tiistai 30. joulukuuta 2014

Kyllä jotakin rotia pitäisi saada.

Kyllä jotakin rotia tuohon nykyiseen Suomen hallitukseen ja presitenttiinkin pitäisi saada.

Tänäkin aamuna heräsin jo ennen neljää, ei semmoista ollut Kekkosen aikana.
Kekkosen aikana ja viellä Koivistonkin aikana askel oli kevyttä, uni maittoi, hampaat ja tukka oli päässä eikä paljon mikään muukaan vaivannut.
Mutta entäs nyt, muisti pätkii, ilman laseja ei näe juurikaan mitään, juoksu on pelkkää köpöttelyä, pumppu reistaa, hampaat on tippuneet ja kalju kasvaa, eikä muutenkaan mene hyvin.
Näin on nyky hallitukset ja presitentit tunnollista veronmaksajaa kohdelleet..
*Perkele*
Nyky valtaapitävät ovat olevinaan tärkeitäkin henkilöitä, paska joukkoa kaikki.
Ennen kun Kekkonen ja Karjalainen kävivät Moskovassa ottamassa votkaa Neuvostoliiton vallanpitäjien kanssa, niin johan meni taas laivaa ja 20 vuotta muodista jälkeenjäänyttä vaatetavaraa kaupaksi hyvään hintaan, niin paljon kun vain tehdä kerettiin.
Eihän nämä nykyset paskantärkeät politikot pysty edes votkaa ottamaan senvertaa että olisivat uskottavia maailmalla.
*Perkele* .. Markka takaisin, ja markan arvoksi 6 eurosenttiä, johan olisi taasen miljonäärejä Suomessa aivan erilailla.
Hommaisivat edes auringonpaistetta sinne Suomeen.
Pitäsköhän minun alkaa politikoksi... Ko ei tuo juoksukaan kulje.

No siitä huolimatta huomen illalla menen Crevilenteen juoksemaan 10 kilometrin uudenvuoden kisan.
Reitti kisassa on jatkuvaa nousua tai laskua, ja mutkia on ihan omiksi tarpeiksi.
Sarjojahan kisassa ei meille vanhemmille tossunkuluttajille ole ollenkaan, viimevuonnakin vanhimman sarjan voittaja veti reitin 33.03
Reittiennätys on jotenkin kästtämättömän kova 29.06 Sium Kifiomin nimissä.
Mukana on ollut vuosien saatossa nimimiehiä tosipitkä lista,
mm: Kidane Tadese, Jose Blanco, Rayes Estevez, Julie Rey, Martin Fiz, Abel Anton, ym. ym: pitkä lista tuttuja juoksijanimiä.

Mutta mahtuupa mukaan yksi Suomalaisvoittajakin, Ulla Tuimala voitti naisten sarjan vuona 2004, tuolloin matkana oli vielä 7600 metriä.

maanantai 29. joulukuuta 2014

Pidin pyöräilypäivän.

Tänään oli vissiin tuulen suunta muuttunut, ei tuuli niin kova ollut mutta selvästi viileämpi kun aikaisemmin.  Tv:ssä 'Sylvi' huomiselle päivälle ennusti täysin aurinkoista, mutta vain + 11 astetta lämmintä.?.
Onkohan se Uuno pannut etukäteen tänne tulemaan kylmempiä ilmoja, ettei kovin hikiä pukkaa.  Uunollahan on tänään pakkaslomilta paluu, tänne Torreviejaan.


Tänään pidin pyöräilypäivän, enkä juoksulenkille lenkkitossuja vienyt ollenkaan.

Ajelin tuota kanavanvartta etelän suuntaan, ja sitten enemmän tuota merenrannikkoa takaisinpäin.

Aikaa tuohon reilun 67 kilometrin kierrokseen meni kolme tuntia ja kolmevarttia, Eli sellaista lepposaa vauhtia.
Hyvä maisemankatseluväline se tuo uunon pyörä on.

No aina välissä piti muutama kuvakin pysähtyä ottamaan, kun kaikenlaista mielenkiintoistahan reissussa näkee.


