmät ärsyyntyy ja minua ärsyttää, kun ripset yltää silmälasien linsseihin asti.

Se on tuo Travatan silmänpainelääke mikä niitä ripsiä kasvattaa.

Vaikeaa tuo talventulo, yhtäaikaa Kemijoessakin on meneillään jäätyminen ja jäänlähtö, kun sää vaihtelee pakkasesta plusasteisiin, eikä osaa päätää joko se olisi aika talven.

Minulle se sopii että tiet pysyy sulana, toisaalta taasen jos maa olisi valkoinen ei nii synkän pimeältä tuntuisi.

Vaan eipä se luoja minun mielipiteitä kysele, ja jos kyselis meillä olisikin aina kesä ja lämpötilat ei koskaan laskisi alle + 20 asteen.

Aamuyöstä kolmenaikoihin heräilin, aamukahvien jälkeen kävin juoksentelemassa siltojen lenkin noin 8 kilometriä, olihan liukasta, kilometrivauhtikin oli yli kuuttaminuttia, tossu lipsahteli ja kaatumistakin sai varoa.

Semmosta on täällä sarvikuonojenmaassa, jossa ei edes sarvikuonot suostu elämään.

Ensi lauantaina on talvisarjanjuoksun osakilpailu Rovaniemellä, tulkaahan juoksemaan ihan kesäkelejä ja sulaa tietä on luvassa.

Sääsketkään ei häiritse kisapaikalla.

Lauantaina ylivoimaisesti kovin tulos tulee Antti Liljan ylittäessä maaliviivan,

Se on ilmeisesti 300 juostu sarjajuoksu RDS:n sarjajuoksutapahtumassa.

Laskelmieni mukaan kului kuukautta vaille 46 vuotta saavuttaa tuo raja, vaikka väliin Antilla ei ole tainnut jäädä kun pari kisaa!.

Nyt kun aloittaa sarjajuoksut, niin ehkä tuo määrä juoksuja täyttyy vuona 2066

Antilla tuolloin varmaan on jo 500 juoksun rajakin ylitetty, jos pitkäikäiseksi heittäytyy.

On se hurja!

Päivä kävellen.

Aamulla heti kohta viidenjälkeen lähdin kävelylenkille.

Aluksi kävelin Ounasrinteelle tietäpitkin, ulkoilureittien valojen sytyttyä kuudenaikoihin jatkoin ampumaradan suunnalle, ja sieltä alkoikin minun kävelyni metsäosuudet, aluksi otsalampun avustamana kun luonnonvaloa ei vielä riittävästi ollut.

Aurinko nousi kun kerkesi, värjäten taivaanrantaa punaiseksi.

Täytyy myöntää että puolet ajasta en ihan varma ollut missäpäin liikuin.

Pienen makkaranpaisto tauon pidin, muuten kyllä olin liikkeellä koko ajan.

Viimein oikeastaan vähän kuin yllätäen päädyin Kroopinpaloon, sieltä sitten kävelinkin Ranuantietäpitkin kotia.

Lenkille tuli pituutta 40 kilometriä, kävelyajan ollessa 8 tuntia.

Ihan hyvää tahtia reppuselässä, ja kun matkasta enämmän kun puolet oli ihan metsäpolkuja, ja välillä jänkää ja ihan polutontakin osuutta.

Mielumminhan vaellellut olisi tuntureilla ja vaellusreiteillä, mutta mihimpä sitä ajokortiton pääsee.

No niin nyt se rupes taasen hatuttaan.