En kait minä enää orjanmuotoa tarvitse.

 Töppöfilmi Öy filmaa elokuvaa 'Jäähyväiset haalareille'.

Tänään lähti roskikseen toistakymmentä kiloa haalareita, osa ei koskaan päällä käytettyjä.

Oikein se rintaa raastoi.

Aikoinaan (-71) kun metsähommista metallialalle siirryin, ja sellaisissa komennusfirmoissa töitä tein, siellä ei työturvallisuuteen paljoa satsailtu, haalareitakaan ei edes joka vuosi saanut, vaikka niitähän hitsaushommissa meni.

Myöhemmin sitten kahdeksan/yhdeksänkymmenluvulla, haalareita tuli kun 'Manulle illallista', eikä siinä kyselty tarvitsetko uusia.

Ei huolta, kyllä komeroihin vieläkin kymmenkunta paria haalariluokan asusteita jäi, vaikka enhän minä niitä enää mihinkään tarvitse.

Se paistoi tänään aurinkokin, ja pirun kylmältä tuntu ilma, kun terveyskeskus/sairaala käyntini suoritin.

Villi ja vapaa.

Meikäläisellä pitää olla nykyään kalenteri tai joku muu muistutusjärjestelmä että osaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Viikottainen ohjelma:

Maanantaista - perjantaihin käynti urheilukadun terveysasemalla.

Lauantaina ja sunnuntaina kotiterveydenhoitaja käy meillä.

Tämän lisäksi:

Tiistaisin käynti rinteenkulman laboratoriossa.

Torstaisin käynti keskussairaalalla.

Ja muut erikseen sovittavat käynnit.

Rangifer tarandus.

Ja kaiken muun ajan saan olla,

villi ja vapaa, 

niin kuin peuran pitääkin.

Minusta on tätä nykyä tullut myös

 'värikäs persoona'.

Ei värillä väliä kunhan se punasta on.

Kusi, kyyneleet, hiki, ja vähän sylkikin, punaisen värityksen ovat saaneet.

Vaikka ei se taida tarkoittaa että olisin värikäs persoona, syyllinen taitaa löytyä lääkkeiden Rifampisiinistä.

Blogini nimi, Ihmehiipparin omituiset jutut velvoittaa,

että jutut on vähän epämääräisen pöljiä, ja omalaatuinen itseironinen huumorini puujalka vitseillä lisää pöljyyttä kirjoituksiini.

Oman ikäluokkani ihmiset kyllä kirjoituksistani sairauden tuntevat jota nyt lääkitään.

Aikanaan tämä bakteeri sai aikaan mm. sen että vuona 1927 käyttöön otettu Muurolan sairaala perustettiin.

1942 sairaala luovutettiin Saksalaisille sotilassairaalaksi, jonka he sitten 1944 polttivat.

Uudelleen rakennettu sairaala aloitti toimintansa 1951 ja toimi keuhkotautiparantolana vuoteen1973.

Niin se minun sairauteni: 

Eturauhasen höyläysleikkauksessa eturauhasesta löytyi mycobacterium-tuberculosis.

Latenttina bakteeri on elimistössäni majaillut yli 70 vuotta, ja nyt se päätti aktivoitua.

Olen bakteerin saanut jo 'syntymälahjakseni', 

äidilläni oli keuhkotauti kun minua tehtiin.

Bakteeri leviää pisaratartuntana, ja kun minulla se on sisäelimissä en ole mitenkään vaarallinen, en tartuta tautia muihin.

Tämä näin huomautuksena ettei tarvitse ojankautta kiertää jos satun vastaan tulemaan.

No olihan se vaikea suoraan sanoa, eikä piiloutua huumorin ja epämääräisyyden taka.

Yöjuoksua urheiluopistolla.

RDS:n porukkaa oli yöjuoksulla.

Kuusi tuntia oli aikaa urheiluopistolla taivaltaa sisäjuoksukilometrejä.

Jos se ei riittänyt olihan tietysti mahdollista jatkaa ulkotiloissa, tai siirtyä vaikka syrjähyppyihin, joka laji usein yöjuoksuihin liitetäänkin. 

Kävin kurkkaamassa ja kahvilla opistolla, omalla 'tohelontuntoisen' pään hapetus kävelylläni.

Vidonpätkä

Juoksisiko vai ottaisiko oluen.

Teki kummin vain, pitkään aikaan sitä ei tule toistettua.?..🍺 🏃

Correbirras

Sunnuntai iltana päätin tehdä jotain mitä en tule tekemään pitkään aikaan.

Ensin ajattelin, menen juoksemaan, mutta oli niin pakkanenkin että ajatus ei miellyttänyt.

Niinpä päätin juoda jääkaapissa olevan jouluoluen.

Alkoholipitoista en ainakaan ennen kun ensikesän lämpimimmät päivät on takanapäin tule kurkusta alas kaatamaan.

Maksalla tulee muutenkin olemaan duunia ihan riittävästi.

Muutenkin harvinaistahan se on että kotioloissani alkoholipitoista juomaa nautin, Espanjankisojen juomatarjoiluissa kisanjälkeen se kyllä on ihan paikallaan.

Harvoin kun ottaa, tuntuu että jo pullo olutta nousee tukkaan, mutta saattaahan se tukallekin lähtö tulla hoitojen mukana.

Minun rankat lääkitykset on aloitettu ja minimissäänkin puolivuotta on tätä kestettävä.

Tänään päivän ohjelmassa oli silmälääkäri käynti.  

Talsin -33 asteen pakkasessa keskussairaalalle. 

Ovesta sisään astuessa lämpimään, silmälasit huurtuivat, otin lasit käteen ja käveleskelin hiukan että varpaat sulaa.

Kun lasia aloin uudelleen päähän sovittamaan, huomasin että linssi oli pudonnut ja vielä näkevämmän silmän puolelta.

Enkä sitä sitten enää löytänyt, eikä infoonkaan kukan sitä ollut palauttanut.

Ilmeisesti kova pakkanen oli vaikuttanut metallikehyksen niin että linssi pääsi irtoamaan.

Melkoinen vahinko tuli siitäkin.

Silmälääkärin jälkeen talsin sokeana kylmissäni urheilukadulle lääkkeiden ottoon, ja sieltä oli vielä kotiinkin käveltävä.

Se oli reilun kuudentunnin reissu, ja näitä kahdenpaikan reissuja riittää kuukaudenverran kahdesti viikossa, ja muina päivinä selviää yhdessä paikassa käynnillä.

Elikkä kävelyä pakkaskeleissä saa harrastella jatkossakin..

Elämässä korttien jako ei ole ihan tasapuolista.

Toiset saavat syntyessään käden täydeltä valttikortteja, toisilla kortit ovat huonompia, ja joillakin se mustapekkakin korteissa on.

Mutta niillä korteilla on pelattava jotka on saanut, jos sitten ei päätä luovuttaa.

Vapapäivät julistettiin pannaan.

Käsky kävi, nyt loppu lorvailu.

Kävelet hoitolaitokseen joka ainut päivä, seuraavan puolenvuoden ajan, sato tai paistoi.

Tänään oli käynti tuolla infektiopuolen lekurilla.

Kyseessä ei ollut influenssa eikä korona asioista.

Vähän oli pahemmista pöpöistä kyse.

Pahin vaihtoehto ei kuitenkin toteutunut.

Keuhkoissa ei tautia ollut.

Edelleen olen muille yhtä vaaraton kun aina ennenkin.

Itselleni asia on toki toinen.

Pakko on hoidettavana olla.

Toivottavasti keho ja mieli kestää...

Nyt pitää tilanteeseen sopeutua, tai ainakin yrittää..

Näin se elämä koittelee.

Lähes lappalainen.

Elämä on sinänsä lyhyt, mutta vastoinkäymiset tekevät sen pitkäksi..

(Publius Syrus)

Nuorena sain ohjeen,

"Ole oma itsesi" 

Niinpä aloin olla, siitä alkoivat vaikeudet, viimeinen niitti oli kun muutin kaupunkiin.

