Suomijuoksu 1978

30.6 1978 Hartolassa juostiin 100 kilometrin maailmanennätys 6:18:00 Skotlannin Donald Ritchien toimesta.

Gennarin kaksoset Elvino ja Lopez Italiasta veivät seuraavat sijat, Rovaniemen Martti Moilanen oli neljäs ajalaan 7:29:02

Olin lukenut jostain lehdestä että Donald Ritchie tulee yrittämään maailmaennytyksen parannusta Suomijuoksuun Hartolaan.

Samassa jutussa kerrotiin hänen harjoitelleen viimeiset kuukaudet keskimäärin 270 kilometriä viikko.

Ajattelin, tuollaista konetta on mentävä katsomaan, ja samallahan voi itsekkin juosta meille pikajuoksijoille järjestetyssä maratonkilpailussa.

Yöllä hiljaisia kyläteitä taivaltelin maratonin aikaan 2:47:25 

Aamuyöstä seurailin Donaltdin maaliintulon, pienonen tavallisennäköinen mies ylitti maalin ME-ajassa, ja oli sennäköinen kun olisi juossut korkeintaan puolimaratonin.

Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.

Vaikka en enää nykyään Juoksijalehteä luekkaan, tänään eksyin Juoksijalehden Facebook sivulle, jossa väitettiin että -81 olisi minun ensimmäinen kolmentunnin alitukseni, kyllä se on -78.

"Mustatuntuu miehet" ja tilastomiehet on ihan eri asia.

Tilastomies hakee ja etsii tietoja, mustatuntuumies puolestaan uskoo että kaikki on niin kun minä muistan.

Joten viidellä eri kalenteri vuoskymmenellä olen kyllä alle kolmetuntisen juossut.

-70  -80  -90  -00  -10

No niin pannaan tähän selvennykseksi, että olen juossut alle kolmentunnin maratonin myös viidellä omalla vuosikymmenelläni. 

alle 30 v. -yli 30 v. -yli 40 v. - yli 50 v. - yli 60 v.

Miten ne muilla...

Klikkaamalla kuva suurenee.

Urheilu oli ennen kaksiverroin vaikeampaa.

Johan sitä kukavain paremmalla kädellä tai jalalla.

Otappa vaikka kieko väärään käteen, kyllä siinä rupeaa häkki kolisemaan. 

     110 vuotta sitten SM-kisan voittajia:

Molemminpuolinen korkeus: Arvo Laine 3.32 

Molemminpuolinen seiväs: Urho Aaltonen 6.20 

Kahdenjalan pituus: Walter Tuomola 12.57

Kahdenkäden kuula: Elmer Nikander 27.01

Kahdenkäden kiekko: Elmer Nikander 81.58

Kahdenkäden keihäs: Julius Saaristo 97.24

Katselin tuossa muitakin oikeen vanhoja yu.tuloksia.

Näkyy RDS:n puheenjohtajanakin toiminut Ilmo Suikkanen (MäntsU) käyneen voittamassa 1960 Turunsanomien maratonin ajalla 2.34.40

Jonkunvuoden talvisarjajuoksun palkintojenjakoa.

No niin se historiasta.

Tänään lenkkeilin kierroksen lentokentänympäristössä, öinen kellonsiirtooperaatio väsytti-

Tuiki tavallinen tyyppi.

 Tuiki tavallinen tallaaja, Yuki Kawauchi.

Lukion hallintointitoimistossa normaalia 40 tuntista työviikkoa tekevä Yuki Kawauchi on kyllä kaukana tavalisesta, kun juoksemaan aletaan.

Citizen Runner lempinimen saanut 175 cm ja 62 kiloinen juoksija omaa korkeamman hapenottokyvyn kun kukaan muu Japanilaismaratoonari  82 mil/kg.

Erikoista on myös hänen lihasrakenteensa, hallitsevina ovat nopeaan voimantuottoon erikoistuneet solut, omaa myös ACTN3R577X geenin.

Tyypillisesti tällaisen solutyypin omaavat ovat 100 m juoksijoita.

Harjoittelu on hyvin maltillista, noin 150 kilometriä viikko, yhdellä päivittäisellä harjoituskerralla.

Ei taida olla mukana kilpailujen kilometrit??

Peruslenkki 20 kilometriä, kerranviikossa 10 x 1000 m, viikonloppuna kisa, tai nopeampivauhtista juoksua. 

Ruokapuolellakaan ei mitään ihmeelisempiä säätöjä, normaalia Japanilaista perusruokaa, paitsi aina ennen maratoonia on saatava hampurilainen.

Japanin yu liiton johtava tutkija onkin sanonut, "Hän on fiksu juoksija, hän ajattelee itse".

Hallituksen työntekijänä hän ei  ole saanut otta vastaan, bonusrahaa, kenkäsopimuksia eikä sponsorointia, palkintorahat toki on saanut pitää itse.

Niinpä hän on  tämän vuoden huhtikuussa irtisanoutunut työstään, ja päättänyt omistautua juoksemiselle, nähtäväksi jää paraneeko vai huononeeko tulokset tulevaisuudessa.

Mutta enää ei tarvitse soittaa työnantajalle jos palkintojen jako on seuraavana päivänä, kuten voitettuaan Bostonin maratonin.

" Anteeksi mutta voitin Bostonin maratonin. Olisiko mahdollista saada toinen vapaapäivä".

Klikkaappa tätä:  

Hyvin mies kerkeää juosta puolitoistakymmentä marationia ja samanmäärän puolikkaita yhden ylipitkänjuoksun sekä runsaasti lyhempiäkisoja lisänä vuodessa, ja kaikki tämä työn ohessa!!!

Ja vielä palautuukin tuollaisesta urakasta, ja vauhti luonnollisesti juoksuissa paljon kovempi kun Suomalaisilla koskaan..

Meille hitaammin taivaltaville maratoonareille panen vielä tähän, nuorimman ja vanhimman kolmentunnin alittajan maratonilla.

Nuorin: (11 v. 65 pvä)  Paul Wesley USA 2:50:02    1980 USA

Vanhin: (74 v. 35 pvä)  Ed Whitlock CAN 2:58:40   2005 Rotterdam

Kovia on nämäkin pojat!

Lunta on ja lisää tulee.

Pukkaa jo kiirettä säilölumen laduntekijöille, ettei joudu lumiauraa tilaamaan että saa lumen ajettua reitille. 

Luonnonlumi yllätti säilölumenlevittäjät housutnilkoissa.

Eilisaamuun kuvassa vasta pukkaa tummaa pilveä.

Liukastakin on, saanee jäädä lenkki juoksematta, niin kun jäi eilenkin.

Vuosikymmenet vaihtuu kenkiä kulutellen.

Tänään lähdin lenkille jo ennen kuutta aamulla, kun ei se taas nukuttanu huonostikaan.

No ei se lenkki kymppiä pitempi ollut ja vauhdiltaankin niin hidas että häpeä sitä juoksemiseksi on sanoa.

Tässä päivä pari sitten oli juttu Lauri Friarista, "Maraton alle kolmentunnin viidellä veri vuosikymmenellä". No Laurihan on kovanluokan maratoonareita.

Siinä vain itsekseni ajattelin että eihän tuo ihmeellistä ole, moni on varmaan juossut kuudellakin ja jopa seisämälläkin vuosikymmenellä maratoneja alle kolmentunnin.

Sitä en huomannut että olenhan itsekkin viidellä eri vuoskymmenellä tuon rajan alittanut. On se hyvä että muut huomaa, ja asiasta minuakin informoivat.

Olenkin aika huono muistamaan omia kilpailutuloksiani, ja sitä missä kisoissa olen kilpailut.

Muisti on huono ainakin näin vanhemuuttaan dementia vaivaa, ja kun kisa startteja on yli 1000 niin piruko niitä kaikkia voi muistaa..

Illan hämärissä kävin pienen kävelyn Ounasvaaran laidalla, josta nämä pari kuvaa napsasin.

Niin ne omat vuosikymmenet, mara alle kolmentunnin, -70, -80, -90, -00, -10

Syksyn ensimmäiset rekikelit.

 Pääsi lumiauramiehetkin tositoimiin.

Eikai se auta kun alkaa suksien tervaukseen.

Taitaa vain olla lumentulo myöhässä, tuon kuvan nappasin kun kävin lenkillä Rovaniemen lentokentällä 25.9 2014

Vuona 1968 syyskuussa pukkasi kunnontalven ainakin tänne Lapinperukoille.

Itse olin tuolloin Salon / Turun seutuvilla tekemässä tietä ja siltoja.

Niillä seuduin ei toki talvitullut vielä syyskuulla.