Ja välillä oli hyvä tarkastaa kartast, missä on menossa.



   Paikallisia lenkkeilijöitä, jossain Torre de la Horadaden paikkeilla.
Voi ne paikat näinkin ilmaista, jossain matkalla liikenneympyrässä oli tällainen pää.

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

On se Espanjan talvi mukava.

Kun olen ahkerasti päivitellyt tekemisiäni täällä Torreviejassa, jatketaan samaan malliin vaikka en juuri mitään ole tehnytkään.
Aamulla odottelin aurinkon nousemista ja sitä että ilma vähän lämpenee, 
että uskaltautuu lenkille lyhyissä urheilutamineissa.
Tänään oli ohjelmassani tuon suolajärven kierto.
Vaikka tänään olikin vähän tuulisempi päivä ei se tuolla appelsiinitarhojen ja mäntymetsän keskellä tuntunut,
Vaan aurinko lämmitti mukavasti paidanselkämystä.
Noilla kohdilla jossa tuo 15 kilometrin väliaika merkki, tai siitä eteenpäin, oli polku kasvanut melkeen umpeen.
Joskus 2004-2010 siinä oli vielä ihan juostaavaa polkua, mutta viimevuosina olen tuon osuuden suosiolla kiertänyt tietäpitkin, jos olen järven käynyt kiertämässä.
Mutta nyt päätin katsoa vieläkö siitä läpi pääsee, piti tosiaan välillä jo kävelläkkin pari kolmesataa metriä.
Mutta joskus miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä, kun kerran siitä päätin mennä niin menin kanssa.
Mutta tosiaan siinnä sellainen parin kilometrin pätkä kannattaa juosta tietä pitkin.


Iltapäiväauringossa oli vielä kiva ruokailla parvekkeella.
Muuten olen vain olla pällistellyt, niinkuin lomallaolijan tuleekin.

lauantai 27. joulukuuta 2014

Aurinkoiset kelit senkun jatkuvat.

Tänään viettelin sellaista aktiivista lepopäivää, täytyy noita vanhoja jalkoja väliin lepuuttaa ettei vain mistään ala kolottaan.
Ajankuluksi ajelin tuollaisen pyörälenkin, välillä kävin Decatlonissa ostamassa urheiluhousut, ja tuolla San Miguelin kaupungissa baarin ulkoterassilla nautin kupin kahvia.
Sellaista rauhallista ajelua, ajoaika 2 tuntia 55 minuttia, matkaa hiukan yli 56 kilometriä.
Useammat parvekekahvit on tänäkin päivänä nautittu.
Ja juuri söin paistettua lohta ja perunoita.
Kun päivät ovat tällaisia, mitäpä sitä jätkäpoika osaa muuta kaivatakkaan.

perjantai 26. joulukuuta 2014

Niitä elämän parhaita päiviä.

Elämän parhaita hetkiä on kun vain on, eikä tee mitään.
Tänään tuntui siltä että ihmisen elämä ehkei sittenkään ole vain rangaistus.

Aamupäivästä juoksentelin hitaan lenkin, käyden Guardamarin kohdalla kääntymässä. Pituutta lenkille tuli 22 kilometriä, keittelin teet, kyllä tuore patonki juustoviipaleilla osasikin olla hyvää.

Sitten lähdinkin rantakadulle käveleksimään ja katselemaan ihmisvirtaa joka lipui katua edestakaisin.
Jossain vaiheessa menin rantakivikkoon vain istuskelemaan ja katselemaan meren välkehdintää auringon valossa, ja kuuntelemaan laineiden liplatusta.
Istuskelin ja makailin siinä varmaan monta tuntia, auringon lämmittäissä mukavasti.
Välillä tuli jo tunne, ettei se ihmisen elämä olekkaan kokoajan vain kurjuutta ja raskasta raadantaa, vaan on siinä hyvätkin hetket.

Siltä reissulta kotiuduttuaani kävin vielä juoksemassa 8 kilometrin reippaan lenkin.
Nyt laittelen hiukan syötävää, hyvän viinin kera.
Voin sanoa että tänä päivänä olin melkein tyytyväinen elämääni... 
Ja se on paljon se..

torstai 25. joulukuuta 2014

Vuoden viimeiset kisat lähestyvät.


Vuotta 2014 on jäljellä enää viikon verran, on aika tarkastella vuoden kisailut.
Kilpailuja tulee 21 kappaletta, kun vuoden viimeisenä iltana vielä Crevilentessä starttaan kympille.
Aika hyvin kilpaurheilun lopettaneelle hemmolle.

Täytyy todeta ettei minulla ole urheilun vaatimaa luonteenlujuutta.
Vuoden 2012 lopulla päätin lopetta kilpailemisen, kun lääkärini niin suositteli. 
Viimeiseksi kisaksi piti jäädä Huippukymppi Syötteellä.

No niin 2013 Suomessa hölkkäilin vain neljä kisaa, jossa vain yhdessä juoksu meni ihan täysillä yrittämiseksi, Espanjassa hölkkäilin kyllä useitakin tapahtumia, ja muutamia ihan parastani yrittäen.

Tämä vuosihan onkin sitten ollut paluu ihan kilpajuoksijaksi.
Vain muutamassa kisassa olon tunnuttua huonommalta, olen hölkkäillyt, 
mutta niissäkin se juoksu on jossain vaiheessa ryöstäytynyt sijoitusten tavoitteluksi.

Että se siitä kisailun lopettamisesta, ko ei pysty se on vain niin mukavaa.

Näin joulunpyhien ratoksi panen tähän mielenkiintoisen linkin.
Listalta löytyy nimiä joiden en muistanutkaan kuuluvan puolentunnin alittajien kerhoon.

Oma aamun lenkkini käynnistyi kävellen La Matan rantaan, josta juosten suolajärven luontopolulle ja radanpohjan kautta urheilukentän ohi kotia, 
19 kilometriä tuli juostuksi matkaksi, joka saakin jäädä päivän ainoaksi lenkiksi.

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Se on sitten joulu.

Se on sitten jouluaatto,
Hyvää ja rauhallista joulua, kaikille blokini lukijoille.

Omaan jouluaattooni on usein kuulunut pitempi lenkki, niin kun useilla muillakin kestävyysjuoksun harrastajilla.
Saa nähdä miten tänä jouluna, lähdenkö juoksemaan, vai käynkö pyörälenkin.
Viimejouluna pyöräilin lenkin tuolla Pedrera järvellä, kunhan aamu tästä valkenee pitää katsella mikä on sää, ja tehdä suunitelma päivän vietolle.

Kerronpa sitten omat ajatukseni joulusta.
Lapsenahan tietysti joulu oli odotettu juhla, siihen aikaan ei elämä Suomessa ollut sillälailla yltäkylläistä, mitään leluja ym.sellaista ei juurikaan muulloin saanut. Eikä liioin karkit ja hedelmät olleet jokapäiväistä herkkua.

Sitten työelämässäni, silloin kun tein metallialan töitä, olin jouluisin aina töissä tehden 12-20 tunnin mittaisia päiviä, tehdaiten jouluremonteissa.
Myöhemmin olen sitten pyrkinyt olemaan joulunajan matkoilla poissa Suomen jouluhälinästä.

Suomessa kun joulun viettäminen on tehty ihmisille pakolliseksi.
Kaikki on suljettuna joulun aikaan, kaupat, ravintolat, urheiluhallit, kuntosalit ym. Enää puuttuu vain se että polisilla olisi oikeus ampua ulkonaliikkujat.
Radio ja televisio pakkosyöttävät kaikilta kanavilta jouluohjelmia ja joulumusiikkia. Ihmiset ovat varanneet kolmeksi päiväksi niin paljon ruokaa, ja sellaista ruokaa jota eivät normaalisti syö, että sitä ruokaa pakkosyödään vielä viikko kaks joulun jälkeenkin.
Tosiasiahan myös on että polisien kotihälyytysten määrä on suurin juuri joulun aikaan, myöskin turvakotien paikat ovat ääriään myöten täynnä joulun aikaan. Hermostunut nykyihminen ei kestä useamman päivän liian tiivistä yhteiseloa.

No niin tämä oli vain minun näkemykseni, kyllähän joulu on monille hyvä rauhoittumisen aikakin arjen kiireistä.
Nyt keittelen viellä toiset tai joko ne on kolmannet aamukahvit ja teen suunnitelman tuosta ulkoilusta 
Eikun rauhallista joulunaikaa kaikille.
*********************************
Jatkampa tätä juttua siltä osin mihin tuon lenkkini osalta päädyin.

Aamun auringon nousun lähestyessä lähdin juoksulenkille tuone La Matan rannan suuntaan.
Juoksin 22 kilometrin edestakaisen lenkin katsellen kaunista auringon nousua, upeaa rantahietikkoa.

Juoksulenkin jälkeen kotona vaatteiden vaihto ja kiehautin kahvit, jonka jälkeen lenkki jatkui pyöräilyn merkeissä.
Pyöräilylenkki suuntautui tuon Petrera järven ympäri, matkaa garminiini pyörälenkistä kertyi 54 kilometrin verran. 

Kyllähän jouluaaton vietto kauniissa aurinkopaisteessa aina kaamosolot voittaa.
Itseäni alkaa kohta huolestuttamaan kun nämä päivät vyöryvät niin nopeasti eteenpäin, ja se tietää sitä että pakkasiin lähtö lähenee.
Olenkin katellut näkyisikö Kaikkosta missään, 
kunnes hoksasin etteihän minulle kukaan sairaslomasta mitään maksa.
        Tässä pyöräily lenkkini.
         Hetki ennen kun aurinko nousi taivaanranta oli aika punainen.
                  Askel oli kevyttä kauniissa auringon nousussa.
 
           Juoksualusta oli tämän näköistä.
                        Järvinäkymää.
     Takana näkyvät Orihuelan vuoret.
Oli aika syödä eväs banaani, on sitä syöty banania pahemmissakin maisemissa.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Aspe puolikas.

Tänään oli ohjelmassa juosta Aspen puolikas.
Tässä Caffin juoksuporukka juuri saapuneena Aspenn.

Tämä oli minulle kolmas juoksu täällä, ja jokakerta on tuo loppupäässä kierrosta kun juostaan tuolla keskustan ulkopuolella tuottaneet vaikeuksia, niin nytkin.
Siellä on sellaista loivasti nousevaa salakavalaa tietä, siinä minulla tuo vauhti on eteenkin toisellakierroksella tuppaa tippumaan.
Nytkin 10 km väliaika oli 41.03 ja toinen kymppi veikin jo 42.19 Loppuaikani oli 1.28.07 jolla irtosi kuusikymppisten voitto.

Tuosta palkintojen jaosta jäi kyllä kyrsimään,
Kaikki muut palkittavat saivat kahvipaketin, ja voittajat lisäksi viinirypäleitä. Minun pokaalista se kahvipaketti puuttui...
Kattoko ne että tuo on jo niin kahveissa, ettei sille pidä enää kahvia antaa.
Eihän se kahvipaketti paljoa maksa, mutta kyrsii se niin vietävästi.

Nopein puolikkaanjuoksija kisassa oli Aki Nummela ajallaan 1.09.01

Oma Garminini sai juoksemakseni matkaksi 21.6 km, kait minä sitten olen kahveissani mutkitellut kun juopunut.
Ei vainkaan, tarkastin mitä se samanen Garmin on aikaisemmin tuolle reitille saanut mittaa, vuona 2011 samalla reitillä oli matkaa mittariin tullut 21.380 km, viimevuonahan minulla ei mittaria juoksussa ollutkaan.
Garmin näki asian näin:
Ja tulokset löytyvät täältä:

Muut Caffilaiset juoksivat tänään 11 kilometriä, jossa Kimmo otti Caffin toisen pokalisijan.
Niin Aimo juoksi myös puolikkaan ollen sarjassaan hienosti neljäntenä.

Mutta nyt on pakko laittaa vähän syötävää, hiukkoo jo hiukan. ja kun tuli tuota ruokajuomaakin.
*************************
Retun ottamia kuvia, meidän tuskaisista irvistyksistä.

perjantai 19. joulukuuta 2014

Auringon ihailija avasi ratakautensa.

Tämä elämäni 23890 päivä käynnistyi kauniin aurinkoisena täällä Torreviejassa.
Aamu auringon nousua käveleksin katselemaan tuonne rantakadulle.
Aluksi taivaanranta muuttuu punaiseksi.
Ja pian sieltä ponnahtaa aurinko näkyviin.
On se ihme, aina se auringon nouseminen on niin kaunista katseltavaa, 
vaikka se täällä maailmalla ollessa on nähnyt varmaan yli tuhat kertaa, 
ja Suomessakin jonkun kerran.
Samalla reissulla kävin myös ostamassa markkinoilta perunat ja mandariinit.

Iltapäivän ohjelmassa oli sitten pieni hölkkälenkki, juoksin 15 kilometriä.
Samalla lenkillä avasin myös tämänvuoden ratakauteni, 
juoksin 1000 metrin vedon 4.07
Vähän myöhäänhän ratakauden avaus jäi, mutta onhan vuotta vielä toistakymmentä päivää jäljellä.
Pitää jo vähän löysäillä lenkkitahtia Sunnuntaina olisi tarkoitus juosta Aspissa puolimaraton.
Nyt taidan lähteä pienelle kaupunki kävelylle ja hakemaan illan evästarpeita.

torstai 18. joulukuuta 2014

Peikonkaristuslenkki.

Aamun valjettua lähdin pyörälenkille.
Hidasta ajelua, ja menin oikein Benijofarin kautta jotta ne viimeisetkin peikot selästä karisee, sen pyörä onnettomuuden jälkeen.
Nyt kyllä katselin tarkkaan jokaisen risteyksen, ja tienlaitaan pysähtyneen auton jos siellä oli kuljettaja paikalla.
 Siinä pyörälenkkini kartalle piirrettynä, pituutta lenkilleni tuli reilu 51 kilometriä, reissussa olo aika lähes 3 tuntia, olihan siinä toki muutamia pysähdyksiä, kun piti katsella karttaa ja maisemia.
Orihuelan vuoret nyt Almoradistapäin kuvattuna.

Päiväkahvit parvekkeella, pieni kävelytuokio merenrantaan
Sillä on kumman rauhoittava vaikutus katsella äärettömään aavalle merelle ja vain kuunnella laineiden liplatusta.

Sitten olikin jo aika iltapäivän juoksulenkin, se suuntautui tuonne luontopoluille järven rantaan ja oli kestoltaan puolitoista tuntia, jona aikana kilometrejä tuli 18.
Siinäpä ne tämän päivän ulkoilut.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Siitä se päivä taas käynnistyy.

Eilinen ajatus että jätin ulkoilut yhteen lenkkiin oli varmaan ihan oikea.
Tänä aamuna olin hyvin pirteänä, ulkona oli vielä pimeä ja mittari näytti +7 astetta kun lähdin aamulenkilleni.
Auringon nousun aikaan olin jo Guardemarin kohdilla, lenkilläni matkalla kohden majakkaa.
Majakkatien kissat aamuauringossa ihmettelivät mikä vouhkaaja se tuokin on.
Tulomatkalla juoksentelin tällaista balmukujaa.
Kello tykkäsi että kilometrejä lenkilleni tuli 31, ja minä tykkäsin että niin kellon pitikin tykätä.
Ei millään pahalla, mutta kyllä nämä olot ja maisemat voittavat räntäsateessa lumihangessa tarpomiset kaamoksen keskellä.
Mutta voittehan te siellä Suomessa lohduttautua sillä että, ei se tuollaisissa oloissa lenkkeily luonnetta kasvata.

Menenpä tästä parvekkeelle kahville.

tiistai 16. joulukuuta 2014

Vanha mies vässyy vähästäkin.

Eilispäivänä tuli vettä, kävin silti kaksilenkkiä, eihän kesäinen sade mitään haittaa.
Aamulenkin selvisin suhteellisen kuivana, mutta iltalenkillä tuli sadetta välillä oikein kunnollakin.
Täällä kun nuo viemärikaivot eivät oikein vedä, sai toisinpaikoin painella katua jossa vesi ylsi ihan nilkkoihin asti.

Tänä aamuna aurinko nousi jo tämän näköisenä, parvekeeltani katsoen.
Ja tuleville päiville on heimoveli Lappalaisen Sylyvi luppaillu ihan aurinkoista.
Ja on paha mennä Sylyvin ennustuksia eppäilhen, onhan se nuista säistä porissu Espanjan televisiosa miesmuistin verran.

Kävin aamusella 16 kilometrin lenkin ja taitaa jäädä toinen lenkki vain haaveiluksi oli aamulla niin väsynyttä tuo meno.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Kisatapahtumia piisaa Espanjanmaalla.

Suomalaismenestystä Gallosa Popular Joaquinesca Bigastron kilpailussa.

Kisasää oli mitä ihanteelisin pilvistä, tuuletonta mutta lämpöä mukavat 14 astetta.
Ainoastaan joissakin paikoissa kadun kosteus, ja liukkaus jyrkemmisä kurveissa pani hiukan varomaan.

Muuten nyt tulee vettä ja lujasti salamojen välkkymisen kera Torreviejassa,
tämä näin välihuomautuksena.
                               Caffin juoksujoukkue kisassa.
Oma juoksuni kulki ihan kohtalaisesti, mutta mikä parasta!!!.
Polvi ei haitannut yhtään, eikä näin jälkeenpäinkään kummempia tunnu.
Huomenna kun pidän uunon pyörän laastarointipäivän, voikin sanoa että pyöräilykolarin voi unohtaa.

Kisajärjestelyt olivat taasen hyvät, oli syötävää ja juotavaa ihan kivasti tarjolla, kaiken ruunasi tietysti parit kisaoluet. Järjestäjien puolesta tietenkin.
Oma aikani oli 39.32 ja sijoitukseni kolmas 50 vuotiaiden sarjassa.
Minulla näkyy ekakierros vieneen aikaa 19.54 ja toinen kiekka 19.38
Garminin näkemys juoksustani.
Tulokset

Ja tässä kuvassa onkin sitten niitä vauhdikkaampia miehiä. Suomalaisista tänään oli nopein Aki Nummela voittaen koko kilpailun ajallaan 30.45
 Jarkko Järvenpää 31.24  Pasi Huhtala 34.07
Laitan ehkä myöhemmin kuvia lisää, Reijon ei tänään juossut ja otti kuvia tapahtumasta, juoksijoista ja meistä Caffin taivaltajista.  Muutama kuva

lauantai 13. joulukuuta 2014

Aina saattaa sattua kun tapahtuu.

Pitkään se istututti eilispäivänä kolarin jälkeen.
Huomasin tuossa että näitä GPS laitteitahan voi myös hyödyntää kolaritilanteissa ym: sellaisissa tilanteissa joissa täytyisi totistaa missä oli tai mistä tuli, ja mihin aikaan, myös nopeuden ym. sellaisen, jos tarve vaatisi.

Ei oikein nukuttanut viime yönä, parit yökahvitkin tuli juotua, jotenkin se tuo tapahtuma vain pyöri mielessä, ja vähän sieltä täältä paikkojakin kolotti.
Mutta ei mitään vakavampaa huolta, tuo polvi vain vähän arveluttaa, miten suhtautuu juoksuun.

Kunhan tästä päivä kirkastuu, täytyy lähteä kävelylle.


**********************************************
Tänään en sitten yrittänytkään lenkille.
Mutta iltasella olin katsomassa tuota Torreviejan iltakilpailua, sää oli mitä mainioin ja tunnelma koholla niinkuin Espanjan kisoissa aina.
Tänäänkin pokalisijoja tuli Caffille 55 vuotiaidensarjassa Kimmo otti kultaa, Aimo oli pronssilla ja Retu sijalla kahdeksan.
                                     Voittotuuletus.
                                            Aimo,   Kimmo,   Retu.
   Tulokset

perjantai 12. joulukuuta 2014

Uunon pyörä läpäsi kolaritestit.

