Ärsyyntymiskynnykseni on aika alhaalla.

 Tästä yritän ammentaa voimaa, vaatimaton kasvualusta ei ole puusta tuuheaoksaista suorarunkoista yksilöä tehnyt nutta se taistelee vaatimattomalla kasvualustastaan huolimatta päivästä uuteen päivään.

Kuva sairaalajakson kotiinlähtöpäivältä.

Koskaan en ole sellaista kipuatuntenut kun tuossa onnettomuudessa, olin aivan varma että kuolema tulee ja odotin koska se taju lähtee...

Ensiapuhenkilöstö kuljetti minut sitten ilmalastassa/paareilla keskusairaalaan, silloin aloin jo ajatella se minun aikani ei vielä ollut.

Kohdalleni on kyllä sattunut monenlaista onnettomuutakin, mutta ei mitään noin kivuliasta.

Töissänikin olen joskus pudonnut tikkailta betonnilattialle, silloinkin murtui kylkiluita ja molemmat kädetkin.

Työmaalla olleen sähkömiehen kysyttyä, "tilaanko ambulanssin", vastasin 'nousen tästä kohta ja alan töihin'.

No en noussut, en päässyt edes istumaankaan, huutelin, 'tilaa vain se ambulanssi'.

Siinä sitten vierähti yli puolivuotta kun seuraavan kerran aloin töihin.

Ärsyyntymiskynnykseni on aika pinnassa, kipulääkeiden haittavaikutuksissakin puhuttiin ahdistuneisuudesta, hermostuneisuudesta, mielialanvaihtelusta ja masennuksesta, tunnustan kyllä kaikkia noita kärsiväni.

Törmäystapahtumassa puhelimessani oleva ohjelma kertoi keskinopeuteni olleen viimeisellä 500 metrin matkalla ennen törmäystä 19,6 km/t, törmäyskohdilla ehkä noin 17 km/t.

Mutta kun se ihminnen ei kestä äkkipysäystä tuostakaan vauhdista.

Tämänhetkisessä lääkärin arviossa tai normaalien röngenkuvien perusteella tehdyssä lasumassa lukee, useita kylkiluunmurtumia, niskan ja kaularangan vammoja.

Ensiviikolla sitten lisätutkimuksiin.

Tämänhetken tilanne. Makuullemeno ja eteenkin sieltä ylösnouseminen on vaikeaa ja kivuliasta,

kylkiluunmurtumat paranevat kyllä ajallaan,

Mutta salamaniskuntapaiset kipuiskut vasemmallepuolen yläselkään ja käteen saavat kyllä maailman mustenemaan, pienimmästäkin äkkinäisen pään tai kädenliikkeestä.

Lisäksi vasemmankäden etusormi, sekä peukalon ja keskisormenpää ovat täysin turrana.

Maanantaina siskoni miehensä kanssa tulevat käymään, pitää alkaa silloin pyöräni metsästystä, minulla on hatara muistikuva että polisii olisi kolaripaikalla sanonut ette vievät sen polisilaitokselle, myös Garminin gps mittari on hukassa, onko lentänyt jonnekkin ojanpenkalle vai onko pyörässä, no sen näkee sitten.

Tämän kirjoituksen kirjoittelin yön pitkinä tunteina ja nyt aamupäivän aikana lyhissä pätkissä kun paikallaanolo istuen lisää käden tunnottomuutta ja särkyä.

Että tämmöstä kesää meikäläiselle.