maanantai 29. helmikuuta 2016

kaikki ottaa oman aikansa.


"Voi minua, minun nuoruuttani ja vaivalloista vanhuuttani, sitä mikä on mennyttä ja mikä on tulossa".   Thekonis

Nyt kisanjälkeisenä yönä tuli jopa muutama tunti levotonta untakin nukuttua, mutta on se kisasta palautuminen vaatinut tänäänkin ihan lepopäivän.

Päivällä kävin pienen kävely vetelehtimislenkin kaupungilla, ja pienet päiväunetkin tuli vedettyä, eiköhän tästä taasen huomiseksi palaudu tämänhetken normaalitilaan.

"Päiväunet ovat merkki ruumiinvaivasta, sielun ahdistuksesta, laiskuudesta tai sivistymättömyydestä".  Demokritos

"Oma ruumiimme muuttuu lakkaamatta. Emme ole sitä mitä olimme äsken emmekä sitä mitä olemme huomenna".  Ovidus



                         Kävelylenkillä kiertelin puistoissa ja merenrannoilla.

Huomenna on sitten uusi päivä.

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Kotikisa.

Lipsahti vähän liiottelun puolelle.
Yöllä tuuli vinkui ulkona ja paiskoi kattoterassilla kalusteita sinne tänne, eikä tuuli tyyntynyt vielä aamullakaan.
Niinpä varustauduin vaatetuksen osalta kisapaikallelähtöön kun naparetkelle ikään, oli toppatakkia, pipoa, hansikasta, tuulitakia ym. varustusta.
Oli varustus kyllä kisapaikalle kävelleskellessä ihan tarpeellinenkin.

No kisasää oli muiltaosin ihan hyvä, mutta kyllä vastatuuliosuuksilla paikoin puhalteli vähän liikaa.
Oma kisani meni ihan hyvin, vaikka aivan ei loppumatkasta vastatuuleen ihan halutulla tavalla pystynyt puskemaan.
Oma  itseottamani aika oli 1.28.24 jolla irtosi sarjani voitto.
Garmin sai juoksemakseni matkaksi 21.330 km.
Järjestäjät saivat ajakseni 1:26:54 mutta siinä on noin puolitoistaminuttia 'hyvää', tämä virhe toistui kaikissa tuloksissa.
Tulokset:


                                     Oman sarjani palkintojenjako.


                                 Kisanjälkeen jo aurinko lämmittää mukavasti.


         Kisanjälkeistä kuvaa mereltä, komea aurinkoinen sää.

Kisapaikalta kotia kävellessä kyllä vähän 'naparetkeilijän' vaatetus oli liiottelua, Toiset istuivat t-paidoissaan kesäterassilla, saihan siinä hävetä silmät päästään, Nyt tässä sokeana yritän kirjoitusvirheitä maksimoida.

Ensiviikonloppuna sitten puolikasta taitetaan Cartagenassa.

No jos siihen vielä pari omakuvaa heittäis kisasta, ettei kenellekään jäis sellaista kuvaa että se juoksu helppoa olisi.





lauantai 27. helmikuuta 2016

Kylmänoloinen vinkka.

Tänään ulkona käy pienoinen 'vinkka', ja toppatakki oli ihan sopiva asuste kun käytiin noutamassa Habaneeraksen ostoskeskuksesta huomiset Torreviejan puolikkaan numerot ja muu rekvisiitta.


Mikko kokeili, josko vetäisikin Ferrarilla huomisen kisan.

Eilen aamusta pyöräilimme Jukankanssa Mikon asunnolle, josta lähdimme päiväretkelle Bateria de Cenizasiin. Sieltä on aikoinaan Cartagenan kaupunkia puolustettu vihollista vastaan.



Täällä on tullut käytyä parikertaa aikaisemminkin, mutta maisemat ovat todella kauniit, aina siellä on kiva käydä.

                             Näkymää merelle Cartageenan suuntaan.

       Vuori on 305 metriä merenpinnan yläpuolella, ja uunoa pelottaa.

Isompana aseistuksena täällä oli kaksi 45 tuuman tykkiä, joilla on ammuttu n.tonnin painoisia ammuksia aina 35 kilometrin päähän saakka.

