Tavoiteena lappurinnassa juoksu.

Siitäkin on kulunut kohta 44 vuotta kun kolmatta Rovaniemi hölkkää juostiin.

Runsaasti kovatasoista juoksuporukkaa löytyi aina voittotaisteluihin.

Kisoja Lapinalueellakin oli runsaasti, lähes joka viikonvaihteessa kisa tai pari tuli juostua.

Tälle kesälle tavoitteeksi voisi asettaa kisa-startin, siitä on kulunut lähes 1000 päivää kun olen viimeksi kotimaassa numerolappurinnassa juossut.

Talvella Espanjassa pari puolimaraton kisaa juoksin, nyt pitäisi vain saada kisajuoksu tehtyä kotimaassakin. 

Pitää näitä vuosientakaisia kisakuvia käyttää juttuja täydentämään, kun uusia ei pääse ottamaan, kun kisoja ei ole.

Paikallinen aviisi kirjoitti silloin:

"Juoksun voittoaika ei mitenkään erinomainen ollut" (8:28:6).

"Koleassa ja sateisessa säässä jäivät tulokset odotettua heikommiksi".

No kuitenkin kuusi parasta juoksi alle yhdeksänminuutin.

Jos tänä päivänä Lapissa sellainen määrä juoksijoita radalle saataisiin kun silloin, ja tuloksissa jokukaan yhdeksän minuuttia alittaisi, siitä voisi jo ylistyskirjoituksen kirjoittaa. 

Melkosta 'perunapeltoa' näyttä tuo ratakin olevan.

Ite en tänään juokslenkille tai kuntosalille uskaltanut tuo etureisi vielä kipuilee.

Sokeus on kivuliastakin.

Tänään tein 14 kilometrin juoksulenkin Ounasvaaran ulkoilureitillä.

Teki mieli edes kerran kesässä juosta Ounasrinteen lenkki.

Minä en nykyään juokse juurikaan muualla kun päällystetyllä tiellä, kun tuo näkökykyni on jo niin rajoittunutta, korkeuserot, kuopat yms. jäävät näkemättä, ja kaatumisvaara on ilmeinen.

No tänään sitten juoksin päin autoliikenteen esteeksi asetettua puomia, ja kaatuminenhan siitä seurasi.

Minä en vain nähnyt sitä, aurinkokin hiukan häikäisi.

Tuo polven ruhjen on vain 'hiekkatieihottumaa', vasemman jalan reisi on kyllä arka ja jalka on aivan pökkelön tuntoinen, toivottavasti ei pitempään vaivaa.

Onneksi varustuksena oli paksut juoksutrikoot ja hansikaat, kämmeneet säily ilman ruhjeita, mutta trikoot ja hansikaat kyllä repeämisvammoja sai, mutta niitähän saa kaupasta.

Kyrsii tämmönen elämä...

Se oli sellainen lenkki tänään, se oli myös kesän viimeinen maastolenkki, pitää pysyä asfaltilla tai sitten ihan pirtinpuolella.

Juostu on meillä ja maailmalla.

 Lauantaina juostiin Oulussa Terwamaraton.

Juoksijoita oli toistatuhatta, mutta tulostaso jäi hiukan heikommaksi kun olisin odottanut.

Suomalaisjuoksijoita viikonvaihteessa oli toki menopäälläkin.

Camilla Richardson ratakympin SE tulokseen 31:12:78

Satu Lipiäinen 12 tunnin juoksussa 153,600 km SE !

Tulos on parempi kun miesten Suomenennätys !

Myöskin Raitanen, Rinne ja Heikkinen ihan kivat juoksut 1500 metrin kisassa.

Täällä pohjoisessa maantiekisojen merkeissä seuraavan kerran juostaan 4.6 Rovaniemellä, RDS:n järjestämässä juoksussa.

Itse yrittelen jonkinlaista lenkkeilyntapaista kuitenkin pitää yllä, vaikka terveydelliset seikat ja ikäkin vastusta touhuun asettaa.

Pisiin yhtämittainen tauko ilman ainoatakaan juoksuaskelta elämässäni oli vuona 2008.

Akillesjänteen katkeaminen ja pitkittynyt hoito ja paranemistapahtuma vei aikaa.

Silloin tuli 257 päivää yhteen menoon ettei ensimmäistäkään juoksuaskelta otettu.

Jalka sepitettiin Helsingissä ihan juoksukuntoon, pitkäänhän se paraneminen kesti, mutta juostava jalka siitä kuitenkin tuli.

Mutta eihän korjatusta koskaan äidintekemän veroista tule.

Muistan vielä kun 3.10 2008 ensimmäistä juoksukokeilua tein.

Saarenkylän kentälle menin tarkoituksena juosta kilometrin matka, no se jäi noin 800 metriin, kipu voitti sisun.

