Muurolassa tänään piikki.

Tänään sitten juostaan ensimmäinen tiekisa Lapinläänissä tällekesälle, vähäksi on kisat käyneet.

Hieman Muurolan piikin historiaa. 

Ensimmäinen kisa juostiin vuona 1947 kovassa vesisateessa, kisan voitti Onni Kotala ajalla 1.39.59   Kuusikymmenluvulla kisaa hallitsi Onni Heiskari voittaen kisan kuusikertaa.  70 - 80 lukuja hallitsi Seppo Harjumaa, yhteensä yhdeksänkertaa on Sepolle luovutettu kisan ykköspalkinto.  90 luvulla Erkki Sieppi juoksi neljä paalupaikkaa.

Siinä tiedot vuoteen 2000 asti, siitä eteenpäin minulla ei tietoja tähän hätään löytynyt. Nämä tiedot keräilin Muurolan piikin historiikistä 1947 - 2000.  Itselleni ykköstiloja ko. kisassa on kertynyt viisi, kolmella eri vuosikymmenellä.

Vuona 1987 olin myös mukana, kisa jäi mieleen Sepon urakoinnista, alle vuorokausi maaliintulosta Simon maratonilta (2:32:22) Seppo juoksi piikin (1.29.34).

Tämmöistä urakointia tuli harrastettua itsekkin useampikin kerta, että maratonin jälkeinen päivä oli myös kisapäivä, minulla vain ne maratonin jälkeiset juostavien kisojen matkat olivat lyhyempiä. Täytyihän se juosta kun kisoja oli tarjolla.

Taidan pyöräillä seuraamaan kisaa..

Säästyin mankeloinnilta, kun Sanna-Maijan tytöt menivät juoksemaan, ja pääsin kyydillä.

Muutama kuva:

Jäälissä juoksemassa.

 Tänään, tai siis eilen olin Jäälissä juoksemassa puolimaratonia.

Oli mentävä suorittamaan korjausjuoksu, Kempeleessä helle verotti tulosta ja ennenkaikkea vaivaamaan jäi loppumatkan vauhdin hyytyminen. 

Pitäs jo tälläiällä osata sovittaa vauhti kykyjen mukaan. Se vain on nyt vaikeampaa tuon pumppuvian takia. Ennen hellejuoksuissa syke nousi tavallista korkeammalle, ja sillä pystyi osan helteen hidastavasta vaikutuksesta eliminoimaan, nyt syke ei nouse ja läpät 'valskaisivat' vain enemmän jos pumppausteho nousisi.

Kisareissusta tuli aika pitkä, lauantaiaamuna 4:35 lähdin talsimaan junalle, ja kotioven lukkoa availemassa olin kellonviisareiden osoittaessa 23:45 Muutama ylimääräinen kymmenminuttinen meni siihen kun juna ajoi hirven päälle. Sellaisia on autottoman kisareissut.

Itse kisaani:

Aikani 1:32:18 Jäin 33 sekunttia tavoitteestani, siinäpä se, kunto ei riittänyt.

Juoksu meni muuten aika suunnitelman mukaan tavoiteeni oli 4:21 kilometrivauhti, Toteuti 4:22,5

Ensimmäisen kympin täyttyessä katsoin ensimmäisen ja ainoan kerran kelloa, aikaa oli kulunut 43:34 Ajatus oli hyvinhän tämä menee, ehkä toinenkin vilkaisu kelloon olisi voinut vähän yritystä lisätäkkin.

Siinä daattaa juoksustani.

Minusta reitti on turhan mutkainen, puolikaalla tämä kierretään kahdesti. Korkeuseroksi Garminini mittasi 10 metriä ja kokonaisnousuksi puolikaan matkalle 37 metriä, joten ei kovin mäkinen, mutta ne tiukat kurvit vähän ärsyttää.

Täytynee alkaa suunnitella nukkumaan menoa, jospa huomenna innostuisi lähtemään Muurolan piikkiä seuraamaan, taisiis tänään.

Kisanseurantakuumetta.

 Kiva oli eilen seurailla Matinmaastoja, niinpä odottelen jo ensiviikonvaihdetta.

Tämä aika on semmoista että vanhat sanonnatkin muuttavat muotoaan. 

Ennen oli sanonta "Mies eikä mikään marjanpoimija", sekin sanonta menee nykyään näin "Koronapotilas eikä mikään marjanpoimija".

