Tulisi Madridin lämmöt tännekkin.

 

Saarenkylä N. 100 m. maaliintulo.

Jotenkin se kesä ei näy tänne napapiirin korkeuksille löytävän, tänäänkin raesateesta lähtien kaikenlaista säätä oli tarjolla.

Huomiseksi onkin ennusteltu kokopäiväksi vesisateita.

Päiväni käynnistyi hidastakin hitaammalla lenkillä pituudeltaan kymmenkunta kilometriä.

Sitten Saarenkylän urheilukentälle aistimaan olisiko siellä urheilullista tunnelmaa, jotenkin vaisuksi se jäi.

Saattoihan se johtua siitäkin kun se oma näkemiseni on niin heikonpuoleista.

Ilta  kuluikin sitten tv:stä urheilulähetystä Madridista seuraillen, siellä näytti olevan mukavan lämpöiset kelit.

Suomalaisten tilanne vain näyttää uhkaavasti siltä että ensivuona kisataankin sitten B-sarjassa.

Mutta jospa yrittelisi nukkumis suoritusta, ei siinäkään varmaan menestystä ole luvassa.

Minulla on vääristynyt oikeudentaju.

 

Minulla on vääristynyt oikeudentaju, en jaksa tajuta nykymaailman lahjusrahan perustuvia säännöksiä.

Pitäisi mennä jollekin nyrkkeilysalille, jossa joku isokokoinen takoisi järkeä ja nykyaikaa minunkin kalloon.

Torniossa juostiin taasen Metalli Cup ratajuoksukisaa.

Tuloksia selaillessani kiinnittyi taasen kerran epäjohdonmukaisuus, joka ei minun oikeustajuuni oikein istu.

Metallicup tulokset

Samassa kisassa samanikäisten tuloksissa toiseksi tullut juoksi kauden kärkiajan, kun nopeamman lahjusrahat oli maksamatta.

Itsellä oli samanlainen tilanne viime kesänä puolimaratonilla kun juoksin SE-ajan alle. Edustamani urheiluseuran kustantaessa minulle lisenssin, niin seuraavassa kisassa olin SE kelpoinen, tosin huonommalla ajalla kun edellisessä kisassa.

Ei mene moinen minun oikeudenmukaisuuden tajuntaan.

Nythän on tilanne sellainen että esim: neljänneksi samassa kisassa juokseva voi juosta Suomenennätyksen, vaikka ei edes poodiumpaikoille pääsisi.

Ei tuollainen että raha ratkaisee joka asiassa mene tällaisen  neljäkymmenluvulla syntyneen järkeen.

Siksi täytyy mennä takomoon että takovat järkeä minunkin päähän.

💁💁💁💁💁💁💁💁💁💁💁

Sainpahan taasen purettua paineita nyky mailman menoa vastaan.

Nyt viikonvaihteessa on tv:ssä katsottavissa yleisurheilua, ja livenäkin kisoja voi seurata vaikka Saarenkylän kentällä tai Ounasvaaralla polkujuoksuja.

Vanhan lehtikuvan, Tornion urheilukentältä, missä kisaa juostiin metallicupissakin.

Nopee jätkä.

 

Kyllä meikä oli nopee taasen viimeyönä.

Kellon viisareiden näyttäessä kello kahta yön unet oli jo nukuttu.

Olen oppinut tietämään koska uudelleen nukahtaminen on mahdollista, yöllä heräämisen jälkeen.

Viimeyön heräämisen jälkeen oli selvästi sellainen tunne että turhaa on enää uudelleen nukahtamista odottaa.

Turha sängyssä pyöriminen aiheuttaisi vain sen että aamulla olisi lakana kurkunympärille kietoutuneena entistäkin väsyneempi.

Nousin kahvinkeittoon ja selailemaan netistä päivän lehtiä, mitä sotarintamalla on tapahtunut, ja miten muut vaikutusvaltaiset ovat päättäneet köyhiä kurittaa.

Lehtikatsauksen jälkeen lähdin lenkille, kellon näyttäessä hiukan vajaata neljää, lenkkinä minulle nykyään aikatuttu 'pitkänlenkin' reitti.

Pienessä tihkusateessa suoritettu lenkki meni muuten hyvin, mutta hidasta lyhytaskelista töpötystähän se meno oli.

Loppumatkasta vasemmalla rinnassa ja lapaluunseudulla tuntui puristavan ja pistävän tuntoisia tuntemuksia, mutta vielä ei kuitenkaan armahtavasta lähdönhetkestä ollut kyse.

Näin sitten alkoi tämä päivä.

Ei mikään ikäkausiurheilija.

 

Itse en mikään ikäkausi urheilija ole ollut.

Kiinnostus urheiluun on kyllä ollut ihan siitä asti kun niitä muistoja on luukalloon tarttunut.

Mutta kun on syntynyt lapin korpeen kauas maalikyliltä, niin se urheileminen on tapahtunut metsissä juoksennellein, ja talvisin lumihangessa hiihdellen. 

Nuoruus ajan työolosuhteet, aluksi metsätyöt savottakämpillä, ja myöhemmin metallialalla komennushommissa ylitöitä oli lähes jokainen päivä.

Myöhemmässä vaiheessa ne reissuhommatkin kävivät inhimillisemmiksi, ja vasta silloin varsinaisesti voin sanoa kilpaurheilemisen aloittaneeni.

Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.

Vasta siinä kolmenkympin korvilla juoksukilometrit lähtivät lisääntymään, ja aloitin säännöllisen kilpaa juoksemisen, sen jälkeen vain kolme vuotta on mennyt ilman kisasuorituksia.

Suurimmilta osin vuotuiset  harjoituskilometrit ovat pyörineet kolmen ja viidentuhannen kilometrin välimaastossa.

Ylös kirjaamani juoksukilometrit, harjoituspäiväkirjoihin ja alkuaikoina kalenteriini ovat tänään tarkasti sanottuna 206 907 km.

Tulipahan tuostakin tehtyä kaavio, kun lenkille lähtö tänään tuntuu niin vaikealta, että jotain muuta oli keksittävä.

En minä ylpeyttäni.

 

Tänään kun kävelin silmäpolilla käynnin jälkeen kotia kohden, matkalla pari henkilöä tervehti kun tuttua....

En minä ylpeyttäni tuntematta ollut, en vain kaikissa olosuhteissa näe riittävän selvästi että pystyisin aina tutuksi havaitsemaan.

Nyt kun vielä oli kaikenlaisia tippoja silmiin tiputeltu, ja jälkikaihia laseroitu, olin lähes sokeaan verrattava.

Yritin tuohon kuvan rakennella, millaisena haamuna useimmissa valaistuksissa henkilöt näen.

Että semmosta se on kun ei paljoa näkökyvystä jäljellä ole.

Kovia kympinmenijöitä.

 Tänään nähtiin Saarenkylän urheilukentällä vähäväkinen mutta hyvävauhtinen kymppi.

Siinä juoksijat palkintojen jaossa.

Nuorimies veteli myös hyvän kympin, pari vuotta aikaisemmin olin napannut tämän oikeanpuoleisenkuvan, silloin taittui vitonen Torniossa.

Tulokset ilmaantuu varmaan ainakin tilastopajan sivuille.

Juhannus ja juoksut.

 Se on juhannusviikko.

Juhannus ennen (80–90) luvulla, silloin oli juoksijan tehtävä valintoja missä aikoi kilpailuja juosta, sillä niitä oli tarjolla ympäri Lappia, monin pituuksin niin maastossa, tiellä kun radallakin.

Vielä kaksituhatluvullakin muutama haastava puolimaraton juhannuksenaikaan tuli juostua.

Ylläksen maisematie puolimaraton, korkeusero 178 m ja se kun reitillä mennen tullen kiikuttiin, oli mielenkiintoinen kisa.

Samoin Saariselällä juoksin parina vuotena puolimaratonin, 

Lähtö ja maali Kaunispäällä, puolimaraton kierteli maastossa jossa mäkiäkin piisasi, korkeuseroa yli 200 m, ja nousumäärä taisi olla yli 300 metriä.

Ei enää koneeltani löytynyt Garminin raporttia juoksuistani, mistä olisi kokonaisnousujen määrät voinut tarkistaa.

Nykyään ei sitten ainakaan lähistöltä kisoja ole, eikä meikäläiselle sopivia juoksutapahtumia juuri muuallakaan.

No empä jaksaisi oikein juostakkaan.

Koskenkylän tiellä uusivat asfalttia, pyörätiellekkin paikoin uutta pintaa laitetaan, sen valmistumista odottelen.

Minulle kun nuo epätasaisuudet, kuopat ja patit aiheuttavat kaatumisvaaraa huonon näkökykyni takia, on mukava saada tähän ihan kotini lähettyville, tienpätkä joka hiukan turvallisempi on juosta.

Aamusta pienen lenkin kävin hölkkäilemässä, kohtapuoliin TV:stä Paavo Nurmen kisojen seurantaa, ja huomenna ihan livenäkin pääsee Saarenkylässä juoksemista katselemaan.

Kovin tiheään vain Suomalaisia urheilijoita ilmoittautuu vammautuneeksi tai muuten sairaskirjoille.

Ihmetyttää meikäläistä, kovin on suuri prosentti kärkiurheilijoista heikossa hapessa.