Siitä  se kuitenkin vähänkerralla lähti, ja kesällä 2009 osallistuin jo muutamaan juoksukisaankin, vaikka juokseminen oli hiukan kivuliasta, ja jalka turposi juoksun jälkeen.

Lenkille pitäisi lähteä..... Mutta laiskuttaa.

Oikein positiivisella ajattelulla.

Kun pihakoivuja oikein positiivisesti ajatellen katsoo, ne vähän jo vihertää!

Kevät on kääntymässä kesäksi, ja se tarkoittaa sitä että juoksutilastoihin saadaan uusia tuloksia.

Lauantaina Helsingissä juostaan maratonia, puolikasta ja muitakin matkoja yli 14 tuhannen juoksijan voimin. Itse olen kerran ollut  Helsinki City Maratonilla, vuosi oli muistaakseni 1986.

Viikonpäästä sitten saadaan pohjoisen juoksutilastoihin runsaasti lisää nimiä, kun Oulussa juostaan Terwamaraton. Siellähän meikäläinen onkin ollut useasti niin täydellä maratonilla, kun puolikkaalla.

Viikko Terwan jälkeen voi puolikkaan uusia vaikka Luulajassa Stadsmaralla. Sielläkin on useasti tullut juostua.

Meillä pohjoissuomen juoksijoilla on kisoja mahdollisuus juosta kohtuullisella etäisyydellä myös Ruotsinpuolella.

Kuva ensimmäisestä Stadmaran juoksustani vuodelta 1982

Silloin matkana oli vielä 24 kilometriä, siihen aikaan ei vielä puolimaraton ollut yleisesti juostu matka.

Eilen kävin juoksemassa ekankerran lyhkäsissä urheiluhousuissa ja t-paidassa.

Kesänmerkki sekin.

Kun ei osu edes oviaukkoon.

Kyllä hävettää.. 

Tänään Saarenkylän kirjastossa ei osunut oviaukko kohdalle, eikä kyllä se ovikaan ollut auki.

Nyt on sitten patti otsassa, onneksi ei kuitenkaan silmälasit särkyneet vaikka lattialle lensivätkin, eikä tikit revenneet olkavarresta vaikka se olkapää ovenkarmiin iskinkin.

En näe juuri mitään vähään aikaan kun valoisuus vaihtuu.

Tuli sellainen harha-aistimus että ovi on auki, kun ovessa olevasta ikkunasta valoa näkyi.

Paikalle tuli kirjastonhoitajakin katsomaan sitä ryminää, ehdotteli että istu vähänaikaa ennen kun lähdet liikkeelle.

Minua kyllä niin hävetti että pyrin poistumaan kiireenvilkaa paikalta. 

Kyllä tää on yhtä helvettiä, tää elämä.

Venekumotun kansakoulun kuva kolmen alimman luokan oppilaista vuodelta 1957 tai 1958.

Minä takarivissä ensimmäinen oikealta, siinä tyttöjen takana.

Kuvan taakse on kirjoitettu vuosi 1957 jolloin olin kahdeksanvuoden ikäinen.

Voi se kuva olla kyllä 1958 otettukin, jolloin olin kolmannella luokalla, ja yhdeksänvuotias.

Ennen ei juuri kouluikäisillä silmälaseja ollut.

Ehkä näkökyky ei sen parempi ollut silloisilla oppilaillakaan, kun nykyisillä oppilailla, mutta ei siihen aikaan tutkimuksiin menty jos vielä jotain näki.

Yritän pienen ulkoilulenkin mennä tekemään, toivottavasti se onnistuu ilman kompurointia.

Syntynyt peuraksi.

Peurana saa varoa teräaseita, aina joku on kuiva tai käristelihan toivossa puukolla tökkimässä.

Tänään kävin sairaalan kirurgisellaosastolla, otettiin lihasnäyte olkapäästä.

Noita näytepaloja on otettu ympäri kehoa, yrittävät varmaan tutkia vieläkö ihmisravinnoksi kelpaa, vai joko on koiran ja kissanruokatehtaalle lähetettävä ruho.

Ensi viikonvaihteessa juostaan maastojuoksussa Suomenmestaruuksista, toivottavasti kelit siihen mennessä vähän lämpenee ettei lumipyryssä tarvitse mestaruuksia ratkoa. 

Omat tekemiset tauolle?. 

Vähintään viikko poissa kuntosalilta, eikä juoksemaankaan muutamaan päivään, se oli ohje. Joten pidellään pakkasia ja tuijotetaan tv:tä.

Quironin sairaalansuunnalta kotiinpäin helmikuussa -23

Niin... Muistutuksena perjantaina subilla Timanttiliigan avauskisasta Dohasta parintunnin tv lähetys.

Tuleekohan niitä lämpimämpiä päiviä tälle kesälle, vai pitääkö kokokesä pitkissä housuissa ja paidassa taivaltaa.