    Kasarmien ja pienemmän aseistuksen tarkastuskierros menossa.


Niin mäntymetsiköissä näkee nyt näitä madonpesiä (procesionaria del pino), perhosia kai niistä on tarkoitus tulla, ovat vain tässävaiheessa myrkyllisiä otuksia.


                                    Ja siinä on Riku, on se hieno koira.

Huomena sitten puolimaraton kotikylillä, palailen asiaan.

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Ei tää helppoa ole.

Tänään kävin jo perinteiseksi tulleen Guerdamarin majakan kiertolenkin.
Se lenkki on tullut tavaksi ainakin kerran täälläollessa juosta,
Lenkin pituushan vaihtelee aina sen mukaan missäpäin asunto kulloinkin sijaitsee, ja se on tapana juosta rantaviivaapitkin.

Tälläkertaa lenkille tuli pituutta 28 kilometriä ja aikaa se otti kaksi ja puoli tuntia.
Loppumatkasta tuntui kyllä ettei tämä niin helppoa ole, mutta miehen on tehtävä, mitä miehen on tehtävä.

Jos se harjoittelu ja kilpajuoksu helppoa olis niin herrat sitä tekis, kauluspaidoisaan ja golfhousuissaan, 
Ja juoksu olisi tavalliselle jätkäpojalle ihan lailla kiellettyä hommaa.

Se kilpajuoksujen lähtöviivoilla seisoessa on kivaa, kun siellä ei koulutus, virka, tittelit tai yhteiskunnallinen asema merkkaa mitään. Paras on se joka on eniiten tuulessa ja tuiskussa viihtynyt.


tiistai 23. helmikuuta 2016

Hylkii, ei hyli, hylkii.

Olipa taas aurinkoinen ja lämmin päivä.

Aamulla keho hylki lenkillelähtöä, kello kerkesi käydä yhdeksään ennen kun sain itseni väännettyä aamulenkille.
No ei se juoksu sitten kuitenkaan niin vastenmielistä ollut, juoksin tällaisen lenkin.


Lenkin jälkeen kun nahka ei hylkinyt aurinkoa, eikä korvat Hurriganesiä eikä
Deep Purplea, meninkin kattoterassille viettämään päivää, musikkia kuunnellen.


Iltalenkin aikoihin keho hylki taasen niinpaljon lenkillemenoa, etten sitten lenkille saanut lähdettyä, vaan vetelehdin laiskan kävelylenkin.

Yritin Matan rannalla olevassa vemputtimessa saada nivukset revähtämään, ettei huomena tarvitsisi mennä aamulenkille, en onnistunut.

Huomenna pitää arvioida tai arpoa jaksaako juoksulenkille, vai pitäisikö pyöräilypäivän.

Mutta on se niin mukava kun tänään oli taasen huippulämmin keli, ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.

Tämmöstä se on vanhan miehen elämä, ei sitä kadehtimaan kannata käydä.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Toisinaan sitä jaksaa, toisinaan ei.


Ihmiselämässä ne olotilat vaihtelee, toisinaan tuntuu ettei saa itseään käynnistymään ei sitten millään.
Kun toisinaan sitten on kun lähtökuopissa kokoajan.

Tänä aamuna, ei kun siis yönä ei malttaisi millään odottaa säädyllistä juoksemaan lähtö aikaa.

Se kun nukkuminen tänäyönä onnistui kello kymmenen ja yhden välillä, ja siihe ne unitunnit tältä yöltä jäänevätkin, pitäisi keksiä muuta tekemistä kun sängyssä pyöriminen tai yökahvien juonti.

Jos palaisin tässä kirjoituksessa vielä tuohon Espanjalaiseen juoksukisa meininkiin, se on aika erinlaista kun Suomessa on totuttu.

Ensinnäkin juoksijoiden määrä, jo pienissä kyläkisoissakin lähennellään 1000 juoksijan määriä, eilisessä juoksussakin jotain pulitoistatuhatta juoksijaa.
Vaikka kisa järjestettiin ensimmäistä kertaa.

