lauantai 30. maaliskuuta 2024

Ei viitsi kameran kanssa kulkea kun ei näe.

Eilatissa -86 ja Arthurt Lydiartin suunnitelemat Conversen tossut näkyy olevan jalassa.
Täytyy turvautua näihin vanhoihin kuviin blogissani, kun sokeana ei tuo kuvaaminen oikein kiinnosta.

Entisaikaan kuvienottaminen ei olisi onnistunutkaan, kun valotuksen mittaukset ja etäisyyden tarkennus vaati näkökykyä jo kuvatessa, nykyään voi asiat jättää automaatin tehtäväksi.
Kotona sitten tietsikasta katsoo vähän isommassa koossa mitä kuvattaessa on muistikortille tallentunut, onko joku kuvaan tallentunut, vai onko tullut vain maisemakuva.
Sellaista on sokean valokuvaus.

Tänään kävin hiihtelemässäkin, lumisateessa lähes parikymppiä, tosin pitihän välillä ihan pysähtyä lepäämäänkin, mutta kuitenkin.
Hyvä mie.

1 kommentti:

  1. Ei lenkin aikana pysähtyminen ole ollenkaan huono juttu, ja itsekin teen sitä paljon. Olen myös miettinyt viime vuosina paljon sitä, miten aikoinaan juoksin perus- ja pitkät harjoituslenkit, ja mikä niiden keskivauhti oli. Tajuan nyt, että vauhti oli lähes aina liian kova. Tuhansia lenkkejä liian kovaa. No, tulipa nuorempana sitäkin hommaa kokeiltua. Palkaksi sain vain armottoman väsymyksen, huonot veriarvot, jalkavammoja ja vittuilua.

    Nyt on vuosi 2024, ja tykkään juosta, ihan hiljaa. Halutessani pääsen todella kovaakin. Näin on hyvä. En ole enää väsynyt, rampa tradenomi, vaan energinen tohtori. Tästä on hyvä jatkaa kohti mahdollisia veteraanien SE-tuloksia.

    VastaaPoista