Päivä käynistyi aamulenkillä, juoksin auringon-nousun aikoihin kympin verran.
Auringon noususta piti ottaa kuvakin.
Sen jälkeen pienet kahvittelut, ja lähdin markkinoille hedelmä ja peruna ostoksille.
No onhan markkinoilla toki muutakin tavaraa, mutta kun hinnat näyttivät olevan pilvissä, eikä niistä kuuleman saa edes eläkeläis alennusta...
Että ihan euroa pitäis maksaa.....

Kun se viikonlopun puolikkaan juoksu siellä Pachossa ei nyt onnistunutkaan, korvaavaksi kisaksi on ajateltu Bigastron kymppiä, jossa minulla ei ole kilpailupaineita, kun joudun juoksemaan sellaisessa sarjassa johon kuuluin joskus 1900 luvulla.
Ajattelin että sitähän voisi lähteä vaikka vähän pitemmälle pyöräretkelle.
No se pyörälenkki jäikin vaivaiseen 27 kilometriin, Beniofarissa rupes näet tapahtumaan.
Jysäytin sellaisella 25-30 kilometrvauhdilla pakettiauton kylkeen.
Ajoin etuoikeutettua tietä, vasemmalta tuli naisen ajama pakettiauto suoraan eteeni, eipä siinä kerinnyt mitään tehdä,
siihen ollin pää ja polvi ym. ruumiinosat,
uunon pyörän kera jysähtivät.
Tilattiin siihen sitten poliisitkin paikalle.
Yksi pariskunta olisiko olleet Itävaltalaisia pysähtyi jotka näkivät tapahtuman.
Kovasti tämä pariskunta ja poliisitkin ehdottelivat sairaalaan lähtöä.
Olin kai senverran säikähtänyt tilanteesta että polvet eivät meinanneet kantaa,
ja sydänkin takoi aika villisti.

Totesin kuitenkin että siitä taisin selvitä pelkillä henkisillä kärsimyksillä, ja uunon pyöräkin näyttää olevan yhtä lujaa tekoa, pieniä muoviosa vaurioita toki tuli,
mutta net taidan korjailla omin voimin.
Olisi noissa polisin tekemissä papereissa kyllä vakutusyhtiön osoiutekkin,
mutta eipä kielitaidottomana tee mieli siihen souviin ryhtyä.

Siitä selvittelystä kun selvittiin lähdin taluttelemaan pyörää kohden Torreviejaa, mutta polvet tuntuivat olevan letkuna viellä silloinkin..
Niinpä istahtin tienvarteen katukiveykselle.
Siinä vierähti varmaan puolisen tuntia, kun tien vastapäätä olevasta kerrostalosta tuli mies kysymään, "onko kaikii ok", vastasin että ei mitään ongelmaa,
mies kyseli vielä tarvitsisinko vettä tai jotain, kiittelin huomaavaisuudesta ja vakuutin kaiken olevan ok.
Niinpä siitä läksin pikkuhiljaa työntelemään pyörää kotia kohden ja hetken käveltyäni siirryin pyöräilyyn.

Kotona totesin oikean polven hieman aristavan, eikä muita suurempia ongelmia.
Kun tuostakin vielä säikähdyksellä selvittiin, päätin tänään ruokailla oikein viinin kera.
En kyllä ymmärrä kun näissä viinimaissa se on aina ruokajuomana, minusta vesi sen jälkeen mehut, sitten olut vasta tämänjälkeen asettaisen paremuusjärjestyksessä viinin, ruokajuomista puhuttaessa.

Tuossa kun ajattelin, melkein aina täällä Espanjanmaalla kun joku autoilija on väistämisvelvollisuutensa laiminlyönyt ratin takana on ollut nainen,
Olisikohan Kiinalaisen kaupassa naisautoilijoista varottavaa laitetta myynnissä?.

torstai 11. joulukuuta 2014

Ilimoja se pitelee.

Kyllä sillä auringolla on ihmeellinen voima.
Ei oikein jaksais olla synkkänä ja masentuneena, ja eihän sitä meikäläisen oikein positiiviseksi passaa heittäytyä,  lukijat luulevat tulleensa väärään blogiin.
                         Mutta kun täällä on tällaista.

Aamupäivästä kävin parinkympin juoksulenkin, hiljalleen hölkkäillen ja auringosta nauttien. Se saakin jäädä päivän ainoaksi lenkiksi, pitää vähän jo löysäillä kun viikonloppuna on kaksikin kilpailua.
Lauantai iltana tässä Torreviejassa 7,2 kilometrin katujuoksu.
Sunnuntaina sitten puolimaratoni Los Pachesossa, joka onkin tämän reissun pääkilpailuni.
On seuraavassa viikonvaihteessakin puolikkaan juoksu Aspessa, mutta se on huomattavasti mäkisempi reitti, ja toi minun nykypumppuni ei oikein hyvin ylämäistä selviää, niin tulos tulee jäämään heikommaksi.

Päiväkävelylläni kävelin tuonne Suomibaarille tarkoituksenani juoda pullakahvit, mutta kun kaikki ulkopöydät olivat varattuna, jatkoin kävelyä,
kuka sitä nyt tälläisenä päivänä sisätiloissa...
Niinpä sitten säästyneellä 2 eurosellani hain lähikaupasta parvekekahveja varten tällaisen satsin.
Kannattas baariyrittäjän satsata lisäulkopöytiin, ettei asiakkaat kanna rahojan lähi Consumiin.

Jorman kuvaama Pieni videonpätkä viimeviikonvaihteen Guardamarin kisasta.

**************************************
Sitten tulikin huonoja uutisia, en pääsekkään juoksemaan Torre Pachesoon, enkä liion tähän Torrenkisaankaan.....
Kisapaikat olivat jo täyttyneet, 
No löytyihän sitä masennusmielialaa tällekkin päivälle..

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Kaamospakolaisen aurinkoinen päivä.

Tänä aamuna pähkäilin että lähtiskö pyörälenkille vai juoksulenkille.
No pyörälenkki tuntui tänään kiehtovan enemmän.
Tässä ajamani kiemura.
Pyörän keulan suuntasin kohti etelää, päätin näyttää uunon pyörälle kauniita maisemia, samalla siinä syrjäsilmällä silmäilin niitä itekkin.
Poikkeilin menomatkalla enemmän katselemassa noita rantamaisemia, suunnan ollessa kuitenkin kohden Los Guartrosta, ja sieltä merellepäin lähtevää tietä.
    Tästä se kaunis tie merelle lähtee, joka ei johda mihinkään.
Tie jatkuu, ja jatkuu pituutta sillä on noin neljä kilometriä, ja taivaalla ei ole pilven häivääkään.
   Tähän se tie päättyi. Mitä kummaa,, eikö kaikki tiet johdakkaan Roomaan.
Takaisinpäin ajellessa piti pysähtyä syömään retkieväs, oli vettä ja leipää..
Ei se homma silti niin ankeeta ollut.
Ajelin sitten vielä rantakatua, siinä ajellessani ajattelin että ompa pirun komeaa seutua, täällä voisi vaikka yhdentalven majailla. Tai niin.. Mikä mie olen pirun ulkonäköä arvioimaan, kun en tunne miestä.
Siinä se on Columbuksen Santa Maria, yksi monista Replicasista.
Ja tästä olikin aika kääntää pyöränkeula kohden Torreviejaa, jonne ajelinkin hiukan suorempaa reittiä kun tulomatkalla.
*******************************************************
Kotona kahvit ja tunti puolitoista lepoa, ja kävin juoksemassa tunnin 12,5 km
Jotta juoksutuntuma jaloissa säilyy.
Niin pyöräretkellä meni 4 tuntia josta ajoaikaa noin 3,5 tuntia 65 km.
Siinäpä päivän liikunnat.