Huomenna sitten jo kesäkuu.

 Kohtahan se alkaa jo päiväkin lyhentyä, eihän siihen ole kun parikymmentä päivää.

Eilen olin neurolgisella neulatyynynä, eli kyseessä oli ENMG tutkimus.

Se oli jo kolmaskerta puolenvuodenaikana, pieniä piikitysjälkiä hommasta siellä täällä.

Tänään juoksin pienen hitaan töpöttelylenkin, säälittävän surkeaa se meno on, kun kilometrivauhti tuppaa olemaan seitsämännellä minutilla. 

Tänään ihan kivanlämmin päivä, pirruuttaan voi laittaa vaikka talvisempia kuviakin.

Kunhan ne nyt jotenki viittaa urheiluunkin.

Heh... no niin..

Rovaniemellä, ei täällä kisoja ole.

Kun vertaa nykyisin järjestettäviä juoksukilpailuja, esimerkisi tuonne kahdeksan/ yhdeksänkymmenluvulle, kaikki on muuttunut.

Täältä Lapinperukoilta tarkastellen, maastojuoksuja ei juurikaan ole, hölkkien/ tiejuoksujen matkat ovat lyhentyneet alle kympinmatkoihin, ratakisoja kestävyysmatkoilla ei ainakaan kympillä eikä estejuoksussa järjestä kukaan.

Itse juoksin ensimmäisen maratonini 1977 heinäkuulla, ja se juoksu kun meni aivan toisin kun olin kuvitellut  (3:13:45 koko elämäni ylivoimaisesti hitain mara).

Alkumatkasta juoksin kuntoonnähden liian kova, ja loppumatkasta tuli käveltyäkin useampaan otteeseen.

Juoksun jälkeen päätin, noita pitempikestoisia kisoja on juostava että oppii juoksuvauhdin määritelemään, ja maraton on uusittava seuraavana kesänä.

Asuin silloin Jyväskylässä, ja siellähän tuollaisia 20-25 kilometrin tie ja maastokisoja lähietäisyykssillä löytyi jokaviikonvaihteelle.

Jämsänkoskihölkkä 25 km hyvää kangasmaastoa yli 500 osanottaja.

Syksyn aikana juoksin viisi maastojuoksua matkoilla 20-25 km 

+  kolme tiejuoksua matkoilla 20-23 km.

Niitä maasto ja tiejuoksuja löytyi kyllä täältä pohjoisempaakin, matkat yleisimmin oli kymmenen ja kahdenkymmenen kilometrin välillä, ja kaikkiin niihin löytyi aina juoksijoita enemmän tai vähemmän.

Runsaasti kilpailuja järjestettiin aina 2000 luvulle asti ja osittain sen jälkeenkin.

Nykyään kisoja on huomattavasti niukemmin tarjolla, juoksijoita paljon vähemmän, ja matkatkin on kutistuneet kun köyhäntalon porsaat.

No onhan polkujuoksuja, mutta ne on paremminkin elämys-seikkailuja, selviytymiskokeita, vaelluksia, ynnä muita sellaisia henkilökohtaisia koitoksia, meikäläisen katekoriassa kilpaurheilua tarkastellessa.

Vaikka kilpaahan sielläkin kärkipää juoksee.

Vastuksia täynnä oleva elämä.

Jo kolmaspäivä kesää.

Äläppä huoli huomiselle on jo luvattu sadetta ja selvästi kylmempää.

Käveleksin Saarenkylän kentälle katselemaan kun siellä oli Hiirenkorvakisat.

Vähänlaisen oli urheilijoita, mutta aurinko paistoi, ja ihan mukavan lämpimästi.

Naisten 100 m.

Miehet 100 m.

Saana Peura ja pituushyppy.

Matias Tirro 800 m yksin sai juosda.

Muutaman koekuvan nappasin.

Minähän pudotin kameran objektiivin lattiaan kevätalvella, ja se tietysti särkyi.

Ostin tilalle netinvälityksellä uuden, tai siis uuden käytetyn objektiivin, ja sitä nyt testailin kykeneekö se liikkuvankohteeseen tarkentamaan.

Nykyään käytän tätä kameraa vain urheilukuvauksissa, joten en useita satasia ollut enää halukas siihen uhraamaan.

Minulla kun tuo hermosto on sanomassa työsopimuksen irti, en aina tiedä sitä oikeaa voimaa mitä otteeseen tarvitaan, niin objektia vaihtaessani se vain luiskahti käsistäni sillä seurauksella että etäisyyden tarkennus ei enää automaattisesti toiminut.

Korjaus olisi kustantanut lähes uuden objektiivin hinnan. 

Eikä se tämäkään reissu ihan ilman tappioita mennyt!..

Hukkasin aurinkolasit, jotka olivat omien silmien näkökyvylle tehty.

Tai siis enhän minä mitään juuri näe, mutta kuitenkin...

Tuossa kuvatessa kun aina joutui lasit ottamaan pois päästä, nostin ne otsalleni, tai pistin paidankaulukseen roikkumaan, ja jossain vaiheessa ne on pudonneet.

Enkä niitä sitten enää löytänyt...

Aina on jotain hukassa, jokupäivä vielä hukkaan itsenikin.

Kesäinen kisapäivä.

 

Vähänlaisen oli juoksijoita ja vain harva jaksoi lähteä kympin matkalle.

Ilma oli kyllä ihan ihanteellinen juoksuhommiin.

Muutama kuva.

Kisamuistutus.

Niin lauantain on mahdollisuus kisastarttiin Koskenkyläntiellä.

Nyt on mahdollisuus juosta myös kympinmatkaa, eikä tarvi välttämättä tyytyä pelkästään sarjajuoksussa juostavaan vitosen matkaan.

Joni Rautio

Miesten reittiennätys on Joni Raution nimissä, 31:39 vuodelta 2006.

Naisten ennätys Johanna Peiposen 37:15 vuodelta 2008.

Pienen varauksen jätän tuohon naisten ennätykseen, sillä panin sen ihan muistinvaraisesti.

Tietoja kisasta RDS:n sivuilta.

On se väsyttänyt ennenkin.

Tänään on ollut kamalan väsynyt olo, johtuuko eilisestä juoksulenkistä, vai onko muuten vain huono päivä.

No se väsyttäminen ei ole uusi asia, vanhat väsyvät helpostikkin, ja meikäläistä se on väsyttänyt ihan pienestäpitäen.

Olin sellaisena vaahtosammutimenkokoisena äitini kanssa naapurissa kyläilemässä, siellä oli juuri leivottu pullaa, ja kahvit tietysti keitettiin, meikäläinen sai mehua ja pullaa.

Minä nautin nopeasti mehun ja pullan, ja tein lähtöä kahvipöydästä, äitini sanoi: "Kiitä nyt pullasta ja mehusta", vastaus kuului: "En mie nyt jaksa ko minua niin väsyttää".

No siitä sain kuulla sitten jo varttuneempanakin, kuinka minua oli lapsena kovasti väsyttänyt.

Pitäisi kai se nyt aikusten ihmisten ymmärtää, jos väsyttää ei sitä jaksa.

Sitäpaitsi on ne toiset sanat todellakin raskaampia lausua kun toiset.

Esim. kirjaimet a,e,i,o,u nehän lausuu jotenkuten ymmärettävästi pelkällä kurkunpäälläkin, mutta  esim. r,s,g,d, vaativat jo huomattavasti enemmän kieleltä voimaa, muutamia tässä vain esimerkeiksi.

No se sana kiitos ei ehkä fyysisesti niin raskas ja vaikea ole, mutta muuten?.

Veteraanit tänään jo kipaisivat SM-maastomitalleista, tuloksia löytyy täältä.

Juoksumatkat on vain ovat lyhentyneet nykyään maastoissakin, niin yleisessä kun veteraanisarjoissakin, entisaikoihin verratessa.

Jos niitä nykyisin väsyttää enemmän?.

Karvanaaman mietteitä.

Laskeskelin tuossa, yleisissä sarjoissa matkat on lyhentyneet vuoden 1991 matkasta (15 km) 

vuonna 2020 kymmeneen kilometriin, eli 33,33%

Samassa suhteessa matka on lyhentynyt myös lyhemmällä maastojuoksumatkalla.

Jos tahti matkojen lyhentymisessä pysyy samana, seuraavalla vuosisadalla tarvitsee lähtölaukauksen pamahdettua enää kääntyä paikallaan ympäri.

No todennäköisesti juokseminen on jo silloin kielletty lailla, ihmiselle liian rasittavana toimintana.

Veteraanisarjoissa tahti on vielä nopeampaa mm. omansarjani (70v.) matka oli ennen 4 km nykyää enää 2 km.

Ennätystehtailua.

Vähän kesäisempi päivä, sen kunniaksi kävin juoksulenkillä.

Lenkistä tuli oikein ennätystehtailua.

Kello ilmoitti lenkin jälkeen,"Neljä uutta ennätystä".

Ajallinen juoksulenkin pituus, juoksumatkan pituus, nopein keskivauhti, nopein kilometri (5:44)

No se nopein kilometri oli alamäkeen Syväsenvaaralta laskeutuessa.

En tiedä mistälähtien ennätykset kello kertoi ? 

Ehkä viime syksyksyn jälkeen?

No juoksukykyiset kisailevat tässä viikonvaihteessa SM-maastojen merkeissä, niin yleisissä kun veteraanisarjoissakin.

Kovin vähän vain Lappilaisjuoksijoita näkyi ilmoittautuneiden joukossa.

Tressinpoistokävely.

 Viimeyönä tulevat ajat tressasivat, uni loppui jo kahdenmaissa.

Aikani sängyssä pyörittyäni totesin ettei siitä nukkumisesta enää tänäyönä mitään tule, niinpä lähdin kävelylenkille tuonne osittain jo sulanneille latupohjille ja kantaville hangille.

Näitä kovaäänisiä kevätriiustajia, niitä oli joka jängällä pörhistelemässä.

Kyllä kurjetkin aika kovaäänistä huutelua harrasti, mutta en kuvausetäisyydelle viitsinyt edetä.

Käveleskelyä tuli parikymmentä kilometriä, ja kellokin oli edennyt jo senverran pitkälle että pari hiihtäjääkin näin noilla lumetetuilta latuosuuksilla, missä vielä hiihtämäänkin pystyy jos vain tahtoa riittää.

Niin joillain intoa ja kykyä riittää vielä näillä meikäläisen ikävuosillakin.

Ounasvaaran päältä nappasin kuvan vielä Saarenkylän urheilukentän suuntaan, lumitilannetta tarkkailleksani.