maanantai 27. tammikuuta 2014

Aattelepa ite, omalekohale.

Minä aamun lähtötunnelmissa.

Ilman kommelluksia matka jatkuu, mutta tällaista lentoasemilla notkumistahan tämä on.
Aamulla kahdeksan aikaan tuli Bromannin Kari kämpiltä hakemaan, viedäkseen minut Alicanten lentoasemalle.
Ihan ajallaan, saavuttiin Helsingiinkin, lentoasemalla söin tukevan aterian, sen jälkeen onkin tullut käveltyä, istuksittua, käveltyä, lisäiltyä vaatteita ja nuokuttua, ja vieläkin on aikaa tunteja matkan jatkumiseksi.
Tämmöstä tämä on, ja kaljun kuurottuminen on väistämätön ilmiö kun ulkoilmaan uskaltautuu.



Tässä kuvaa reissun alkuviikoilta Torre Pacheson puolikaalta.
Polvessa näkyy vielä teippausta kun heti ensilenkillä tunnustelin maanpintaa, kun jalka ei luistanutkaan vaan tökkösi pitvästi, vaikka maa oli samalla lailla valkoista kun koto Suomessa, mutta kun se olikin suolaa eikä lunta.
Kuvassa katselen vastaantulevia juoksijoita, onko omasarjalaisia lähituntumassa takana.
Samoin kuvassa on vielä ruokottomasti roikkuva rokkitukka, mutta kun ei sitä laulusolistin paikka tullut, pitihän se tukkakin ajella Harley Davidson muodin mukaiseen luukkiin.

Mutta aatteleppa ite omalekohale, jos pitäs tulla yli +20 lämpötiloista ja auringonpaisteesta helmikuun Suomeen ja vielä napapiirin korkeuelle.

Seuraavat blokitekstit kirjoittelenkin varmaan mustalla fontilla mustalle pohjalle, kyllä se varmaan niin masentaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti