Kivulias toukokuu.

Toukokuu, niin kun koko vuosi on ollut jatkuvaa vaivaa ja kivistystä. 

Niin tämäkin päivä, vaikka ohjelmassani ei muuta ollutkaan kun kävellä keskustaan apteekkiin hakemaan silmänpaine lääkeeni.

Raahustamista oli linkkaus ontuen 2,5 kilometriä suuntaansa.

Ennen nuorempana oli vikkeläjalkaisempi, ei kiinni saaneet eivätkä hengiltäkään, vaikka ihan tuhatta taalaa päänahasta tarjosivat.

Muistaakseni vuona -86

Ei tullut tällekään kuukaudelle kun vaivaiset 160 kilometriä juoksua, koko vuoden saldon ollessa 631 kilometriä.

Olisikohan sitä pysynyt terveenpänä jos Torressa olisi talven voinut viettää.

Kyllä ainakin joinain vuosina Torressa on iltalenkin ja ruokailun jälkeen voinut ihan tyytyväinen olla päivän kilometrisaldoon, kuten tässä  vuoden 2007 kuvassa.

Ettei totuus unohtuisi, hieroja ei raski vapaapäivänäkään pysyä kaukana hierontapöydästään.

Kuva Torresta vuodelta 2004 tai 2005, ei muista kuvan ottoaikaa, oliko ennen vai jälkeen vuodenvaihteen.

Huomenna on sitten kesäkuu, ja säätiedoituksetkin ovat luvanneet ilmojen lämpenevän.

Jäänpä oottelemaan toteutuuku ennusteet.

Katoavaa kansanperinnettä.

 

Hikinauha, katoavaa kansanperinnettä.

Aikoinaa hikinauha kuului juoksutapahtumiin itsestäänselviytenä kun paska junttilantalon seiniin.

Niitä näki juoksijoiden kallonympärillä, ja niitä jaettiin tapahtumissa, kuten nykyään putkihuiveja.

Itselläni näitä putkihuiveja löytyy aikamoinen rovio, mutta vaati tarmokasta etsintää että yhden hikinauhan vielä löysin.

Kallon hyvinvoinnista tapahtumien järjestäjät ovat aina olleet huolissaan, mainoslippalakkeja kaapissa löytyy myös runsaasti, yksinlukien 38 kappaletta, joka voittaa putkihuivienmäärän yhdellä.

Eilen kun oli aurinkoista, tuuletonta ja lämpötilaki kymmeneessä asteessa, pyöräilin tuolla Vikajärvellä.

Tänään sitten pitääkin taasen parannella polvea, tuskin ulkoiltua tulee.

Kellontarkkaa työtä 37 vuotta sitten.

Ei ole sateiset kesätkään teitä kutistaneet.

Tänään mittasin 37 vuotta sitten juostun ensimmäisen Rovaniemen maraton reitin.

Mukana oli myös Suunto Ambit 3, joka taasen myös tarkaa mittaa tarjosi.

Kisahan juostiin Saarenkylässä lähdön ja maali sijaitessa saarituvilla.

Saaritupien kohdalta juostiin tietäpitkin Rovaniemen suuntaan, käännyttiin suojatienkohdalla pyörätielle jota taasen saarituville, tätä sitten kierrettiin kahdeksan kierrosta.

Näiden lisäksi lopuksi juostiin 2003 metrin lisälenkki, jota en voinut mitata, kun en muista kohtaa mistä mentiin pyörätielle, kun se ei minkään liittymän kohdalle ollut.

Aikoinaan teimme siihen väliaikaisen lankkusillan.

Samalla kaapelilla mittasimme senkin lenkin, joten samassa suhteessa mitta silläkin osuudella poikkeaisi virallisesen mittaustavan mitasta, kun tuolla pitemmälläkin kierroksella.

Silloin mittauksessa saimme pitemmän lenkin mitaksi, 5 km 24 m.

Nyt virallisella mittarilla, virallista mittausmenetelmää käyttäen kierroksen pituudeksi sain, 5 km 25 m

 

Herratunaika!!.

Metrin ero!, noin tarkka mitta on jo vahinko senaikaisin menetelmin.

Joten tarkkoja mittaajia oltiin, vaikka menetelmät vähän toisenlaiset olivatkin.

Mittauskohde oli toki helppo senaikaisellakin menetelmällä, suoraa tietä ja tasaista.

