Ei viitsi kameran kanssa kulkea kun ei näe.

Eilatissa -86 ja Arthurt Lydiartin suunnitelemat Conversen tossut näkyy olevan jalassa.

Täytyy turvautua näihin vanhoihin kuviin blogissani, kun sokeana ei tuo kuvaaminen oikein kiinnosta.

Entisaikaan kuvienottaminen ei olisi onnistunutkaan, kun valotuksen mittaukset ja etäisyyden tarkennus vaati näkökykyä jo kuvatessa, nykyään voi asiat jättää automaatin tehtäväksi.

Kotona sitten tietsikasta katsoo vähän isommassa koossa mitä kuvattaessa on muistikortille tallentunut, onko joku kuvaan tallentunut, vai onko tullut vain maisemakuva.

Sellaista on sokean valokuvaus.

Tänään kävin hiihtelemässäkin, lumisateessa lähes parikymppiä, tosin pitihän välillä ihan pysähtyä lepäämäänkin, mutta kuitenkin.

Hyvä mie.

Tulossa pitkä viikonloppu.

Tuleva pääsiäisviikonloppu, se on meikäläiselle neljän päivän lepo tablettienhakureissusta, kotisairaanhoitoa se työllistää.

Ei kait se ole kun nakkaa naahman.

Joskus aikoinaan Ranualla järjestettiin pääsiäisin maratonjuoksukisa.

Kerran taisin olla mukana, ja muistaakseni se juoksu jäi kesken jonkun jalkavaivan vuoksi.

Talvimaratoneille ei niin hinkua ollut, kerran tosin juoksin Toholammen talvimaratonin, olikohan -86, 

aika jotain 2:37

Tänään en muuta ulkoilua saanut aikaiseksi kun tuon lääkkeenotto reissun.

Toivottavasti huomenna olisi virkeämpi päivä.

Vähän kun armeijan aamukampa juttu.

Yksi kolmasosa tubipillereiden syöntiajasta takanapäin.

Vielä pitäisi vähintään neljäkuukautta pillerikuuria kestää.

Jo nyt maksa naukuu ja huutaa hallelujaa.

Maksa-arvot nousseet yli sallitun, 

toivottavasti maksani ei sano poks!

On ollut nivelkipuja ym. oireita lääkityksistä.

Masentaa, ei ole jaksanut blogipäivityksiäkään.

Pikkusen kevennettiin lääkemääriä, eri antibioottien määrä laski kahdella.

💊💊💊💊💊💊💊💊💊💊💊💊💊

Luita palelee, tai ne on vain muuten arkana.

Ihmeellinen tunne.

Tänään kävin suksillakin, lähinnä se oli parin kilometrin hiihtelyjakson jälkeen sauvoihin nojailua, ennen kun taasen sen uuden hiihtopätkän jaksoi.

Jotenkin niin hengästyy pienestäkin liikunnasta?.

No lenkilläni kuitenkin näin kun teeriparvi jängänreunalla jo valmisteli taistelutannerta.

Vielä ei pyrstöjä levitelty, eikä hyökkäyksiä tehty, oli vain sellaista homman suunnittelua.

Toivottavasti tuo pieni lääkemäärän vähennyskin olotilaa hiukan kohentaisi.

Erikoistapaus vai huono onninen.

Tubi ja minä.

Olenko huono onninen erikoistapaus?.

En sanoisi niinkään, olen bakteerin elimistöön saanut varmaan syntymälahjana.

Äidilläni oli 'keuhkis', kun minua tehtiin, pitkäänhän se bakteeri latenttina elimistössäni majailikin, ennen kun päätti vähän koitella maaperää.

 

Ei niin tavallista nykypäivän Suomessa ole sairastua tuberkuloosiin.

Toisin oli 1930 luvulla, jolloin keskimäärin joka tunti joku kuoli tuberkuloosiin.

Tilastotietoa sairaudesta.

Tilastointivuosi 2022

Suomessa todettiin 189 tautitapausta, tapauksista n.40% ulkomaalaistaustaisilla.

Joista keuhkojen ulkopuolisia tapauksia 21,4 %.

Meikäläisen ikäryhmiin kuuluvia sairastuneista oli 26 %.

Suomessa tapauksia 3,4 /100 000 asukasta kohden.

ja n.86% hoidon saaneista paranee. 

Tässähän tuntee kuuluvansa ihan erikoisjoukkoihin, ei ihan joka päivä kohtalotoveria vastaan kävele.

Tämän päivän liikkumiset jäi kävelyyn sarjajuoksun lähtöpaikalle, ja takaisin, yht.n.2 kilometriä.

Ei vain jaksa ja niveliäkin särkee, jos vaikka huomenna muutaman kilometrin enemmän. 

On se vähän.

En toki tarkoita juoksijoiden määrää 1999 juostussa talvisarjajuoksussa.

Se on meikäläisellä sarjanvaihto vuosi, vieläköhän sitä saa kisastartteja sarjassa 75 vuotiaat.

Se kilpailujen määrä vähenee ikääntyessä, kun ei vain pysty kisailemaan.

Itselläni kilpaillessani sarjassa:

60 v.  kilpailuja 102 kpl.

65 v.  kilpailuja   66 kpl.

70 v.  kilpailuja   28 kpl.

Määrä on laskeva kun lehmän häntä, en jaksanut harjoituspäivääkirjoja 50 vuoden ajalta selata, että missä sarjassa kilpailumäärien ennätys olisi ollut.

Mitenkähän ensikesänä Lapinalueella on kisoja tarjolla.

Ennen vanhaan kisaa löytyi ihan kivasti,

mm. vuona 1981 juoksin 42 kilpailua, ja niistä 36 Lapinläänin alueella.

Huomenna sitten Koskenkyläntiellä juostaan talvisarjajuoksua, itsellä tavoitteena katsojan osa, jos luonne kestää väsymyksen ja särkyjen keskellä. 

Lauantaina talvisarjajuoksupäivä.

Nyt tämän viikon talvisarjajuoksua ei pakkasetkaan estäne,

 niin kun parin aikaisemman kuukauden juoksujen kävi.

Kilpailutietoja: RDS

Niin ei minulla ole juoksupäivä, olen enemmänkin tuolla pillerikävelypuolella tietä taivaltanut.

Laskin tuossa.

Pillerinsyöntireissu lyhintä reittiä edestakaisin on noin 7 kilometriä, 

se viitenä päivänä viikossa puolenvuoden ajan tekee n.900 kilometriä.

Nelostietä Rovaniemeltä Helsinkiin on noin 820 kilometriä, joten jonkin verran vielä takaisinpäinkin saisi kävellä.

Ja kaikki tämä, vain muutaman pillerin tähden.

 

Olisiko se tänään kateltava elokuva, "Vain muutaman dollarin tähden", 

kuinka se Clint Eastwood pikkusikaria suupielessä pyörittelee.

Monta kertaa elokuva on eläessä tullut katsottua, 

mutta kunnon länkkärin voi aina katsoa uudelleen. 

Kova viikonvaihde.

 Urheilu on kovaa hommaa, puhumattakaan penkkiurheilijan viikonvaihteesta.

Se on viikonvaihteessa perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina, yhteensoittoon 14 tuntia vuorokausi tv:tä tuijotettava, ja väliin kahtakin kanavaa yhtäaikaa.

Paljon helpompaa olisi olla itse urheilija, kun vakavasti otettava penkkiurheilija.

Hiihtoa ampumahiihtoa ja ennenkaikkea yleisurheilun halli mm-kisoja on tiukasti seurattava, lisäksi IST:tvstä voi katsoa ammattinyrkeilyiltaa ja boulderointia. 

ym. urheilua on tv tarjonnassa.

Ei se ole penkkiurheilijan elämä helppoa, mutta on se urheilukin...

Kauhu kuvastuu veteraanien katseissa, "Täältä olisi päästävä alaskin".

Kyllähän se juoksu niinkin.... Mutta kun siinä on se podiumjuttukin...