Peura peuroja ihmettelemässä.

 

Tunturimaisemaa, siellä peuroja tapaa.

Tuossa jo mennyt peurankoko isottelun puolelle.

Onhan se elämä joskus veristäkin.

Sisko ja sen veli, peuroja kumpikin.

Syrjäkylän asukki.

Nuorten hyväkuntoisten kenkiä.

 

Jos olisin parhaassa juoksuiässäni saanut juosta tällaisilla kengillä?.

Luin netissä Jarkko Järvenpään kirjoituksen nykyisistä kilpakengistä.

Uskon että.

Jos olisin saanut tällaiset nykymaailman kisakengät jalkaani joskus -80 luvun loppupuolella, olisi niillä ollut isokin vaikutus maantiejuoksujen loppuaikoihin.

Ne kahdeksan yhdeksänkymmenluvun kilpailuvirsut ei kovin kummosia olleet.

Kesän mittaan olen vertaillut noita omia niken tossuja, muihin lenkkikenkiini juoksemalla tuossa tiellä 1-5 kilometrin matkoja.

Eipä sitä juuri kellolla erota mikä kenkä on jalassani, mutta mukavin se on ollut tuo niken tossu.

Oma askel on nykyään niin matala tienpintaa viistävä, ettei pomppuominaisuutta ole mahdollista hyödyntää.

Kun askel on korkeampi ja nopeampi kyllä siihen askeleeseen saa sellaisen lisäbuustin, verrattuna noihin vanhanmallin kengiiin.

Luulisin että jos juoksuvauhti on alle neljää minuuttia kilometri, hyötyä kengästä alkaa jo tulla.

Mutta kun näillä ikävuosilla ja terveydellä ei enää sitä vauhtia juosta, ja jalkoja vain laahataan eteenpäin, niin nautinnoksi jää vain se että uusilla ja komeilla kengillä juostaan.

Mutta kivahan se on edes se, näinä ankeina aikoina.

Ei mutta nyt minulla onkin jo kiire laboratorioon, niitä psa ja kusi ym. verinäytteitä antamaan.

Berliinissä mentiin niin että tie pölisi.

 Berliinin maratonilla hurja maailmanennätys naistensarjassa,

 Tigist Assafa 2:11:53

Eliud Kipchoge otti jo viidennen voittonsa Berliinissä.

 2:02:42

Suomalaisnimiä lähtöluettelossa oli 190, mutta tulostenosalta ei hurrata kannata.

Kautta aikojen vain 3 Suomalaista ja 1 tuontijuoksija on juossut tuota naistensarjan voittotulosta nopeammin.

Oma päivän aamulenkki vähän toistakymmentä kilometriä etanavauhdilla.

Sen jälkeen parvekkeella yritin kuvata kylmänkankeaa ampiaista, kameran super makro ominaisuudella.

Sokean kuvaajan otos.

Ampiaisen etujalka, mitään muuta edes vähäistä tarkkuutta ei kuvassa ollut, olipahan vain keltamusta karvainen pörriäinen muuta siitä kuvasta ei selvää saanut kun tuon etujalan.

Parhaat hetket tänävuona.

Vähän tässä häthäisenä kilpailukaudeni loppuyhteenvetoa kirjoittelen.

On vähän malttamaton kun ei kahtena edellisenä vuotena ole kisaillut, eikä näin ollen ole päässyt loppuyteenvetoa tekemään.

Eihän sitä tiedä vaikka vielä sarjajuoksun 50 vuotis juhlakauden 

avausjuoksuun osallistuisi?.

Siinä vain sellainen juttu, seitenvitosten sarjassa matkana on yksi kilometri.

Eihän sitä semmoista matkaa ilkeää, alkavat vielä nimittelemään pikajuoksijaksi.

Se olisi jo semmoinen häpeä että siihen voisi vaikka kuollakkin.

Tai niin ainahan voi yleisessä sarjassa juosta muitakin matkoja..

Talvella tuolla Espanjassa juoksin kaksi puolimaratonia,

Torrevieja 1:41:19

Cartagena 1:45:40

Nämä kisat olivat oikein kärsimysten kisoja.

Kisapäivänä ennen kisaa, enkä kisanaikana voinut nauttia yhtään nesteitä.

Kisanjälkeen olinkin aivan sippi.

Ennen Espanjaanlähtöä minulta oli otettu koepaloija eturauhasesta, ja Espanjassa sitten minulle jouduttiin laittamaan katetri viideksi viikoksi,

Jonka jälkeen kusemistarve oli useitakertoja tunnissa, ja kun tarve tuli silloin olikin jo kiire.

Nyt kesällä sitten juoksin täällä Suomessa puolikaan, ja kympin.

Puolimaraton Kempele 1:39:30

Kymppi Oulu 43:41

Ongelmia on kyllä riittänyt kesäkaudellekkin, mutta se että sain tänävuona kilpailusuorituksiakin juosta, se on minulle todella suuri asia ja ilo.

Sille ei voi mitään se juokseminen ja vielä jos saa kisassakin mukana olla, on minun elämäni suurimpia iloja.

Toisilla ihmisillä harrastukset, elämänilot, tavoitteet on toisaalla eikä moni osaa ymmärtää sitä että joku haluaa "rääkätä" itseään ihan vapaaehtoisesti.

 

Meikä oli Oulun juoksussa.

Kiva oli startata juoksukisaan, ja nähdä kilpakumppaneita.

Nythän tietöiden takia juostiin osittain eri reittiä kun ennen.

 Alkumatkasta aikapaljon mutkia, kun silloin vielä porukka oli kasassa, sai tällainen huononäköinen olla tarkkana.

Juoksu meni suunnitelman mukaan, tarkoitus oli juosta loppua kohden kiihtyvällä vauhdilla, ja niin se menikin, aika tavoite oli alle 45 minuutin.

Ekakilsa oli hitain 4:44 ja toinen kilometri 4:38, jonka jälkeen hiukan alle neljää ja puolta minuuttia kilometri kuuteenkilometriin, ja siitä eteenpäin noin 4:15 kilometri maaliin asti.

Klikaamalla kuva isommaksi.

Aikani 43:41 ja seitenkymppisten eka.

Keskisykkeeni 145 

Askeltiheys 174/min. Askelpituus 1.26 m.

Pystysuuntainen liike 7,6 cm Keskipystysuhde 5,8%

Askeleen maakosketusaika 247 ms.

Ja kun tuohon vielä lisään että juoksun aikana olin n.32 min 40 sek. kosketuksessa maahan, ja n. 11 minuuttia leijailin molemmat jalat ilmassa, niin eiköhän siinä jo tarpeeksi tietoa olekkin.

Tuota ilmassa viettävää aikaa on aivan liian vähän, silloin kun mennään näin hiljaisilla vauhdeilla.

Ne ilmassaolon ajat kasvaa prosentuaalisesti käytetystä juoksuajasta vauhdin kasvaessa.

Nyyh... 🐤. Miksi se kovemmille juoksijoille kaikki on niin paljon helpompaa, siellä vain ilmassa leijutaan.

Me maan matoset saadaan mennä pohjamutia myöten, eikä tunneta ilmassa liitämisen riemua, ei sitten ollenkaan. 😪

Oulun juoksun tulokset:

Kaksisataatuhatta se on iso luku.

Tuli taasen vierailtua tilastokeskuksen sivuilla.

Eliniän pituus riippuu siitä missä asuu ja millä kielellä sönkkää. 

Kun asuu Pohjanmaalla kaupunkiolosuhteissa, ja puhuu Ruotsia äidinkielenään, siitä saa jo kolmevuotta lisää elinaikaa.

Ja kokonaisuutena: Kainuun korvessa asuen ja suomea mongertaen, miespuolisena saakin jo 3,7 vuotta lyhemmän kakkuun, kun pohjanmaan hurria vääntävä kaupunkilaismies.

🚗🚗🚗🚗🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃

Ei ole 200 000 kilometriä ajettu autokaan enää aivan priimakunnossa.

Kyllä siinä kone on jo parhaat tehonsa menettänyt, niveletkin ovat kuluneet, päästötkin siinä rajoilla, eikä ulkonäkökään ole enää virheetön.

Saati sitten ihminen.

Mulla pääsi huomaamatta 200 000:s juostu kilometri täyttymään (26.4 2023) ilman että olisin konjakkiryypyn sen kunniaksi ottanut.

Monethan laskevat juoksukilometreihin myös hiihtämisen 2/3 osalla hiihtämästään matkasta, ja pyöräilyn 1/3 osalla pyöräilemästään matkasta.

Mutta minusta juoksua on vain juokseminen, ei mikään muu harjoittelu.

Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. En viitsinyt exeliin alkaa syöttämään tietoja noista kahdesta viimeisestä vuodesta, piirsin kuvankäsittelyssä käsivaralta.

Tarkka harjoituskirjanpito minulla alkaa vuodesta 1975

Sitä aikaisempi 10 vuotta minulla oli tapana merkata juokseminen kalenteriin.

Ajansaatossa on tullut kalenterit hukattua, jäljellä vain 1974 vuoden kalenterisivu johon olin vuosittaiset kilometrit merkannut vuodesta 1965 lähtien, ja silloinhan olin iältäni 16 vuotias.

Joten siitä lähtien dokumentointia tossunkulutuksesta on.

Ajatellaanpa asiaa....

Jos olisin tehnyt palkkatyötä juoksemani ajan...

Laskien juoksun keskivauhdiksi 4:30 kilometri, tekee se 15 000 tuntia, jos palkka olisi saanut 30 euroa tunnilta se tekisi jo 450 000 euron tilin.

Olisi kiva tietää monetko lenkkikengät on noihin kilometreihin kulutettu, on se varmasti lähempänä kahtasataa kun sataa.

Nykyvuosinakin tulee vielä osteltua 2-3 paria vuosi, entisaikaan enemmänkin, tosin siellä 60-70 luvun alkuvuosina yksillä lenkkareilla ja yksillä kisakengillä saattoi vuoden sinnitellä.

Viitsiskö huomenna lähteä Ouluun juoksemaan muutaman lisäkilometrin Oulunjuoksuun.

Mikä lie sieni.

Kumman näköinen sieni ?

Minkähän lie niminen?

Minä en oikeastaan tunne kun kärpässienen, no ehkä korvasienenkin.

Johtuisiko siitä että yliopisto-opinnot on jääneet käymättä, siltä saralta tullut vain hikipaita sponsorointia.

Yleisurheilupuolelta SM-tason kilpailut tältä vuodelta on maratonia vaille kilpailtu.

Heikosti nykyään on halukkuutta Lappilaisilla SM-kisoihin osallistua, maastoihin, tiejuoksuihin ja maratonille olisi toki monelle mahdollista osallistua, mutta haluja osallistua näyttää puuttuvan.

Kalevankisat on vähän eri asia, tulosrajat voivat tulla esteeksi kisoihin pääsylle.

Itselläni viimeinen yleisensarjan SM-kisa tuli juostua 2007 Äännekoskella maantiejuoksussa.

Lähdin mukaan kun muitakin Lappilaisia oli lähdössä, ja mukaan pyydettiin.

Olin silloin iältäni parikuukautta vaille 58 vuotias, ja kisan vanhin osanottaja yli 13 vuoden erolla seuraavaksi vanhimpaan.

Kisaan starttasi 43 juoksijaa, ja en toki ollut se viimeinen, vaikka olin se vanhin juoksija.

Sijoitukseni oli 31. ajalla 1:17:14 ja puolimaraton oli tietysti juostava matka.

Kisan viimeiset kilometrit menossa.

Lappilais juoksijoita kisassa oli, kolme nuorissa naisissa, yksi naistensarjassa ja kolme tuossa miesten matkalla.

Pari mitaliakin Lappiin kisoista tuli.

Sateinen ilma, ruskanvärejäkin puissa jo havaittavissa, ja tuulessa koivuista lehtiä irtoaa.

Syksy tiukentaa otettaan, kuinka me tästä selvitään.

Kuninkaallinen lounas.

 

Tänään pyöräilin / kävelin Santavaaraan kuninkaan laavulle lounaalle.

Siinä on komealle paikalle rakennettu laavu.

Norjankuninkaan vierailua varten 1993 rakennettu laavu on suosittu kohde, aina kun olen siellä käynyt on siellä ollut muitakin.

No eihän se minun lounas ollut varmaan sitä mitä kunkulle tarjottiin, varmaan söivät poronpaistia tai loimulohta, ym. lapinherkkuja.

Mutta hyvältä se nälkäiselle maistu Lidlin halvin käristemakkarakin.

Se vain kaatuminen tapahtui tälläkin reissulla, ja sääressä on taasen ruhjetta ja kipua.

Ei yhtään viikkoa pääse kaatumatta tai ettei johonkin törmää, se minun näkö on jo niin huono.

Paljon on sairauksia ja vaivoja tullut viimeisen kolmen neljän vuoden aikana.

Osa sairauksista vääjäämättä johtaa kuolemaankin ennemmin tai myöhemmin, mutta jos saisin yhden vaivan valita pois, niin ilman muuta tuo näkökyvyn heikkeneminen olisi valintani, se vaikeuttaa niin paljon elämääni.

Jonkunlaista paranemista on tuosta lihaskadosta tullut.

Huhtikuun loppupuolella painoni oli jo tippunut 52 kiloon, enkä jaksanut pitää päätäni pystyssä neljää tuntia pitempään yhteen menoon, pää alkoi kallistumaan kun Harri Kirvesniemellä viidenkympin hiihdossa.

Nyt painoa on hiukan vajaa 59 kiloa, ja pään pystyssä pitämisessäkään ei mitään ongelmia ole.

Eihän ne lihasvoimat ihan normaaleja ole mutta paljon parannusta on tullut tuolta huhti toukokuun tasolta.

Ruskamaraton lähestyy.

Syksy se on, ensi lauantaina juostaan taasen Ruskamaraton.

Ruskamaraton on syksyn ja koko kesänkin päätapahtuma näillä Lapin perukoilla.

Ikävä vain, osanottomaksu tapahtumaan on jo kohonnut niihin lukemiin että se alkaa karsimaan osanottajia, eteenkin kun palvelut ja palkinnot ovat huonontuneet vuosi vuodelta.

Nykyään ei ikäsarjoissakaan palkita kun voittaja.

Muuten niitä ikäsarjoissajuoksevia on enemmän kun yleisensarjan juoksijoita, joten tuovat osanottomaksujakin enemmän.

Itse olen tapahtumassa ollut juoksemassa 25 kertaa, neljästi maratonin, kerran kympin, ja kaksikymmentä puolikasta on tapahtumassa tullut juostua.

Kuva vuoden 1988 maratonilta, joka oli ensimmäinen vierailuni tapahtumaan. 

Tänä vuona en tapahtumaan taida osallistua edes katsojan osassa, vaikka ihan kiva on tapahtumaa kameran kanssa katsojanosassakin ollut seurata useita kertoja.

Ruskamaraton 2022 kuvia.

*********

Tänään aamupäivällä tunnin kuntosalikäynti, saa nähdä saako iltapäivälle itsensä motivoitua, edes lyhkäiselle hölkkälenkille.