sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Liian pitkää kakkua.

Vuosi 2017 alkaa olla takanapäin, jos tarkastelisin vuotta oman liikuntani kannalta, 
tuli huono vuosi.

Juoksua vuodelle tuli 2033 kilometriä, joka tekee päivääkohden vain 5,5 kilometriä.
Näin vähän juoksukilometrjä on ollut viimeksi vuona 2008 kun akillesjänne katkesi (275 km).
Jos tuota akilleksen katkeamisvuotta ei huomioitaisi pitäisi mennä 41 vuotta taaksepäin, vuoteen 1976 asti, että pienemmäksi vuotuiset juoksukilometrimäärät ovat jääneet kun kuluneena vuona.
Harjoittelua viimevuodelle tuli 533 tuntia, keskimäärin 1,5 tuntia päivässä.

 Pitkää kakkua lusitaan.
Tasaluku syntymäpäivät  lähestyy 3.1 2018
Silloin olen 25 000 päivää vanha
Silloin myöskin täyttyy 600 000 tunti elossaoloa.
Kyllä tuommosten päivien määrää on raskasta kantaa tämmöisillä harteilla.

Jos arvioisin monenako päivänä elämässäni olen lenkillä käynyt, arvioni asettuisi noin 14–15 tuhannen luokkaan.
Lapsena olo ja elämän alkuajan kiivaat työvuodet + vammat vähentävät päiviä.
Tarkkaa kirjanpitoa lenkkeilystä on tallessa noin 42 vuoden ajalta.
Näiden laskelmien perusteella juoksulenkkeilyä on takana 198-200 tuhatta kilometriä.
Kokonais harjoittelutuntimäärän arvioisin ylittävän 20 000 tunnin määrän kun mukaan lasketaan, juoksut, hiihto, pyoräily, kuntosali, yms. kunnon urheilu.

Nuorempana lenkkien pituus ei juuri koskaan alle 12 kilometrin jäänyt, yleisimmin 18-21 kilometriä ja vauhti lenkillä ainakin kesäisin useimmiten oli neljää minuttia tai vähän alle.
Nykyään normilenkki on jo hyvä jos 10 kilometriä ylittyy ja vauhti kuuden minutin rajan alittaa.
Sillälailla nuo eletyt 25 tuhatta päivää näkyvät.

Kuka tuonne pimeään ja pakkaseen ja pyryyn viitsii mennä juoksemaan, teen varmaan tänäänkin korvaavan harjoituksen, Juon kahvia ja syön pullaa.
                          Jotenkin suola kiinnostaa enemmän kun lumi.

tiistai 26. joulukuuta 2017

Joulunajan ehdottomasti paras elokuva.

Joulu alkaa olla kärsittynä.
Niin en tiiä oliko siinä niinkään kärsimistä, olen nukkunut ja syönyt hyvin ja vielä on joulutorttujakin nautittavaksi.

Tippa kuitenkin tuli linssiin, niin kun aina kun katson tämän tositarinaan perustuvan elokuvan, joka joulupäivänä neloselta tuli.

Lasse Halströmin ohjaama HACHIKO: tarina uskollisuudesta.

Tosin missasin elokuvan esityksen TV:ssä, joten se piti tänään kaivaa netin ihmeellisestä maailmasta ja katsoa se sieltä.

Pakkaset on pitäneet viimepäivinä sisätiloissa, joten liikuntapuoli on jäänyt vielä vähäistäkin vähäisemmäksi.

perjantai 22. joulukuuta 2017

Luuserista keskiverto Suomalaiseksi.

Vodka on Venäjänkielen diminutiivimuoto sanasta voda (vesi),
Ilmankos Venäläiset juokin sitä kun vettä.

Huomsin että omalla kohdallani se on jäänyt taasen viimetingaan, tuo keskiverto Lappilaisen vuotuisen 11,95 litran 100% alkoholimäärän juonti.
Eihän tuota ole tällevuodelle muutaman kaljan lisäksi kun kaksi juoksukisan palkintopulloa viiniä juotuna.
Paljon olis vuoden viimeisinä päivinä pulloja tyhjennettävä, ettei luuserin nimeä päällensä saa.
Näin Suomen juhlavuona sitten vain näitä Finnlandia tuotteita.

Juoksuvuosi alkaa olla lopuillaan, eikä tämävuosikaan tuohon Suomen juoksutasoon parannuksia tuonut.
Maratonilla hölkkätasollakin suunta näyttää jatkavan laskusuunnassa.
Mutta ehkä ensivuona käännetään suunta nousuvoittoiseksi.

maanantai 18. joulukuuta 2017

Joutava jouluviikko.

Hyvää joulunaikaa blogini lukijoille.

Tänään ja vielä huomennakin olen enemmänkin valkotakkisten kun valkopartasen arvioinnissa.
Vaikka sama se ei kummatkaan ole minussa koskaan mitään positiivista nähneet.


Yleensä olen pyrkinyt joulunajan viettämään jossakin muualla kun Suomessa, mutta nyt näin, kun en aikaisemmin päässyt pakoon lähtemään ja lentohinnat näin jouluviikolla ovat meikäläisen makuun liian suolaisia.

Taas jäi lahjat saamatta, pukki pakeni paikalta.

lauantai 16. joulukuuta 2017

Viikon ensimmäinen juoksulenkki.

Tänään päätin suorittaa viikon ensimmäisen juoksulenkin.
No vaatetaessani itseäni lenkillelähtöön, keho järkyttyi moisista aikomuksista ja esitti oman vastalauseensa.
Joku sellainen flimmerintapainen iski, sydän hakkasi tahtia niin että paita lepatti.
Mutta kun olin lenkille päättänyt mennä niin vastalauseet aiheutti vain sen, että asetin sykemittarin mittaamaan vastaako sykkeet tuntemuksia.


Lenkille tuli pituutta 11,5 kilometriä ja aikaa kului 1 t 10 minuttia.
Syke edelleen liikkeellelähtiessä huiteli yli kahtasataa.
Tuossa vauhdin käyrässä 15 minutin kohdalla näkyy kun oli pakko pysähtyä, kun maisema kallisteli hiukkasen liikaa, ja sillankaiteet tuppasivat liian lähelle.
Kahdenkymmenen minutin jälkeen syke tippui normaaliin lukemiin, ja luulin jo että kyllä tämä tästä, kunnes tuolla tunnin juoksun kohdilla yritteli jälleen tykytyskohtaus iskeä päälle.

Ne joilla nuita rytmihäiriöitäkin jo kiusana on tietävät miltä tuntuu ja missä tilassa ollaan kun sydän pärrää omaa tahtiaan, ja ne jotka eivät sitä vielä tiedä kerkeäävät sen omalla kohdallaan sitten aikanaan vanhentuessaan kokea, tai sitten hyvällä onnella ei.

Semmosta se on kestävyyslajeja harrastaneen miehen elämä, kun elämän viimeiselle loppusuoralle on edetty.

torstai 14. joulukuuta 2017

Ihminen luulee kaikenlaista.

Ihmiset ovat aisteiltaan aika vajavaisia, paitsi sinä ja minä.
Tai niin jos oikein tarkoin ajattelen, niin taidat sinäkin vähän höynäytettävissä olevan olla.
Nuo vaakapalkit ovat suorassa, vaikka mitä luulisit näkeväsi, mittaa vaikka..

Oletko syntymähumalassa vai tuliko hippikaudella liikaa sykedeelisiä huumeita vedeltyä, vai miksi silmäsi niin harittaa?. 
Niin ja niikö olen aina sanonut nykynuoriso nyt ei mihinkään pysty, edes suoria viivoja näkemään.
Itellä meni tuo hippi kukkaiskausi ohi eikä kerinnyt työ ja juoksukiireiltä siihenkään osallistua, niinpä mie näenki tuosa kuvasa vain palkkeja ihan vaakasuorassa.
Ainoa kukkaishomma johon olen osallistunut on tuo Suur-Tampereen juoksu.

Tänään radiossa kerrottiin että majoituspaikat Rovaniemellä näin joulunajaksi on myyty loppuun, vaikka tänävuona petipaikkojen määrä on lisääntynyt yli tuhannella viimevuoteen verrattuna.
Muutamia hajapaikkoja voi löytää yli 1000 euron vuorokasi hintaan!!".
Kuka hullu maksaa toistatonnia yöltä että saa palella pimeässä.
Ei ymmärrä näin harmailla aivosoluilla..

Tämmöstä täällä tänään, mie en ala mithän.

tiistai 12. joulukuuta 2017

Ennen hikoiltiin enemmän.

Kun ei itseään saa sitten mitenkään ulos ja lenkille, katselin vanhoja ei dikiajan juoksukisakuvia.

Tässä kuvassa RDS:n ykköjoukkueen porukkaa yötauollaYlitorniolla, Torne River Running Festivaaleilla 1996.


Tässä puolestaan RDS:n porukkaa veteraanien maastojuoksun Pohjois-Suomen mestaruuskisoissa 1993 Kaukovainiolla.
Muistini mukaan itse kilpailin silloin 40 vuotiaissa, ja juoksin koko kisan nopeimman ajan.
Paljon löyty vielä silloin porukkaa kun kisoihin lähdettiin, ja liikkeellä oltiin bussikuljetuksella.

Noita kuvia katsellessa tulee mielikuva että kesät olivat ennen lämpimämpiä, ja miehet nälkiintyynempiä.

Tässä puolestaan lehtikuvaa veteraanien maastojuoksun SM-kisasta 1997 Torniosta.
Tässäkin kisassa oli noin 30 RDS:n juoksijaa mukana, ja tietysti olimme bussilla liikenteessä.

No niin siinäpä taasen historiaa, vielä -90 luvullakin kisoihinlähtijöitä löytyi ihan mukavasti täällä pohjanperukoillakin.

lauantai 9. joulukuuta 2017

Se oli kisapäivä.

Tänään juostiin RDS:n talvisarjajuoksussa 3 osakilpailu.
Keli oli hiukan pöperöinen eilisen lumisateen jäljiltä, pakkaslukemat 2 -3 pakkasasteen luokkaa.

Katastrovi sarjajuoksussa.
Meikäläisellä oli left sukka mennyt right jalkaan, ja päinvastoin.
No tietäähän sen sitten mitä siitä juoksusta oikein tulee, mettähallituksenpuolelle enemmän vetoa on kun eteenpäin.
Maaliin kuitenkin tulin niukasti alle 24 minutin, huh huh...

Tulokset sarjajuoksusta ilmestyvät tähän:

Nyt kattelemaan ampumahiihtoa.
***********************************************************
On se Kaisa vain hirmu menemään suksella..



Panempa tähän kuvan tuolta talvi kotikaupungista lauantain iltakilpailuna juostun osanottaja bolsan sisältöstä, 
Maalialueella luonnolisesti on sitten juoma ym. tarjoilut, ja kaikki tämä alle 10 euron osanottomaksuilla. 
Tuloksia en vielä kisasta löytänyt, että oliko Suomalaisjuoksijoita.
Ihan vain itseäni yrittelen Torreenlähtöävarten viritellä katselemalla paikallisten kisojen ilmoituksia ja tuloksia.
Eipä tässä nyt muuta kun väsyttää vielläkin tuo sarjajuoksu. 

torstai 7. joulukuuta 2017

Itsenäisyys on arvokas asia.

Kunnioitus sotiemme veteraaneille että olette puolustaneet isänmaatamme jotta olemme itsenäisyyden saaneet pitää.
Minuakin Suomen valtiovalta kunniotitti näin satavuotisjuhlan kunniaksi, jättämällä onnittelutekstarin lähettämättä.
Olivat kuuleman 7 miljoonaa onnittelua lähettäneet, niin mutta minne ja kelle?.
Säännöllisenä veronmaksajana olen ollut siitäasti kun 14 vuotta täytin, eli kohta 55 vuotta, ja ajoillaan taasen lisäveronikin maksoin, 
No herrat ne on aina tässä maassa kerman päältä kuorineet.

Omaa itsenäisyyspäivääni vietin katselemalla Tuntematonta sotilasta ja Lotista kertovaa elokuvaa.
Näin historiaaliseen tunnelmaan päästyäni katselin netistä myös 
kuka sodan kellekkin julisti.

Eihän metkään kaikkien kanssa ehditty tappelemaan, kun se aika kului lähinnä Neuvostoliitun ja Saksan kanssa tapellessa.
Olisihan se ehkä vähän lämpimämpää touhua ollut, jos vaikka  tuonne Austraalian Etelä Afriikan suuntiin olisi kahinoimaan menty.
No leikki leikkinä, saamme olla ylpeitä heistä jotka Suomelle ovat itsenäisyyden hankkineet ja sitä kynsin hampain puolustaneet.

Katselin myös netissä tämänpäivän varusmiehistä tietoja selaillen,Tuula Tähtisen väitöskirjaa, Insuliiniresistenssiin liittyvät kardiovaskulaariset riskitekijät Suomalaisilla varusmiehillä.
Tukimus kertoi että palvelusaikana paino nousi keskimäärin 4,6 kiloa.
Munkkien kulutus nousi 166 % viinereiden ja muiden kahvileipien kulutus 119%
Näyttäs siltä että makeeta elämää armeijassa vietetään.

Minuttiakaan en TV:stä katsonut linnan juhlia, olen oppinut käsipäivät sanomaan jo varhaisessa lapsuudessani.
Iltasella katselin you tuben videoita Suomalaisten urheilusaavutuksista, ja jatkoille vedäydyin hyvissä ajoin omaan sänkyyni.
Siinä se minun itsenäisyyspäiväni.