perjantai 30. kesäkuuta 2017

Johan lämpesi.

Terveiset täältä Ancylusjärven maisemista.

Hölkkälenkilläni lepuuttelin jalkojani ja annoin hien kuivata paidastani Ancylusjärven rantakivikoilla.
Taisi vain olla laskuveden aika kun vesi oli vetäytynyt rantakivikoilta vähän kauemmas.


Nykyään jos havunneulanen on asettunut poikkisuuntaan juoksureitille, lipathan siinä vetää. 
Polvet ja kämmeneet verillä on sitten mukava palailla lenkiltä.

Silloin kun tein vielä töitä, pidin lenkillä aina hansikkaitakädessä keleistä riippumatta, sillä hieroja on pienemmistäkin ruhjeista työkyvytön.
Nyt olen käyttänyt sormikkaita vain kelin niin vaatiessa, mutta paras lienee siirtyä vanhaan käytäntöön.

Mutta tuo eläkkeelläolo se se on mainio keksintö, ei tarvitse välittää mikä viikonpäivä ja paljonko kello on, pistää vain kuulokeet korville ja hyvää kitaramusikkia soimaan, ja menee aurinkotuoliinsa makaileen.
On se vaan niin mukava.

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Heitin etanalenkin.

Maratonmatkalla napattu kuva, ei rannat pursunneet auringonpalvojia, vaikka ihan mukavan lämpimät olikin kelit.

No tänään kävin juoksulenkilläkin, ei tosin maratonin pituista lenkkiä, mutta taisi lähennellä kuitenkin 20 kilometriä mikä on tälle nykyiselle kunnolle ihan kivasti.
Keskimääräiseksi juoksuvauhdiksi tuli 5 minuttia 45 sekunttia kilometri.

Siinä lenkillä huomasin että aina ihminen uuttakin oppii..
Muistan aikoinaan nuorenamiehenä kun eräs kilpakumppanini J.T (alle 32 minutin kympinmies), juoksi usein hitaimpia lenkkejänsä juuri tuollaisella, minun tämänpäivän lenkkivauhdilla.
Silloin olin sitä mieltä, ettei niin hitaasti osaa edes juosta, 
Tänäpäivänä siihen pitää jo hiukan yrittääkkin että vauhti pysyy edes siinä.
Aina sitä oppii uutta.

Tänään sitten tutkiskelin Kaisa Lehtosen Pro Gradua
Olen se kyllä enneminkin lukenut, mutta nyt syvennyin siihen perusteellisemmin.
Kyllä kestvyysurheilua harrastava voi aikansa huonomminkin käyttää jos ei lenkille viitsi mennä.

Mutta nyt potunkeittoon.

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Päivä kului erinlaisten tutkimusten parissa.

Aamulla kävin sellaisen tunnin kuntosalivetelehtimisen.



Kotiintultua aloin etsiskelemään löytyisikö Kenialaisten tai Etiobian naismaratoonareiden harjoitusohjelmia netistä.
No miitä ei juurikaan meikäläisen googlettamilla hakusanoilla löytynyt, 
mutta Paula Radcliffen harjoittelusta kyllä sitten sitäkin enemmän.

Niitä tutkiskellessani ajauduin Ida Heikuran Jyväskylän liikuntatieteelisen Seminaarityöhön.
No niinhän siinä sitten kävi että tuli luettua kaikki muutkin tutkimusartikkelit,
 joita hän oli Austraalian Catholic Univesityssa jatko opiskeluissaan kirjoittanut.

No siinä se sitten meikäläisen päivä vierähtikin.
Pienen kävelylenkin kävin iltapäivällä, hillankukatkin oli viimen ilmaantuneet jängälle.



Viimevuona hillat kukkivat jo kesäkuun ensimmäisellä viikolla, kuten viimevuoden kesäkuun blogitekstit todistaa.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Kesä, ei hellettä.

En ole varsinaisesti lomaa kesäisin pidellyt ainakaan 2000 luvulla,
Mielummin olen lomaa ottanut talvisaikaan ja poistunut Suomen talvesta.
Nyt täyspäiväisenä eläkeläisenä päätin oikein tehdä piipahduksen eteläsuomen helteisiin.
Eilen palailin Rovaniemelle, kyllähän siellä etelässä jo selkänahka kärysikin,
Että olihan se kiva palata tänne vähän viileimpiin olosuhteisiin.
No ei ne kyllä eteläsuomen kelit sen kummempia olleet, vettä satoi eikä juuri lämpömittaritkaan punaselle kiikkuneet.


Kävin myös katselijan ominaisuudessa seuraamassa hyvinjärjestettyä Jannen iltalenki juoksutapahtumaa.
Sarjoja oli ihan lapsista vanhempaan väestöön asti, paljon palkintoja ja hyviä juoksijoita.
Anne-Mari Kiakara jako palkinnot, Lauri Ollitervo oli myymässä kenkiä, oli hyvät kisatarjoilut joihin meikäläinenkin pääsi osallistumaan ihan järjestäjän kustannuksella.
Arvonnassa onnistuin saamaan kellon ja vitamiineja, joten ei tyhjin käsin pois tultu vaikka ei juoksuun pystynytkään osallistumaan.

Musikkipuolesta vastasi Aarne Tenkanen

Muutama kuva tapahtumasta.     Jannen iltalenkin tulokset.

Ensiviikolla seurailenkin kotikylän maratontapahtumaa, mutta ensin täytyy saada tämä juhannus pois jaloista venyksimästä.

Muutaman tapahtuman lisäilin tuonne Pohjoisen juoksutapahtumia.

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Kultarannikon kuulumisia.


Kovasti on kultahippuja rantavesissä, kun ihan keltaisena rannat loistaa.


Kultarannikolle perustetun ‘Kymeen kynnysremontit’ miehet työnsä äärellä.

Asian tiimoilta kehiteltiin patentinarvoinen idea,
Oven asennusvaiheessa oven alapintaan liimataan hiomapaperi kaistale, joka sitten saranojen kuluessa, tai oven muuten painuessa, samalla hioo kynnystä ovea käytettäessä, eikä ovi koskaan ala kanittamaan alapinnasta.
Kunhan patenttikorvaukset alkavat juoksemaan Kymeen kynnyksen remonttimiehetkin voivat jättää remonttihommat ja keskittyä vain purjehdukseen katamarillaan Kultarannikon vesillä.


Käsityön jälki on muutenkin näkyvissä Kultarannikon huvila alueen  rakennelmissa, tyylikkäät on vessan ja varaston ovetkin.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Fyysisesti rapistuvan kansan taulukoita.

Aikoinaan - 60 luvun loppupuolella kun astuin suorittamaan asepalvelustani Suomenlinnan rannikkotykistöön, pituuteni oli 174 senttimetriä ja painoni 56 kiloa,
Pituudessa olin keskimääräisen pituinen, ja painoni ehkä 4 -5 kiloa alle keskimääräisen painon,
No pois päästessäni pituus oli sama mutta paino olikin aivan jotain muuta 67 kiloa, no kun siellä ei muuta kun syötiin ja maattiin.
Äkkiä kyllä oli painot kohdillaan kun hangessa kahlaillen moottorisahaa raahaili ja pölliä kanteli.

No vuona 2016 varusmiesten keskipittus oli 180 senttimetriä ja keskipaino 78 kg
No mitä tulee siihen kuntopuoleen.
Herra Cooper ei minunaikanani ollut vielä keksinyt testiään, joten sieltä ajoilta ei tietoja ole, mutta vuodesta 1975 lähtien niitäkin lukemia löytyy verrattavaksi.
Tässä taulukossa puolestaan näkyy, sinisellä keskimääräinen juoksumatka ja punaisella todella huonon tuloksen saaneet.
Erityisesti pistää silmään kuinka nopeasti se huonon tuloksen prosenttiosuus kasvaa.
Kiitettävän tulokse saavutti vilä -79 noin 24 prosenttia varusmiehistä, nykyään enää 6 prosenttia.

No saman näköinenhän se on muoto kilpaurheilutuloksia tarkastellessakin.


Alamäkeä kaikki tyyni, niin se homma kehittyy.

Itse en eilen liikuntaa harrastanut, mutta olin Torniossa katsomassa kun toiset juoksivat.
Olisi se ollut mukava olla itsekkin mukana, mutta minkäs teet kun ei pysty.

No muutaman kuvan kuitenkin nappasin.  
RajaRun 2

Tulokset

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Perinneretki.

On tullut ihan tavaksi kesän ensimmäisinä päivinä tehdä juoksuretki tuonne Vaattunkikönkään retkeilyreiteille.
Kesällähän sinne ei paljoa asiaa ole, sääsket ja muut ötökät ovat vallanneet suot, ja kuppaavat kaikki veret mitä vähänki nahan alla virtaa.
Tuommosen lenkin kävin kiertämässä, matka jäi pari kilometriä lyhemmäksi kun viime keväänä, mutta aikaa taisi mennä varttitunti kauemman, kiitos kipeän polven.
Kaunistahan siellä oli ja aurinkoinen täysin tyyni sää.
Tuommoista suomaisemaa pitkospuineen, kelpaahan siellä hölkkäillä.
Viimevuona lenkin tein ihan kesäkuun ensimmäisinä päivinä ja suot oli valkeana hillankukkia, eipä tänävuona vielä ensimmäistäkään hillankukkaa näkynyt.

Lähtiskö huomenna Tornioon katsomaan kun toiset juoksee kilpaa, lissäishän sekin kärsimyksen määrää kun itse ei mukaan kykene.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Ihanhan tässä imago menee.

Kesä tuli kerralla,
Maisemat ovat muuttuneet ihan vihreäksi, pieni lehti ilmestyi puihin ihan yhden päivän aikana,
Aurinko paistaa ja lämpötilat ovat kivunneet yli 20 plusasteen!
Mistä tässä nyt valittaisi.
Menee kovan valittajan imago piloille, ellei keksi mistä valitusvirret esittäs.

No, niin, no, hyh, ... 
Niin kesähän on kohta mennyt, parinviikon päästähän alkaa jo päiväkin lyheneen.
Juhannuskin ihan kohta, eikä Lapissa nykyään enää järjestetä mitään kunnon juoksukisojakaan juhannuksena.
Ennen juostiin eripuolilla lääniä useitakin kisoja, harmitti vain kun kaikkiin kisoihin ei kerennyt tutustua, runsaan tarjonnan vuoksi.
Itse yleensä osallistuin juhannusaattona Poronkusemaan Kemijärvellä.
Tästä linkistä tietoja niistä Poronkuseman kisoista joissa itse olin mukana.

Lisäilin myös muutamia pohjois Ruotsin kisoja tuohon pohjoisenjuoksutapahtumia kalenteriini.

Mutta nyt ulos siellä on kesä.

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Hyviä kesälomakuukausia.

Meikäläisestä on tullut Trumpin kannattaja.
On oikein että irtoaa ilmastosopimuksesta, otsoonikatoa on saatava lisää, jotta ilmasto lämpiäisi.
Tänne pohjanperukoille jäätyy, vaikka eletään jo kesäkuuta,
Tässä näkymää viimevuoden kesäkuun alkupäiviltä,
No muutaman päivän päästä kelit jälleen jäähtyivät,

Kilpisjärvessä on vielä 80 senttimetriä paksut jäät ja lunta maassa yli 50 senttimetriä kertoi säätiedote, revi siitä sitten huumoria.

Tukholmassa juostiin maraton, katselin tuloksista Suomalaisnimiä, ja samalla laskin Ruotsalaiset kolmentunnin alittajat, oli 247 henkilöä sen maakisen rajan alle tepastellut.
Suomessa vuona 2016 niitä kolmentunninalittajia oli 250 kipaletta.

Onneksi meillä eläkeläisillä ei ole kesälomaa, joutuisi vain harmittelemaan kun on niin huonot lomasäät.
Pitelin pirttipäivää kun tuolla ulkona on niin kylmäkin.

torstai 1. kesäkuuta 2017

Lapinjätkä ja kesä.

Kun tänään heräsin ja katsoin ikkunasta ulos takapihalleni, maa oli valkoinen.
No niin se alkoi kesäkuukin samoin kun kaikki muutkin kuukaudet tänävuona.
Myöhemmin käveleksin sitten kuntosalille kylmässä pohjoistuulessa, ja paluumatkalla sitten vaihteeksi satoikin lunta ja rakeita, joten semmoista täällä tänään.

Mutta jos Lapinmies tämmöisiin keliin kyllästyy, sitä ei pidätä mikään, 
Se lähtee ulkomaille etelään, ihan maailmanääriin asti.



Haaparantaan päästyään se menee Ikeaan ja syö lihapullat, semmonen on Lapinmies.

Tutkiskelin minkälaisilla vartaloilla ne tämänhetken parhaat maratontulokset on tehty.
Pituutta jätkällä saisin olla siinä 170 heitteillä.
Paino lähempänä 50 kun 60 kiloa.
Haarojen välistä maahan oleva pituus pitempi kun haaroista päälakeen.
Keskiverto ihmiseen verrattaessa:
Pohkeen ympäryysmitta mahdollisimman pieni.
Akillesjänne, kantaluusta lihasosaan mahdollisimman pitkä.
Jalkaterä etupuolelta sääriluusta varpaiden kärkeen mahdollisimman lyhyt.

Siinä muutamia tämänhetken kärkimaratoonareiden ominaisuuksia. 
Muunlaisen vartalon omaavat voivatkin vaikka pyörähdellä kiivaasti kuularingissä ja ärähdellä äänekkäästi.

No jos se kuitenkin kovasti kiinnostaa juoksennella räkäposkella pitkin teitä, 
niin siitä vaan....

Muistan aikoinaan kun Kuuban Alberto Juantorena hallitsi 800 metriä mielin määrin, kaikki Suomen valmentajat julistivat suureen ääneen 
"Nykyään kasisatanen juostaan jo niin lujaa että juoksijan on oltava suurikokoinen ja voimakasrakenteinen, ei siellä hentorakenteiset pärjää".
No niin, sitten tuli Sebastian Coe.
Maratonillakin aikoinaan esim: Italian Gelindo Bordin, Kenian Doukglas Wakihur, olivat isoja miehiä ja pitkänmatkanjuoksijoiksi aika lihaksikkaitakin, eikä ne Robert de Castellan jalatkaan kovin ripakintut olleet,