Minulla oli metsätyöt loppuneet, ja armeijaanlähtöön oli vielä yli puolivuotta, joten... Savottakämpä vaihtui parakkimajoitukseen.

Siihenaikaan ei nuoriamiehiä kortistossa makuutettu, jos ei muutamaanviikkoon töitä löytänyt, eikun niinkutsuttuihin hätäaputöihin, tai ulosheitto päivärahoilta.

Olihan tuollaiset parakki ja kämppämajoitustyömaat melkoisia korkeakouluja elämäävarten, pääoppiaineena elämänkurjuus ja rahanansaitsemisen kovuus.

Paljon Lapinalueelta 60 luvulla muutti väkeä Ruotsinpuolelle helpomman elämän ja työnperään.

Minulla jäi lähtemättä, olisi ehkä elämän alkuajat helpommalla päässyt, mutta onhan sitä tähänikään päässyt näilläkin kuvioilla.

Tämä blokini kun on lähinnä juoksuunpainottunut, väännän vängällä jotain siltäkin sektorilta.

Arvakkaa innostiko tuovaihe elämää juoksulenkille.

Talvisarjajuoksukausi avattu.

Noin 40 juoksijan voimin avattiin talvikauden sarjajuoksut Rovaniemellä.

Nopeinta kyytiä juoksussa piti Johanna Peiponen.

Tulokset:             Muutama kuva:

Pahasti on mies dementoitunut.

 Eilen kun oli puhetta vanhoista talvisarjajuoksun reiteistä, kauhukseni huomasin kuinka sellaisetkin paikat ovat unohtuneet joita on juossut satojakertoja.

Aikoinaan kun juostiin siltojen lenkkiä, Ounasjoen silta oli vielä kaksikaistainen, ja kevyenliikenteen väylä kulki sillan Kittilänpuoleisella reunalla, sillalle noustessa tehtiin sellainen täysi silmukka.

Mutta yhtään en muista miten se tie meni siellä nykyisen Citymarketin kohdilla tien toiselle puolen?.

Saarenkylässä ylitettin Kemijoki silloin vielä junat ja autot samaa siltaa pitkin.

Suutarinkorvan silta rakennettiin vasta 1995.

Jäämerentienreunassa ei luonnollisesti vielä ollut kevyenliikenteen väylää, vaan juostiin tietäpitkin autojen seassa. 

Silloinhan ei myöskään ollut Jätkänkynttilä siltaa, silta valmistui loppuvuodesta 1989.

Jätkänlenkkille siirryttiin jotta päästiin pois jäämerentien autojenseasta juoksemasta.

Nimensä juoksu sai lähtö ja maalipaikasta joka sijaitsi jätkänpatsaan kohdalla.

Alkumatka silmukoineen Ounasjoen sillalle, Kittilänpuoleiselle reunalle.

Jätkänlenkki -83 Ounasjoensillanalitus.

Siitä eteenpäin onkin vähän muistin hämärälläalueella, Saarenkylän paloasemalla kuitenkin kääntymässäkäytiin, mutta en oikein muista miten kevyenliikenteen väylät kulki.

On se tuo pään kovalevy jo pahoin kalkkeutunut, mitään ei muista.

Siihenaikaan nykyinen sarjajuoksunreitti oli vielä vailla kevyenliikenteenväylää ja tie oli soratietä.

Minulla se olikin pitkänlenkin juoksualustana, silloin kun viikonloppuna ei kisoja ollut.

Oikaraisen Hakan talonkohdalla kun kävi kääntymässä sai kolmekymppisen, jos tarvetta oli pitemmälle lenkille kiersin yleensä Valajaisenlenkin 35 km kotiportailta kotiportaille.

Muita sellaisia vakiolenkkejä ei juurikaan itselläni ollut, koska tein matkatöitä ja lenkit tuli juostua milloin missäkin Suomessa, ja parinatalvena Norjanpuolellakin.

Talvisarjajuoksukausi avataan lauantaina. säänkin on luvattu kylmenevän pakkasille tapahtuman kunniaksi, ja sunnuntaille jo hiihtokelejä....

Siitä se lähtee, pimeys, kylmyys ja kurjuus.

Penkkiurheilua.

Meikäläinen on istunut tietsikalla väsyksiin asti.

Tänään jaettiin SM-mitalleja Vantaalla oikein urakalla, ja meikäläisen tietysti täytyi tapahtumia seurata ihan livenä.

Olin vähän niinkuin odotellut josko tänävuoden SM.kisassa 2.20 raja rikkoutuisi.

Rikkoutuhan se, Jaakko Niemisen toimesta, siitä ennätti kulua 27 vuotta aikaa edellisestä kerrasta kun sm-kisassa raja on alitettu.

Rovaniemeläisiäkin kisassa nähtiin useampiakin, parhaana Ossi Peltoniemi, 2.34.04 sehän oli uusi enkka.

Jyrki Ilvesluoto omansarjansa voittoon 2.54.36

Jani ja Jukka eivät parhaaseen tahtiinsa tänään yltäneet.

Laura Manninen naistensarjan voittoon 2.42.43 ja tietysti ikäluokkansa SE:tä parannelleen, kuten on tullut tavaksi lähes joka juoksussa tehdä.

Puolikaan SE-kisassa Johanna Peiponen hopealle ajalla 1.14.50

Aikahan on tämän kesän Lapintilastossa toiseksiparas aika miehetkin mukaan huomioituna.
 

Kurjaa elää ilman valoa ja aurinkoa.

 

On se kurjaa kun on syntynyt maapallon laitaalueille, eikä nuorempana tajunnut tilannetta korjata.

Minuun on aina, jo lapsuudesta asti valon määrän väheneminen vaikuttanut hyvin voimakaasti.

Se väsyttää, mikään ei oikein kiinnosta, ja yleinen turhautuminen koko elämään on hallitsevimpia pirteitä.

Nyt kun vielä tietää ettei pimeääkautta voi katkaista etelänmatkallakaan, tuntuu masentuneisuus iskevän oikein täydellä voimalla.

Jotain kesäistä kisakuvaa on etsittävä tähän, muuten tulee kirjoituksesta kovin mustanpuhuvaa.

Kisakuva veteraanien MM-maastoista 2009

Olin tuolloin akilleksen katkeamisen, ja vuoden juoksutauon jälkeen aloitellut juoksuharjoituksia.

Takana taisi olla noin 1500 kivunkanssa juostua harjoituskilometriä, mutta mieli oli ihan korkealla, 'juoksujalka tästä vielä tulee'.

Tuolla kisareissulla toki pääkilpailuni oli neljäpäivää aikaisemmin juostu Jakob marathon, sillä se juostiin minun virallisena syntymäpäivänäni, ja täytin silloin 60 vuotta.

Keittäskö kahvit, vaikka ei sekään mitään auta.

Oma viikko.

 Nyt vietetään meidän vanhuksien omaa viikkoa.

Viikko onkin sijoitettu ihan oikein näin synkkenevään syksyyn, vanhuushan on synkkenevää kulkua kohden pimeyttä.

Sanotaan että, "vanhuus ei tule yksin".

Minä vain tuota vähän epäilen, kuka tai mikä nyt vanhuuttalähestyvän kanssa taivaltas.

Tuo koronatilanne näyttää nopeaan tahtiin huononevan, siittä se nyt riesan lykkäsi.

Tuskanpunasia ajatuksia.

Peuran mietteitä täältä Kemijoen rantamaisemista.

Katselin tuossa että siitä on jo 27 vuotta kun Suomemmestaruus maratonilla on voitettu alle 2:20 tuloksella.

Vuona 1993 mestaruus ratkaistiin Helsingissä, voittaja Yrjö Pesonen 2:19:43

Olis jo aika...

Parin viikon kuluttua juostaan talvisarjajuoksu Rovaniemellä, toivotaan runsasta osanottoa.

  Talvisarjajuoksua 1983

Tämän lehtileikkeen valitsin tähän sillä, kun tässä kisassa käytin ensimmäisen kerran eläessäni sykemittaria.

Silloin sykemittarit tekivät vasta tuloaan, tallennusväli sykkeelle oli puoli minuttia, ja mitään keskisykkeitä mittari ei laskenut, vaan se piti purkaa syke sykkeeltä kellosta ja laskea itse.

Kisan keskisykkeeksi sain 170 sykettä /minutti, vähän toista kun nykyisin 135 luokkaa olevat, sitä se ikä teettää.

Tuossa tekstissä sanottu yli 400 juoksijaa, tarkoittanee koko talven juoksijoiden määrää.

Muistaakseni yksittäisen sarjajuoksun osanottajaennätys on siinä 200 pinnassa.

Ei se juokseminen helppoa ole, mutta yrittäkää ies.