Elokuvakatsaus.

Tulee nykyään kun ei muutakaan oikein jaksa, kateltua tuolta Yle areenasta sarjoja ja elokuvia.

Tässä päivänä muutamana tuli katsottua elokuva The Straight Story.

Tosipohjainen elokuva kerto tarinan miehestä joka lähti ruohonleikkurilla toiseen osavaltioon tapaamaan veljeään joka oli saanut aivoinfarktin.

Niin miksikö lähti puutarhatraktorilla?

Oli menettänyt ajokortin näön heikennettyä, (tuntuu jotenkin tutulta).

Elokuvassa olevat muutkaan henkilöt eivät välttämättä olleet saavuttaneet sitä amerikkalaista unelmaa.

Matkalla tapaamistaan ihmisistä joku sanoi, "Onhan se ikääntyminen varmaan tuonut jotain hyviäkin asioita". 

Vastaus kuului:

 "Mitä hyvää sokeudessa ja kuuroudessa on".

"Pahinta on se että muistaa nuoruutensa".

Jotenkin tämä kolahti omalle kohdalle.

Jos ei muistaisi nuoruutta, voisi varmaan paremmin sopeutua kaikkeen sairauksiin, kolotuksiin, väsymykseen, ym. vanhuuden mukanaan tuomiin harmeihin.

Pitäneekö se meikäläisenkin osta kesäksi John Deere puutarhatraktori ja lähteä reissuun?

No pitänee ensi yrittää selvitä kesään asti.

Syytön talviseen säähän olen.

Se juostaan joulukuun talvisarjajuoksu lauantaina täällä Rovaniemellä.

Juoksun lähtöaika poikkeaa normaalista, startti on vasta kello 16:00

Kysyin tekoälyltä millainen sää on luvassa Rovaniemen RDS:n talvijuoksussa 2.12

Vastauksen pyysin kuvan muodossa.

Joten syytön säähän olen, tämmöistä tekoäly lupailee, numerolappuja se ei näyttänyt juoksijoille antavan.

Ei tosin tullut sanottua että kyseessä on kilpajuoksu.

Minä avasin tänään hiihtokauteni, saa nähdä onko seuraava hiihtolenkki vasta vuoden 2024 puolella.

Tuli muutos ohjelmiin, menenkin leikkaukseeni jo nyt seuraavana maanantaina, 

ja seuraava puukotus olisi tarkoitus tehdä tammikuulla.

Hiihtelylle tuli pituutta vajaa 14 kilometriä, mutta nyt voin sanoa että talven hiihtokausi on avattu.

Viimeviikolla turhaa positiivisuutta.

Viimeviikolla uhosin tekeväni maanantaina talven ekan hiihtolenkin.

Nyt on maanantai, en mennyt ladulle, pakkasmittari pelasti minut moiselta hulluudelta.

Päivän ulkoiluksi jäi laboratoriossa käynti, piti jotain sydänfilmejä ja verikokeita ym. sellaista ottaa, luulisin sen takia,, jotta näkee vieläkö minä olen hengissä. 

Sydänfilmi

Kaupassa olisi kyllä pitänyt käydä, en tarennut, täytyy pureskella kynsiä.

Toivottavasti huomiseksi lauhtuu, tai olli laihtuu.

Sisälläkin paleli.

Pikkasen kylmä tärisytti rokotuksenjälkeen.

Tuon korona ja infulenssa rokotuksen jälkeen nousi 38,6 - 39 välillä oleva kuume jota kesti alun toista vuorokautta.

Kovahan se on tauti tuo korona, niin kova kai se pitää olla rokotteenkin.

Vuosi sitten annetusta rokotteesta ei oireita tullut, mutta kahdella aikaisemmalla rokotuskerralla lievää lämpöä oli päivänverran.

Käsi myös kipeytyi, mutta siihen saattoi vaikuttaa se kun rokotusneulan ollessa olkavarressa lihakseen iski kova kramppi, oli siinä rokoteneula ihmeissään mihin mankeliin nyt joutui.

Jouluviikolle minulle oltiin varaamassa kaksikin leikkausaikaa, mutta sitten todettiin ettei toimenpiteitä voidakaan niin lähekkäin tehdä, joten toinen leikkaus siirtynee tammikuun loppupuolelle.

Joten keskeisemmät talvikuukaudet taitavat kulua ikkunasta uloskatellen.

Hiihtoja tuli tämä päivä kateltua, huominen ja ylihuominen menevät samaa rataa, mutta jos sää sallii ehkä maanantaina otan sukset esille ja talven ensimmäisen hiihtolenkin teen.

Mutta näkkepähän sitten miten viittii.

Kofeiinikoukussako.

Eilisen aamun mittarilukema -23 astetta, ei paljon naurata.

Niinpä en postilaatikollakäyntiä enempää ulkona käynyt.

Ihan tuli (Edvard Munch taulun huuto) ilme.

Tänään mulla on influenssa ja koronarokotukseen aika, se pakottaa ulkona käynnin pakkasesta huolimatta.

Se että onko rokotusten ottaminen järkevää, tai viisasta, en tiiä.

Mulla on tuota ikää jo aika paljon, ja sairauksiakin ja sairaalakäyntejäkin lähes viikoittain, ehkä se on paikallaan rokottautua.

Olen ollut kaksivuorokautta juomatta kahvia, mutta nyt on jo niin pahoja vierotusoireita, päätä särkee ja on muutenkin höntti olo.

Olen kahvinisti, näin se on.

Miksikö kahvittelutaukoa pidin, kokeilin kun tuo unipuoli on niin heikoilla, vaikuttaisiko kahvitauko mitään.

No sen se vaikutti että nukuin entistäkin vähemmän. 

20.12 -83 (-30℃)

  

Ennen nuorempana sitä uskaltautui kylmemmälläkin ilmalla lenkille.

No pitihän sitä tareta päivä töissäkin ulkona, kylmien rautojen parissa.

Paljon helpompaahan se on näin eläkkeellä, kukaan ei käske ulos pakkaseen, voi laitta hyvää musiikkia kuulumaan, ja suoltaa vaikka jotain paskaa blogiinsa.

Vaikka kyllä minä mieluimmin olisin vielä alle kolmevitonen, vaikka pitäisikin työn takia päivät pakkasessa olla, ja lenkille menisin kelistä välittämättä.

Aamuyöstä Lueskelin Liikunta-Tiede-Lehteä  

Pitäisikö varusmiehiä panna jo kävelemään itärajaa kohden, kun tuo matka ei taitu kovin kiireesti nykyisillä nuorillamiehillä.

Se niin paljon siteerattu Cooperin testi kertoo.

Vuona 2022 varusmies eteni 12 minuutissa keskimäärin 2376 metriä 5:03/km, 

kun se vuona 1997 oli 2760 metriä, eli ratakierroksen enemmän.

Mitähän se tulos olisi ollut vuona 1969 jolloin itse armeijan kävin?

Mister Cooper ei vain silloin vielä ollut keksinyt testiään. 

(vähällä se nimi jää vuosikymmeniksi kaikkien tietoon)

Se on aika vähän, se -vuoden -22 tulos.

Itsekkin kesällä 74 vuotiaana juoksin kympinmatkan 4:22 kilometrivauhtia, ja kisan viimeiset neljä kilometriä 4:15 kilometrivauhtia.

No niin tulipa taasen mollattua nykynuorisoa, onhan ne kuitenkin tuhtia poikia, lähes 80 kiloisia.

Mutta katellaampa saanko itseäni tänään ulkoilemaan.

Syntynyt silloin kun kaikesta oli vielä pulaa.

 

Skibotten heinäkuu 2018

Kun ei tällaisessa asussa ulos voi mennä, niinpä en tänään avannut ulko-ovea koko päivänä.

Päivällä Rukan hiihtojen päätyttyä ajattelin raivata kenkäkaappiini lisää tilaa ja viedä vanhimpia lenkkikenkiä roskikseen.

No eihän siitä mitään tullut, per ärkele, kun sitä on entisinä pula aikoina syntynyt ja oppinut sellaiseksi hamsteriksi, ettei mitään raski heittää pois, ajatuksella sitä voi vielä joskus tarvita.

No neljäparia kenkiä pistin muovipussiin, mutta en niitä vielä roskiin vienyt.

Arvatenkin huomenna tulen katumapäälle, ja todennäköisesti ne päätyy takaisin kaappiin, luultavammin kun roskikseen.

Tuossa 2007 otetussa lenkkikenkäkuvassa olevia kenkiäkin kolmeparia näky olevan vieläkin kenkäarsenaalissa.

On pirullista olla tämmöinen hamstraaja, kaikkea mahdollista roinaa on kaikki paikat täynnä.

Mutta minkäs ihminen luonnolleen voi.

Silloin kun minä olin pikkupoika Kuollutmeri oli vasta kipeänä.

(Geory Bruns)

Luulin näkeväni harhanäkyjä.

 Kautta aikain maailmassa on ollut huijareita.

Ovat voineet vaikka väittää että nämä siniset palkit ovat suorassa ja samalla etäisyydellä toisistaan koko matkalta.

Johan sen nyt pöljäkin näkee ettei vatupassia ole ollut lähistölläkään kun noita palkkeja on asennettu.

Ei perr.. Suorassa ne on sittenkin.

Aamulla puoli viidenaikaan kun käveleskelin kuntosalille, luulin näkeväni harhoja.

Kettu jolkutteli pyörätietä vastaan, jänis hampaissa.

Taisi repolaisella olla murea jänispaisti mielessä, kun vasta noin kymmenen metrin päässä huomasi minut, ja syöksyi metsään, ja siinnä hätääntyessään tiputti jäniksenraadonkin tielle.

Ei maistunut kuntosali, ja uloskaan ei uskaltanut, kun pakkanen kiristi otettaan koko päivän ajan.

Tautinen keli.

Aamulla kuudenjälkeen kun käveleskelin kuntosalille näytti pakkasmittari -17 astetta, ja keli tuntui järkyttävän kylmältä.

Tautistahan tuo näyttää jätevesitutkimuksen mukaankin olevan, koronavirusmäärät jätevedessä ovat nousseet jo lähes ennätystasolle.

Tuo vähän huolestuttaa.

Olen kahdessakin leikkausjonossa, toisessa jo puolisenvuotta, toisessa alle kuukauden.

Pelkona on että jonotusajat pitenee jos tuo korona iskee sairaanhoitohenkilökuntaan, ja kun hoito ja sairaalapaikat täyttyy koronapotilaista.

Niin ja onhan se itselläkin vaara sairastua.

Meille vanhoille ja sairaille voi koronatartuntakin olla vakavampaa. 

Kauppareissulla napattu kuva.

Päivällä katselin Oloksen tykkikisoja istv;n lähetyksenä.

Tykkikisat, kyllähän siellä luonnonlunta on jo lähes puolimetriä tekolumen päällä ja hyvin talvista muutenkin.

Kisalähetyksen päätyttyä uskaltauduin uudelleen ulos, nyt kauppaan, oli näet jäätelö ja pulla loppunut, ja niitä ilmanhan ei elämää ole.

Isänpäiväkakut oli alennuksessa, ostin itselleni sellaisen, vaikka en isä olekkaan.

Pihlajaravintola ja änkyrä känni.

Tuossa kun olen seurannut tilhien pihlajanmarjakemuja, ne ovat ihan änkyrä kännissä.

On vain tullut mieleen, onkohan niillä seuraavana päivänä pää kipeänä.

Nykyään tuo iltasanomien (ISTV) näyttää urheilulähetyksiä suorana useistakin urheilutapahtumista, se on kiva.

Lauantaina seurasin neljäntunnin ammattinyrkkeilyiltaa, ja tulevana viikonloppuna kolmena päivänä tulee lähetys hiihdoista Muonion Olokselta.

No tämä meni nyt pahasti mainoksen puolelle.

Varmaan siitä rahaa tilille napsahtaa. Häh...

Ei oikein mikään kiinnosta...

Vois mennä vaikka aamukalalle, mutta kun joetkin on jäätyneet..

No näkkeepähän, saako tänään nokkaansa ulospistettyä kokopäivänä.

Pula-aikaa ja aikapulaa.

Ajattelin kertoa teille työn raskaan raatajille, millainen on eläkeläisen päivä.

Minullahan on tänään menossa eläkeläisenä olon 2541 päivä.

Jäin eläkeläiseksi 21.11 2016

Eläkkeelle jäädessäni olin 67 vuotta 4 kuukautta vanha. 

 

Enää en kyllä ymmärrä missä välissä ne työt kerkesi tekemään, kun eläkkeelläkin kiirettä pitää pitkin päivää.

Niin se päiväni tänään.

Aamulla heräsin kolmen aikoihin, aamukahvit ja pieni vilkaisu nettiin, mitä maailmalla on yön aikana tapahtunut.

Puoli viidenaikoihin lähdin aamulenkille, tunti ja kymmenen minuuttia hidasta hölkkää, oli paikoin liukasta, pyöräteitä ja jalankulkijoiden väyliä ei ollut vielä hiekoitettu.

Lenkin ja suihkun jälkeen pientä aamupalaa, sekä netin uutistarjontaa ja viikonvaihteen urheilutulosten tarkkailua.

Kello 8:30 lähdin käveleskelemään kohden kuntosalia, 1 tunti 30 minuuttia näytöstä raudoille kuka se on herra ja hidalko.

 (Todellisuudessa ne raudat näytti kuka on herra talossa).

Yhdentoista jälkeen kotona, pannullinen kahvia koneeseen ja sitten olikin aika lähteä kaupungille apteekkiin täydentämään lääkearsenaalia, ja ruokakauppaan evästen hakuun.

No niin. Apteekissa ei ollut tarvitsemaani lääkettä, eikä edes mitään sopivaa rinnakkaisvalmistetta.

Onko nyt pula aika, kun lääkkeetkin apteekista loppuu.

Apteekintäti aikansa konetta tuijoteltuaan sanoi, missään Rovaniemen apteekissa ei kyseistä lääkettä ole saatavana, lähin apteekki mistä lääke olisi löytynyt oli Posion apteekki.

Prisman tavaratalolla olevasta apteekista sitten löytyi korvaava rinnakkaislääke kuukauden annospakkauksena, ja tietysti huomattavasti enemmän lompakkoa kurittavalla hinnalla.

No jalkamiehenä kun pitemmälle kierrokselle jouduin, kotiin palatessa kello olikin jo lähempänä kello kuuttatoista.

Enää ei jaksanut kun juustoleipää ja teetä ateriaksi valmistella, olinhan liikkeellä ollut jo kolmetoista tuntia.

Loppu ilta TV:n tuijottelua ja kahvin juontia, niin se varmaan menee, semmoista on eläkeläisen elämä.

Hyytävän kylmä marraskuun päivä.

 Niin ainakin minusta oli pirun kylmää, kamerakin aina toisinaan jäätyi, ei reagoinut laukaisimeen eikä zoomaus toiminut.

Talvisarjaa juostiin, mukana oli ulkolaisjuoksijakin, ainoa joka uskalsi juosta urheiluasussa.

Tulokset täältä:  

Muutama kuva:

Muistutus huomisesta.

Huomenna on talvisarjajuoksu. 

Se vaihtelee vuosittain miten talvista on marraskuun juoksun aikaan.

Lähtökuva 14.11 2020 talvisarjajuoksusta, oltiin selvästi plusasteilla.

Itse kävin vuoden 2020 sarjajuoksuviikolla yli 40 kilometrin kävelylenkin Rovaniemen lähimetsissä, lumista ei tietoakaan, jääriitettä oli kyllä pienten lampien peittona.

Nyt hädintuskin jaksoin kauppareissun kävellä, on ne vuodet erinlaisia muutenkin kun säiden suhteen.

Huomenna avataan myös hiihtokilpailukausi Vuokatin Suomen Cupin kisoilla.