Minä ja muut ynnämuut.

 On tullut seurailtua hiihtokisoja tv:n puolelta, Suomalaiset ovat varanneet runsaasti tilaa sijoituksilta ynnä muut tai huonommat.

Yhdistetyssä sentään Herola pärjäilee ihan kivasti.

Omat tammikuun liikkumiset jäi aika vähäisiksi, pakkanen, lumipyryt ja kivut ja kolotukset pitivät huolen ettei liikaa ulkoiluun innostunut.

Juoksua tuli tammikuulle parisataa ja hiihtoa alle parinsadan, tv:n tuijottelua 262 tuntia, kertoo tv:n käyttötuntiseurantamittari.

Elikkä sehän on mennyt reipaasti ylityönpuolelle, kun pyhää arkea yli 8 tuntia päivässä on tuijotus ollut päällä.

Mielummin sitä kuljailis auringonpaisteessa Torreviejassa, ja kävisi vaikka viikottain hölkkäkisoissa.

Tai eihän kaikki kisat ihan hölkkäkisojakaan ole, toisinaan mukana on ihan suurmiehiäkin.

Koronarokotuksista ei ole vielä tietoakaan, vaikka olen yli seitenkymppinen ja riskiryhmään kuuluva.

Saa nähdä, jos hengissä selviää joko vuoden 2022 puolella tilanne on rauhottunut, rajat auki ja kisojakin järjestetään siellä Espanjanpuolella.

Tahtos mukaan sikäläisiin kisatunnelmiin.

Viiko on mennyt joutavia ajatellessa.

Juoksen katsomaan mikä kaupunki tuolla merellä näkyy.

Aina ei päätökset pidä eikä tavoitteet täydy, vaikka tie olisi suora ja helppokulkuinen.

Edessä taivaanrannassa näkyvä kylä tai kaupunki oli tavoiteena.

Mutta siellä en vielä tänäpäivänäkään ole käynyt.

Tie päätyi mereen ennen perillepääsyä.

Niin se on muussakin elämässä, ei tavoiteet täyty eikä päätökset pidä.

Ei ainakaan meikäläisen elämänasenteella.

On vähän tapana etsiskellä helpoimmat reitit ja oikopolut, ja luovia elämä helpommankautta.

Ei sekään hullumpi asenne ole, jää enemmän aikaa velttoiluun ja joutavien ajatusten ajatteluun.

Tälläviikolla olen lenkkeilystä pidellyt pirttipäiviä tekosyillä, liian pakkanen ja liikaa lumipyryä.

Kyllä niitä syitä löytää, jos sohvallamakailu enemmän kiinnostaa.

Niin se aika muuttuu.

Niin se aika muuttuu, se on Tonald Trumpillakin työkkäriin lähtö, ja eiku peruspäivärahalle.

Sitävastoin Joseph Baienila, karvan alle kasikymppisenä pukkaa vielä työhukia.

Sitähän kohta alkaa meikäläiselläkin olla ikkää jo senverran että kohta vois panna jo presitentin paperit vetähmän.

Paljon sitä on maailma muuttunu meikäläisen elläisäkin, synnyin silloin Paasikiven ollessa presitenttinä.

Kun kouluelämän aloitin, samoinkun työelämän aloittaessani, se oli vain yksi vapaapäivä viikossa.

Armeijassa ollessani elettiin vielä pussihousu ja jalkarätti aikaa.

No hyvään suuntaansahan sitä on menty, lähen hiihtämhän, enkä toki puusuksela ja mäystimillä.

Liian jäykkä venytelläkseen.

Aamulla luulin että käteni ovat yönaikana kutistuneet.

Juoksukenkiä jalkaanpukiessa kädet ei meinanneet yltää kengännauhoihin.

Eilinen makailu, töllötimestä urheiluaseuraten ja syöden, oli turvottanut mahan jo niin pulleaksi ettei meinannut kenkiä jalkaan saada.

Ainahan minä olen ollut muutenkin hirveän jäykkä, sormenpäät suorinjaloin eivät ole yltäneet lattiaan kun joskus alle kolmekymppisenä.

Liekkö viimeksi tullut venyteltyä vuona 1992 Gambiassa?.

Sain kengät viimein jalkaan, ja kävin pienen hölkkälenkin, loppupäivä sitten tv urheilua, onneksi on kolmelitraa jäätelöä varattuna pakastimeen, ettei pääse hoikistumaan.

Elettyä elämää.

Tänä aamuna kolmenjälkeen heräsin elämäni 26 109:teeni päivääni.

Mitä nämä päivät ovat minulle antaneet?.

Eipä juuri muuta kun raihnaisen ruumiin, ja univaikeuksia.

Jos olisin saanut joka eletystä sekunnista 68 euroa (tuntipalkkana se olisi 244 800 €), olisin lähes yhtä varoissani kun Elon Mysk.

Niillä euroilla pystyisi näin koronaikoinakin järjestämään itselle aurinkonpaistetta ja lämpimämpiä kelejä.

Ostas vaikka tyynenmeren saaren, rakentas sinne lentokentän jonne olisi hyvä omalla suihkarilla hujauttaa.

Onneksi pakkaset hellitti, kävi jo kortteri kylmäksi.

Onneksi minulla on 7 vuoden koulutus 'puistokemistiksi', Suomen ainoassa alan oppiahjossa, se auttaa kummasti selvitymään näissäkin asunto oloissa.

Venekumotun kansakoulu perustettiin 1938.

Edellisenä vuona Runkauksen seudun lapset kävivät Lapinniemen koulua asuen asuntolassa,

Asuntolassa riehunut tulirokko tappoi kaksi lasta, niin kyläläiset päättivät rakentaa oman koulun.

Koulu lakkautettiin 1970, luulisin että siksi kun, 1969 keskiolut vapautui kauppoihin ja kahviloihin, tuli niinpaljon itseoppineita 'puistokemistejä', että alan koulutukselle ei ollut enää tarvetta.

Näin minä luulen sen menneen.

Kun pysykorva puunjuurella.

Tällaisia pakkasia on Rovaniemelle tällepäivälle lupailtu, tässä meillä Kemijoen rantamaisemassa tuppaa olemaan viellä vähän kylmempää kun lupaillaan.

Aamusta kävin postilaatikolla hakemassa eilispäivänä posteljoonin kantamat mainokset.

Äänekästä oli meno, sellainen hakkaava yskintä kaikui pakkasyössä, heti jos ei hengittänyt puseronsisältä.

Se on oikeastaan ainoa oire mikä minulla tuosta astmasta enää nykyään vaivaa.

Tuli siinä mieleen, ennen nuorenapoikana minulla oli pystykorva, samantyylinen haukunta pakkaspäivänä männynjuurella oli, kun metso eksy siihen ruokailemaan.

Pakkaspäivät jatkuvat.

 Pakkaspäivän parhaitapuolia on, kenkien kulutuksen väheneminen.

Kuinkahan monet lenkkikengät sitä on elämänsäaikana omistanut.

Tällaisia kenkärovio kuvia eri vuosikymmenillä otettuna löytyy useita.

Ei niitä tahdo heti heittää roskikseen kun ne ovat vielä ihan ehjän näköisiä.

Mutta kun vaimennus ym. juoksu ominaisuudet kengistä on jo menneet.

Jalkavamma alttiin ei kannata tällaisia kenkiä käyttää kun vapaa ajalla, tai yksitäiseen lyhyeen lenkkiin silloin tällöin.

Siksipä kaapeista löytyy aina kymmeniä pareja vanhoja kulkupelejä.

Koronatilanteen ei katsota vielä ensikesälläkään paranevan kovinkaan paljon.

Monia urheilukisoja on jo peruttu tai siirretty pidettäväksi myöhemmin syksyllä.

Monen Lappilais veteraaniurheilijan tavoiteisiin kuului ensikesän yleisurheilun MM-kisoihin osallistuminen, kun ne oli tarkoitus pitää heinäkuun alussa Tampereella.

Itsekkin olisin varmaan katsojan osassa kisoihin mennyt.

No ei tarvitse, kisat on siirretty vuodelle 2022.

Samoin veteraanien maantiejuoksun SM-kisa on siirretty huhtikuulta myöhemmin järjestettäväksi.

Näin pakkasilla omat lenkkeilyt rajoittuu alakerran sohvallamakoilun ja yläkerran työhuoneen väliseen liikkumiseen.

Jäi vaivaamaan minkä verran niitä kenkiä nykyään on.

Kenkien määrässä näkee että nykyään juokseminenkin on vähäisempää.

Ilmankos tuntuukin että ei taho sopivaa kenkää millekään lenkille löytyä.

Saattaa se johtua siitäkin, ettei sinne lenkille ole enää samanlaista vetoa kun ennen.

Sijoitusongelmia.

Kyllä se on taas niin raha röpölhän.

Vuodenalusta rykäsivät eläkettä lissää, mutta onneksi nostivat verotustakin.

Netto voitoksi jäi 5.04 euroa kuukaudessa.

Saa siinä yöt valvoa ja miettiä mihin nuoki ylimääräiset eurot sijoittaisi.

Ei se oo helppoa eläkeläisellä, jos ei ole vielä töissä olevallakaan, raskasta se on pinota niitä satasiakin.

Mutta olisi se vain niin paljon mukavampi lenkkeillä La Matan rantahietikolla.

Mutta tuo koronna.

TV-urheilua ja talvisarjaa.

 Itsellä ei tänään motivaatio ole riittänyt liikunnan harrastamiseen, vaan olen tyytynut katselemaan tv:stä hiihtoa pyssynkanssa ja ilman.

Lisäksi kävin katselemassa talvisarjajuoksua Koskenkyläntiellä.

Ilmeisesti talviset kelit oli saaneet juoksijajoukon aika vähälukuiseksi.

Tulokset tuttuun tapaan täältä:           K

Pakkasten salliessa lauantaina juostaan.

Pakkasten salliessa.

Se on taasen RDS:n talvisarjajuoksu lauantaina 9.1 Koskenkyläntiellä.
                                  Loppukirien ottaminenkin on sallittua.

Pussikaljallako?

Ehei, normaalit tarjoilut Espanjan kisoissa.

Minäkin voin osallistua sarjajuoksuun jos juoksukeli on tällaiseen juoksuasuun sopiva.

Niin ja kisajärjestäjä huolehtii oluttarjoilusta, ja antaa eväskassin kotimatkaavarten.

Viimevuona oli paljon inhilisempää tähänaikaan vuodesta.

Kyllä se taasen ihmisparkaa koettelee, pimiää ja kylmää, eikä toivoakaan paremmasta.