Ei oo kivaa.

Pari päivää sitten Kemijoki oli vielä Rovaniemen kohdalla sulana, mutta kun tänään kävin kävelyllä joki oli jo aivan jäässä.

Viimepäivinä mieli ei ole ollut kovinkaan korkealla, on nykyinen kunto ja pumppuasia jonkinverran mietityttäneet.

Tässä iässä pitäisi olla iloinen ja tyytyväinen joka päivä, sillä jokainen tulevapäivähän tulee olemaan edellistä huonompi.
Joten tämäpäivähän on ihan hyvä päivä. 
Mutta ei se näin mene.
Väliin se v...tuttaa niin paljon, että nykyiset käytössäolevat kirosanatkin tuntuvat liian köykäisiltä.
Olenkin kehitellyt uuden voimallisemman sanan,
 'Juha Sipilän käänteinen Robin Hood hallitus'.

Ja muutenkin minua kyrsii tämä pimeys, eikä tästä pääse nyt lähtemään Torreviejalaisia pikkupupujakaan katselemaan..

Kyllä lähtee.

Pitäskö siirtyä pikajuoksuun.. Kun noita nitrojakin olis..
Eikö ne kiihdytysautotkin käytä poltoaineena nitroglyseriiniä?
Tai se taisikin olla nitrometaania?.
Lähöt niillä ainkin on kauheat samoin kun vauhti, lähtiskö se jätkä samalla vauhdilla?

Tai taian vain ootella, mihin tässä kiirettä, onhan se vanha viitakonsanontakin, "Aina on aikaa kuolemalle, vaikka ottaahan se oman aikansa".

Olen kuullut että niitä on sellaisia nitrodiskojakin, missähänpäin niitä täällä Rovaniemellä on.

Nitromies

Black Fridayn uhri.

Sisäinen Sulo Vi'leen otti vallan.
Ostin kun halvalla sai.

Tämä Black Friday tiesi rahanmenoa.
Pöljyyttäni ostin tällaisen Garmin Fenix 3 urheilukellon.
Ihan vain sillä kun halvalla sai.
Enhän mitään urheiluun liityviä laitteita tarvitse kun vain sohvalla makailen.
Niin ja sitäpaitsi onhan minulla jo ennestäänkin kaksi toimivaa GPS mittaria. 
Mutta kun alta satasella myivät...

Päntymäsyivä.

Siitä on nyt tasan kaksi vuotta kun siirryin täysipäiväiseksi eläkeläiseksi.
Älyttömän nopeaan nämä parivuotta on menneet.
Minusta tuntuu että tämä taitaa olla minun kutsumusammattini.

Ammattihan kuuluu yhdeksi vaarallisimmista, useat tuupertuvat tässä ammatissa hyvinkin nopeasti.

Hierojakyltin irroitus 2016

Tälleviikolle en ole viikon juoksulenkkiä saanut tehtyä,
Eikä tällekuukaudelle ole juoksukilometrejä kasassa vielä edes kolmeakymmentäkään.

No huomenna menen kuitenkin sairaalalle pyöräilemään, rasitus ekg:n merkeissä.

Mutta nyt menen eläkeläiskahville.

Sarjajuoksu.

RDS:n talvisarjajuoksu juostiin hyvässä säässä, vailla talven tuntua.
Kisan nopein oli Teppo Ronkainen numero 31.
Tepolla oli muutenkin aihetta juhlaan, tuleeha hän huomenna miehen ikään.

Teppo olikin laittanut pöydän koreaksi, ja tarjosi kaikille kakkukahvit.

                                  Päivän sankari, hyvin maistuu kakku itsellekkin.

Tulokset:

Juosten ylös ja mukkelismakkelis alas.

Marraskuun RDS:n talvisarjajuoksu juostaan huomenna täysin kesäisissä olosuhteissa, lumesta ja liukkaudesta ei tietoakaan ja lämpötilakin pysynee plussalla.

Tarkastelin Suomen tämänvuoden maratontilastoa, 2:30 alittajia on 1+6 juoksijaa.
Kolmentunnin alittajia puolestaan 8+175 juoksijaa.
Viellä olisi toistakuukautta tilastoa aikaa korjailla, tosin kilpailuja joutuu hakemaan etupäässä ulkomailta.
Kolmentunnin alittajien määrässä mennään kohden heikointa vuotta sen jälkeen kun 70 luvulla, ei huipulletähtäävät juoksentelijat alkoivat maratoneja juoksemaan.

Oma päiväni on kulunut kipeää selkää ja turvonnutta reittä lääkitessä.
Aamupäivällä kun makailin sohvalla televisioa tuijotellen, puhelin soi yläkerrassa, Siitä kun pomppasin liian äkkiä ylös ja kipasin raput ylös toiseen kerrokseen,
"vintti pimeni", ja tulin raput alas vailla selvää kuvaa tapahtumasta.
Pumppuni kun ei käynnisty kovin nopeasti, tavallisesti siitä seuraa vain polviin nojaamista ja hirveää huohotusta hapenpuutteessa, mutta nyt näin.

Ahnas katse.

Nyt on uunolla kyllä ahnas katse, "Tuo vuori kyllä valloitetaan".

Kyllä kai sitä nyt Espanjassa juoksee, mutta yritäppä täällä pimeässä ja sateessa...
Kävin silti viikon juoksulenkkini suorittamassa, aikaisin aamulla, 1 tunti ja 15 minuttia 11,8 kilometriä. Mitä siitä nyt tulee kilometrivauhdiksi, pääle 6,15 tai jotain sinnepäin, mutta nyt ei kuitenkaan onneksi rytmihäiriöt vaivanneet.

Yötyöläiset herätti.

On se nukkuminen niin kovaa hommaa, väsyy siinä, ei sitä jaksa pitkään nukkua.
En silti sanoisi että olen huono nukkuja, ehkä olenkin hyvä valvoja.

No ehkä siihen ennen neljää herämiseen osittain vaikutti nuo yötyöläisetkin.
Auton varashälyttimiä ulvoi useampiakin, ilmeisesti oli taasen "mömmöaktvistit" varainkeruureissullaan.

Kun nukkuminen ei enää maittanut, niin käveleksin kuntosalille vetelehtimään jo ennen kuutta.

Ei se edellisenkään yön nukkuminen kehuja kaipaa, pukeuduinkin jo kerran ensiapuun lähtöä varten, kun pumppu oli niin sekaisin ettei meinannut hommistaan selvitä. Onneksi pumppu rauhoittu ennen kun ymmärsin puhelimenkäytön salat, niin jäi reissu tekemättä.

Ei ole helppoa tuon pumpun kanssa.

Sipasin kuukauden pitkänlenkin pois kuleksimasta näin heti alkukuusta.
Tunti ja kolme sekunttia 10.180 kilometriä, keskisykkeelä 132.

Koko juoksun ajan tasaisin välein sydän muljusi inhottavasti, ja nyt kotiin päästyä räplättää kokoajan
Kurkussakin on tunne, joko se sydän nyt on tulossa ulos suunkautta.

Kuolis perkele pois kitumasta.

Sopeutumiseläkeläiset.

Täytyyhän noita avuttomia reppanoita tukea, ettei kaviaari pääse lautaselta loppumaan.

Kirjoitin tekstin tuskanpunaisella.