lauantai 28. maaliskuuta 2020

On sitä yskitty ennenkin.

On se tauti kurmuuttanut ihmisiä ennenkin Suomessa.
En nyt puutu muihin kun noihin infulenssan tapaisiin tauteihin.

No mainitaan tuo 1920 luvun aikoihin riehunut Espanjantautikin,
vaikka se ei meikäläisen elinaikaan ollutkaan, mutta kun oli taudeista pahin.
Suomessakin kuoli arviolta 17 000 - 20 000 ihmistä, ja silloinhan väkiluku oli huomattavasti alhaisempi, joten prosenttuaalisesti kuolleita oli tosi paljon.

Vuosina 1956 - 1958 Sairastettiin Aasialaista johon kuoli Suomalaisia noin 1800

Hongkongilainen riehui 1968 - 1971 välisenä aikana, kuolleita Suomessa runsaat 1000 ihmistä.
Tämä on jäänyt mieleen siitä kun olin armeijassa, ja meidän ikäluokka ei saanut mitään rokotteita, tautivaaran takia.
Muistaakseni Upinniemen varuskunta-alueellakin tautia oli, missä alokasaikani vietin.

Sitten vuosina 1975 - 1976 olikin Moskovalaisen vuoro, ja siihenkin kuoli 800 Suomalaista.

Ja kaikkihan muistavat sikainfulenssan 2009, kuolleita Suomessa 44
Tähän saatiin nopeasti rokote, jo samana vuonna, mutta myöhemmin 2010 - 2011 kuoli vielä 10 henkilöä, ja vielä vuonna 2014 kolme ihmistä kuoli tähä tautiin.

Tämä korona vaikuttaa kyllä aika tappavalta taudilta, vanhusten ja perus sairaiden kohdalla, jää vain nähtäväksi kuinka pitkään tauti kiertää Suomenmaata, ja onko sairauteen pian saatavilla lääkitystä tai rokotetta.

Oma karanteeni toteutu tänään hyvin, en edes ulko ovea ole kokopäivänä avannut.

Hongkongilaisen aikoihin olin vielä nuorimies, silloin ajelin tällaisella biilillä,
sehän oli siihenaikaan lähes juppiauto.



Moskovalaisen aikoihin kakskutosena 
jakso lenkinlomassa vedellä leukojakin

keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Optimisti olla täytyy.

Tänään tein karantteeniretken apteekkiin.
Silmänpainelääkkeet alkoivat olla lopussa, ostin tippoja kolmen kuukauden annoksen, olikohan siinä liikaa optimismia mukana.
Aika hiljaista oli kaupungilla ja apteekissakin, selvästi normaalia hiljaisempaa.

Apteekilta kotiinkävellessä tein havainnon.
Bensakin on nyt niin halpaa, jos omistaisin ajokortin ja auton, niin ajaisin hullunlailla kahtaalle, sillä näillä bensanhinnoilla tankkaaminenkin on kun panisi rahaa pankkiin.

Onkohan sanat karantteeni ja läski, synonyymejä keskenään?.
Ainakin karanteenin aikana on läskiä alkanut kertymään, painokin on jo noussut lähes 4 kiloa vajaassa kolmessa viikossa.
Enää ei saa mahaa vedettyä kuopalle, niinkuin Espanjassa sai.

Tänään yrittelin myös pientä juoksulenkin tapaistakin saada aikaiseksi, mutta siitäkin tuli lähinnä kengänkastelulenkki, ja tuulikin siellä niin ettei tälläkunnolla juurikaan vastatuuleen juksuintoa löytynyt.

Koronavirusepidemia näyttää etenevän Suomessa samanlaisella kaavalla kun muissakin maissa, tartuntamäärien kasvu on kiihtyvää ja tehohoitotapaukset lisääntyvät, samoin kun kuolleiden määrät.

Meikäläisen on viisainta olla saamatta tautia, kuulun riskiryhmään ikäni ja sairauksien takia.
'Riski'ryhmäläinen.
Kusessa ollaa koko saakelin sakki.

tiistai 24. maaliskuuta 2020

Ei kannata heittää pyyhettä kehään.

Ainakin alkukesän juoksukisat ja maratoonit ovat peruttu, ja niinhän ne peruttiin olumpialaisetkin.

Päivitin tuon RDS:n alle kolmentunnin maratoonareiden tilastonkin, kun viime kesänä paranneltiin aikoja ja ihan uusia maratoonareitakin listalle ilmestyi.

Tuo Rovaniemen Roadrunners on minulle sillä lailla läheinen seura, että se on ensimmäinen urheiluseura mihin koskaan olen kuulunut.
Onhan seura myöskin veteraaniurheilun ykkösseura täällä Lapissa, samoin myös maratonjuoksun ehdoton ykkösseura tällä alueella nykyään.

Maratoonareiden eteenkään ei kannata masentua kevään maratoneiden peruuntumisesta, vaan suunnata harjoittelussaan kestävyyden ja pohjakunnon luontiin, syksyllä ehkä jo jossain maratonejakin juostaan.

Koronaririntamalla, ei tuo hyvältä näytä, mutta kaikesta met selvitään joko hyvin tai huonosti.
Luovuttaa ei kannata ennen kun potkaisee tyhjää, tai heittää veivinsä, riippuen siitä onko jalka vai käsiurheilija.

Ei kai tässä muuta kun kuuntelen veivinheittolaulun, ja menen nukkumaan.

Mie luulen että tämmä Masa hotellin rantakivikoilla oleva örtti se toi koronaviruksen Espanjaan.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Tiimalasin elämänhiekka.

Maaliskuun aamuna Rovaniemellä 2020


Kello pöydälläni tuijottaa tyhjäkatse kellotaulussa syyttävästi.
Etkö tänäänkään aio muuta kun katsoa tiimalasissa hukkaan valuvaa vähäistä elämänhiekaasi.
Kosketan kelloa, kello herää henkiin näyttämään hukaan kuluvaa aikaa.

Pujotan sykevyön rintani ympäri ja kellon käteeni, pukeudun urheiluvaatetukseen, ja vanhoihin puman lenkkareihin ja astun ulos.
Ilma tuntuu raikaalta, kello ihmettelee vähän sateliittien kanssa, ollaanhan muutama tuhatkilometriä pohjoisemmassa, kun viimelenkillä.

Otan ensimmäiset juoksuaskeleet jotka tuntuvat hyvin vaikeilta, enhän ole juossut sitten Espanjastatuloni jälkeen kun pari kolme lyhyttä juoksumattokokeilua.
Vähitellen hidas köpöttelyni ja talviliukaan juoksualustan varominen hiukan helpottuu, ja ajatukset kaikoavat muualle kun pystyssäpysymisen ja jalkojenliikutteluun.

Katselen tuttuja maisemia, kuinkahn monta kertaa olen tästäkin juossut, tuhansia kertoja ainakin, olenhan asunut yli 40 vuotta elämästäni tässä samassa osoiteessa.
Se jokainen askel on menetetty hetki joka ei koskaan palaa.
Saavun lentokentällepäin nousevaan ylämäkeen, rintaan tulee ahdistavia tunteita, kävelen jyrkimmän nousuosuuden, katson kelloa, kello kertoo matkan, ajan, vauhdin, sykkeen, ym. tietoa.
Paljon se kello menneestä tietää, mutta ei askeltakaan tulevasta, ei suunnasta, vauhdista, askelpituudesta ei mistään, se on vain sellainen menneenajan vartia.

Jatkan taivallusta olo helpottuu kun mäki loivenee.
Olen kuitenkin vaivoineni onnekas, pystyn silti liikkumaan rakaan juoksuharrastukseni parissa.
Asiat voisivat olla huonomminkin.

Saavun kotiin, sammutan kellon ajanmittauksen, kello heittäytyy ennustajaksi. Kello kertoo palautusajan, älä nyt hyvä mies ainakaan 67 tuntiin tee uutta harjoitusta.
Voisin kertoa kellolle ettei tule olemaan vaikeakaan, mutta en puhu mitään, riisun hikiset vaateeni ja menen suihkuun.
Siinä oli se menetetty hetki elämästäni, ei se turhahetkin ollut.
Kello on vaipunut takaisin horrokseen, mutta kyllä se silti laskee hukaanheitettyä aikaa, ja odottaa kupsahtaako ukko vai lähteekö viellä lenkille.

perjantai 20. maaliskuuta 2020

Karanteeniajan harrastuksia.

Karanteenia noudataakseni, ja tartuntavaaran takia olen lähinnä katellu TV:tä, kuunnellut netistä musikkia, ja lukenut netistä koronaviruksen etenemisestä maailmalla.

Olen karanteerannut ihan sisätiloissa, en pariinpäivään ole edes hiihtelemässä käynyt.
Tänään tosin R-kioskilla pistäydyin hakemassa henkilökortin, että ruumiin tunnistavat jos satuu korona iskemään.

Italian luvut torstain jälkeen kuolleita 4032 henkilöä.
Kuolleiden jakautuminen:
Miehiä 70,6 % Naisia 29,4 %
Alle 40 vuotiaita 9 henkeä
70 - 79 vuotiaita 35 % 
80 - 89 vuotiaita 41 %
Yleensä kuolleilla oli ollut diabetes, sydänsairaus tai korkea verenpaine.
73,8 % korkea verenpaine, 34 % diabetes, 30,1 % sydänsairaus.

Meikäläisen kannalta jos ajattelee, kerrankin sattuu prosentit kohilleen.

Mutta on se kovatyttö hakkaamaan rumpuja tuo Sina.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Karanteeninpurema.

Niin se karanteeni muutti minunkin päivärutiinejani, normaalisti olisin mennyt aamuviideltä kuntosalille. 
Mutta kun olen kuuliaisesti lakeja ja määräyksiä noudattavaa tyyppiä en sitten viitsinyt, kun se ei oikein olisi sallituakaan.
Eihän se yhteiskunta meidän iäkkäiden hengestä niinkään ole huolissaan, vaan siitä että veisimme sairastuessamme sairaalapaikkoja, oikeilta ihmisiltä.

Onhan noita kuolleita koronatautiin jo aikapaljontullut kokomaailmassa, mutta eihän kuolema ole kun yksi sattuma elämässä, joka tapahtuu meille kaikille.
Paljon harvinaisempaa on että löytää kaksieuroisen kadulta, ei sitä läheskään jokaikinen, en minäkään ole löytänyt. 

Kävin hiihtelemässä parikymppiä, ja tein vähän lumihommia.

Päivän lumityöt on tehty, pieni lepohetki on paikallaan, ei tänään tämänenempää lapioitavaa.

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Rasismia ko.

Meidät yli 70 vuotiaat on asetettu karanteeniin, koronaviruksen takia.
Rasismiako?.
No ei varmaan, tauti vain on huomattavasti vaarallisempi yli 70 vuotiailla, eteenkin sairauksia omaaville, ja kaikillahan meillä iäkkäillä.
Meillä yli 70 vuotiailla on yli kymmenkertainen kuolemanriski, nuorempaan normiväestöön verrattuna.

Täällä Rovaniemellä satelee lunta ja tuulee, ei siitä viitsi kuvaakan panna, joten verenpunainen kemijoki, jätkänkynttilänsillan kohdilta ultravalovalokuvasta, lievällä käsittelyllä olkoon kuvana.


sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Kuollaan kaikki ja maailma pelastuu.



Coronna tulee, me kuolaan kaikki..



Ei siinä auta suojautumiset ei karanteenit.




Kävin aamulla kuntosalilla rimpuilemassa laitteissa tunnin ja vartin, päälle ajelin kuntopyörällä kolmevarttia.

On mukavampi kuolla hyväkuntoisena.

torstai 12. maaliskuuta 2020

Koronavirusta ootellessa.


Ultraviollettikuva, oottelen tässä koronavirusta, johan se on tännekinpäin tulossa hyvää vauhtia.

Urheilukilpailuja perutaan, yli 500 ihmisen kokoontumiset kielletään, Kemissä sulkevat jo uimahallin ja kirjastot, ym. mukavaa.
Pitää mennä aamulla kuntosalille ennen kun päättävät senkin sulkea.


Talvi jatkuu, pakkasia on lupailtu jatkossa yölle ja päivälle.
Tänään vielä kengät kastu kun kävin kävellen kaupungilla, ja muulla välineellähän meikäläinen ei enää voikaan liikkua.


No nyt rupes taasen vit.......n.  Joutaa kyllä korona tappamaankin.

maanantai 9. maaliskuuta 2020

Paras pysyä pirtissä.


Näkymää takapihallenipäin, näyttääkö innostavalta lähteä juoksulenkille.

No tänään oli plusasteita, ja silloinhan on hyvä lenkkeillä, 
vai näytääkö siltä. (kato video).

Eikä tullut siitä kuntosalikäynnistäkään maininnan arvoista, ei oikein tuo sisäliikunta innostanut.
Mutta jos sitten huomenna, tai saatta se mennä loppukuu aikoissa.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Kun mikään ei ole koskaan hyvin.

Suomalaisia juoksijoita juoksee tänään Beniofarissa. Tulokset:  
Hyvin oli kärkipäänsijoja ja sarjavoittojakin tullut. 
Onnitelut hyvistä juoksuista.
Siellä minäkin joukonjatkona olisin ollut, ellen olisi tullut tänne lumikinoksia päivystämään.

Hermopetti.
Aktivoin kuntosalikorttini, kuka per.. tuolla pimeässä tuulessa ja lumipyryssä viitsii..
Sekin kyllä oli aika uhkarohkea teko, kun on tuo COVID-19 kin.
Siinä kuntosalin pihalla oli autoja joissa luki jotain Corona ja jotain jatkoakin siinä oli, mutta tekstin loppuosa oli huonommin näkevän silmäni puolella, enkä oikein siitä selvää saanut.
Samoin joissain rakennuksen ovissakin luki tuo sama teksti, jonka loppuosasta en ihan selvää saanut.

Kävin salilla katselemassa ja juoksin matolla 6 kilometriä, jos sitte huomenna yrittäs siellä jotain tehdäkkin.

perjantai 6. maaliskuuta 2020

torstai 5. maaliskuuta 2020

Matkalla.


Viimeinen lenkki tälläreissulla suuntautui tuonne kaungin rantakadulle, juoksentelin auringon nousun aikaan +18 asteen lämpötilassa 9 kilometrin lenkin.
Kämpille päästyä riisuidun ja kaikki vaatetus kenkineen päätyi jätesäkkiin, joutavat roskiinviedyksi, kuka hullu nyt tuollaisessa säässä viitsisi lenkkeillä.


Tässä kuvassa Torrestalähtöpäiväni sää ja Rovaniemelle saapumispäivän ennuste.
Ei kai tarvitse sanoa kumpi säätyyppi minua enemmän miellyttää.


Tässä sitten edellisenillan hyvästelylenkin kuva, juoksin tuonne Guardamarin suuntaan, ja välillä pistäydyin lankkutietä tekemässä viimeisen silmäyksen merenrantaan.

Jos vähän ynnäisin tämän noin 16 viikon mittaisen reissuni juoksu määriä, kilometrejä tuli vain 1026, eli noin 9,5 kilometriä päivääkohden.
Se ei ole paljon.
Nuorempana noihin kilometreihin pääsi leiriolosuhteissa jo alle viidessä viikossa.
Tämän reissuni jälkeen Torrenseuduilla juoksemieni kilometrien määrä on 10 872 joista kilpailukilometrejä 1133.
Kilpaa olen juossut näilläseuduin yhteensä 82 kilpailussa.


Tuossa lentomatkalla Alicante - Helsinki matkustamon ilmanpaine oli säädetty vastaamaan noin 2450 metrin korkeudella oloa vastaavaksi.
Ihmeellistä kuinka sen tunsi jo pelkästään koneessa istuessa, että hapensaanti oli vaikeampaa.
Ei ennen ole ollut näin, huonoksi on mennyt pumpun ja verenkierron kunto.

Ankeelta tuntuu matkanteko tähän suuntaan.
Matka jatkuu päivänaikana.

maanantai 2. maaliskuuta 2020

Vähiksi käy ennen kun loppuu.

                                           Eilinen kisa oli tämän reissun viimeinen kisa, 
                                        ja tässä met vanhimpiensarjojen nuorukaiset.

Näillä rintanumeroilla starttailin tällä reissulla.

Saapa nähdä loppuuko lenkkeily Suomeen mennessä kun kanan lento. Olosuhteet ovat ainakin paljon, paljon vähemmän innostavat kun täällä.
Jos jaksaisi vielä Rovaniemelläkin jatkaa liikkumista, voisi kesänaikana jopa johonkin hölkäänkin innostua menemään ihan juoksumielellä.

Eiliseen kisaan jos vielä palaisin.
Ennen eilistä kisaani olen Cartagenassa juossut neljäkertaa puolimaratonin, ja luonnollisesti tämänkisan aika on huonompi kun aikaisemmat.
Onhan ikää tullut lisää ja terveydelliset seikat tulleet haittaamaan hyvää harrastusta.

Carttagenan kisa on aina jäänyt mieleen hyvistä kisajärjestelyistä, niin kun pääosin kaikkista täällä juoksemistani kisoista.

Kisoihin täällä löytyy aina juoksijoita, pienimmissä kisoissa osanottajamäärät voivat olla rajoitettu esim. 300 juoksijaan, sen pienempiä kisoja on tosi harvoin.
Sellainen 1000 juoksijaa on aika tavallinen kisa, ja suuremmissa kisoissa sitten tuhansia.
Siis tämänalueen kisoissa.


Siinä osanottaja bolsista kertynyttä tavaraa tälläreissulla, (ainakin runsas lippalakki tarjonta jäi kuvasta pois).
Kuvan saa suuremmaksi klikaamalla, (jotta näkee kuvatekstin lukea).

Muutama kuva eiliseltä päivältä.

Lähtö on tapahtunut Kake löytyy oikeasta laidasta, minä siellä joukon keskellä.
Uuno punaisessa lätsässään joukon keskellä.
Kake vilvottelee.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Se oli taasen kisapäivä.

Tänään olimme Kauko Jukka ja minä juoksemassa puolimaratonia Cartagenassa.
Juoksusää oli vallan mainio, ja juoksunikin meni tilanteeni huomioiden ihan hyvin, vaikka viimeisiltä kilometreiltä se ihan viimeinen puristus puuttuikin, kun tiesin sarjavoitoon vauhtini riittävän.

Gps kelloni sai matkaksi 21.140 kilometriä.
Kävelykadun korkeiden talojenvarjostamalla kohdin gps:än piirtämä viiva ei ehkä ihan juoksulinjaani seurannut.
Aikani oli 1:33:15 ja se sijoitus 70 v. ukkojen ykkönen.
Keskisykkeeni 145. Askelpituuteni 1,23 m. Askeltiheyteni 173 minutissa.
Maakosketusaika 246 ms. Pystysuuntainen liike 8 cm. Keskipystysuhde 6,3%
Jalkojen maassaoloaika suhde vasen 49,6% oikea 50.4%
Viidenkilometrin pätkissä aikani olivat:
 21:45 -  22:06 -  21:03 -  22:31
Vitosella 15 - 20 kiometriin tuli jo vähän vauhdin hitastumista, kun sarjavoitto oli jo tiedossa. Viimeinen 1,1 kilometrinen sitten hiukan kiihdyttäen, mutta ei sentään loppukiriä kehitelty.

Kauko otti varmaan tyyliinsä 65 vuotiaiden ykköstilan (1.32.16), ja Jukka oli hyvänä kakkosena (1.40.03).


Palkintojenjaon oottelua.


Pientä ohjelmannumeroakin oli viihdykeeksi järjestetty, niin palkintojenjakoa oottaville kun ennen kisan käynnistymistäkin.


Kuusvitosten pokallistit.

Ja sitten syömään paellaa, olimme onneksi jonossa ihan kärkipäässä, sillä jonolle näytti mitta vain kasvavan.


Vähän lisää juttua kisoista ym, päivän tapahtumista, ja kuviakin, heti huomenna.
Nyt väsyttää vähän ja varpaita kramppaa.

Tulokset: