Pennsylvanin yliopiston tutkimuksen mukaan, valvominen ja univaje tappaa aivosoluja pysyvästi, eteenkin ikäihmisiltä.
Onhan aivosoluja toki runsaasti, mutta meikäläisellä tappotahti on melkoinen.
Ikäntymistä ja sen tuomia heikennyksiä vastaan saa kyllä runsaasti neuvoja nuoremmiltaan, mutta niistä loistaa tietämättömyys kirkaampana kun auringon valo, siitä mitä se ikääntyminen oikeasti on.
Esimerkiksi urheilussa painotetaan että niitä ominaisuuksia on harjoiteltava enemmän jotka heikenevät eniiten.
Se teoriassa kuullostaa järkevältä, mutta, mutta,
Mikä ominaisuus eniten heikkenee, se on myös heikoimmin kehitettävissä oleva ominaisuus, vanhetessaan.
Pystyykö ikääntyvä lisäämään harjoitusmääriä/aikaa/tehoja, kun samalla myös palautumiskyky heikkenee?
Monesti on parempi ja tuottoisempaa harjoittaa niitä ominaisuuksia jotka vielä ovat helpommin harjoiteltavissa.
Esim: Juoksijan ikääntyessä pohjelihasten voima heikentyy, ja askeleen kimmoisuus osittain katoaa, mistä osaltaan johtuu juoksunopeuden väheneminen.
Mutta kun se pohjelihasten voima ei edes ole harjoitettavissa samaksi kun nuorempana, mikä osaltaan johtuu akillesjänteen kuminauhamaisen venymisen vääjäämätömästä vähenemisestä iänmukana, ja näin ollen tämä 'ilmainen' energia on pysyvästi menetetty.
(Toki puhun nyt ikänsä aktiivista elämää viettäneistä, nuoruutensa sängyssä maaten ja kaljaalipittäneiden voimmia voi toki kasvatta suuremmiksi kun nuorena on ollut, ihan helpostikkin.)
Samoin älyllisen aivotoiminnan ja muistin, säilymistä kehoitetaan esim. edistämään ristikoita täyttämällä.
Mutta kun senkin vaikutusta voisi vaikka kuvata esimerkillä, ota senttiä pitempiä askeleita niin kengänpohjat säilyvät kulumattomina paljon pitempään.
No niin sekosin taasen aiheesta josta aioin kirjoittaa.
On aikapaljon muuttunut tuo miten kuntoa saa nousemaan itselläkin ihan viime vuosina, kaikki ei toki ole ihan pelkästään vanhenemisen syytä, vaan mukana tulleet sydänoireetkin on harjoitteluun sovellettava.
Mutta totuus on se eikä se siitä miksikään muutu, olit nuori, vanha, terve tai sairas, harjoittelemalla olet varmasti fyysiseltä kunnoltasi juoksuvauhdilla mitaten, parempikuntoinen kun harjoittelematta.
Itse olen paljonkin joutunut soveltamaan ja muuttamaankin tekemisiäni tämän pumpun aiheuttaman lisä hankaluuden takia.
Suurena apuna siinä on ollut se, että kun katson peiliin, voin sanoa että minä tunnen tuon 'jätkän',
Osaan tulkita aika hyvin kehoni antamia tuntemuksia, on meillä ollut niin pitkä yhteinen matka, ja aika ajoi aika kivinenkin tie.
Minun parhaita ominaisuuksiani tuolla juoksun saralla on aina ollut se, että olen osannut tulkita juoksuvauhdin, sekä oman sykkeeni juoksun aikana hyvinkin tarkasti.
Myöskin kehon tilan harjoittelussa, onko kysymyksessä todellinen väsymys, vain pelkkä laiskuus.
Yksi ominaisuus myös pitemmän matkan kilpailussa joihin olen valmistautunut on, että pystyn juoksemaan aika äärirajoilla koko kisan ajan, fyysisessä mittelössä periksiantamattomuus on kai lähinnä henkinen ominaisuus.
Siksi kai kovan kisan jälkeen olen yleensä valmis vaaka asentoon, ja saan kaikenlaisia lisä oireita (mm.päänsärky), eikä minua saa helposti mihinkään kisanjälkeisiin rientoihin lähtemään, olen siihen aivan liian väsynyt.
Niin olen kyllä nytkin, mutta kun ei vain saa nukuttua, vaikka tälläkin hetkelä tila on kun humalaisen, aivot on turrana eikä mitään järkevää siellä juokse, jos nyt ei koskaan muulonkaan.
Panempa kuitenkin yökahvit kiehumaan.
''**'''*''**''''**''**'''**''****''**'''''''**''**''''**''**'''***''**''''**'''''''**''''''**'''''''
Aamusta oli vähän rytmihäiriöitä, lähes nukkumattoman yön jälkeen,
Niinpä päätin lähteä pyöräilemään, olen havainnut että kun rytmi ei oikein ole päällä, tärähdykset ei kun lisää rytmihäiriötä, tasaisempaa rasitusta niinkin kestää.
Pyöräilin neljäntunnin lenkin 73 kilometriä, tuolla San pedro de Pinatarin suunnalla.
Vaneziola, Punta del Pudrimerissa,
Jos tuonne aikoisi kuivinjalon tietäisi se noin 50-60 kilometrin ajomatkaa.
Ihan mukava pyöräilypäivä juoksulenkin jätän tänään väliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti