maanantai 25. helmikuuta 2019

Vähiin käy ennen kun loppuu.

Tänään ei jalat jaksaneet juoksulenkille eikä pyöräilyyn, ja muutenkin on kisanjälkeistä väsymystä.
Siispä käveleskelin aikanikuluksi, kun tuo aurinkokin niin mukavasti paistoi ja oli ihan kivan lämmintäkin.




Huomenna olisi sitten lähdettävä kohden Rovaniemeä, olisi täällä kyllä viihtynyt pitempäänkin, mutta tutkimus ja hoitohommat jatkuvat tuolla sairaalanpuolella.

Neljänviikon reissuuni ei ole yhtään sadepäivää mahtunut, ja ennusteiden mukaan niitä ei ole tulossa lähiviikkoinakaan.

Keitämpä tässä välissä tilkan kahvia.

Eipä sitä juttua tullut jatkettua, kävimme kiinalaisessa syömässä.

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Alcantarilla.

Sole mikhän lähtiä juoksukishan Alcantarillaan.
Sole ko lähtiä, pelota yhthän.

Aamulla seitsämän aikoihin Petri tuli hakemaan minut ja uunon Alcantrillaan, siellä meidän oli tarkoitus juosta 14 kilometrin kisa, ja juostiinkin.


Tässä olemme  juuri tulleet kisapaikalle ja säätilasta näyttää tulevan mitä mainioin.





Kisareitti ja korkeusprofiili.



Väkeä kisapaikalla riitti, ja juoksemassa oli sallittu 2000 juoksijan määrä.



Kisasta tulee jo tällainen määrä syötävää ja juotavaa sekä paitoja, reppuja, ym. kamaa pelkällä 12 euron osanottomaksulla, toki jos juoksussa sarjansa voitti kolme kassia lisää tuotteita mukaan lähti.

Jos hiukan kertoisin omasta juoksustani:
Garmin näytti matkaksi 14 km 30 m. Keskisykkeeni 144 Max. 150
Otin keskim. 172 askelta minutissa. Askeleen keskipituus 1,27 m.
Maakosketus askeleella oli keskim. 244 millisekunttia.
Pystysuuntainen liikehdintä 7,7 sm. Keskipystysuhde 5,9%
Jalkojen maakosketus aikasuhde  Vasenj. 50,2% - Oikeaj. 49,8 %
Aikani 1:03:24 sijoitus 2. 65 vuotiaissa äijän kääköissä.

Kisassahan kaikki pelasi armeijan tarkan suunnitelman mukaan.
Tulokset:

Kylläkai olen pienet viininmaistajaiset ansainnut, kun taasen kisasta hengissä selvisin.

lauantai 23. helmikuuta 2019

Ei tullut mitallia.

Päivä on mennyt lähinnä sisällä tv:tä tuijotellen ja MM hiihtoja seuraten.
Iivo oli neljäs ja sekoili vähän juoton kanssa,
Heikkisen ensimmäinen kelvollinen hiihto tälläkaudella ilahdutti, Suomen viestijoukkueelle lisää toivoa antamaan.
Kristan hiihto ei riittänyt kovin hyviin suorituksiin, vaikka jättäisi Johaugin ylivoimaisen hiihdon huomioimattakin.

Itse kävin hiihtojen päätyttyä neljänkilometrin hölkkälenkin.
Loppupäivä menikin parvekeella auringopaisteessa istuskellen, reippaassa 20 asteen lämpötilassa.

Huomenna ei kisoja jouda katselemaan, on mentävä itse tuonne Alcantarilaan juoksemaan.
Sinnekin on huomiseksi lupailtu yli 20 asteen lämpötilaa.

Kisojen järjestelyporukka onkin jo ahkerasti täytellyt osanottaja bolsia. Ainakin pari reppua, pari paitaa ja kaikenlaista syötävää ja juotavaa  on luvassa.


perjantai 22. helmikuuta 2019

Hiihtomiskisatkin on alkaneet.

Espanjan televisio ei juurikaan noteraa talviurheilulajeja, korkentaan kelkkailua, lautailuja, pujottelu ja syöksylaskukisoja ja alamäkiluisteluja. No ehkä vähän jääkiekkoa, mutta sitä minä en katso oikeaksi urheiluksi.

Tänään kävelylenkkini suuntautui tuonne markkina alueelle.
Olisi kai sielläkin ollut paljon kaikenlaista halpaa ostettavaa, mutta mitäpä minä olisin tarvinnut, mullahan on jo kaikkea, ja onhan tuota rahanmenoakin ollut viimeaikoina muutenkin ihan nokko.


Uuno poistuu markkinapaikalta, väentungos tuli nähtyä.

Villa Ola.


Jatkoin tuota kävelylenkkiä vielä tuonne rantakaduillepäin, rannoillakin näkyi toimintaa ja väkeä piisasi, olihan komea lämmin aurinkoinen päivä.


Kuka tietty kukkii komeasti.



Oman juoksulenkkini tänään tein auringon nousun aikoihin, suuntautuen tuonne aallonmurtajalle.
Kissat ootteli siellä jo onkimiehiä kalanmaku suupielissä.
Lenkilleni tuli pituutta kympin verran, loppumatkasta kun ylämäki alkoi piti panna kävelyksi, eilinen lenkki paino jäsenissä.

Loppupäivä onkin mennyt parvekeella ja sohvalla loikoillessa.

Huomenna vetelehtiminen jatkuu, epäilee ola.

torstai 21. helmikuuta 2019

Velttoilua ja hidas juoksulenkki.

Tänään aamulla näytti pilviseltä, ja parvekkeelta säätä tarkkaillessa tuntui ilma aika viileältäkin.
Puoliltapäivin aurinko tuli esiin ja ilmakin lämpeni,  niinpä päätin lähteä pienelle juoksulenkille.



Kiertelin tuolta luonnonpuistosta, suolajärven rannan kautta radanpohjalle ja sieltä sitten quironin sairaalan kautta kämpille.
Lenkki sisälsi useita pysähdyksiä ja juostavaa matkaa kertyi 17 kilometriä, noin kuuden minutin kilometrivauhdilla.


Pätkä videoa.


Ilta ateria 'ala ola'


Tämä nyt täyttää vaikka mitkä EU tirektiivit kasvisruokana, tonnikalaa ja pottuja + muut sörsselit, ja jälkiruuaksi jäätelöä.

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Pyöräilypäivä Santa Polaan.

Tänään tein pyöräilyretken tuonne Santa Polan majakalle.


Ensimmäinen  juoma ja kusitauko tuli pidettyä sonnin kohdalla n. 6 kilometriä ennen Santa Polan kaupunkia, samalla tuli morjenstettua pelti sonniakin.


Siitä jatkoin sitten kohden majakkaa joka sijaitsee lähempänä vanhaa Alicantea.
Majakalle noustessa onkin sitten 3,5 kilometrin yhtämittainen nousu, viivasuoraa tietä.


Kun ylös oli päässyt olikin hyvä ottaa pienet levot, auringon mukavasti lämmitäessä.


Paikalle on rakennettu sellainen näköalasilta, josta on hyvät näkymät noin 100 metriä alempana olevalle merelle.




Joitakin näyttää korkeat paikat pelottavan.

Poistulomatkalla sitten olikin 3,5 kilometrin yhtämittainen alamäki, sen olisi pystynyt tulemaan vaikka kertaakaan polkimia pyörittämättä.
Paluumatkalla piti kiepauttaa pieni lenkki Santa Polan rantakadulla, on se niin viehättävän kaunista seutua.

Tammikuussahan Santa Polassa juostaan puolimaraton, jonka reitti on lähes tasainen, eikä turhat mutkatkaan juoksua haittaa.
Siinä olisi helppo kohde Suomalaisillekkin käydä talvella kisailemassa, ja reenaamassa, hienoa tasaista rantakatua, tai tuonne majakallepäin mäntymetsikön hiekkateitä mäkisemmässä maastossa juoksentelemassa.

maanantai 18. helmikuuta 2019

Toipumispäivä.

Tänään en jaksanut ajatellakaan lenkillemenoa tai pyöräilyä.
Edellinen yö meni lähes nukkumatta, olin liian väsynyt edes nukkuakseni.

Ensiviikonloppuna olisi tarkoitus juosta vielä yksi kisa Alcantarilla, siinnä kisassa on osanottajamäärä rajoitettu 2000 juoksijaan, ja kisa on niin suosittu että ilmoittautuminen kisaan on jo suljettu.

Met uunon kanssa ilmotauduttiin viimeviikolla kisaan, ja sinne Murcian takamaille mennään sunnuntaipäivää viettämään.
Eiköhän huomenna jo jaksa jonkunlaisen lenkinkin vetelehtiä.

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Kisailtiin Cartageenassa.

"Ceterum censeo Carthaginem esse delendam"
(Marcus Porcius Cato vanhempi)
Myöhemmin Hamitkar Barkas perusti uuden Karthagon espanjaan eli Cartagenan.

Ja minusta sen Garttagenan voi ihanhyvin jättää hävittämättäkin, siellä järjestetään aina hyviä juoksukisoja.

Olimme tänään juoksemassa Carrera solidaria FP Pasion por Turkanan" kisan.
Kisassa juostiin 7 kilometrin matka, johon mahtui ylämäkiäkin meikäläisen kunnolle ihan tarpeeksi, ja portaiden alasjuoksua, joissa sai olla tarkkana että alas kunnialla selvisi.
Hanne ja Jukka olivat pokaleilla ja meikäläinenkin kunniakaalla 4 sijalla.



Hyväntekväisyys kohteena tässä kisassa oli Kenian Turkanan alue.



Syötiin hyvin.



Kuunneltiin paikallisen orkesterin musisointia.



Pantiin 'kyypari' hakemaan kaljaa, ja sitähän sai odotella, kun se itse ensin ryyppäsi läskit silmille.

Oma juoksuni oli minulle tähäntilanteeseen hyvä, ilman suurempia ahistus tuntemuksia menin, ylämäet kyllä tuppasi hidastumaan aikapaljon.
Panen tähän myöhemmin kellon kertomaa juoksusta, nyt pitää mennä lepäilemään.



Jore + Uuno +  Hanne



Meikä laskeutuu reitillä olevia portaita, tarkkana saa olla.

Ei nuo Garmin Connect sivut pelaa, ei nyt saa tietoja juoksusta tarkemmin näkyviin. We're sorryä vain pukkaa, no ehkä  myöhemmin.

Tulokset:

Olhan ne saaneet yön aikana Garmini Connect sivunkin kuntoon, 
panempa linkin juoksustani tähän.
Mäkisyyttä kuvaa, pisimmät askeleeni 1m 45 sm ja lyhyimmät rappusissa 28 sm.

lauantai 16. helmikuuta 2019

Lauantain vetelehtimiset.

Tänään on tuo pumppu muljunnut aika tiheään, mutta päätin kuitenkin jaksaa pienen ulkoilulenkin.


Tuollaisen 8 kilometrin vedelehdin päivällä, aikaa kului lähes 50 minuttia.


Siinä reitinvarren kuvaa Laguna Salada de la Matalta.


Nämä puut on istutettu ainakin 5 vuotta sitten, no eihän ne kasva kun on sattunut tulemaan juuret ylöspäin, sen siitä saa kun panee amatöörit asialle.
Tai no kaipa se noin kuuluu mennäkkin, kyllä ne vielä siitä joskus...


Espanjassa kisojen lähdössä on yleensä aina aika äänekäs ja tiivis tunnelma, kuva viimeviikon Orihuelan kisan lähdöstä.
Menemme huomenna katsomaan, tai siis juoksemaan yhteen uuteen pienempään kisaan, tuonne Cartagenaan, jonka osanottomäärä oli rajattu 300 juoksijaan.

perjantai 15. helmikuuta 2019

Torrevieja tänään.

Torreviejassa oli 31.12 2018 yhteensä 86035 asukasta, joista Espanjalaisia 50 536 joten kyseessä on sangen kansainvälinen kaupunki.
Miehiä asukkaista on 42 761 ja naisia hieman enemmän 43 274
Vierasmaalaisista eniiten on, Brittejä 4984 - Venäläisiä 4063 - Ukraanalaisia 2991
Suomalaisia vuodenvaihteessa oli 580 Torreviejassa kirjoilla olevaa.
Torreviejan asukkaista eniiten kuuluu ikäluokkaan 40 - 45 vuotiaat (6401).

Omiin Torrevieja tänään tapahtumiin palaan illemmalla, kunhan näen mitä päivä tuo tullessaan.



Kävin päivällä pyöräilemässä tuon Pedrera tekojärven ympäri.
Järven kierto on pyöräilijöiden vakioreittejä, nytkin minua ohitteli isojakin pyöräilyryhmiä, sekä yksittäisiä pyöräilijöitä.





                     Näkymää Pedrera järvelle, 



                     Näkymää reitiltä Orihuelansuuntaan.



                   Matkalla oli syötävä eväsbanaani.

torstai 14. helmikuuta 2019

Nokan toipumispäivä.

Tänään on jonkimoisia poutapilviä seilaillut taivaalla, joten meikäläisen palanut ottanahka, kalju ja nokka saavat vähän palautusta, kun aurinko pistäytyy väliin pilventakanakin.

Aamusella juoksentelin kympin lenkin keskivauhdiksi tuli 6 minuttia ja 7 sekunttia, tuomosessa hurjassa vauhdissa pitää jo olla pitävät tossunpohjat että jokakurviin taittuu.



Lenkillä köpöttelin mm. tätä tietä, jota useinkin tuli 1997 mentyä lenkille kun asuin tuossa Alferdo Nobel kadulla.
Silloin pystyi vielä vetelemään yli 200 kilometrin viikkomääriä, ja vauhti lenkillä useimiten kaksiminuttia nykyistä kovempi.



Tätä polkua on myös usein tullut lasketeltua kohden urheilukenttää.



Urheilutalon julkisivua.



Urheilukenttä oli hiukan tummunut viimenäkemältä, ennen se oli punaisempi, pintaan on vissiin jotain ruiskutettu ensiavuksi, tai sitten kesän polttava aurinko on tehnyt tehtävänsä.
Ei siinä kyllä paljon näkynyt rataviivojakaan.



Muutenvain punaista, iltapäivän käveleskelylenkiltä.
Tänään oli sellainen kevyt tuuli, ja sieltä pohjoisensuunnalta, tuli pantua turhanpaljon vaatetusta päälle, hikeähän tuo pukkasi.
Mutta niin on ollut tänään(kin) väsynyt olo, ette etanan vauhdilla löntystellesäkin tuntui että pitää välillä istahtaa lepäilemään.

Päivän musikkitarjonnaksi vaika tämä.

tiistai 12. helmikuuta 2019

Ei oo helpoo.

Kyllä se on urheiluleiriläisen elämä kovaa, helpompi olisi kotimaassa vain pirtinikkunasta katsella pakkasen pauketta.
Aamulla yrittelin juoksulenkille.


Vähän torsoksi se jäi piti kävellä kotia, ja olo ei ollut niin mukava, nitroakin se vaati. Juoksua tuli 11 kilometriä, noin 6 minutin keskivauhdilla.

Eikä se nytkään niin helppoa ole, parvekkeella kahvilla ollessa hirveästi hiostaa kun on tummat verkkahousut jalassa.
Nyt ilmojen pitäisi vähän muuttua niistä yli 20 asteen lämpötiloista, 16 - 18 asteen päivälämpötiloja on lupaillut seuraavalle viikon jaksolle, toki aurinkoista säätä,
Kyllä se vain passaa semmoisetkin kelit.

Tänään ilmoitaudumme pariin kisaan, toinen tuolla Cartagenassa  ja toinen Mursiansuunnilla Alcantarilla.
Täällä näiden kisojen tuotosta avustetaan aina jotain hyväntekevyysjärjestöä, Ensiviikonvaihteen kisassa juostaan rahaa Kenian Turkanan alueen kuivuudesta ja ruokapulasta kärsiville.

Pistäydynpä hiukan käveleskelemässä, jatkan juttua myöhemmin.


Masa hotelli mereltäpäin kuvattuna.

Ei oo helppoa noiden kosketusnäyttöjen kanssakaan.
Puhelintahan en tahdo saada aina auki, kuntosalilla sormenjälkitunnistus ei alkanut toimimaan, vaan minulle oli tehtävä tunnistuskortti, ja sitten täällä asunnossa on liesi kosketusnäytöllä.
No minähän en tietenkään saa sitä päälle enkä päältä pois kun joskus satunnaisesti.


Olenkin päättänyt perustaa hipaisunäyttöjen vastustus yhdistyksen,
Perustava kokous on täällä meillä kämpillä, ja tilaisuudessa on runsas ruokatarjoilu jos liesi suostuu käynnistymään.
Surkea ihmiskuntaa piinaava keksintö koko kosketusnäyttö!.
Vai luokitellaanko minun kätöset peuran koparoiksi.
Hipaisunäytöt, en tykkää 😠😡😠...

No niin kun ei ole helpoo, sitä jatkuu koko päivän.
Uunon kanssa yritimme koneet savuten ainakin tunnin saada ilmoitautumisen tuohon Turkanan tulimaisen kisaan..
Mutta kädet jouduttiin nostamaan pystyyn, ilmoittautumiskaavake ei huoli Suomen passin numeroa, ja näin ollen ilmoittautuminen ei onnistunut.
Uuno väsää sähköpostiviestiä kisanjärjestäjälle, jospa sieltä vastattaisiin ongelmaan, ja mekin kisaan päästäisiin. Viimeinen ilmottautumispäivä onkin jo huominen, vai oliko se jo tänään...

Niin että ei tää helpoo oo.