En muista koko mittausporukkaa, Memosen Reiska, Aholan Timo ja meikäläinen siihen kuitenkin kuului.

Ennen mitaamista odotin että yksi kierros voisi olla useampiakin metrejä pitempi.

Useinmiten tuolla mittanauha mittauksella mittaamamme reitit olivat pitempiä kun todellinen mitta.

Kun katsoo esim: RDS:n historiikistä, sarjajuoksun kääntöpaikalla otettuja kuvia, vitosen kääntöpaikka oli 10 - 15 metriä kauempana kun nykyinen virallisenmittauksen kääntöpaikka.

Lisäksi ennen maalivaateen hommaamista, lähdön ja maalin eri kohta jatkoi matkaa vielä 3-4 metriä.

Rovaniemen maratonin kilpailussahan oli vain yksi matka, maraton, ja kisan nopein oli Risto Laitinen.

Muisti on lyhyt kun lehmän häntä.

 Lauantaina kun etsiskelin erään juoksijan tulosta 70 - 80 luvulta törmäsin tämmöiseen lehtileikeeseen, josta en muista mitään, en kisaa, reittiä, en kertakaikkiaan mitään.

Aika aikaisin keväällä kisa on kuitenkin juostu.

Onhan siitä toki jo 40 vuotta, mutta kun ei minkäänlaista muistikuvaa...

Tänään yritin ulkoillakin, mutta pirun kolea on lapinkesä.

Täällä saa palella kesää talvea.

Kyllä Suomen voisi myydä suurvalloille ydinkoealueeksi.

Ajatus siitä vahvistui.

Ensitalvena on talvileirille mentävä, jos matkustus on sallittua, oli koronaa tai ei.

Olen liian vanha odottamaan että maailma paranisi, siinä käy pian niin että elinvuodet loppuvat, vanhaa entistäaikaa odotellessa.

Kai ne rokotuksetkin jotain vaikuttaa..

On elettävä niissä oloissa jotka kulloinkin vallitsevat.

Niin... ja onko se parempi kuolla pakkaseen vai koronaan.

Eikös Suomalaiset omista Suomen?

Oikeastaan minä voisin myydä oman osuuteni, n.6 hehtaaria maa-alaa ja hehtaarin vesialaa, tarjoukset voi lähettää allekirjoittaneelle.

Olihan se talvisarjaa.

 

Saarenkylän kentällä juostiin kylmässä ja tuulisessa säässä.

No kisa käytiin kuitenkin ilman sadetta, jota säätietodukset olivat lupailleet.

Näillä leveyspiireillä kukaan ei voi omistaa niinpaljon vaatteita ettei kesänmittaan paleltumavammoja sais.

Ainakin minusta tuntuu siltä.

Tulokset:      Muutama kuva sivuiltani:

Parhaasta loppukiri-ilmeestä palkinnon olisi ansainnut Jyrki.

Kun tavalliset juoksumatkat eivät riitä.

 Yöllä kun heräsin normaalille vanhanmiehen kusellakäyntireissulle, polvea särki eilisen lenkkini jälkeen.

Harmitus jäi kiertämään aivoissa, eikä uni enää tullut, aloin lukemaan, Tom McNabin kirjoitamaa kirjaa Flanaganin juoksu.

Siitä tuli mieleen nuo oman harrastuspiirini ulkopuolella olevat ultrajoksut.

Lyhyimpänä ultrajuoksumatkana pidetään 30 mailia (48,280 km).

Sitten kun puhutaan oikein pitkistä matkoista, ensimmäisenä mieleeni tulee Pekka Aalto, yhdeksänkertainen New Yorkissa juostavan 3100 mailin (4988 km) juoksun voittaja.

Juoksun ME aika on myös hänen nimissään 40 vrk 9 t 21 sek.

Se on muuten yli 118 maratonia 40 vuorokaudessa ja 9 tunnissa!. 

Kolmisen maratonia jokapäivä.

Amerikan halkijuoksussa (5719 km) menestyi kova Suomalaisnimi John Salo 

n. 90 vuotta sitten, otti voiton ja kakkossijan, parhaan aikansa ollessa 525 t 56 min 10 sek.

John Salo kuoli myöhemmin saatuaan beisbol pallon osuman päähänsä työtehtävissää kotikaupungissa.

