tiistai 28. tammikuuta 2014

Järkytystä järkytyksenperään.

Ensimmäinen päivä lomanjälkeen.
Hommaa on ollut, ensin availin postia, sen jälkeen kävellen kaupungille avaamaan nettiyhteyttä, jotta voi myöhässä olevat maksut maksaa, sekä ottaa auton taasen käyttöön, kun olin sen poistanut käytöstä loman ajaksi.
Mutta siitähän ne järkytykset alkoivatkin, ulkona oli kylmä.

Sitten menin ruokakauppaan, siellä kerkesin kävellä kaupan käytäviä ainakin 37,5 kilometriä, ennenkun luovutin, ettei sitä 39 sentin patonkia ja euron 700g ramman muffinsipussia ehkä löydykkään.
Yritin sitten viellä katella kananrintafileitä, kun niitäkin tuli siellä Espanjanmaalla usein syötyä.
Mutta kun niihi paukkauksiin oli jo pakkausvaiheessa joku oksentanut, 
ja hinta oli silti kaksinkertainen Espanjanhintoihin.
Kauppias yritti kyllä väittää ettei se ole oksennusta, 
vaan sitä kutsutaan marinaadiksi.
Sillä konstilla saadaan vettä ja jauhoja myytyä lihankilohinnalla, 
ja kauppias hykerteli käsiään.
Kassalla se samanen kauppias ryösti minut, 
Kun muutama hilu kädessäni ihmetellen lähdin ylittämään suojatietäpitkin katua, olin vielä jäädä auton yliajamaksi.
Täällä on vissiin hirveän suuri tapporaha jalankulkijoista.

Kotiin päästyä, kokeilin nettiä, pelas ihan hyvin.
Tunnin kuluttua yritin uudelleen päästä nettiin, mutta enää se ei onnistunutkaan, yhdeydentarjoaja kyseli vain PUK koodia. Eihän minulla mitään sellaista ollut.
Soitin yhdeydentarjoaajan auttavaan (hah hah haa) puhelimeen, 
tietysti maksullinen numero.
Sieltä aikansa puhelimen näppäimiä näppäiltyäni sainkin veitsenterävä älyisen vikahenkilön langanpäähän.
Ohje kuului.
 Saat puk-kodin menemällä nettiin sivuillemme ja kirjautumalla siellä omaan osioonne, lähetän tunnuksen ja salasanan sähköpostiisi. 
Me emme voi mennä antamaan puk-kodia puhelimitse.
Hoh Hoijaa... Sähköpostiin,,,, Menemällä nettiin.... Miksihän minä sitten olin nettiyhteyttä ostamassa, jos minulla olisi nettiyhteys ja pääsy sähköpostiini...???...
Ei kun kävellen takaisin liikkeeseen, nyt tein varalta tienylitykset siltarumpuja ryömien etten vain jää auton alle suojatiellä.
No liikkeestä sain uuden sim-kortin, ja nythän olen taasen nettiin päässyt.

Kaikenlaista paperityötä on vielä huomisellekkin, lisäksi olen huomenna luvannut aloittaa nuo hierontahommatkin, vaika mieli tekisi kyllä paeta takaisin Torreviejaan.

Jos nyt kuitenkin panisi tämän tekstin vielä muulla värillä kun mustalla, mutta tummumaan päin se on.

Mutta parvekeella juoduista päiväkahveista en vielä ole luopunut.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Aattelepa ite, omalekohale.

Minä aamun lähtötunnelmissa.

Ilman kommelluksia matka jatkuu, mutta tällaista lentoasemilla notkumistahan tämä on.
Aamulla kahdeksan aikaan tuli Bromannin Kari kämpiltä hakemaan, viedäkseen minut Alicanten lentoasemalle.
Ihan ajallaan, saavuttiin Helsingiinkin, lentoasemalla söin tukevan aterian, sen jälkeen onkin tullut käveltyä, istuksittua, käveltyä, lisäiltyä vaatteita ja nuokuttua, ja vieläkin on aikaa tunteja matkan jatkumiseksi.
Tämmöstä tämä on, ja kaljun kuurottuminen on väistämätön ilmiö kun ulkoilmaan uskaltautuu.



Tässä kuvaa reissun alkuviikoilta Torre Pacheson puolikaalta.
Polvessa näkyy vielä teippausta kun heti ensilenkillä tunnustelin maanpintaa, kun jalka ei luistanutkaan vaan tökkösi pitvästi, vaikka maa oli samalla lailla valkoista kun koto Suomessa, mutta kun se olikin suolaa eikä lunta.
Kuvassa katselen vastaantulevia juoksijoita, onko omasarjalaisia lähituntumassa takana.
Samoin kuvassa on vielä ruokottomasti roikkuva rokkitukka, mutta kun ei sitä laulusolistin paikka tullut, pitihän se tukkakin ajella Harley Davidson muodin mukaiseen luukkiin.

Mutta aatteleppa ite omalekohale, jos pitäs tulla yli +20 lämpötiloista ja auringonpaisteesta helmikuun Suomeen ja vielä napapiirin korkeuelle.

Seuraavat blokitekstit kirjoittelenkin varmaan mustalla fontilla mustalle pohjalle, kyllä se varmaan niin masentaa.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Loppu jorinat.

Huomenna olisi matkustuspäivä.
Maa johon matkustan on EU alueen kylmin maa, lisäksi se on elinkustannusindeksillä mitattuna EU alueen toiseksikallein maa .
Jokainen voi siellä omassa tykönään arvailla mihin maahan aion matkustaa.

Hymyä siellä tuskin saa naamalleen ilman apuvälineitä, ainakaan talviaikana.
Onneksi on sitäkin varten tullut kehiteltyä apuväline.
Pelkona on myös kaljun kuurottuminen, on varmaan käytettävä useampaa pipoa päällekkäin, kunnes jotain haituvia kasvaa kuulaan.
Olisihan täällä viihtynyt pitempäänkin, mutta köyhien kansanluokkien kirous (työ) kutsuu kotimaahan.
Mutta vielä tänne palataan, jos elonpäiviä riittää.

Tämän Torren reissun viimepäivät on menneet sairastellessa, on iskenyt kova flunssa.
Olisihan se ollut mukava juoksennela muutama pitempikin lenkki tähän loppuun, kun kelitkin ovat olleet tosi lämpimiä.
Nyt on pari kolme päivää jo mennyt vällyjen alla.
Väliin palelee ja välistä pukkaa hikeä, lihaksia ja päätä särkee, ja olo on muutenkin tosi kurja.
Taitaa tulla aika ikävä matkustuspäivä, matkapäivälle tulee pituutakin ihan riittävästi. jos aamu kahdeksanmaissa lähtee, kotioven lukkoa on roplaamassa korkeintaan kello kahdenkymmenenkolmen aikoihin.

Juoksua tässä 10 viikon jaksossa tuli 802 km, ja pyöräilyä noin 600 km.
Ainoastaan yhdellä viikolla rikkoutui 100 kilometrin raja 107 km.
Yhdelläkään juoksulenkillä ei lenkin keskivauhti alittanut 5 minuttia kilometrillä.
Kilpailuja tuli 11 kappaletta, joista noin puolet oli täysivauhtisia kilpailuja.
Kaikki pyöräilykilometrit ovat lähinnä retkeilytyylistä pyöräilyä.
Tällä pohjakunnolla ja ikävuosilla, harjoituksista palautuminen on sen verran hidasta että yksi kovempi juoksu viikossa on ihan maksimi.

Kunto nousi ihan mukavasti, ottaen huomioon rajoitteeni.
Kestävyysjuoksun valmentautumisessa täytyy vain tietää mitä pitää tehdä.
Ja sitten tehdä se.
Se helpottaa tietämistä mikä itselle sopii, kun on paljon harjoitusvuosia takana.
Valmennustietoutta voi kyllä oppia kirjoistakin ja toisilta juoksijoilta, mutta tietyt asia 'syötetään' kantapään kautta.
Se mikä harjoittelumuoto itselle sopii, opitaan vasta kokemuksen kautta.
Toiselle voi sopia enemmän nopeustyyppinen ja toiselle määrävoittoinenharjoittelu, tähän vaikuttavat monet seikat mm. nopeiden ja hitaiden lihassolujen määrä.

Tämmöstä raporttia täältä nyt.
Muuten täksikin päiväksi on luvattu + 22 astetta lämmintä ja aurinkoista.
Ajatteleppa sitä.

torstai 23. tammikuuta 2014

Reissun viimeinen pyöräily.

Tänään kävimme Uunonkanssa pyöräilemässä 60 kilometrin rauhallisen lenkin.
Minulla oli lainassa Retun pyörä, Uunon ajellessa 'uutukaisellaan'.
Suuntana oli Pedrera järvi jonka kävimme kiertämässä.
Maisemat olivat kauniit.
   Sää aurinkoinen.
Puolimatkan jälkeen joimme kahvit, Torremandon kylän `Daaròn baarissa, kyllä kahvi ja munkki maistuikin hyvälle.
Tulomatkalla nappasin vielä kuvan, kirsikka tai mantelipuusta, tietämykseni kasveista ja puista ei riittänyt asiaa ratkaisemaan.
Mutta kevättä kohden ollaan menossa kun kukat ja puut kukkii.

Mutta nyt tuntuu siltä kun flunssa olisi iskemässä, ja se ei ole hyvä se.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Ammatti urheilijan elämää osa 2.

Palkintorahan hakureissu no: 2

Aamusta suunnistimme Torreviejan Sabadel pankkiin.
Uuno uskoi jo meidän saavan dinarit tiskiin, minulla kalvoi viellä epäilys niskavilloissa, että kovin helpolla homma menee jos jo nyt asia on selvä.
Tältäkin reissulta palattiin tyhjin käsin.
Koin pankissa dèjà-vu ilmiön, pankkiherra sanoi että shekki on voimassa vasta 30.1 2014.
Muistan kyllä aikaisemminkin palkintoshekin kanssa olleeni liian aikaisin liikkeellä.

Elikkä näkymätöntä on raha, tai sitten sitä ei vielläkään saatu, epäilen jälkimmäistä.
Meikäläisellä loppuu loma kesken, ennekun dinarit on handussa.
Uuno jatkaa minunkin rahojen metsästystä Don Qujotemaisella taistelulla tuulimyllyjä vastaan.
Tämä taisteluhan me voitetaan.

tiistai 21. tammikuuta 2014

Pitkä on ammattiurheilijan päivä.

Palkintorahojen hakureissu no:1

Aamulla yhdeksän aikaan Kari tuli hakemaan meitä Santa Polaan, meillä näet Uunon kanssa oli vielä sunnuntain juoksun palkintorahat kuittaamatta.
Ensi suunnistimme kalastajien talolle, josta saamamme lapun mukaan rahat saisi.
No ne rahat olisi saanut sieltä kisapäivänä, avuliaasti siellä oleva mieshenkilö ohjasi meidät menemään kaupungintalolle.
Siellä taasen polisimies soitteli vähän aikaa, ja antoi lapun jossa oli sähköpostiosoite, johon käski olla yhdeydessä.

No jotta ei olisi tullut turhaa Santa Polan reissua oli aika turvautua parturi Pacoon.
Siinä on ystävällinen ja auttava mies, monet kerrat hän on palkinto ja tulosasioissa auttanut meitä Suomalaisia juoksijoita, niin nytkin.
Paco kävi siestansa aikana hakemassa urheiluseuralta palkintosekkimme jotka saimme sitten kello 16 aikoihin,
Sitten alkoi pankin etsintä, sekin rahaksimuuttamista varten.
No pankit oli jo tältä päivältä sulkeutuneet, ja rahat jäi saamatta.

Olemme jo Uunon kanssa henkisesti valmistautuneet siihen että, teemme vielä pyöräretken Santa Polaan.
Pitää vielä yrittää jospa ne shekit saisi rahaksi muutettua täällä Torreviejan pankissakin.
Kaikkihan täällä Espanjassa ei käy kun Strömmsössä, näihin palkintorahojen lunastuksiin on aina sisältynyt muutaman päivän uurastus.
Toki nyt menee omaan piikkiin se ettei heti kisan jälkeen mennyt rahojenperään kyselemään.
Kotona olimme rahanhakureissulta viiden jälkeen, siihen sitten parintunnin juoksulenkki, niin tulihan siinä urheiluasioiden parissa reipas 11 tunnin päivä.
Semmosta on ammattiurheilijan elämä  ;-)


Uuno ja Kari 

Huomenna yritetään shekkejä vaihtaa täällä Torreviejassa, jos ei onnistu ei kun pyöränkeulat kohden Santa Polaa ja kampien pyöritystä, kyllä se siitä lähtee.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Santa Polan juoksu.

Caffin joukkue Juuri Santa Polaan saapuneina, tarkoituksena olisi juosta puolimaraton.

Nyt oli panostusta juoksuun jo sen verran, että aamulla ennen kisapaikalle lähtöä kävin pienen aamuverryttelynkin.
Kisapaikalla pieni verryttelyjuoksu, ja autolle vähentämään vaatteet kisa-asuun, 
ja ei kun hölkkäillen parinkilometrin matka autolta lähtöpaikalle.
Lähtökarsinassa seisoskelua parikymmentä minuttia, ja lähtömerkin saatua kului noin puoli minuttia kunnes oli lähtölinja ylitetty.
Tosin juosta sai viiteenkilometriin saakka hiukan pujotellen ja jarrutellen ja kiihdytellen, sillä ruuhkaa oli tien täydeltä.

Aikani 1.26.46 ,omassa kellossa lähtölaukauksesta maalilinjan ylitykseen. 
Aika riitti sarjani voittoon, ja kokonaiskilpailussa sijalle 642.
Tulokset:
Jukan ja Retun Garminit saivat matkaa mittareihin 21.347 - 21.360 verran.
Sää oli sateinen, eikä rapakoita tarvinnut kierrellä kengät kastuivat kuitenkin.
Maaliintulon jälkeen hampaat kalisivat niin että sai pelätä tekarien hajoavan.
Autolle pääsyn jälkeen lämmintä päälle ja mikäs oli ollessa, ihan hyvinhän juoksu kulki.
                          Siinähän met 60 vuotis sarjalaiset patsastellaan.

Naisten nopein oli Ashefe Bekele 1.11.18
Miesten nopein Abraham Cheroben 1.01.25
Olli-Markus Taivainen oli Suomalaisista paras, aika 1.13.40 sijoitus 55.

Kaikkien tuloksissa näyttää vain olevan ajoissa 15 - 20 sekunttia liikaa, saa nähä korjaantuuko tulosten lopullisesti valmistuttua.
Oma juoksu on kulkenut kiihtyvällä vauhdilla, ekan vitosen ja viimeisen vitosen aikaero oli hiukan yli minutin, jälkimmäisen ollessa nopeampi.

No sössimättä ei mennyt tämäkään kisareissu.
Saatiin uunon kanssa kirjekuoret pokaalien lisäksi, mutta ajateltiin katsastaa sisältö vasta kotona.
No siellähän oli pienonen rahalappu joka olisi pitänyt lunastaa läheisestä rakennuksesta.
Taisi nekin avustukset jäädä saamatta.
On se kun tollo on, ei koskaan opi, se on sähellystä koko elämä,

Siinä se peuran pöliäpoika on jo maalilinjan ylittänyt.
Vidokuvaa maaliintulosta, että näkee kuinka juoksijaa on kun pipoa.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Kinkunsyönti.

Muutama kuva kinkuntuhoajaisista.
                              Kinkun lisäksi on paljon muutakin nautittavaa.
              Palan painikeeksi oli juotavaakin.   Päivän syntymäpäiväsankari oikealla.
Lintukoira Elli, piti vahtia etei lokit lennä tontin yli.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Tänään olisi ohjelmassa kinkunsyöntiä.

Tänään olisi sitten Serraano kinkun tuhoamispäivä.
Saatiin kinkku palkaksi Campellon juoksusta, kun meitä Caffilaisia oli niin paljon juoksemassa.
Kinkun saantiin tarvittiin 12 kilpasuoritusta ja meillähän oli varaa enempäänkin.
Eihän se kyllä tuo matematiikkakaan ole niin eksaktia tiedettä,
Sitä juoksijoiden määräähän voi säädellä lähtöalueelle sijoittumisellakin. 
Eilen ei minkäänlaista liikuntasuoritusta tullut tehtyäkään, iski totaalinen laiskuus.
Katellaaqmpa miten tämäpäivä käynistyy.

*************************************************
Tuli käytyä vajava 12 kilometriä hölkkää, nyt pitää harkita lähtiskö hakemaan Kiinalaisen kaupasta kertakäyttö partahöyliä että sais tuon tukan ajeltua.
Vai antaisiko jo tukan rönsylllä tälleen kun metsäläisellä, kohtahan sitä kaljun kuurottumisen ehkäisyksi jotain suojaa nupille täytyy saadakkin.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Se olis viikonloppuna kisapäivä.

Tänään aurinko paisteli mukavasti lämmittäen lenkkeilijää.
Oli tarkoitus vähän jopa valmistautua viikonlopun Santa Polan puolikasta varten, olinhan sen suunnitellut reissuni kunnon testaus juoksuksi.
Nyt kuitenkin näyttää että pitempiä lenkkejä voi juosta loppuviikostakin, tai tehdä pyöräretken.
Lähtökarsina lupaa muutaman minutin odottelua ennen kun lähtöviivan pääsee ylittämään, eikä senkään jälkeen pysty täysillä juoksemaan moneen, moneen kilometriin.
Vuona 2012 kun kisan viimeksi juoksin minulla meni toista minuttia lähtöviivan ylitykseen, vaikka lähdinkin nopeampien juoksijoiden karsinasta kun nyt.
Eka vitonen vei silloin 22.12 muiden vitosten kulkiessa alle 21 minutin.

Siinä kisassahan  huijari  vei ykköstilan, ja minut tuomittiin sijalle 2,
korjaus tehtiin kyllä myöhemmin pokaalin vaihdolla ja voittorahapalkinnon luovutuksella, mutta tulosluetteloihin asiaa ei koskaan korjattu.
Nyt täytyisi kisapaikalle päästä hyvissä ajoin, sillä tähän lähtökarsinaan voi tulla pitkästi yli 10 000 juoksijaa, ja parhaat eturivinpaikat varataan hyvissä ajoin.

Tämänpäivän lenkkikuvaa.
Panempa tähän vielä vuoden 2012  krafiikkataulukon  juoksustani.
Ja huvittaa itseänikin lukea tuota vanhaa blokitekstiä, olin siinä jo puhunut 65 sarjasta, heh heh, vasta ensivuona sitten...

Nyt tarkkailussa nimi näkyy korjaantuneen aikaryhmään 1.30 - 1.40, ihan hyvä niin, nyt lähtöpaikka on siinä 900 -2300 juoksijan välissä.

tiistai 14. tammikuuta 2014

Hyötytatsa.

Nykyään monet ottavat tatuointeja, esimerkiksi olymppiarenkaat merkiksi osallistumisesta olympialaisiin.
Tai tyttö /poikaystävänsä nimen tai kuvan, ja kun suhde päättyy eroon, niin kun yleensä ennemmin tai myöhemmin, ei auta kun Rambo veitsellä poistaa tatuointi, lihaa säästämättä.
Niinpä minä päätin ottaa hyötytatuoinnin josta on iloa ja hyötyä elämän loppuun asti.


Kun noita uutisia seuraa Espanjan televisiosta, aika usein näytetään mielenosoituksia ja jos jonkinmoisia mellakoita niin Espanjasta kun muualtakin päin maailmaa.
Näin kieltä taitamattomana usein jää selvittämättä miksi nyt mieltäosoitettiin, mutta aika usein taidetaan mieltäosoittaa roskalaatikoita vastaan, koska näitä aina kaadetaan ja poltetaan, lähes jokaisessa mielenosoituksessa.
Kuinka paljon parempi se maailma olisikaan jos roskalaatikoita ei olisi keksitty!!.

Aamun juoksulenkillä eräässä liikenneympyrässä (siinä niitä usein päivystää), pari surutonta tyttöä huuteli kovasti minun perään.
Ilmeisesti ne olisi halunneet ostaa minulta hikisiä lenkkivaatteita suojakseen, kovin olivat lähteneet avokaulaisissa puseroissa ja pitkälle reittä paljastavissa hamosissa liikkeelle.
En pysähtynyt, saatta vielä joku aamu olla kylmä ilma ja tarvii itsekkin vaatetta päälle.

Olis kyllä muutakin ihmettelemistä, kuten esim: "Uuunon kassi",  mutta eipä siitä nyt sen enempää.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Ohjelmassani oli tänään pyöräilyä.


Aamu näytti lupaavalta, ainakin kattoterassiltamme katsottuna, mutta päivästä tuli pilvinen, joskin aika tuuleton ja lämpöäkin kuitenkin päälle 15 asteen.
Joten kyllä siinä oli kiva pyöräillä.

 Pitkäkoipisia flamingojaki tuli reissulla bongattua, San Pedro de Pinatarissa.


Kuvanotto taukoja suurempia pysähdyksiä ei lenkillä tullut tehtyä.
Ajoaikaa tuli kolme ja puoli tuntia, matkaa taittui ehkä reipaat 70 kilometriä.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Pokaalien ryöstöretki El Campelloon.

Caffilaiset olivat suurella joukolla El Campellon juoksussa. 
Mitallisijoja tuli suuri määrä, ja saimme lisäksi kinkun palkaksi, runsaalla osanottajamäärällä.


Oma juoksuni kulki ihan kivasti, ja 60 vuotiaiden voitto tuli, tosin vain kahden sekunnin turvin.


Uuno jututtaa muita veteraanoja.


Tulokset:

Lisää kuvia ja ehkä juttuakin kunhan tästä kerkeää, lomalaisella tuppaa aina olemaan niin kiire.

Muutama kuva lisää:

Matkanahan oli kuusikilometriä ja risat, joten ei siinä sipissä olla, mutta chipit on kyllä irroitettava.



Lujaa tytöt juoksivat, Manoliitotkin näyttävät oikein innolla paneutuvan tuohon palkintojen jakoon.



Pokalleja tuli niin että heikompia hirvittää, niin ja se kinkku.

perjantai 10. tammikuuta 2014

Päivän ihmettelyt.

Tunti viisikymmentä minuttia meni aamulla vaivaiseen parinkympin lenkkiin.
En voi suositella kellekkään tätä vanhenemista, toisenlaista se oli ennen.

Lähes sama paikka, päivä ja kellonaika, mutta vuosia on välissä seitsämän.
Kilpajuoksuvauhti tänä aikana on hidastunut yli 45 sekunttia kilometriä kohden.
Kaikki hidastuminen ei ole vanhenemisen eikä vähentyneen harjoittelun syytä, suuri osa menee terveyde piikkiinkin.
Muun vanhenemisen ja rapistumisen voi katsella kuvastakin.

Nyt on jo senverran kulunut vuodenvaihteesta että on aika tarkastella hiukan viimevuoden kuntoliikuntaakin.
Viime vuona ei juosten tullut liikuttua yhtenäkään kuukautena yli 400 kilometriä.
Jos jätetään akillesjänteen katkeamisvuosi pois laskuista, niin sellaista vuotta jolloin 400 kilometrin kuukausia ei olisi ollut, täytyisi mennä luultavasti ihan -70 luvun alkupuolelle asti, en tosin asiaa pysty täällä tarkistamaan.
Kokonaisjuoksukilometreissä niukin naukin pääsin yli 3000 kilometrin, mutta ne oli tosiaan kuntoilua, eikä täytä harjoittelun kriterejä.
Tuntimääräisesti kuntoilua tuli noin 440 tuntia, joka yltää vain hiukan yli puoleen Suomalais hiihtäjien harjoitustuntimääristä.
En kyllä ymmärrä miten nuori täyspäiväinen urheilija pystyy pitämään harjoitustunnit 700-800 tunnissa, siihen täytyy kyllä olla jonkillainen muu laskentamenetelmä.
Eihän tuosta tule kun pari tuntia päivää kohden, ei ymmärrä??.
No en mie kyllä ymmärrä paljon muutakaan.

torstai 9. tammikuuta 2014

Retkeilypäivä tykkivuorelle.

Eilen meitä neljätoista Caffilaisia suuntasi päiväretkelle Cenizasen tykkivuorelle.

Sää oli aamusta sumuinen, mutta kirkastu kauniiksi auringonpaisteeksi.


Meidän kulmilta tulleiden 'saföörinä' toimi Retu.


Itselle tuli reissussa mieleen .60 luku, aika jolloin itse olin rannikkotykistössä lihotettavana.
Menin armeijaan senaikaisista raskaista metsätöistä 57 kilon painoisena, kunnes minut 8 kuukauden kuluttua kotiutettiin 67 kilon painoisena läskinä.
Isoja pyssyjä paukuteltiin ja upoteltiin maalilauttoja monilla saarilla siinä helsingin edustalla.
Mieleen muisttu ainakin 'kivi' eli Mäkiluoto, Isosaari ja Russarön saari jossa olin tutka kurssilla.
Parasta aikaa armeijassa oli kuitenkin se. kun olin useita kuukausia Suomenlinnassa työkomennuksella.
No niin se nyt oli aivan asiasta poikeaavaa muisteloa.

Tykkivuorelta tullessa kävimme vielä Capo Paloksen majakalla, katselemassa komeita merimaisemia. 
Sen jälkeen Caffilaiset kokoontuivat Mikon luokse saunomaan ja hyvälle aterialle, jossa vanhaherra Riku jo odottikin.

Lenkillä ei eilen tullut käytyäkään, miten lie tänään, jää nähtäväksi.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Melkoset oli juoksumaisemat tänään.

Tänään käytiin lenkillä 'juoksijan taivaassa'.

Melkoset oli maisemat, ja sää aurinkoinen, lämmin ja tuuleton.
                       Mukavat Alpon koiratkin olivat näyttämässä juoksun mallia.
                         Lenkillä tavattiin Helena ja Ekakin.
Lenkin jälkeen käytiin kylpylässä lillumassa lämpimässä altaassa, 
ja syötiin maittava ateria Alpon asunnolla.
Ja huomenna hienot maisemaretket jatkuvat.
Kuinka siellä Suomessa kylvetään auringossa?.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Callosa de Seguran sekoilut.

Tänään oli tuo Callosassa käyty kahdeksan kilometrin katujuoksu.
                             Juoksuun osallistunut Caffin porukka.
Meikäläinenkin pääsi kapuamaan kolmospallille 55 vuotiaiden sarjassa.
Se vain että olin sarjassani kakkonen, ja aikani oli kymmenkunta sekunttia parempi kun tuloksissa.
                  Sää ja maisemat olivat kyllä hienot.
Ensin haettiin juoksunumerot ja chipit, jotka eivät sitten oikein toimineet, 
tai ajanottajissa se vika taisi olla.
Kisakatsomossa aurinkopaisteessa oli hyvä istuskella ja ihmetellä tuleeko tuloksia lainkaan.

Tulokset: ne viralliset mutta virheelliset.

Kisareissun jälkeen kävimme uunon kanssa Torreviejan keskustassa katsomassa, loppiaisen kulkueita.


Aivan aurinkoista ja yli 20 asteen lämpötiloja lupailtiin huomiseksikin.



Löytyihän se loppuaikakin, 31.45 ja maaliviiva on jo taaksejäänyttä elämää.

lauantai 4. tammikuuta 2014

Normaalia tammikuun säätä.

Tänään päivällä kun istuskelin rantakadun penkeillä ja katselin ihmisvilinää, huomasin että hopeamies oli muuttunut kullanväriseksi.
Siinä se patsasteli, ja aika usein ihmisiä pysähtyi kuvaamaan ukkoa, tai muuten vain katselemaan, samalla pudottaen muutaman lantin ukon keräyspussiin.
Eikä se huono homma näyttänyt olevankaan, kun mies päätti että päivä on täysi, riisui kultakuteet päältänsä ja kaasi keräyspussin kolikot laukkuunsa, niitä näytti olevan aikamoinen kasa.

Huomenna meillä onkin sitten kilpailupäivä, Toivottavasti ei ole oikein kova tuuli, kun nyt tuntuu tuuli yltyvän ihan kohtalaiseksi.
Ei nuo kymmenen päivän ennusteet kyllä kovin huonoilta näytä.
Ihan kun normaalia Rovaniemeläis kesää.


perjantai 3. tammikuuta 2014

Lenkkillelähtöpaikka vaihtui.

Vuodenvaihteessa muutin jälleen asuntoa, tämä on nyt jo kolmas asuinpaikka tällä reissulla.
Uunon tultua Takaisin Torreen, minäkin muutin Uunon varamaan asuntoon.
Kaikki ovat olleet hyviävaihtoehtoja, 
tämä nykyinen sijaitsee Torreviejassa keskikaupunkialueella, viidennessä eli ylimmässä kerroksessa.
Asunto on siisti ja lämmin, lähes kaikki kalusteet ja laitteet vaikuttavat vasta uiusituilta. 
Paitsi joku on jo kerinnyt kahvipannun hajottaa, mutta näppäränä naisena tai miehenä oli tilanteen korjannut "jeesusteipillä".
Oli kyllä kaapissa korkaamaton uusikin keitin.

Iltapäiväkävelylläkin oli vielä mukavan lämmintä , päivällä olikin aurinkoista ja päälle 20 asteen lämpötiloja, lähipäiviksi on lupailtu samankaltaisia säitä.
Sunnuntainahan olisi taasen kilpailuhölkkä päivä.