perjantai 26. helmikuuta 2021

Sohvaurheilijan mietteitä.

MM-hiidot ja rallilähetykset pitävät ukon tiukasti tv:n äärellä.
No rehelisesti, aikapitkälle sellainen kuvio on elämääni hallinnut kokotalven.
Helmikuussa juoksukilometrjä on tullut pyöreä nolla, ja hiihtokin on tullut suoritettua lähinnä etänä, olohuoneen ja keittiön välillä.
Villasukka on luistanut ihan hyvin parketilla, ja pitoakin on ollut riittävästi.

Havaitsin tänään että taidan olla yltiöoptimisti. 

Tänään sitten kävin hammaslääkärin juttusilla, miten minusta saataisiin jälleen leivänsyöjä.
Hampaista otettiin röngenkuvat, ja tarkastettiin vähän tuota suuvärkkiä, millaiset proteesit sinne suuhun saisi, ja mitä se kustantaa.

Huh huh.... Meikäläisen silmät pyöri päässä.
Sen minun hinta-arvion saa kertoa vähintäänkin kahdella, vaikka turvautuisi halvimpiin ratkaisuihinkin.

Ehdotin jo että otetaan kaikki hampaat pois ja tehdään normaalit kokosuun proteesit..
Hammaslääkärin vastaus oli, "Sitten saat etsiä uuden lääkärin, minä en tervejuurisia korjattavissa olevia hampaita pois ota".
Hyvä näin, niitä terveenhampaan poistajia oli lääkärikunnassa -60 -70 luvulla ihan tarpeeksi.

Niinpä sitten päädyin ratkaisuun, alahampaiden proteesia ei uusita.
Tehdään rikkoutunut yläleuan proteesi, ja paikkaillaan paikkausta tarvitsevat hampaat, sekä korotetaan yläleuassa viellä olevia kolmea hammasta, että saadaan purenta kohdilleen.
Tämänpäivän käynti 215 € josta kela ystävällisesti korvasi 29 €.

Sitten iloisempiin asioihin Herola otti hopeaa.

tiistai 23. helmikuuta 2021

Säihkyhammas.


Tekasinpa tuossa rautahampaat.
"En mie tiiä toimiiko, mutta saahan sitä kokkeilla".

Tätä mallia voi käyttää vain kovilla pakkasilla ulkotiloissa.
Hampaat kiinnityvät ikeniin ja ylähuuleen jäätymällä.
Hampaiten reuna on hiottu partaveitsen teräväksi, joten kieltä ei kannata jättää hampaiden väliin.

Aurinkolaseja on paras käyttää peiliin vilkaistessa, ettei sokaistu hohtavanvalkoisisten hampaiden säihkeestä.

Tehokokeissa hampaat ovat saaneet ihan hyvät arvostelut.
Puurimaa silpuaa non metrin minutissa.


Tänäänkään en viitsinyt ulkoilua harrastaa, masentaa..


torstai 18. helmikuuta 2021

Tonninleipä.

 Kumpa olisikin ollut vain tonnin leipä.

Odottelin että lumisateenmyötä pakkanen hieman lauhtuu, niin menen hiihtämään.
Odotellessa söin juustoleipää, kuului naps, ja sen jälkeen niitä hampaita olikin kolmea leukaluuta varten.

Nuo rautahampaat kun eivät ole korjattavissa uusiksi menee.
Samalla on nuo alahampaatkinn uusittava, kun niistä on nuo kiinityspiikit katkeilleet,  eivätkä näinollen oikein suusakaan pysy, ja yksi hammaskin tarvitsisi saada lisää proteesiin.
Omissa hampaissa on lisäksi isompaa paikkaa kaipaavia hampaita ainakin kolme, olen vain pitkittänyt hammaslääkäriin menoa, kun en näin korona aikaan jokapaikkaan niin halukas ole ollut menemään.
Mutta nyt kai se on mentävä, muuten joutuu ihan liemiruokintaan.