Viikonloppuna ratakisan Saarenkylänkentällä isännöivä juoksuseura Rovaniemen Roadrunnerssin juoksijoitakin on pitempiä matkoja taivallellut.

Äkkiseltään tuulee mieleen Martti Moilanen ja Harri Anttila, sekä virtuaalikilpailuissa juosseet Ossi Peltoniemi ja Juho Latvala.

On varmaan muitakin, mutta vain näin ulkomuistista, nämä tuli mieleen.

Ihmettelen vain,,, miten ne jalat kestävät tuommoista juoksemista?

Eihän se pitkiäjuoksuja juoksevankaan tarvitse kaikessa olla hyvä.

Voi olla huono väsymään.

Ruletinhoitajat on työllistetty.

Aikoinaan luulin että rokotteista päättävillä oli 'pallo hukassa'.

Kun aluksi AstraZenecan rokotetta ei annattu yli 70 vuotiaille,

sitten ei kellekään,

sen jälkeen vain yli 65 vuotiaille.

No nyt olen alkanut epäillä ehkä se sittenkin on niin, että on palkattu ravintoloiden sulkemisentakia työttömiksi jääneitä ruletinhoitajia arpomaan rokotusannokset. 

Tänään luin lehdestä, että met AstraZenecan rokoteella rokotetut voisimme valita halutessamme toiseksi rokoteeksi Modernan tai BioNTecin rokoteen.

No se minun toinen rokotuskerta on vasta juhannusviikolla, siihenmennessä voidaan päättää vielä vaikka mitä.

Ihan pakosta kävin tänään linkaamassa ihan lyhkäsen juoksulenkin, ettei tule täyttä viikkoa edellisestä lenkistä.

Sitten yritin hoitaa koipea, jotta ei vielä tarvitsisi ostaa Lidlistä kävelykeppiä, näky olevan tarjouksessa 5.99 €.

Hirvee sumu.

 

Aamulla kun neljänaikoihin lähdin kävelylle Ounasvaaralle sumua ei paljoakaan ollut.

Tarkoitukseni oli mennä kuvaamaan teerien soidinta, mutta kun vajaan tunninkävelyn jälkeen tulin suolle jossa teeret pitävät turnajaisiaan, siellä oli aivan järjetön sumu, ei juuri kengänkärkiä kauemmas nähnyt.

Eipä niitä lintuja tarvinnut paljon kuvata kun oli tämän näköstä.

Istuskelin jängänreunalla mättäällä varmaan yli puolituntia, mutta sumu ei hälvennyt ja minulle alkoi tulla kylmä, lähdin käveleksimään kohden kotia.

On siellä metsässä aamuyöstä melkoinen mekkala, kun kaikki linnut pitävät omaa konserttiaan.

Kannatti käydä vaikka kuvat ja videot jäivät ottamattakin.

Kotimatkalla nappasin kuvan hämähäkin sateliittianteenista.

Omituinen otus.

 Omituiseksi otukseksi muuttuminen se on pitkä proseessi.

Aluksi sitä näkkee, kuulee ja jaksaa vaikka mitä.

Erinlaisia kiinnostuksia, ajatuksia elämän suunnastakin voi olla, kunnes viisastuu ja huomaa että mitään ei kannata ottaa vakavasti, paras vain lyödä kaikki läskiksi.

Metsästys ja kalastuskaveri Paavo Muranen evästauolla Runkausjoella.

Poikasena kiinnostavinta oli metsästys ja kalastus Runkausjoen rantoja tuli usein öitä ja päiviä talsittua, minkä kotihommilta ja kansakoululta ennätti.

Aisausta, entisaikaan kansakouluikäisenäkin työnlaitaan oli ahkerasti iskettävä.

Ennenvanhaan talot ja saunat lämmitettiin puulla, ruoanvalmistus, pyykinpesu, karjatalous ym. kaikkiin niihi tarvittiin halkoja.

Niinpä ei kaikkea aina ennättänyt haloiksi heti hakata, 'aisaamalla' sai puuta kuivaamaan välivarastoinnissa.

Seitentoistavuotiaana jo kokeneena metsurina oli aika panna Hangon ja Tammisaaren risukot kuriin.

Ennen ennätti maailmallekkin aikaisemmin.

Oma säännöllinen työelämänikin alkoi viisitoistavuotiaana.

Nythän ne nosti oppivelvollisuusiän 18 vuoteen, mikä on ihan hyvä.

Jos rehellisesti sanotaan huntalohan sitä on kukaan viistoistakesäsenä maailmalle lähtemään.

Onneksi ajat muuttuvat.

Myöhemmässä elämänvaiheessa oli jopa kesälomiakin, silloin voi vaikka käydä lampaita jututtamassa.

Niin, olenhan minä omanlaiseni pelle, mutta onkos teillä näyttää lääkärintodistusta ymmärryksestä?.

Ennen täytyi jo 45 vuotiaana todistaa lääkärintodistuksella auton ajokyky, joten minullahan on vuodelta 1994 todistus puheen ymmärtämisestä.

Minunkans ei kannata asioiden ymmärryksestä alkaa väittelemään, jos ymmäryksestä ei todistusta ole näyttää.

Mutta nyt en ymmärrä, miksi p..kele vie tuo polvi on niin kipeä.

Niin muuten lauantaina Saarenkylänkentällä juostaan kilpaa:

Ihmisryhmä jota voin vain halveksia.

 Ministerit ja kansanedustajat, itselle järjestelty järjettömiä etuja joita sitten käytetään loppuikä hyväksi, ja laitaalukien kaikki on samanlaisia.

Tästä listaa  jotka mm. keinottelevat veronmaksajien eurot itselleen, sopeutumalla, tai siis sopeutumatta normaaliksi ihmisiksi. Yli ihmisiähän ne.

Nyt rupes taasen niin hatuttamaan, on käytävä nuppia ulkona jäähdyttelemässä.

Keräilen samalla vaikka tyhjiä kaljatölkkejä jotta saadaan tuollekkin köyhälle lääkärille murua rinnanalle.

Sopeutumiseläke/raha, nehän on tarkoitettu maksettavaksi kunnes eduskunnasta pudonnut työllistyy.

Ei vissiin niin ammattitaitoinen lääkäri, kun ei 10 vuoteen ole töitä löytänyt.

Eikös niistä lääkäreistä pakkaa pulaakin olevan?

Menen kävelylle.

Ehkä saan samalla ajatukset käännettyä urheiluun, tai johonkin muuhun, vähemmän raivostuttavaan.

😠😠😠😠😠 

Eilisen lämpimän päivän jälkeen latukin oli jo aika nolon näköinen.

Paljonhan se urheilija luulee harjoittelevansa, totuus on toisenlainen.

Urheilulajeissa on suorituksissa paljon ’joutoaikaa’, istuskellaan vaihtoaitiossa, hiihtäessä alamäet vain seisoskellaan, kuntosalillakin suurin osa ajasta ei tehdä mitään, samanlaista se on lähes lajissa kun lajissa.

Juostessakin, maratoonari kilpailuvauhdissa on n.70% ajasta ilmassa, työvaiheen ollessa n.30% juoksuajasta.

Parintunnin maratoonari on maakosketuksessa vain n. 35 minuuttia, loppuaika on vain laiskottelua.

Lenkkeilyvauhdissa hitusen työvaiheen kesto prosenttiosuutena kasvaa, mutta ei paljon.

Parintunnin lenkki sisältääkin aktiivista työntekoa vain alle 40 minuuttia.

Juoksussakin on paljon hukkaanheitettyä aikaa.

Ei tässä kannata lähteä lenkillekään, menee vain aikaa hukkaan.

Pitää vain makoilla sängyssä, se on kokoajan 100% samaa hommaa.

Syyllistyin venyttelyyn.

Polvi kipuilee, sen takia yritin jopa venytellä jalkaa.

Juoksijat eivät yleensä venyttele kun äärimmäisessä hädässä, ja eikait se kannatakaan.

Jäykyyttä kannataa maksimoida.

(Ida Heikuran seminaarityö 2012)

"On havaittu että alhaisemman liikkuvuuden omaavalla on yleensä parempi taloudellisuus.

Tämä saattaa johtua siitä, että jäykkien nivelten stabilointi vaatii vähemmän lihasvoimaa (eli vähemmän energiaa).

Lisäksi jäykempi lihas-jänneyksikkö varastoi ja vapauttaa paremmin elastista energiaa".

(McCann & Hittiggingson)

Heh, toihan on hyvä puoli, säästää pitkät pennit kun jättää venyttelemättä, 

ei tarvi ostaa kaliita pomppukenkiäkään.

No minä en koskaan ole venytellyt, suorinjaloinseisten sormenpäät ovat yltäneet lattiaan joskus 35 vuotta sitten.

Soihtuviesti 2002

Ne lähestyvät rengaskisatkin, jokohan ne jaappaninmaalla tulia on värkkäilleet.

Toivottavasti niillä sielä Tokiossa on tulitikkuja tai sytkäriä, ei nyt viittis lähtiä niitä sinne laukomhan.

Kaamosaikaa.

Pikkuhiljaa mennään kohden yötöntäyötä, miltähän se näyttää niistä joilla on ikkunaverhot kokonaan auki?.

Sitä näkkee, minkä näkee.

Minulle on usein sanottu, että minulla on valikoiva kuulo.

Kaikiin epäasialisiin kysymyksiin ei vain aina kannata vastata, vaikka kuulisikin.

Kyllähän korvat on suhisseet viimeiset 30 vuotta, kiitos meluisella metallialalla työskentelyn.

Mutta tuo näkö.

Noilla valkoisilla alueilla vielä jotain näkee.

Nyt voi sanoa että minulla on aika valikoiva näkö.

Ei paljon naurata.

Naurun tasavallassa, vain naureskellaan koronalle.

Ei ole ollut yhtään tartuntaa, ja kaikki asukkaat on jo rokotettu.

Onhan maa maailman pienin itsenäinen tasavalta, niin väestön kun pinta-alansakin puolesta, niin eihän sinne kaikki pöpötkään osaa.

Naurattaisikohan se meikäläistäkin siellä enemmän?

Sateisenpäivän mietteitä.

 Onneksi on kuitenkin pakkaset heikenneet siitä kun takapihallani vieraili kaksi pyytä, olivat kyllä pörristäneet höyhenensä sään edellyttämällä tavalla.

Ei oikein tarkkaa kuvaa saanut, kun piti kuvata paskasenikkunan läpi, etteivät säikähdä ja poistu paikalta.

Tykäänhän minä kun linnut pihallani vierailee.

  

Ei kai siinä vain RDS:seuran puhenjohtaja piillotele janojuomaansa?

Kuva taitaa olla vuoden 2004 maratontapahtumasta.

Silloin kisan lähtö ja maalialue oli Pohjanhovin kohdalla, mikä minun mielestäni on ollut Rovaniemellä järjestettyjen maratontapahtumien paras kisakeskuksen paikka.

Lisää kuvia 2004 maratonistakin löytyy täältä:

Vuosiensaatossa lähtö/maalipaikkoja on ollut monia, on lähdetty Ounasjoen rannasta,  Urheilukentältä, Saarituvilta, Jätkänkynttilän sillalta, Napapiiriltä, Kaupungin      keskustasta, Ounasvaaran hiihtokeskuksesta ym.

Joskus kisanjälkeen energiaa jää niinpaljon jäljelle että voi vaikka ratkaista seuranmestaruuksia sormikoukunvedossa.

Ite taian pysyä pirtissä ettei nahka kastu.

Syviä vatsalihaksia voisi vähän reenailla, jos se auttaisi vähän tuohon kipuilevaan alaselkään.

Tai no... mitäsitä salailemaan jääkaappi on tyhjä ja nälkä painaa päälle, ja kun tuonne sateeseen ei ole mitään hinkua.

Ko meikäläisellähän ei ole autoa, eikä olisi lupa ajaakaan sellaisella.

Tää on niin tätä, kuolis pois, vaikka koronaan..

SM-maastot ja virtuaalijuoksut.

SM- maastot käynnistyivät Joensuussa, ihan kivannäköinen juoksureitti ja sää.

Johanna Peiponen juoksi 10 kilometrinmatkan helpoon voittoon, ihan hyvän näköistä oli Johannan meno.

Puolen minutin markinaalilla myös Jarkko Järvenpää kuittasi miestenmatkan voittonsa, on se kauniisti rullaavan näköistä aina tuo Jarkon meno.

Saa nähdä ilmaantuvatko Johanna ja Jarkko kisaamaan myös lyhyemmän matkan voitosta iltapäivällä.

Minä pidän pienen kisojen seurantakatkoksen ja menen katsomaan juoksua täällä Rovaniemellä ihan livenä.

Palailen jutustelua jatkamaan illemmalla.

Kello lähestyy neljäätoista Ossi ja Johanna valmiina matkaan,
parin alkumatkan jäniksen kera.

Kovat on kovia, täytyy tunnustaa ettei minulla olisi koskaan riittänyt motivaatio juosta noinpitkää matkaa pelkästään kelloa vastaan, 

kuten Ossi ja Johanna taivalsivat.

Ossi juoksi uuden 50 kilometrin Suomenennätyksen alle 3 t 10 min.

Johanna puolestaan maratonin kolmeentuntiin ehkä jopa hieman allekkin.

Ossi Peltoniemi ja Johanna Davidila

Juoksu on juostu eikä tunnu missään..

No ehkä vähän jaloissa..

SM maastot jatkuivat Joensuussa, ja kovat olivat sielläkin kovia.

Huomenna juoksupäivä.

Niin ei mulla, mutta SM-maastot kipaistaan huomenissa, ja mukanahan on myös Rovaniemeläisiä.

Peltoniemen Ossi puolestaan kisailee täällä Rovaniemellä kelloa vastaan, hiukan pitemmillä matkoilla.

Ite tänään juoksin viikon toisen lenkkini 10 kilometriä kuudenminutin kilometrivauhtia, tämmöseksi on touhu muuttunut osaltani.

Parivuotta vanhaa kuvaa Espanjanjuoksuista, ei se siinäkään kyllä paljon jalka lentokentänpinnasta irtoaa.

Norjanmaalla Terese Johaug näytti että kyllä se juoksukin kulkee, kymppi 31.32.88

Onhan se aika parempi kun matkan Suomenennätyskin, minkähän verran paras Suomalais naishiihtäjä matkalla viipyisi? 

Ongelmia täynnäoleva maailma.

Aamulla herätessä polvi oli niin kipeä ettei meinannut sängystä ylös päästä.

Mieleen pyrki myös ongelmat, onko ähävä (F) vain köyhänmiehen E kirjain?

Tunteeko kuukausipalkkalainen katkeruutta karkausvuona?

Saiko rautalankamusiikki -70 luvulla tukankasvun kiihtymään?

Juokseeko ihminen jonka ferritiinitasot on korkeat lujempaa kohden mangeetista pohjoisnapaa, kun sieltä poispäin?

Onko ihminen nousuvedenaikaan kevyempi.

Aamukahvit juotua ongelmana mietytytti, onko pyöränketju kuinkakin paljon venynyt?

Kulutaakohan venynyt ketju hammasrataspakan piloille?

Päätin vaihtaa uuden ketjun.

Kaupasta ketju löytyi, mutta ketjun katkaisijaa ei löytynyt, vaikka kävin mm. Tokmanin, Puuilon, Motonetin, Prisman, Citymarketin, Minimanin, Intersportin liikeet etsiskelemässä.

Siinävaiheessa päätin, "pitäkää perkele tunkkinne".

Turvauduin vanhaan konstiin mutteri, rautanaula ja vasara, hyvinhän se kävi niinkin.

Lähes puoli lenkinmittaa ketju oli venynyt, kannatiko vaihtaa vai ei, mutta vaihdettua tuli.

Vappupinkaisu.

Rovaniemen vappusää, aivan normaali, pakkasta, lumisadetta eikä tietoakaan kesäntulosta.

No tulee se kesä, aina se on tullut. oko hyvä tai huonompi, jälkimmäinen tuntuu olevan se yleisin vaihtoehto. 

Tänään kuitenkin juostiin RDS:n järjestämä Vappupinkaisu.

Aurinkoinen kisasää, lämpötila niukasti plussanpuolella, kohtalaista pohjoistuulta.

Katsojan kannalta olisi saanut olla lämpimäpää.

Kisan nopein miesjuoksija oli Juho Latvala ajallaan 15:47

Naisista nopein Susanna Saapunki ajalla 17:49

Ja matkana oli viisi kilometriä.

Veteraanisarjanjojen juoksijat intoutuivat myös kovaan menoon.

Tulokset:        Muutama kuva:   

Minä olin tietysti mukana, en toki juoksemassa mutta muutenvain norkoilemassa, kamerani kanssa.

Olis se kiva olla kirmaamassa, jos olis nuori, kestävä ja vikkeläjalkainen.