Sitten tuo itse juoksutapahtuma järjestetään aina kaupunkin pääkaduilla ja teillä, eikä syrjäisillä metsä tai pyöräteillä kuten Suomessa.
Yleisömassat kisoja seuraamassa ylittäväät  jopa Suomalaisten palloilu ja kiekkoilukatsomoissa olevien ihmisten määrän.

Ja se meteli kisoissa on usein aika valtavaa, jokaisella on asiaa juuri sille itsestä kauimpana olevalle, kaiuttimet tai oikeat orkesterit panevat parastaan että desibeliennätykset lyötäisiin.

Se juoksijoiden maaliintulo ja palkintojenjaossa oleva toiminta myös poikkeaa Suomalaisesta meiningistä, Usein lapset otetaan mukaan palkintopallille ja juoksemaan loppusuoraa isin tai äidin kanssa.
Ei paha tapa, saavathan siinä ehkä myönteisen asenteen urheilukisoissakäyntiin myöhempää elämää varten.

Niistä tarjoiluja kisojen jälkeen, ja osallistumismaksulla saatuja lahjoja ja syötäviä minun tuskin tarvitsee tässä alkaa kovin kehumaankaan, on tullut niistä niin usein aikaisemminkin mainittua.
No sanompahan sen verran että parhaissa kilpailuissa on katsojillekkin tarjottu syötävät ja juotavat järjestäjän puolesta, ja myös olutkin kuuluu janojuomiin urheilukilpailuissa täälläpäin.

Suosittelen tulkaa osallistumaan Espanjalaisiin maantiejuoksukisoihin, joko kilpailumielessä tai vaikka karnevaali mielellä, takaan että saatte erinlaisen kisakokemuksen kun Suomessa.

Se että onko Suomalainen jäyhä ja harras kisafiilis, vai Espanjalainen riehakas ja äänekäs karnevaalitunnelma, teistä parempi sen voi itse kukanenkin itse päättää, Mutta minä pidän Espanjan meiningistä.
Eviva Espanja!

Kello lähentelee kolmea yöllä Espanjan aikaa, lähden lenkille ajatelkoon itsekukainenkin asiasta mitä haluaa.
Se on jämpti näin.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Elchen kymppi.


Elchen juoksu juostiin pääosiin Euroopan laajimmassa palmupuistossa, joka on Unescon maailman perintökohde.
Alun  neljänkilometrin asfalttiosuuden jälkeen juoksupinta vaihtui hiekkapohjaiseksi, kiertäen kuvassa näkyvän kanavan kahtapuolta.
Garmin sai juoksemakseni matkaksi 10.030 km, ja mielestäni reitti oli mukava juostava.


Aluksi ennen kilpailua on tärkeä rukoushetki, jompi kumpi meistä taitaa olla vääräuskoinen, tai molemmat.
Missäpäin se mekka oikein onkaan.


Patsasmieskin ihmettelee, mutta on ne sateliitit löydettävä ennen juoksemaan lähtöä.

Omaa menoa loppumatkasta.
Juoksu kulki ihan mukavasti, aikani oli 40.01 jolla irtosi oman sarjani voitto.
Kokonaiskilpailussa sijoitukseni riitti sijaluvulle 35.
Juoksusta jäi ihan mukava maku, tuntui ihan kilpajuoksulta,
Tosin viimeinen kilometri oli ylämäkeä ja se vei sen verran enemmän aikaa että 40 minutin alitus jäi saavuttamatta.

Elchen Palmeraalis puisto näytti niin hienolta, että sinne täytyy pyörälenkki tehdä tarkempaa tarkastelua varten.

Ensiviikonvaihteessa meillä onkin kotikisa, eli vuorossa on Torreviejan puolimaraton.

Elchen kisan tulokset .


Tässä Caffin ryhmän päivän pokalistit.


                     Palkintojenjakajalla oli erikoinen 'pipo'

lauantai 20. helmikuuta 2016

Tuulisia päiviä.

Nyt on ollut muutamia tuulisempia päiviä, mutta ensiviikolle on lupailtu taasen aika lämmintäkin.
Ja jopa sellainenkin ihme nähtiin uutisista, että kanariansaarilla oli satanut lunta.
Ilmeisesti kerta oli ihan ensimmäinen että siellä merenpinnan tasolla on lunta nähty.

