Syksyn kovatasoiset maratonit lähestyy.

 

Syksyllä juostaan kovatasoisia maratoneja maailmalla.

Suomalais juoksijoitakin mukana on usein aika runsaasti, mutta ei toki kärkikahinoissa.

Suomessa on maratoneja järjestetty vuodesta 1906 lähtien.

Suomen ensimmäinen maratonkilpailu.

Ensimmäinen maratonjuoksukilpailun voitti

Kaarlo Nieminen ajallaan 3.01.06. 

kyseessähän oli 40.2 kilometrin matkaa,

mitä juostiin silloin maratonina.

Yli puolet kilpailijoista keskeytti kisan.

Kaarlo Nieminen oli ammatiltaan kivityöläinen,

ja Suomen ensimmäinen maanteillä säännöllisesti harjoitellut kestävyysjuoksija.

Siihen aikaan harjoiteltiin lähinnä puistoissa, radoilla ja metsäpoluilla.

Suomessa ei ollut aikaisemmin maratonjuoksua otettu kilpailuohjelmiin,

koska meikäläiset johtomiehet urheilunalalla olivat pelänneet tällaisesta juoksusta helposti syntyvän liikarasitusta.

Onko talventulo myöhässä?. No onhan tässä vielä lähes viikko aikaa.

MM-kisassa meininki jatkui jälleen kovana.

Kisojen seuranta on minulla kuulunut päiväohjelmaani, ja maratonit seurasin tietysti jo yöaikaan suorana.

Millähän päivät täyttää kun kisat loppuvat, joutuukohan ihan itsekin lenkille menemään?.

Tarvitaan pysäytyskuva ja rakotulkki.

 

Tähän on tultu...

Tarvitaan rakotulkkia että pystyy selvittämään onko molemmat jalat yhtä aikaa ilmassa?.

Jos ei, niin sehän ei ole juoksua?.

Tänään en enää noiden näytepalojen oton jälkeen kussut verta, mutta en Oulunjuoksuun viitsi lähteä, 'varmuuden välttämiseksi'.

Ja eihän sitä kisaan juoksemaan viitsisikään lähteä, kun ei tuosta askeleestakaan selvää saa, onko meikäläisen meno juoksua lainkaan.

Ruska värjäilee maisemia jo kovin syksyiseksi.

Seitsämän surmanluotia.

 

Aikoinaan semmoinen Suomalainen elokuvakin tehtiin, tositapahtumiin perustuen.

Aikoinaan lännessä niillä oli kuudesti laukeavia, ja kyllä siinä ukko tokeni kun rullan jätkään tyhjäksi laski.

No tänään minua ammuttiin seitsemästi laukeavalla, ja jäin henkiin.

Monesti ne on 12 kertaa laukeavallakin ampuneet, eikä ole vielä henki lähtenyt, sitkashenkinen kun oon.

No mulla oli sairaalapäivä, urologilla kävin, selvisin seitsemän koepalan otolla, kun magneettikuvilla oli selvitetty otollisimmat näytteenottopaikat.

Nuoruuden salaisuuteni on.

Käyn usein urologin vastaanotolla tai leikkauksessa, ja ainahan sieltä 'vaippaikäisenä' kotia palaa.

MM-kisoissa edelleen kovin Suomalais suoritus on Alisa Vainion maratonin viides sija, vaikka naisten moukarinheitossa nelos sija tulikin.

Näiden lajien harrastajamäärien ja maailman taso on vain niin kaukana toisistaan.

Saga Vanninen seitsenottelussa on vielä sellainen urheilija joka voi hyviin tuloksiin päästä.

Olen usein ajatellut... Ottelijoilla on usein joku yksittäinen laji niin vahva että ovat maansa, tai ihan maailman kärkiurheilijoita.

Mitähän yhtä lajia harjoittelevat jättävät tekemästä, tai tekevät väärin, kun 7 tai 10 lajia harjoitteleva pääsee samoihin tuloksiin??.

Ja tätäkin olen ihmetellyt.

Ollaan me vain Pohjoismaisittainkin aika heikko urheilumaa.

Paras Suomalais sijoitus Tokion MM-kisassa.

 

Minun Tokion kisojen eniten odottamassani lajissa heti Suomalaisurheilijan sijoitus, joka suorastaan 'häkeltää'.

Maratonjuoksu on kaikki lajit huomioiden tasokkain laji yleisurheilussa.

Naisten maratonillakin niitä 2:30 maratonajan alittajia maailmassa on noin 250.

Kun monissa lajeissa niitä kärkisijoista kilpailemaan pystyviä urheilijoita ei ole kun muutama koko maailmassa.

Itse olen seurannut aina uutisointia Alisa Vainiosta sen jälkeen kun hän ensimmäisen maratoninsa juoksi, josta silloin kirjoitin blogiinikin.

Itseäni asiassa kiinnosti se että asenne oli' että uskalsi harjoitella paljon ja monipuolisesti.

Onhan vaikeuksiakin matkalla ollut, mutta pitää uskaltaa harjoitella, jos heittäytyy helppoon harjoitteluun ja kaikenlaiseen 'kikkailuun', turhaa on ihmeitä odottaa.

Oli vain pakko heti kirjoittaa blogiini, minun suosikkiurheilija koko joukkueesta oli nimittäin Alisa Vainio.

Missä minä kisailin 50 vuotta sitten?.

 

Missä kisailin tulevana viikonvaihteessa 50 vuotta sitten?.

En missään,,, todisti harjoituspäiväkirja, en missään kyseisenä viikonloppuna 49 vuotta sittenkään kisoissa ollut, mutta 48 vuotta sitten, siitä jo kisakin löytyi.

Olin Jämsänkoski maastohölkässä  kuten 500 muutakin juoksuhullua.

Kisan kärkitulokset.

Itse juoksin silloin vielä hölkkäsarjassa, ajan 1:39:15

Ei riittänyt rohkeus itseä vielä kilpasarjalaiseksi sanoa.

Karhulla sitä silloin juostiin, ilman pomppua.

Mistäkö tämä tuli nyt mieleen?....

Lauantaina juostaan Ruskamaraton.

Itse en kisaan viitsi enää osallistua, ikäsarjat loppuu jo 65 vuotiaisiin, 

palkintosijojakin on vain voittajille, näissä ikäsarjoissa!.

Osanottomaksut pyörii kuitenkin kahdeksankympin pahemmalla puolen.

Se panee meikäläisen jo poikotoimaan kisaa.

Katsomaan olisi toki voinut mennä, mutta Tokion kisat alkavat jo viikonloppuna ja siellä juostaan myös maratonia, joten TV:n katselu vei voiton ajastani.

Päivän musiikiksi vaikka Tyyneä ja Marttaa.

Juoksuhommista kohden horsmankukkuloita.

Nyt kun se vihonviimeinenkin maratonin juoksuyrityskin on tehty, on aika tarkkailla miten ne kolme nopeinta ja hitainta maratonia on kulkeneet.

Kolme hitainta:

Vuosi.   Ikä.       Aika:       Paikka.        Paino ennen maratonia.

1977     28 v.   3:13:45   Rovaniemi      58,5 kg  (Ensimmäinen maraton)

2011     62 v.    3:05:51   Kittilä              60,9 kg  (Viimeinen maraton)

2006     57 v.    3:01:33   Antalya           65,5 kg

Kolme  nopeinta:

1988     39 v.    2:29:54     Korso             63,5 kg

1991     42 v.    2:30:22     Oulu               67,1 kg

1985     36 v.    2:30:36     Simo               60,5 kg

Parasta siinä maratonin juoksussa on ollut se, 

että kisan jälkeen, niin lihaksissa kun väsymyksenäkin tuntee jotakin tehneensä.

Nyt kun nämä juoksuhommat joutuu pakosta jättämään, on se ajatuksenakin erittäin paha tunne.

Voin kyllä sanoa että mikään siinä että olen kilpajuoksua harrastanut, ei ole negatiivistä.

No se vielä tuosta maratonien juoksemisesta että itselläni niitä loppuun asti juostuja maratoneja tuli 51 kappaletta ja 6 kisastarttia jotka eivät maaliin asti kantaneet.

Alle 2:35 juoksin 13 kertaa, 

yli 3 tunnin 4 kertaa, 

ja loput kisat siihen haarukkaan 2:35 - 2:59

Eipä nyt sitten muuta juoksemisesta, eikä mistään muustakaan.

Kesäinen päivä Jyväskylässä.

 

Aivan kun heinäkuussa oli sää Jyväskylässä, varsinkin iltasella kun oli ohjelmassa kävely keskustaan ruokailemaan.

Päivällä oli EM-maratonin kisa, oma kisani oli valmis jo puolimatkassa.

Vähän se oli kyllä nolo keskeyttää olinhan kisassa reilusti sarjani kärkipaikalla.

Puolimatkani aika oli noin 1:48 kelloni mukaan, tuloksissa ei meidän keskeyttäneiden väliaikoja näkynyt.

Vasemman jalan jalkapohja oli turrana, ja jalkaterän lihakset kramppaili.

Vähän ehkä vaikutti keskeyttämis herkyyteen sekin, että olin jo ennen kisaa antanut itselleni luvan että voin kisan keskeyttää, jos jotain ongelmaa juoksussa on.

Jalkapohja vaiva tuli vähän niin kuin omaa tyhmyyttäni, en tuosta kengästä oikein ole tykännyt, mutta panin sen maratonille jalkaan kun ajattelin että se kenkä on kuitenkin pohjaltaan vaimentavin mitä minulla on.

Kokeilin kyllä kisapaikan myymälässä Asicksen maratonkenkää, joka tuntui kyllä jalkaani miellyttävältä

Mutta en uskaltanut sitä ostaa, ja jalkaani koejuoksematta panna.

Niin ja yhtä juoksua varten hinta 270 euroa, aika korkealta tuntui.

Tommonen kisakenkä, ei niin hyvä minun jalkaani.

Kisan eväskassin sai keskeyttänytkin. 

Ja se tavoite, viimeisessä kisavuodessani tulee myös maratonin kisastartti olla, tuli täytettyä, vaikka luuserihan se on joka kesken kisan jättää.

Tulokset: