Sotien jälkeen oli uskoa tulevaan.

On siinä pitänyt olla optimismia aika lailla, kun kaikesta oli vielä puutetta ja ruokakin vielä kortilla, niin aletaan penikoimaan oikein urakalla.

Pakkohan meitä raunioista maamme uudelleen rakentajia ja sotavelan maksajia oli tehdä.

Tarkastelempa Suomenväestöä painottaen omaa syntymävuottani.

Vuosina 1946 - 1949 syntyi lapsia yli 100 000 vuodessa.

Vuona 2022 syntyneiden määrä oli 44 755

Tällähetkellä elossaolevista suurin ikäluokka on 1983 syntyneet, eli nelikymppisiä.

Meistä -49 syntyneistä elossa on 65,6 %  

Eli  67 936, enemmän tai vähemmän vaivasta känttyrää.

Suomen väkiluku vuoden 2022 lopussa

5 563 970  

Joista 8,5 % oli syntynyt jossain muualla kun Suomessa.

No niin helepompaa olis ko ei olis syntynytkään.

Aika harvinaista nykyään.

Tuomas Jaako + Juuso Jänkälä

Eilen sain lisätä omaan Lapinläänin tilastooni kolmentunnin alittajista miestensarjassa uuden nimen, kun Juuso Jänkälä juoksi Kiiminki maratonilla 2:49:27 

Sitä ei nykyään joka vuosi tapahdu että joku tuolle listalle pääsee.

Pitempiä juoksumatkoja ihan tosimielellä harrastavia on huomattavasti vähemmän kun muutamia vuosikymmeniä aikaisemmin.

Lapinläänin kolmentunnin alittajia:

Ei mutta nyt minulla jo kiire LKS.ään, iltapäivällä ehkä jatkan kirjoitusta viikonvaihteen kisoista, ja omasta päivästäni, ehkä.

Tai se nyt johtuu millä miellä on.

Korjailin tuota Lapin maratontilastoani vuoden -83 osalta, lehtien tuloslistoihin oli silloin juoksija päivittynyt väärällä etunimellä.

Tarkistusten jälkeen tulos poistettiin, koska kyseisellä juoksijalla on myöhemmin tehtynä kovempikin tulos.

Seuraava Lappilainen kolmentunnin alittaja miestenpuolella, onkin sitten kahdessadas rajan alittanut.

Kolmetuntia maratonilla naistensarjoissa on alittanut puolikymmentä juoksijaa.

Eniten kolmentunnin alittajia Lapissa on ollut vuona 1984 silloin 27 miestä ja yksi nainen alittivat kolmentunnin rajan maratonjuoksussa.

Syksyisiä aamuja.

 Tämännäköisinä aamut avautuu elokuun loppupuolella Rovaniemen seuduilla.

Sumua, Ounasvaaran päältä kuvattuna 27.9 2023

Elokuunpuolivälin paikkeilla 2022 Ounasjoella

Tämän aamun kävelylenkin kuvaa kotimökinkohdilta.

Kun yöt on jo kylmiä mutta vesistöjen vedet vielä aika lämpimiä, sumua on.

Komea aurinkoinen päivä tästäkin tuli, kävin 16 kilsaa hölkkäilemässä.

Illalla sitten viimeiset MM-kisalajit töllöttimestä, ja se on tämäkin viikko lusittu.

Juoksu on jaloa urheilua.

Tänään MM-kisoissa juostiin naisten maraton, kovat oli kovia, ja hyvin juoksi Suomalaisetkin.

Kärkijuoksijat painelivat toisen puolikaan aika rivakasti.

Tiiä pitääkö kovimpien kohdalla paikkaansa edes tämä matematiikasta tuttu

Rapakouran väittämä:

Maraton on kaksikertaa puolimaraton, mutta se tuntuu kolmekertaa puolikaan pituiselta.

Juoksun kärkiporukkaa.

Torniossa tänään juostaan Aikuisurheilijoiden Suomenmestaruuksista tiejuoksussa 10 kilometrin matkalla.

Edellisen kerran veteraanien SM-tiejuoksut juostiin Lapinläänissä 30 vuotta sitten.

Kuvan henkilöistä ei taida enää  monikaan aktiivisesti kilpajuoksua harrastaa?.

Nuorimmatkin olisivat tänään jo kuusvitosten sarjalaisia, ja osa jo seitenvitosia.

Kiva olisi ollut Torniossakin kisailla tai olla kisaa katsomassa, mutta terveydelliset esteet osallistumiselle ja kisapaikalle menokin on näin ajokortittomalle liian haasteellista.

Niinpä sitten jäi tämä kisatapahtuma katsomatta ja kuvaamatta.

Tulokset löytyy täältä.

Huomenna sitten MM-kisojen viimeinen katselurypistys, ja paluu normaaleihin tv:katselun rutiineihini.

MM-kisoja on katottu.

Syksy saapuu, yöllä lämpötila laskee muutamaan asteeseen, aamulla on vahva sumukerros vesistöjen yllä, kuten tässä syksyisessä melojien kuvassa Ounasjoella.

Kaksipäivää on tiukasti tullut tuijotettua kuvaruutua.

MM-kisat on käynnistyneet, mielenkiintoisia taisteluja sijoituksista on käyty, ja minä olen katsonut jokaisen minuutin jonka tv on lähettänyt.

Matin maastot kisailtiin myös viikonvaihteessa, ja osanottajiakin näytti olleen yli sadan juoksijan joukko, mikä nykyään näillä seuduilla on jo aivan kiva määrä.

Urho Kekkosen virka-auto.

Pitäisi saada meikäläisenkin tällainen virka-auto kuljettajineen, pääsisi seurailemaan kisoja paikanpäälle.

Tai kävisi minulle vähän vaatimattoman kokoinenkin kun UKK:lla. 

Auton bongasin Rovaniemen vanhoilla markkinoilla perjantaina.

Ensiviikonloppuna Aikuisurheilijat kisailevat Torniossa Suomenmestaruuksista maantiejuoksussa. Sielläkin pitkästi toiselle sadalle yltävä joukko taistelee mitaleista.

Omat juoksut: 

Lenkkeilyä olen yrittänyt harrastaa vaihtelevalla menestyksellä. Kiinnostaisi vielä kisastartti syksynmittaan suorittaa, puolimaratonilla, tai sitten jos ei puolikkaan kisaa löydy niin kympillä. 

Jääpipä nähtäväksi, kykenenkö..

Sadepäivän mietteitä.

"Teidän ruumiissanne on enemmän järkeä kun teidän parhaimmassa viisaudessanne"

(Fr. Nietzsche)

"Ensiksi on kasvatettava ruumis, sitten vasta järki"

(Aristoteles)

"Se joka ei ole tehnyt ruumiillista työtä, ei tiedä, mitä oikea elämä ja terveys on"

(Th. Stern)

Niin.. Ole tuota järkeä kerenny kasvattamaan, ruumiillinen työ vienyt niin paljon aikaa, mutta on se toisinaan niin väsyttänyt että tietoa oikeasta elämästä kyllä on, terveydestä ei niinkään.

Näin sadepäivänä ei tuo ulosmeno ole oikein kiinnostanut, niin katselin uudempia ja vanhempia maratontilastoja.

Viimevuona 5694 Suomalaista juoksi maratonin, joista alle kolmentunnin 199 juoksijaa. (juoksijalehden tilasto)

Lappilaisia kolmentunnin alittajia maratonilla vuona 2022 oli vain neljä.

Maratonin juoksu on Suomessa aikaisempiin vuosikymmeniin verrattuna muuttunut kilvanjuoksusta enemmänkin sellaiseksi harrastus juoksenteluksi. 

Esim:

Vuonna 1988 Suomessa juoksi maratonin suunnilleen saman verran juoksijoita 5629 

Se oli silloin uusi ennätys Suomalaisten maratonin juosseiden määrässä, entinen ennätys 5400 juoksijaa oli vuodelta 1983.

Silloin kolmentunnin rajan alitti 819 juoksijaa. (joksijalehden tilasto).

Lappilaisista kolmentunnin rajan alitti 20 juoksijaa.

Lappilaiset kolmentunnin alittajat 1983.

Viikonvaihteessa on mahdollisuus kisajuoksuja suorittaa Lapissakin, suosittelen tutustumista esim. Matin maastoihin Viirinkylässä.

Seuraavassa viikonvaihteessa onkin sitten veteraanien SM- maantiejuoksut,  ja on siellä mahdollisuus startata nuorempienkin.

Syksynmittaan kisoja löytyy enemmänkin näilläkin Lapin ja Oulunläänin alueella, niitä voi etsiskellä vaikka täältä.

Lähes sokean maaperätutkimuksia.

Taas kerran... 

Ei niitä pysty laskemaankaan jos ei ole pitkää matikkaa käytynä, monestiko olen jo tänä vuonna kaatunut.

Kun minun näköni on jo niin huono, etten varsinkaan pieniä korkeuseroja huomaa.

Niitä routapatteja ja kaikenlaisia kuoppiahan jalankulkureiteillä piisaa. 

Tänäänkin lenkillä jalka tökkäsi pyörätiellä olevaan pieneen routapattiin, ja niin siinä taasen syöksyttiin tutkimaan asfaltin pintaa.

Kämmenet säästyivät ruhjeilta kun kädessä oli paksut villaiset näppylähanskat.

Hansikkaita pidän hellekelilläkin, kun tuo kolarivauriosormi palelee, ja inhottavaa pistelyä sormessa on kun se vastaa johonkin.

Minähän nykyään juoksen vain päällystetyntien lenkkejä, kun poluilla tai ulkoilualueen reiteillä niitä kaatumisia sattuisi useampiakin lenkkiä kohden.

Tympii per.... tämmönen. 

Onneksi ei kuitenkaan ole vielä kaatumisista ruhjeita pahempia vammoja tullut.

Suomalaiset vanhenee nopeammin.

Olen aina ihmetellyt miksi Suomessa veteraanisarjojen alkamisikä on alhaisempi kun kansainvälisesti yleensä.

Aikanaan kun Suomessa veteraanisarjat alkoivat 35 vuotiaista, kansainvälinen käytäntö oli että sarjat alkavat 40 vuotiaista.

Kun kansainvälisissä kisoissakin alettiin käyttää sarjaa 35 vuotiaat, Suomi laski alimman sarjan 30 vuotiaisiin.

No kai se sarjojen nuorentamisella on vain tarkoitus saada kerättyä enemmän rahaa Aikuisurheiluliitolle, samoin kun tällä nyt perustetulla lisenssijärjestelmälläkin.

Kaikki tehdään vain ikääntyville urheilijoille vaikeammaksi.

Omassa ikäryhmässäni puhumattakaan ikääntyneimmistä, monet eivät käytä älypuhelimia, tietokoneita ja internettiä, jolloin omatoiminen ilmoittautuminen kisoihin on täysin mahdotonta.

Ei ole helppoa vanhetessa, Cartagenan puolikaan (2023) viimeisillä kilometreillä,
vaikeaa on.

Miksi meidän vanhempien ihmisten elämistä tässä yhteiskunnassa yritetään tehdä kokoajan vaikeammaksi.

Itse vielä jotenkuten pärjäilen netin ihmeellisessä maailmassa, mutta useat ikäiseni ja itseäni vanhemmat tuntevat että heidän itsenäisesti selviytymismahdollisuudet on unohdettu.

Olen seuraillut aikuisurheilijoiden maantiejuoksun SM-kisaan ilmoittautuneiden listaa, vielä on aika vähän listassa nimiä.

Toivottavasti ilmoittautumisia tulee vielä runsaasti lisää.

Lapissa veteraanien SM-kisoja on juostu aikaisemmin kaksi kertaa.

Rovaniemellä maantiejuoksussa 1993  (n.120 juoksijaa)

Torniossa 1997 maastojuoksuissa (n.200 juoksijaa.)

Siinäpä tämän päivän purnaukseni.

Korjuumiestä pakoillen.

 

Posti toi jo 2016 kutsun valintatilaisuuteen, tai tuskin siellä valita olisi voinut, varmaan jonkinlaisen pisteytyksen mukaan se osasto olisi jaettu.

Kun tuohon jälkimmäiseen katekoriaan arvelin kuuluvani, en mennyt tilaisuuteen, vaan häippäsin tuolloin vaeltelemaan Korouomalle.

Siitä lähtien minusta on aina tuntunut, että takanani joku seuraa minua.

Viimetalvena kun lähestyimme Cartagenan puolimaratonin lähtöpaikka, näkyi juoksureitin varrella olevan viikatemies uhria odottelemassa.

Oli kyllä aika riskaapeli homma lähteä mukaan kisaan, kun yliajalla olen, kun kutsu on tullut jo 2016.

No siellähän se reitinvarrella tuloani kyttäsi, mutta vielä silläkin kertaa kerkesin karkuun, mutta kylmähiki kyllä selkäpiitäpitkin valui.

Nyt tuon Kempeleen juoksun jälkeen on pohkeet krampanneet heti kohta 3-4 kilometrin juoksun jälkeen, huolettaa jos se viikatemies nyt lähtee jälestään sehän saa meikäläisen kiinni.

Ylipitkä työpäivä.

Kun hulluudella ei ole rajoja. 

Perjantai-iltana kello 22 aikoihin tuli mieleen...

"Lähden huomenna Kempeleeseen puolimaratonille"

Lauantaina sitten hiukan jälkeen aamuneljän lähdin kävelemään kovassa vesisateessa kohden rautatieasemaa.

Kun reissusta palasin availemaan kotioveani, vuorokauden vaihtumiseen oli jäljellä enää 20 minuuttia.

Reissu kesti 19 tuntia 20 minuuttia, sen se puolikas ottaa..

Päivän aikana otin 51 944 askelta, sen se Garmin minulle kertoi.

Juoksua päivänaikana tuli 26 kilometriä,

 juoksuaskelia 22 435 + kävelyaskelia 22 509.

Varsinainen puolikkaan juoksu otti aikaa 1:39:30

Ensimmäinen kymppi meni aikaan 46:47 toinen kymppi 47:33 eli 46 sekuntia kauemmin, viimeinen 1,1 kilometriä 5:10

Eli ei aivan optimaalinen vauhdinjako, kun juoksee harvoin kilpaa tai kovempivauhtista ei aivan tunne omaa kuntotasoaan.

Garmin kertoi keskisykkeeni olleen 141 Max 152

Askeltiheys 169 min.

Askelpituus 1.20 m.

Pystysuuntainen liike 7,4 cm.

Keskipystysuhde 5,9 %

Maakosketus 257 ms.

Garmin kertoi myös puolikkaalle tulevan nousun/laskun olevan n.70 metriä.

Eiköhän ne siinä tärkeimmät, kun kerron että keskimääräiseksi kilometrivauhdiksi tulee 4 minuuttia 43 sekuntia kilometri.

Etanaksi ihminen muuttuu, sitä se ikä ja sairaudet teettää,

Aikani oli puolituntia ja 16 sekuntia huonompi kun ennätykseni virallisestimitatulla puolikkaanmatkalla.

Jatan ottama kuva apinasta kisan jälkeen.

Se oli semmonen reissu mutta tulipahan tehtyä.

Tulokset:

Ennakkotarkkailua.

Katselin parin viikon kuluttua alkavien yleisurheilun MM-kisojen ohjelmaa.

Torniossa veteraanien SM-tiejuoksujen aikaan (La 26.8)

Silloin juostaan MM-kisassa naisten maratonia.

Mitenhän se käy tuon minun katsojaksi lähdön ja pahimmassa tapauksessa jopa reitin hölkäilemään lähdön kanssa?.

Suomellakin on kahden naisen edustus tuossa maratonkisassa, ja kun minun mielestä kisojen kiinnostavimmat lajit ovat nimeen omaan nuo maratonjuoksut.

Pannee ajattelemaan...

Lukekaapa maratonista kiinnostuneet, sekä sitä harrastavat tämä vanha Helsinginsanomien juttu.

Ei sitä muuten Aku Ankkaan pääsisikään.

Se on niin tutuntuntoista.

Itsellenikin se maratonjuoksu on ollut kiinnostavin juoksumatka, vaikka en silloin poikasena koskaan ajatellutkaan että joskus kilpailumielessäkin juoksua harrastaisin.

Joskus sitä joutuu niskaperseotteella itsensä lenkille lähettämään.

Aina se juoksemaan lähtö ei niin kiinnosta, kun sataa ja on muutenkin synkännäköinen sää tai kylmää,

Mutta silloinkin kun saa lähdettyä, niin päivän parashetki se juoksulenkki kuitenkin on ollut. 

Jooo...