Nyt ei helteet helli.

Ensi viikonvaihteessa juostaan Z-maratton Kempeleessä ja Ranualla tiellä sekä maastossa, menkäähän kisailemaan.

Tässä kun ei uloskaan uskalla (liian kylmä), katselin kesän maraton ja puolimaraton tuloksia myös Ruotsin ja Norjan alueeltakin.

Pisti silmään, se oli 8.6 juostu Geirange Halvmaratonkin, ja tänä vuona oli matkana ollut myös 57 kilometriäkin, niitä varten jotka maratonia pitävät vielä pikamatkana.

 Juoksuhan lähtee merenpinnan tasolta ja maali sijaitsee 1476 metrissä.
Juostiinkohan siellä tänävuona peräti reittiennätyskin?
Ainakin Espanjan Killan Jornetin aika oli kova 1.26.42
Naisten nopein oli Norjan Maria Dvergsdal 2.09.50

Itselläni oli pitkään tavoiteena käydä kisa joskus juoksemassa, mutta se vain jäi, ja nythän sitä ei enää pystyisi juoksemaankaan.

Kesälomalla 1982 ajelin sillä suunnalla, mutta silloin oli kisoista tietoa vaikea saada, ei ollu nettejä eikä mitään muitakaan nykyajan foorumeita.
Nykyäänhän sitä tietoa saa mistä ja minkäverran vain, pienellä sormen napautuksella.
Tai kysymällä vaikka nuorisolta, ainakin sieltä KVG ohjeen saa.

Ennen maalin saavuttamista on jo luntakin näkyvissä, normaalin kesäkuun verran.

Itse kävin  -82 lenkkinä juoksemassa tuon jyrkimmän osuuden reitistä, Dalsnibban huipulle.
Sen jälkeen yritin meressä käydä pesemässä hiet pois, mutta vesi oli kylmää.

(kvg. katovittugooglesta)

Urheilukenttäpäivä.

Vuoden ensimmäiset kesäkisat Saarenkylän kentällä.
Onhan siellä yleisurheilukilpailuja kyllä aikaisemminkin järjestetty, mutta sää niissä on ollut enemmänkin talvinen.
Nyt ei ollut, aurinko paistoi ja lämpötilakin lähenteli +30 astetta, on se kivaa.

YBY ootteli klentän parkkipaikalla, ja oli niin kuuma kokemus kun kentältä lähtöä tein, että hiki valui kun saunassa, joten ei taida tarvita lämmittää saunaa vaikka onkin kansallinen saunapäivä.

Kentällä erikokoiset ja ikäiset hyppäsivät heittivät ja juoksivat erimittaisia matkoja, laitan tähän lopuksi muutaman pienikokoisen kuvan.

Tarkkana kun porkkana.

Kyllä on raihnainen vanha kroppa nauttinut kun päivä on ollut näin lämmin.
Kakunsyöntiä on ohjelmassa ollut tänäänkin, kiitos siskoni joka toi ison täytekakun tuhottavaksi.

Kyllä juoksukellot olivat tänään tarkkana kun porkkana, tänään taisi olla hyvä keli GPS sateliiteille.
Kävin aamupäivästä pyöräilemässä sellaisen reilun seitsämän kilometrin lenkin kolmeen kertaan, ja testasin hiukan kuinka Garminin ilmanpaineeseen perustuva korkeusmittaus ja Suunnon GPS:ään perustuva korkeusmittaus seuraavat toisiaan.

Kuviot ovat eri mittakaavassa, mutta kyllä niistä huomaa kuinka paljon tarkemmin ilmanpaineeseen perustuva mittaus piirtää joka ajokierroksella saman kuvion, ja sai jokaiselle kierrokselle samanverran korkeueroa.
Täytyy sanoa, hyvin mittarit tehtävästään suoriutuivat, matkanmittauksessakin vain muutaman metrin eroja eri kierroksilla.
Kierroksen todellista mittaahan en tiedä, mutta ajoin jokaisen kierroksen tarkasti puolenmetrin etäisyydellä pyörätien oikeasta  reunasta, joten ajamissani kierroksissa tuskin parinmetrin suurempaa heittoa on.

Päivällä kävelylenkilläni pistäydyin Saarenkylän urheilukentällä, siellä oli solttupojilla Cooperin testi meneillään.
Oli pojilla mukavanlämmin juoksennella, ja kovasti porukkaa tuntu yskittävän testin jälkeen, yrittiköhän ne ihan tosissaan, sehän on ihan positiivista jos edes yrittää.
Paras solttupoika ennätti 12 minutissa edetä 3160 metriä, vaatiihan se jo jonkinlaista kuntoa ja lenkeilyharrastusta, ihan hyvä nykyaikana.

Nyt alan keskittyä TV:n tuijotukseen, tulee yleisurheilua Joensuusta

Tähän on tultu.

Minä ja kahden äffän jaffa ollaan 70 vuotiaita.

Tässä iässä tarvitaan teknisiä apuvälineitä jos aikoo positiivisempaa ilmettä saada.

Meikäläisen lapsuudessa oli pipotkin kudottu lankaa säästäen, ja lelupuolellakin oli niukkuutta havaittavissa.
Niin tämmönen oli sitten tulos.

Vähän tietoa niistä ajoista jolloin synnyin, ja muutenkin kuvausta alkutaipaleelta.

Ei kukaan tahdo näin vanha olla mutta kun on pakko.
Onneksi Espanjan kisajärjestäjät joitakin tyyliin sopivia rättejä lämmikeeksi antoivat, vanhojahan palelee aina. 

Niin tänään oikeasti olen jo 70 vuotta maailmaa nähnyt, vaikka virallisesti olenkin vasta huomenna seitenkymppinen.
Kun synnyin kotonani, äitini oli seuraavalla kirkonkyläkäynnilään käynyt ilmoittamassa että meille on syntynyt poika, 
Mutta oli vahingossa syntymajaksi sanonut väärän päivän.
Kotona asian oli huomannut ja ajatellut että käyn seuraavalla kirkonkyläkäynnilläni asian korjaamassa.
No mentyään asia korjaamaan oli esiin otettu kirkonkirjat, ja sanottu, 
"Täällähän näkyy selvästi, syntynyt 24 päivä, ei tätä voi mennä muuttamaan".
Heh heh, aika huvittavaa,
Siitä ei mitään näyttöä tarvinnut että joku on edes syntynyt, mutta muuttamaan sitä päivämäärää ei enää pystynyt.
Semmoista oli siihenaikaan, miten sitä nyt mustekynällä merkattua muuttaa.

Voi minua, minun nuoruuttani, ja vaivanloista vanhuuttani,
sitä mikä on mennyttä ja mitä on tulossa. (Thekonis)

****************************************************************************

Kuvassa Hanne valmiina viime lauantain City Run maratonille, ja minä vaativaan katsojan rooliin.(kuva. Jore)

Juoksun juhlaa.

Eilen juostiin toinen Rovaniemi City Run kilpailu, sää suosi ainakin meitä katsomonpuolella viihtyneitä.

Parasta vauhtia puolikaalla piti Chapangwa Lubampo.

Kisanhan voi juosta vaikka kenkiä säästäen, tyyliä Marko Vapa.

Kisan tulokset.
Muutama satunnainen kuva. (331)

Mikä voisi olla helpompaa.

Rohkeasti vain ilmoittautumaan viikonvaihteen City Run maratoonille.
Juokseminenhan on helppoa, suurimmalta osin vain lepäilyä.

Jos juoksee vaikka maratonin tuonne 2.03 pintaan, ja askelpituus on 1.70 m, kengän pituus 30 cm etenemä askeleella on 2 metriä, joten maraton vaatii 21098 askelta, askeltiheyden ollessa n.172 askelta / minutti.
Maratonille tulee ilmassa liihottelua ja lepäilyä 35.867 km, 
ja työvaihetta vain 6.330 km.
Noin 70 % ajasta lepäilyä (1t 26 min)  ja n. 30 % työtä (37 minuttia).
Mikä siinä voi olla vaikeaa.

Jos kuitenkin päätät että maratonia varten pitää harjoitella, ei kannata mennä talvella Gambiaan harjoittelemaan.
Apinan leipäpuissa ei ollut mitään syötävää, ja kuumakin siellä oli.
Oli kyllä mahtavat rannat juoksennella, eikä loppunut kesken, vaikka kerran kyllä pistelin Senegalin puolelle, aivan vain urheiluhousuissa vailla minkäänlaisia henkilöpapereita.
Mitäs merkaavat rajat niin huonosti.

Panenpa tähän vielä linkin Ida Heikuran seminaarityön lajianalyysin tutkintaan, tosin käsitelyssä lähinnä naisjuoksijat ja 10 000 m

Nyt taidan lähteä pyöräilemään kun näyttä aurinkoiselta ja ilmakin tuntuu lämpiävän.

Viikonloppuna on juoksuja.

Tässä on ollut kuukaudenmittainen jakso ette Lapinläänissä ole mitään maantiekisoja juostu, jokunen polkujuoksu on ollut.
Mutta nyt ensiviikonvaihteessa on mahdollisuus juosta vaikka kolme kisaa hiukan reilussa vuorokaudessa.

Perjantai iltana voi startata Kuivaniemessä, lauantaina päivällä Luusuassa ja illalla järjestetään täällä Rovaniemellä City Run tapahtuma.

Reitin korkeuserot Garminin ilmanpainekorkeusmittarin piirtäminä.

Ei muuta kun lauantaina juoksemaan.

Hengenpelastaja.

Tämä viikko on mennyt huonolla lenkkeilyllä, lähinnä vapapäiviä vietellen, ilmeisesti viime viikonlopun kisa ottaa vähän takapakkia.

Nyt aamupäivästä kuitenkin lenkille lähdin, ja kulunutta lonkkaa säästellen päätin juoksennella Saarenkylän kentällä tekonurmella.

Pöljyyttäni päätin kiertää rinkiä niin kauan että joku kentälle tulee urheilemaan tai palloa potkiskelemaan.

Hullu päätös...

Kerkesin kiertää pientä ympyrääni 16 kilometriä, ja luulin jo että täältä ne Peuran pöljänpojan joutuu hautuumaalle kantamaan, koska periksihän minä en anna, Päätetty mikä päätetty.

En näet hoksannut Rovaniemihän on urheilukaupunki, täällähän kaikki panostaa palautumiseen, ettei ylikuntoon ajautuisi.

No niin siinä tuli päivän vitt...lukkin heti aamupäivästä suoritettua.

Viimein kentälle ilmaantui pieni poika jalkapallon kanssa, hän oli hengenpelastajani, ja olisi ansainnut siitä mitallin. Vaikka eihän se lähes seitenkymppisen hengen pelastaminen kovin arvokas asia ole.

Siitä tulikin mieleen..

Seppo 70 v. 
Oman ikäluokkani juoksija jonka kanssa olen ehkä eniiten tasapäisiä kilpailuja käynyt on  Seppo Harjumaa, joka ensiviikolla täyttää 70 vuotta.
Onnittelut.
Tässä kuvassa Seppo juoksemassa maratonia 1987 Rovaniemellä Koskenkyläntiellä.
Itse en tässä juoksussa ollut mukana, vaan näyn tuolla taka-alalla kädet taskussa seisoskelevan.

Omasta mielestäni paras tapa viettää syntymäpäivää oli vuona 1988 kun täytin 39 vuotta.
Kesäloma oli juuri alkanut ja olin päättänyt mennä lomareissulle Turkkiin.
Koukkasin matkalla Helsinkiin Pietarsaaren kautta, kun siellä oli mahdollisuus juosta maraton syntymäpäiväni kunniaksi.

Olin pariviikkoa aikaisemmin juossut puolikaan hiukan alle 1.11 vauhdilla, 
 Kun minulla toimi aika hyvin kaava 2 x puolikaan aika, ja siihen 10 minuttia = maraton aika, ajattelin että 2.32 kunnossa olen.

Päätin kuitenkin ottaa juoksun vähän rauhallisemmin, kun kisan jälkeen oli viellä ajettava Helsinkiin ja lennettävä Turkkiin Antaliaan ja siitä viellä parintunnin bussimatka Alaniaan, ennen kun pääsisi pitkäleen jalkoja leputtelemaan.
Otin tavoiteajaksi 2.35
Puolimatkaan tulin ajassa 1.17.01 ja kun toinenpuolikas vei aikaa 1.17.11 loppuajaksi muodostui 2.34.20 ja juoksu oli helppoa kun heinänteko helteellä.
Ja hellehän silloin olikin.

Tässä kisan jälkeen tyytyväisenä juoksuuni, kun se oli niin helppoa.

Olispa se juokseminen vielläkin helppoa.

Miten minä kaipaankaan maratonjuoksua.

Olis se kiva jos vielä pystyisi juoksemaan kilpaa, ja oikein maratooneja.

Pari päivää vaati lepoa Liviöjärven kisa.
Eilen pikkulenkin verryttelin ja tänään jo uskaltaudun toistakymppiä juoksentelemaankin.

Jos tuota lauantain juoksua vielä tarkastelisin.
Paljon se numerolappu rinnassa vaikuttaa, kilometrivauhti oli selvästi parempaa kun siinä paripäivää ennemin tehdyssä viidenkilometrin täysivauhtisessa juoksussani.
Ehkä siihen vaikutti myös se että reitti oli hieman alamäkivoittoinen,
Paripäivää aikaisemmin tehty vauhtijuoksukin taisi pikkuisen vauhtiin vaikutaa.

Tuollaista aukaisurepaisua ei kannata tehdä liian lähellä kisaa, eikä ainakaan maratonkisassa, kokemusta on.

Oli vuosi 1991 ja Ruskamaraton, siinä maratonin lähdössä repastiin pienet 'aukasut'.
Jarmo oli päättänyt, "nyt jätkät kärsittä".
Kun lähtölaukaus pamahti, silloin mentiin, ja lujaa...

Tässä on juostu kolme minuttia kymmenen sekunttia, ja kilometrin merkki on jo kaukana takanapäin.
Ja vauhti ei ainakaan hidastumaan päin ollut.
Tätä hulluttelua minä jaksoin kolmeenkilometriin, kunnes ajattelin 'jos aion maratonin juosten selvitä nyt on hidastettava'.
Porttugalilainen Anttonio jättäytyi myös seuraani vaikka oli ennätykseltään 2.20 maratoonari.
Jarmo,Vesa ja Arto sensijaan jatkoivat hurjaa vauhtia edelleen.
Arto keskeytti vitosenkohdilla, 'tämä juoksu oli nyt tässä'.

Olimme Anttonion kanssa enimmilään jo yli kolmeminuttia jäljessä, kunnes välimatka alkoi hitaasti lyhenemään.

30 km takana, vielä menee hyvin.

Jossain kolmenkympin jälkeen loivassa ylämäessä jouduin jättäytymään Anttonion matkasta, alun hurjastelut alkoivat maksamaan juoksuvauhdissa.

34 kilometrin kohdalla saavutin Vesan joka riisui numerolappua ja siirtyi autokuljetukseen.
Portugalilainen jätätti minua tasaisesti, 'ajattelin kyllä minä tästä kuitenkin kolmannen sijan nappaan'.
Mutta kun saavuin 39 kilometrin kohdalle Jarmo makasi tienpenkalla, tuskin tietäen tämänmaailman menosta mitään.
Joskus se kolmekilometriäkin on äärettömän pitkä matka, varsinkin maratonin lopussa.

No Antonio voitti kisan 2.32.37  ja minä olin kakkonen 2.36.01 sain kyllä hyvää oppia kisasta, 'aukasut kannatta vetää aikaisemmin kun vasta kisassa'.
Kivasti se vauhti hiipu loppua kohden.

On ne silti ihan kivojakin, tällaiset hulluttelut, kaikea pitää kokeilla.

Lappurinnassa naapurimaassa.

Tänään teimme Tuiskun Kaukon kanssa kisamatkan läntiseen naapurimaahamme.
Kisa oli järjestelyiltään hyvää Ruotsalaista tyyliä noudattava, kaikki pelasi kiitettävällä tavalla, ja kisatunnelma oli hyvä.
Bussikuljetuksella siirryimme Pajalasta Liviöjärvelle, ja sieltä juoksimme takaisin Pajalaan 12 kilometrin matkan.

Oma juoksuni oli tänään paljon helpompaa, kun pitkiin aikoihin, vauhtikaan ei matkan edetessä hiipunut, eikä mitään ahistavaa tunnettakaan tullut.

No eihän se vauhti mitään kummosta ollut, mutta minuksi ihan hyvää.
Aikani oli 55.01 ja sijoitukseni elittisarjan viidestoista.
Sää oli sateinen, mutta eihän se juostessa pahemmin haitannut.

Palkintojenjaon jälkeen arvonnassa saikin sitten odotella pitkään omaa numeroaan, mutta niinhän se on aina kun ei ole onnettaren suosiossa koskaan ollut.

Kauko oli juostessa selvästi minua parempi, ja arvonnassakin veti kovasti kaulaa minuun.

Tulokset:

Kisatapahtuma ja reitti on ihan kiva, menkäähän tutustumaan vaikka ensivuona.

Tympeää kesää vain kaikille.

Nykyään juokseminen on jo niin vaikeaa, että on käytettävä tällaisia "naamannaurattajia" jos haluaa pahaa irvistelyä välttää.

Eilisen juoksun jälkeen tänään vielä väsytti, niinpä tulikin sitten päivä jolloin ei edes ulkonakäyntiä.
Tai siis hainhan ruokakaupasta lohdutusruokaa, jäätelöä ja pullaa.

Siinä päivää kulutellessa ja netissä pyöriessä törmäsin tällaiseen sivuun jossa voi perehtyä olympia maraton juoksuihin, ja vaikka testata miten olisi omalla ajalaan erivuosina olympia maratonilla menestynyt.
Olisin syntymääni asti kaikki muut maratonit voittanut paitsi kerran olisin jäänyt kakkoseksi.
Viimeisissä (2016) olympialaisissa sijoitus olisi ollut 140 maaliintuleen joukossa 118.

Niin ja voihan sieltä selvittää vaikka kuka juoksi, ja missä, maratonajan 54 vuotta 8 kuukautta 6 päivää 8 tuntia 32 minuttia 20 sekunttia ja vielä 3 kymmenystä pääle,

Tympeän pilvistä,sateista ja kylmää kesää pitelee, ei kiva.

Hurjastelin hengenikaupalla.

Tänään hurjastelin juoksulenkillä täyttä vauhtia.
Huvittavaa, mutta ei kivaa, tähän on tultu.

Juoksin sarjajuoksureitillä täysivauhtisen viisikilometriä.

Olin varustautunut suoritukseen parhaimilla kisavarusteillani ja vyöttänyt sykevyönkin rintakehän ympärille,
Pohjalle suoritin perusteellisen kuudenkilometrin verryttelyn.


Ja ei kun kello käyntiin ja tuskainen ilme naamalle, en viitsi kertoa miltä juoksu tuntui, kaikki ei ehkä ole tottuneet sellaiseen kielenkäyttöön.
No tuli se maaliviivakin viimein vastaan, aikaa meni 24:20
Keskivauhdiksi tuli vaatimaton 4:52
Keskisykkeeksi muodostui 141 ja maksimissa pumppu oli saavuttanut 147 sykkeen. Askeleita otin 169 minutissa, askelpituuden ollessa 1.23 m.

Nyt väsyttää, väsyttää se kissojakin toisinaan.
Niin se vain on, jos ei pumppu pelaa, lujempaa ei pääse.

En tiiä, hirttäskö ittensä aamunkoittaessa, vai kattelisko vielä syksyn MM-kisat Dohasta.