Aamulla kävin pienen 11 kilometrin aamulenkin, ja se saa jäädä päivän ainoaksi lenkiksi, sillä huomenna on taasen kisapäivä, käymme Elchessä juoksemassa kympin kisan.

Tänään Vanhan Raimo ja Marjut kävivät kylässä asunnollamme, tässä kuva uunolla vahvistettuna.


Huomenna sitten kisaraporttia Elchen kilpailusta.

torstai 18. helmikuuta 2016

Jokaiseen ikäryhmään ihminen tulee aloittelijana.

Nousinpa tässä taas tappamaan aivosoluja.
Pennsylvanin yliopiston tutkimuksen mukaan, valvominen ja univaje tappaa aivosoluja pysyvästi, eteenkin ikäihmisiltä.
Onhan aivosoluja toki runsaasti, mutta meikäläisellä tappotahti on melkoinen.

Ikäntymistä ja sen tuomia heikennyksiä vastaan saa kyllä runsaasti neuvoja nuoremmiltaan, mutta niistä loistaa tietämättömyys kirkaampana kun auringon valo, siitä mitä se ikääntyminen oikeasti on.

Esimerkiksi urheilussa painotetaan että niitä ominaisuuksia on harjoiteltava enemmän jotka heikenevät eniiten.
Se teoriassa kuullostaa järkevältä, mutta, mutta, 
Mikä ominaisuus eniten heikkenee, se on myös heikoimmin kehitettävissä oleva ominaisuus, vanhetessaan.
Pystyykö ikääntyvä lisäämään harjoitusmääriä/aikaa/tehoja, kun samalla myös palautumiskyky heikkenee?
Monesti on parempi ja tuottoisempaa harjoittaa niitä ominaisuuksia jotka vielä ovat helpommin harjoiteltavissa.

Esim: Juoksijan ikääntyessä pohjelihasten voima heikentyy, ja askeleen kimmoisuus osittain katoaa, mistä osaltaan johtuu juoksunopeuden väheneminen.
Mutta kun se pohjelihasten voima ei edes ole harjoitettavissa samaksi kun nuorempana, mikä osaltaan johtuu akillesjänteen kuminauhamaisen venymisen vääjäämätömästä vähenemisestä iänmukana, ja näin ollen tämä 'ilmainen' energia on pysyvästi menetetty.
(Toki puhun nyt ikänsä aktiivista elämää viettäneistä, nuoruutensa sängyssä maaten ja kaljaalipittäneiden voimmia voi toki kasvatta suuremmiksi kun nuorena on ollut, ihan helpostikkin.)
Samoin älyllisen aivotoiminnan ja muistin, säilymistä kehoitetaan esim. edistämään ristikoita täyttämällä.
Mutta kun senkin vaikutusta voisi vaikka kuvata esimerkillä, ota senttiä pitempiä askeleita niin kengänpohjat säilyvät kulumattomina paljon pitempään.

No niin sekosin taasen aiheesta josta aioin kirjoittaa.
On aikapaljon muuttunut tuo miten kuntoa saa nousemaan itselläkin ihan viime vuosina, kaikki ei toki ole ihan pelkästään vanhenemisen syytä, vaan mukana tulleet sydänoireetkin on harjoitteluun sovellettava.
Mutta totuus on se eikä se siitä miksikään muutu, olit nuori, vanha, terve tai sairas, harjoittelemalla olet varmasti fyysiseltä kunnoltasi juoksuvauhdilla mitaten, parempikuntoinen kun harjoittelematta.

Itse olen paljonkin joutunut soveltamaan ja muuttamaankin tekemisiäni tämän pumpun aiheuttaman lisä hankaluuden takia.
Suurena apuna siinä on ollut se, että kun katson peiliin, voin sanoa että minä tunnen tuon 'jätkän',
Osaan tulkita aika hyvin kehoni antamia tuntemuksia, on meillä ollut niin pitkä yhteinen matka, ja aika ajoi aika kivinenkin tie.

Minun parhaita ominaisuuksiani tuolla juoksun saralla on aina ollut se, että olen osannut tulkita juoksuvauhdin, sekä oman sykkeeni juoksun aikana hyvinkin tarkasti.
Myöskin kehon tilan harjoittelussa, onko kysymyksessä todellinen väsymys, vain pelkkä laiskuus.
Yksi ominaisuus myös pitemmän matkan kilpailussa joihin olen valmistautunut on, että pystyn juoksemaan aika äärirajoilla koko kisan ajan, fyysisessä mittelössä periksiantamattomuus on kai lähinnä henkinen ominaisuus.

Siksi kai kovan kisan jälkeen olen yleensä valmis vaaka asentoon, ja saan kaikenlaisia lisä oireita (mm.päänsärky), eikä minua saa helposti mihinkään kisanjälkeisiin rientoihin lähtemään, olen siihen aivan liian väsynyt.

Niin olen kyllä nytkin, mutta kun ei vain saa nukuttua, vaikka tälläkin hetkelä tila on kun humalaisen, aivot on turrana eikä mitään järkevää siellä juokse, jos nyt ei koskaan muulonkaan.
Panempa kuitenkin yökahvit kiehumaan.

''**'''*''**''''**''**'''**''****''**'''''''**''**''''**''**'''***''**''''**'''''''**''''''**'''''''
Aamusta oli vähän rytmihäiriöitä, lähes nukkumattoman yön jälkeen,
Niinpä päätin lähteä pyöräilemään, olen havainnut että kun rytmi ei oikein ole päällä, tärähdykset ei kun lisää rytmihäiriötä, tasaisempaa rasitusta niinkin kestää.

Pyöräilin neljäntunnin lenkin 73 kilometriä, tuolla San pedro de Pinatarin suunnalla.


                        Liikenneympyrä saavuttaessa San Pedro del Pinatariin.


                      Näkymää uimarannalta Las Salinasin suuntaan.


                         Uimaranta oli aivan pyörälläajettavassa kunnossa.


   Punta del Algasista katsottuna, lähellä mutta niin kaukana, 
   Vaneziola, Punta del Pudrimerissa,
   Jos tuonne aikoisi kuivinjalon tietäisi se noin 50-60 kilometrin ajomatkaa.


                            Matkalla on mukava syödä retkieväs.


                              Siellä se menee hieno tie ei minnekkään.


                                   Tuulimylly San Pedrossa.

Ihan mukava pyöräilypäivä juoksulenkin jätän tänään väliin.

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Paitavarasto se kun kasvaa.


Eilen pääsi jo lenkillekkin, yhden täydellisen lepopäivän se kilpailusta toipuminen näyttää nykyään vaativan.
Eilen juoksinkin sitten pisiimmän lenkin sitten aikoihin, eli 30 kilometriä oli juoksulenkillä mittaa.
Jos nyt oikein muistan, viimeksi näin pitkän lenkin olen juossut vitutuksenpoistolenkkinä noin vuosi sitten.

Iltapäivästä sitten ajelin hitaan pyörälenkin Guardamarin majakalle kissoja tervehtimään, 
Tuli sillä lenkillä käytyä myös vanhan linnotuksen päällä kuva napsasemassa.
Niin sille pyöräilylenkille tuli pituutta 32 kilometriä.
            Näkyy se Espanjan nuorison kädessäkin spraymaalipurkki pysyvän.

Tänään avasin päivän 12 kilometrin aamulenkillä, juosten, tuleeko päivänmittaan muuta liikuntaa se jää nähtäväksi.

Tuossa aamuyöllä makaillessani kun uni ei enää maittanut tulin pohtineeksi tuota 'sikariportaan' ja valkokaulusköyhälistön elämää, on se niillä ankeaa ja puutteellista elämä.
Samaa kauluspaitaa pidetään viikkoja, kuukausia jopa vuosiakin!
Meillä täällä Espanjanmaalla kisojakiertävällä porukalla on jokaviikko panna utta paitaa päälle, ja parhailla viikoilla vaikka 2-3 uutta paitaakin vara vetää niskaan, ollaan me vain senverran 'äveriästä' porukkaa.
Siinä muutama paita tältä reissulta.

Tässä kuvassa Orihuelan puolikkaan kärkeä pulimatkan tietämissä, mukana vielä Jarkko Järvenpää. Lopputuloksista nimeä ei löytynyt, ilmeisesti keskeyttänyt.

Alampa tässä pohtimaan päiväkävelylle lähtöä, palaillaan sivun päivitykseen myöhemmin.

No ei paljon jatkamista juttuun, iltapäivällä juoksua 13 kilometriä, eikä muuta ihmeempiä kunhan kuljailin päivän.

maanantai 15. helmikuuta 2016

Kilpajuoksun jälkeinen päivä.

Ei ennen kilpailujen jälkeen ollut suurempia ongelmia, vaan harjoituslenkille oli seuraavana aamuna entistä suurempi into, mutta toisin on nyt.
Nykyään ottaa elimistön päälle tuo kilvanjuoksu, ei viimeyön nukkumisesta taaskaan tullut juuri mitään, eikä tänään jaksanut juoksu tai pyörälenkille edes ajatella lähtevänsä. Semmoinen on vanha ja raihnainen keho.


              Siinnä vielä sarjani palkintojen saajat, palkinnonjakajienkera.

Tänään on ilmat menneet sellaiseksi että muistuttaa erehdyttävästi Suomen ja Rovaniemen viime kesää.
Tänään kävi niin, mies lähti kesäpuserossa kaupunkikävelylle, ja palasi sieltä toppatakissa.

Jospa huominen olisi sitten enemmän normaali päivä, elimistön palautumisen suhteen, ja pääsis juoksulenkillekkin.

Vaikka juostut harjoituskilometrithän ovat aivan turhia, mitä enemmän niitä on sen hitaammin juoksu kulkee.
Itsellänikin aikoinaan kun harjoituskilometrejä oli vain muutamia kymmeniä tuhansia, puolikaskin kulki minutin kovemmalla kilometrivauhdilla, kun nykyään 200 000 harjoituskilometrin lähestyessä.
Heh,, Vai.. mitä..
Vai onko se siinä kun parastaennen päiväys on umpeutunut jo yli kolmekymmentä vuotta sitten?
Eikä viimeisen käyttöpäivän päiväykseenkään ole enää pitkiä aikoja, 
Sitten kelpaakin vain eläinten rehuksi.
Ja madot kiittää..

Taas on vanhaa miestä rääkätty.

Tänään, tai siis eilen oli Orihuelan puolimaraton, ja siellähän piti olla tietysti juoksemassa.
Nyt juoksu meni tasaisella vauhdilla loppuun asti, eikä totaalista loppukilometrien hyytymistä tullut kuten pariviikkoa sitten Santa Polassa.
Ehkä siihen vaikutti maltillisempi eka kilometri, ehkä pariviikkoa lisää harjoittelua, hiukan runsaammilla kilometreillä kun aikaisemmin, tai sitten oli vain parempi päivä.
Täällä juoksussa vanhin sarja oli 60 vuotiaat joten nuorukaisten joukossa piti kilpailla, mutta 'boodium' paikka tuli ja viellä korkeimmalta korokkeelta.
Aikani juoksussa oli 1.28.03 ja sijoitus kokonaiskilpailussa 172.
Garmin mittasi juoksemakseni matkaksi 21.490 km,
Mutkia reitillä on ja alkumatkan ruuhkat estävät otollisinta lyhyintä linjaa juoksemasta, joten hiukan tulee ylimatkaakin juostua, normaalin gps:än virheen lisäksi.
Tuuli juoksun aikana oli aika kova ja puuskittainen, lämpöasteet kahdenkympin tietämissä.


                           Siinä Jorman ottama kuva ennen juoksua.
   
Hanne pokkasi myöskin sarjansa ykköspokallin.    Tulokset



Edellisenä iltana valmistauduin kisaan katselemalla 'poroja' se antaa Peuralle aina niin kotoisen olon.

         Tässä muutama muukin Carnevaali kuva.










Nyt on taasen elimistö niin väsynyt ettei tuo nukkuminen oikein onnistu keittelempä pienet yö kaakaot.