keskiviikko 30. kesäkuuta 2021

Ei etsivä aina löydä.

Etsiskelin puolikaan tuloksia Svansteinin maratonilta vuodelta 1983
En löytänyt.
Puolikaan tuloksista muistan vain naisten voittajan, joka oli Päivi Tikkanen, ajoista ja muista tuloksista ei minkäänlaista muistikuvaa.

Löytyisihän ne jos hakea jaksaisi, mutta ei minulla niin tärkeää syytä niitä löytyä ole, ja kun kättä särkee, ei pitkäjännetesyyttä yhteen hommaan kauan riitä.

Tässä kuitenkin kärjen maratontulokset, aivan vain siitä syystä että jos sanon että maraa oli katsomassa 15 000 katsojaa, ettete ala minua nollavirheistä epäilemään.


 Itse olin kisassa juottomiehen osassa, tarkoituksena juottaa useampaakin juoksijaa, mutta eihän se sitten oikein onnistunut, liikenne tiellä oli niin kovaa, joten vain Astalle sain jotenkuten juomia tarjottua.

maanantai 21. kesäkuuta 2021

Lupa hidastua.

Yritän jotain juoksusta väsätä tähän blokiini että edes vähän aikaa ajatukset pysyisi poissa kivuista ja säryistä.

Viime viikonvaihteessa Lappilaisia juoksijoita oli päässyt jo kisailunmakuun maratonillakin ja puolikaalla.
Lyhyemmillä matkoilla Veijo Honkaniemi jatkoi hyviä esityksiä veteraanisarjassa ja Juho Latvala juoksi Tromssassa kympin 32:36
Hyvä homma kumpa pystyisi itsekkin edes lenkkeileen.

Yli 40 vuotiaan maratoonarin on lupa hidastua, tosin vain minutti pari vuodessa.
Nopeimman virallisen maratonin on juossut Eluid Kipchoge KEN 2:01:39 
Ajan juostessaan hän oli 33 vuotta 315 päivää vanha.
Kenenisa Bekele ETH juoksi 37 vuoden 108 päivän ikäisenä 2:01:41
Eluid Kipchogen hyppysissä tuo 35 vuotiaiden ennätyksen parantaminen kyllä on, mutta Kenenisaa iäkäämpänä ajan hän voi juosta vasta 2022 helmikuun loppupuolella.

Tässä miesten maratonin ikäluokkien ennätykset viisivuotis sarjoittain, sekä tuloksen hidastuminen edelliseen ikäsarjaan:

Ikääntyesäänkin se hidastuminen on hyvin maltillista, ainakin maratonmatkalla tarkastellen.
Minutti korkeintaan pari vuodessa nuoremmissa ikämiesarjoissa.
Kunniotettavan juoksijaiän saavuttaneita juoksemaan kykeneviä on jo vähemmän, ja vauhti tippuu luonnollisesti jo enemmän jokainen eletty vuosi.

Jospa tarkastelisin tuota vauhdin hitastumista omalta kohdiltani.
Juostessani maratonennätykseni 1988 (2:29:54) olin 39 vuotias, aikani oli silloista maratonin ME:tä (2:06:05) ajallisesti 23:49 huonompi.

Hidastumistani tarkastellessa tähän vuoteen on tietysti vaikea, kun en ole juossut mitään kisoja, ja pystynkö lenkkeilyynkään enää tällevuodelle.
Ikää on kuukauden kuluttua 72 vuotta.
Paras aika maailmassa seitenkakkosella maratonilla on lekendan Ed Witlockin 2:59:10

Jos siihen aikaan ajattelisi tuon (23:49) olisi minun juostava maraton 3:22:59
No pystysinkö, se on vain spekulointia, olen maratonin juossut viimeksi 10 vuotta sitten.
Viime kesänä puolikas kulki 1:32:18 joten tuohon aikaan verratessani,
Minulla aina toiminut vertailu 2 x puolikaan aika + 10 minuttia  =  maratonaika, vaikka tuskin se kaava enää paikaansa pitäisikään, mutta voisi se 3:23 alitus olla mahdollistakin.

No spekulointi on turhaa, vain juostu tulos on tulos.

lauantai 19. kesäkuuta 2021

Että ymmärtäisin.


 Yhen hanskan mies kesäkelissä.
Tunnotonta sormea palelee, onko se silloin tunnoton??..

Särky kädessä kävellytää pientä kilometrin kahden lenkkiä useinkin.
Ja nyt tietysti olen tarkaakin tarkemmin seurannut autoilijoiden käyttäytymistä risteyksissä joissa tien vierellä kulkee pyörätie.

Surutta siihen vedetään paljoa katselematta, ja suuri osa jää poikittain siihen pyörätielle odottamaan liikenteen sekaan pääsyä.
Miksi?.. Yleensä pyörätien ja ajoradan välissä on autonmitta tilaa, ja jos ei ole miksi ei voi jäädä odottamaan sinne ennen pyörätietä.??..

Joskus aikoinaan kun autoilin ihmettelin samaa, minkä hekumanhuipun tarjoaa se suojatiellä poikittain pysäytetyssä autossa istuminen.? Kokeilin itsekkin sitä, mutta tunsin vain häpeää tukkiessani muiden liikkumisen.

Nyt tässä tapaturmassa eteeni autonsa ajanut oli sanonut puolustukseksi
 " En nähnyt sitä pyöräilijää".

Tällaisessa tapauksissa mielestäni pitäisi kortti ottaa pois, ja palauttaa vasta näön ja näkökentätutkimuksen jälkeen, jos on edellytyksiä.. Ainakin kirkaana aurinkoisena päivänä pitäisi kyllä nähdä, jos katse on vähänkään liikenteessä!!.

Kävin katsomassa risteystä missä onnetomuus tapahtui, kyllä siitä ihan hyvä näkyvyys oli pyörätielle, eteenkin kun tiellä on vielä 30 km nopeusrajoituskin. Ja jos ei muuten näkisi täytyisi vaikka pysähtyä, eikä ryntäillä summanmutikassa.


lauantai 12. kesäkuuta 2021

Ärsyyntymiskynnykseni on aika alhaalla.


 Tästä yritän ammentaa voimaa, vaatimaton kasvualusta ei ole puusta tuuheaoksaista suorarunkoista yksilöä tehnyt nutta se taistelee vaatimattomalla kasvualustastaan huolimatta päivästä uuteen päivään.

Kuva sairaalajakson kotiinlähtöpäivältä.

Koskaan en ole sellaista kipuatuntenut kun tuossa onnettomuudessa, olin aivan varma että kuolema tulee ja odotin koska se taju lähtee...
Ensiapuhenkilöstö kuljetti minut sitten ilmalastassa/paareilla keskusairaalaan, silloin aloin jo ajatella se minun aikani ei vielä ollut.

Kohdalleni on kyllä sattunut monenlaista onnettomuutakin, mutta ei mitään noin kivuliasta.
Töissänikin olen joskus pudonnut tikkailta betonnilattialle, silloinkin murtui kylkiluita ja molemmat kädetkin.
Työmaalla olleen sähkömiehen kysyttyä, "tilaanko ambulanssin", vastasin 'nousen tästä kohta ja alan töihin'.
No en noussut, en päässyt edes istumaankaan, huutelin, 'tilaa vain se ambulanssi'.
Siinä sitten vierähti yli puolivuotta kun seuraavan kerran aloin töihin.

Ärsyyntymiskynnykseni on aika pinnassa, kipulääkeiden haittavaikutuksissakin puhuttiin ahdistuneisuudesta, hermostuneisuudesta, mielialanvaihtelusta ja masennuksesta, tunnustan kyllä kaikkia noita kärsiväni.

Törmäystapahtumassa puhelimessani oleva ohjelma kertoi keskinopeuteni olleen viimeisellä 500 metrin matkalla ennen törmäystä 19,6 km/t, törmäyskohdilla ehkä noin 17 km/t.
Mutta kun se ihminnen ei kestä äkkipysäystä tuostakaan vauhdista.

Tämänhetkisessä lääkärin arviossa tai normaalien röngenkuvien perusteella tehdyssä lasumassa lukee, useita kylkiluunmurtumia, niskan ja kaularangan vammoja.
Ensiviikolla sitten lisätutkimuksiin.

Tämänhetken tilanne. Makuullemeno ja eteenkin sieltä ylösnouseminen on vaikeaa ja kivuliasta,
kylkiluunmurtumat paranevat kyllä ajallaan,
Mutta salamaniskuntapaiset kipuiskut vasemmallepuolen yläselkään ja käteen saavat kyllä maailman mustenemaan, pienimmästäkin äkkinäisen pään tai kädenliikkeestä.
Lisäksi vasemmankäden etusormi, sekä peukalon ja keskisormenpää ovat täysin turrana.

Maanantaina siskoni miehensä kanssa tulevat käymään, pitää alkaa silloin pyöräni metsästystä, minulla on hatara muistikuva että polisii olisi kolaripaikalla sanonut ette vievät sen polisilaitokselle, myös Garminin gps mittari on hukassa, onko lentänyt jonnekkin ojanpenkalle vai onko pyörässä, no sen näkee sitten.

Tämän kirjoituksen kirjoittelin yön pitkinä tunteina ja nyt aamupäivän aikana lyhissä pätkissä kun paikallaanolo istuen lisää käden tunnottomuutta ja särkyä.
Että tämmöstä kesää meikäläiselle.

maanantai 7. kesäkuuta 2021

Ajallisesti ylipitkä pyöräily.


 Tänään tein omakotiuduksen sairaalasta, osanneeko pyörä koska kotia, jää nähtäväksi.

Ei löydy asentoa jossa voi kirjoittaa, siis ei enempää tekstiä.