Nyt kun Lapissakin päästiin juoksukisojen makuun, ensiviikonvaihteessa jatketaan Muurolan piikillä.

Siinä kuva 35 vuodentakaa Muurolanpiikiltä. Minä taisin voittaa tuon kisan kovan kiritaistelun jälkeen jollain 1.25 alkuisella ajalla, sekunnilla ennen Joukoa ja kymmenellä sekunnilla ennen Sepoa.

Miten jaksaisi lähteä lenkille, siinä vasta pulma.

Matinmaastot.

 Matin maastojen tapahtumassa oli ihan kilpajuoksutunnelmaa.

Kuvia 

Video

Tänään olin Viirinkylässä seuraamassa kun toiset juoksivat kilpaa. Itsehän en enää pysty juoksemaan maastossa edes lenkilläni tuon näkökykyni takia. Tyydytään siis vain kuvaamaan toisten juoksemista.

Kisasää oli mainio, sade ei kerennyt kisan aikana viellä näille leveyspiireille, joten juoksijat ja katsojat saivat nauttia kisatapahtumasta täysillä.

Kisakoira keskittyi enemmänkin syöntipuolelle.

Tuttuja kisapersoonia kisakatsomossa.

Hyvä on katsella palkintojenjakoakin, mitalli kaulassa ja pokaali kädessä.

Naisten nopein oli Johanna Peiponen, heti kärkimiesten kantapäillä.

Nopeimmat miehet.

Kun vauhti on kovaa saa kaarteeseen mennä ihan kieli keskellä suuta.

Jokapaikka on romua täynnä.

Kalevankisoja katsellessa näytti että monet urheilijat oli huonosti palautuneet edellisistä koitoksista tai alkueristä, ja osan ollessa kovasti muutenvain jumissa.

Siitä tuli mieleen, tuolla romujen varastointitilassa olisi ihan joutilas hierontapöytä, sillä on lyhempi työhistoria kun mulla, joten joutas vielä vaikka hommiinkin.

Tarviiko joku hierontapöytää, olisi myynnissä, muistuttaa vain eläkeläistä työläisen arjesta.  😉   Muutama kuva hierontapöydästäni.

Tänään parikymppisen juoksulenkin taivalsin syksyisen koleassa ilmassa, muuten juoksu oli kyllä pirteämpää kun viimeviikolla.

Mutta nyt lohenpaistoon, nälkä kurnii suolistossa.

Kalevankisojen seurantaa.

 Tuli vain mieleen... Koska on Rovaniemellä viimeksi yleistensarjojen yleisurheilun SM- kilpailu järjestetty?..

Paniko kysymys kynsimään päätä?. No kyllähän met vanhemmat urheiluhullut tuokin muistetaan.

Elettiin vuotta 1982 kun Rovaniemellä järjestettiin B-mestaruuskisat, sen verran oli kompaa kysymyksessä mukana. 

Aikoinaan kun juoksijoita oli paljon ja tulostaso Kalevankisaan vaati kovia tuloksia, järjestettin vähän heikoimmille urheilijoille B mestaruuskisoja, tosin niihinkin taisi olla kovemmat tulosrajat kun nykyisiin SM kisoihin.

B-mestaruuskisat taidettiin järjestää viimeisen kerran vuona 1994 Raahessa, (muistaakseni), silloin kisailijoiden määrät olivat jo niin vähentyneet että kaksien kisojen järjestämiseen ei tarvetta katsottu olevan. 

Ei niissä Rovaniemellä järjestetyissä kisoissakaan osanotto mitenkään runsasta ollut, totuushan on, että etelästä on paljon pitempi matka pohjoiseen, kun täältä etelään.

Pitempiä juoksumatkoja kisassa hallitsi Oiva Jussi  (5000 m) 15:00:47  (10 000 m)  30:46:41. Esteissä vahvin oli Raimo Vanha  9:01:24

Kalevankisoja on tullut seurattua niin että silmät verestää.

Vai onko sitä tullut hulluna humalassa kylillä riehuttua.

On tainnut se silmä vain tykätä kyttyrää silmälääkärilläkäynnistä, olisiko silmänpaineiden mittauksen oireistoa.?.

Lenkilläkäynti on ollut aika nihkeää, jotenkin se väsyttää, ei kai se enää viikontakainen puolikas voi väsyttää. Tai mistä sen tietää vanhat kantturat on huonoja palautumaan.

Pitkä tutkijanurani.

 Pitkän tutkijaurani tutkimuksia.

Aikoinaa 1980 luvulla Tanskalaisten nuorten juoksijoide leireillessä Keniassa valmentajat tutkivat eroavaisuuksia juoksijoiden osalta, mistä johtuu se että Kenialaiset ovat selvästi nopeampia?.

Ainoan toistuvan ominaisuuden löysivät, jalan alaosan kapeammasta ja kevyemmästä rakenteesta.

Minä tein siitä tutkimusta. 

Kuvassa lauantain Kempeleen juoksun kuva ja 1980 luvun alkupuolen kuva Kittilästä. Kuten kuvasta huomaa pohkeissa on eroa.

Nythän olen saanut pohkeen Kenialaistyylisen ohkaseksi, mutta vauhti ei vain ole kasvanut, päinvastoin se on hidastunut lähes puolitoistaminuttia kilometrillä. Joten voi todeta Tanskalaistutkimuksen paikkansa pitämättömäksi.

Samoin väittämän tukka ja järki ei pysy samassa päässä on virheellinen. Tukkaa on lähtenyt runsaasti, mutta niin on järkeäkin. Virheellinen siis tämäkin tieto.

Ainoa tutkimuksissani havaitsema väittämä joka näyttää pitävän paikkansa on, Vanhuus ei opeta muuta kun hiljaa kävelemään.

Raskaita nämä pitkäaikaistutkimukset.

Hikinen aamupäivä.

Ei se kahdeksannellakymmenellä oleva ikä ole este kilpajuoksuun, mutta on se vain aikamoinen hidaste.

Olin tänään Kempeleessä juoksemassa puolimaratonia, mukavasti oli lämmintä, paitakin kastui oikein kunnolla.

No pitemmänmatkan juoksussa helle ei paras sää ole juoksussa helpollapääsemiseksi, eikä tuloksia ajatellen, mutta minua ei saa valittamaan. Suomessa on niin harvoin lämmintä että jokainen hellepäivä on toivottu vieras.

Tässä daattaa juoksustan, kyllähän se juoksu 15 kilometrin jälkeen aikalailla hidastui, mutta mitään sydänoireita ei matkalla tuntunut, nestehukka ja väsyminen huonon kunnontakia oli vauhdin hyytymisen pääasiallinen syy.

Kisan maaliintulosta on jo kulunut reilut seitsämän tuntia, ja vielläkään ei kusellakäynti ole tullut mieleenkään, joten taisi siinä vähän nestehukkaakin muodostua.

Yritin kyllä joka juoma-asemalla 1- 2 kuppia vettä juoda, ein vissiin sekään riittänyt.

Oma Garminin mittasi omaksi pujottelu matkakseni 21.320 Km, Minimikorkeudeksi 9 m Maksimikorkeudeksi 22 m ja kokonais nousumääräksi 70 metriä. Joten aika tasamaata pääosin, muutamalla alikululla.

Tulokset:

Kun kysyttiin mielipidettäni niin..

Juoksukellon ostoa suunniteleva kyseli mielipidettäni, sykkeen mittaus ranteesta vai sykevyöllä.
Ehdoton mielipiteeni on:
Jos juoksuaikaista sykeestä on puhe silloin sykevyöllä, unenseurantaan ja muuhun sellaiseen ranteestamittaava on käytännöllisempi.

Tästä runsaasti tietoa mittausperusteista ja tarkuudesta.

Hyvä kun jonkinlaisia sääntöjä aletaan tuohon kenkävarusteluunkin sorvata.

Se alkaa jo muistuttaa tuolla juoksukenkäpuolella samalta kun hiihtopuolella vuosikymmeniä sitten.

Aikoinaan moni juoksunharrastaja talvisin osallistui hiihtokilpailuihin, mutta kun tuli kaksi hiihtotyyliä ja jokakelille erinlaiset sukset, sekä kalliit fluorivoiteet, hiihtokilpailuissa ei enää pärjännyt pelkällä hyvällä kunnolla, niin moni jätti sivulajiinaan kilpailumielessä hiihtämisen kokonaan.

Mielestäni juoksuun ei tarvita mitään kenkäkikkailuja vauhdin parantamiseksi, ja ainakin 'erikoiskenkiä' pitäisi olla saatavana yleisesti normaaleissa urheilukenkiä myyvissä liikkeissä, ja joka maassa, ennen kun niitä voisi kilpailuissa käyttää.