Se tässä on pahiinta kolmetonnia se vähiintään kustantaa, ja rautahampaistahan ei kelakorvauksia heru.
Että semmosta tällepäivälle.

Hatuttaa niin etten sitten menekään sinne hiihtämään..

keskiviikko 17. helmikuuta 2021

Pakkanen, en tykkää.


 Paripäivvää sitten hiihtolenkillä kyllä partakin kuurottu.

Nyt sitten partakuurottuu jo ikkunasta uloskatsoessa.
Kylmä talvi on menossa.
Usassakin kärsivät talvesta, eikä kukaan ole huomannut sitä Donaldin läksijäislahjaksi pressanhommista.

Ei oikein tiiä mille tämän nykysen maailmanmenon kanssa alkas.



Kyllä näissä keleissä palelee jokasta joka kuuranpuolelle on joutunu, oli sitte pikkupuu tai hullujuoksia.

Mulla kuitenkin pirttipäivät jatkuvat.


lauantai 13. helmikuuta 2021

Pienijoukko sarjajuoksussa.


 Ei kovinsuuri ollut sarjajuoksijoiden joukko.
Sää oli hyvä aurinkoista tuuletonta pikkupakkasta n.10 astetta.


Itse kävin aamulla 19 kilometrin hiihtolenkin ja se oli vasta viikon toinen ulkoilu, mutta onhan sekin talven ja pakkasten masentamalle ihan hyvä sekin.
Parasta päivässäni oli kuitenkin se, kun sai katsella TV:stä Kaisa Mäkäräisen hiihtoa.

Panenpa tähän vielä linkin virallisesti mitatuista juoksureiteistä 2021 
Jotta jos kesä joskus tulee, korona hellittää, ja juoksukisojakin taasen järjestetään voi alkaa suunnitella missä ja milloin starttaa,
Tokihan reittejä mittaillaan vuodenmittaan lisääkin, mutta tässä tilanne 8.1 2021

keskiviikko 10. helmikuuta 2021

Pakkaset jatkuvat.

Tympii nämä pakkaskelit, eilispäivänäkään ei ulkona tullut käytyä, ei edes postilaatikolla.
Viimeisestä juoksulenkistäkin on kulunut jo yli 20 päivää, osasyynä pakkasten lisäksi myös kipuileva pohje.
Hiihtämässä tosin muutamakerta on tullut käytyä, mutta ei nyt moneen päivään.

Valon määrä on kyllä lisääntynyt, mutta eihän sekään tänne sisatiloihin näy. 

Tällähetkellä pakkaset pyörii Rovaniemellä -25 asteen kahtapuolta, mutta jos pakkaset hellitää lauantaihin mennessä niin se on taasen RDS:n talvisarjajuoksu.

sunnuntai 7. helmikuuta 2021

Tollo se ihminen on.

Ihminen on hyvä vain jätteentuottajana.
Ajatellaanpa vaikka syömistä. 

Aika turhauttava ammatti on huippukokillakin. 
Parhaista raaka aineista yrittää loihtia hyvää syötävää, joka maistuu hyvältä vain muutaman senttimetrin matkalla ihmisen suussa.

Paraskin viini on hetken kuluttua vain kusta, ja ruoka paskaa, jota ihminen hautoo ja kantaa mukanaan vajaan kymmenen metrin suolistossaan.

Entäpä räiskyvälyinen henkilö?.
Sehän on vain tulevanajan dementikko.
Entä tämänajan tiedemies tai keksijä, vuoskymmenten kuluttua, vain väärän tiodon levittäjä.

Vielä tuosta viinistä..
Sanovat että viini paranee vanhetessaan, niin varmaan.
Mutta muutama kymmenminuttinen sen juotuasi, se onkin vain kusta.
Kannattiko ostaa kymppitonnin pullo?

Aamulla hiihtelin parinkympin lenkin, sitten seuraamaan tv:stä urheilua, hiihdon ja yhdistetyn merkeissä.
Viikottain on noita kisalähetyksiä tullut seurailtua, Suomalaisten hiihtäjien kunto ei tänäkään talvena näytä kohoavan kovinkaan kummoiselle tasolle, ja muutenkin näyttävät olevan niitä latujen häiriköitä, ja kovia kaatuilemaan.

perjantai 5. helmikuuta 2021

Ikä ei ole este, mutta hidaste se kyllä on.

 Aamuyön pitkien tuntien kuluttamiseksi katselin WAWA ikähyvityslaskurilla, minkä sarjan tulokset ovat ne kovimmat puoli ja kokomaratonilla, ikästandarti prosenteilla tarkasteltuna.

Jätin vertailusta pois sarjat 30 ja 35 vuotiaat,
Net eivät minun mielestäni mihinkään veteraanisarjoihin pitäisi kuuluakaan, senikäiset taistelevat vielä yleisissä sarjoissa mailmanmestaruuksista ja oluympiavoitoista.

Naiset:
Puolikas: Ykköstulos:  45 vuotiaissa Laura Manninen 1:14:01
Maraton: Ykköstulos:  40 vuotiaissa Anne-Mari Hyryläinen 2:35:04

Miehet:
Puolikas: Ykköstulos:  40 vuotiaissa Jaakko Maimonen 1:04:13
Maraton: Ykköstulos:  50 vuotiaissa Yrjö Pesonen 2:29:17

Kovia tuloksia.
Selvennykseksi vielä, ikänä on käytetty sarjakohtaista ikää, ei henkilön fyysistä ikää.
*******************************************
Iltapäivällä kävelylenkki Ounasvaaranpäällä, aurinkopäivä tänäänkin.

keskiviikko 3. helmikuuta 2021

Kynttiläkuusia.

Tämäkin päivä käynnistyi taasen hyvin varhain, jaksoin kuitenkin norkoilla sisätiloissa siihenasti kun hiihtämään pääsi.
Ulkoilureittien valaistus kytkeytyy päälle vasta kello kuusi, kieltämättä jo ennen kuutta seisoskelin ladulla odottaen valojen syttymistä.
Hidasta hiihtelyä tuli 19 kilometriä, jonka aikana totesin että aika heikossa kantimissa on käsien ja yleensäkin ylävartalon kunto, ei se eläkkeen nosto riitä pitämään lihaskuntoa yllä.

Päivällä sitten kävin vaaralla käveleskelemässä talvikävelyreittejä.
Joku kohtalotoveri dementikko oli syksyllä unohtunut puistonpenkille istuksimaan, kovin oli jo kuurottunut.
Kevätaurinko sitten sulattelee, saa nähdä virkooko vai joutuuko väestörekisterikeskus kirjaamaan kirjanpitoon kaverin poistojen sarakeeseen.
Vaaranpäällä kuuset ovat tällaisia pitkiä ja hoikkaisia ja pienioksaisia, paremmin niin selviytyy kovista lumitaakoista.

tiistai 2. helmikuuta 2021

Aurinko kytki valot päälle.


Tänään aamuyöstä kolmenaikoihin käveleksin laavulle paistamaan makkaraa.
Ihan normitoimet minuksi, kun ei pysty nukkumaan, on jotai keksittävä aamuyön tunneillekkin.
Kuutamanloisteessa pakkasessa ei käristemakkara tuntunut yhtään liian liijoteltulta aamupalalta.
Kaupungin valot, kuva jäi ainoaksi otokseksi sillä reissulla, älyttömän kännykän toimintakyky loppui pakkasessa.


Kymmenen aikoihin lähdin sitten pienelle hiihtolenkille.
En tykkää... Liikaa pakkasta, ja se hirveä ryysyjen päällekiskominen, se masentaa.

Mutta aurinko paistoi tänään, se oli kiva, vaikka ei se aurinko ollut muistanut lämpöjä kytkeä päälle, mutta valosampaa oli, ja se on tosi kivaa.