Täällä ei ymmärretä kylähulluja.

"Ihmisen elämä on köyhää ja katkeraa, eikä siinä ole montakaan ilon aihetta.

Kivulla syntyy ihminen maailmaan, hankalaa on hänen kasvatuksensa lapsena,

hupsuja ja häviäviä nuoruutensa huvit, ja lähimmäisistäänkin hänellä on  enemmänkin huolta ja murhetta kun ilon aihetta.

Vaiva ja suru on ihmisen ainainen leivän höyste, kivulloinen ja hankala hänen vanhuutensa ja surkea hänen kuolemansa.

Ei siis ole mitään syytä ylistää elämää, vaan kuolema on lahja ihmiselle, ihmisen pitäisi paremminkin kiittää kun soimata tämän lahjan antajaa". (Mika Waltari)

Ja kun itsekin olen Lapin perukoilla asuva kuvaus Lappalaisista teoksesta Voyage en Laponie.

"Kun heillä (Lappalaisilla) ei ole lääkäreitä, ei tule hämmästellä, etteivät he tunne sairauksia ja saavuttavat niin korkean iän.

Yleensä he elävät sata vuotta, muutamat 150 vuottakin.

Tässä hyvät herrat, on kuvaus siitä pienestä eläimestä, jota kutsutaan Lappalaiseksi.

Voin sanoa että apinan jälkeen ei ole mitään niin ihmistä muistuttavaa"

(Ranskalainen näytelmäkirjailija Jean-Francois Regnard 1655-1709)

No ne niistä ennen eläneiden horinoista.

Eilen kävin hiihtelemässä yli kaksi tuntia, no kilometrejä tuli vain 17,

Kun on lusikalla annettu ei voi kauhalla vaatia.

Mutta kuvia hiihtolenkistäni panen.

Kun ei ollut kamera mukana käskin tekoälyn tehdä kuvat.

Vasemmanpuoleiseen kuvaan pyyntö, "Peura hiihtämässä Ounasvaaralla".

Oikeanpuoleiseen kuvaan pyyntö "Olavi Peura hiihtämässä".

Tekoäly on vähän samanlainen kun oma älynikin, käsitetään joskus käskyt väärinkin,

Paitsi silloin kun syömään käsketään.

Albertin kanssa eri mieltä.

Se Eisteinin poika ei ollut ihan varma kaikista asioista, hän sanoi:

"Kaksi asiaa on: ääretön maailmankaikkeus 

ja ihmisen tyhmyys;

ja en ole ihan varma siitä maailmankaikkeudesta".

"On vain kaksi tapaa elää, niin että mikään ei ole ihmeellistä, tai niin että kaikki on ihmeellistä".

(Albert Eistein)

Minä olen vähän eri mieltä, mitä hän kaavassaan M=mc2 ilmaisee,

 "Kun kappaleella on massa, sillä on tietty määrä energiaa, vaikka se olisi levossa".

Olen päivän etupäässä makaillut sohvalla, tv:tä tuijotellen, ja massaakin on kyllä ihan riittävästi, mutta silti ei ole ollut yhtään energiaa tehdä mitään muuta.

Liekkö se Albertti ollut ihan perillä noista energiajutuista?.

Mutta oli se kyllä jonkiuverran perillä noista omena-asioista.

🍎🍎🍎🍎

Nyt kun ei ole paljon pakkastakaan on yritettävä jaksaa kauppaan löntystellä, ostamaan ruokaa ja vaikka omenojakin.

Ihmejuttu aurinkokin näkyi.

Kuvauksissa.

Tänään kuvataan sisäistä kauneuttani, kun ulkoinen on niin rapistunut että kuvattaessa kameran rikkoutuminen olisi ollut mitä ilmeisintä. 

Tasan vuosi sitten kuvailin itse, tämän näköisiä oli maisemat, pilvien yläpuolella.

Pakko on juoksuasioihinkin puuttua, mennään sentään jo vuoden toista viikkoa.

Viimevuona maratonin alle 2:30 juoksi 17 henkilöä, viimeksi yhtä monta alitusta on tehty 1998, eli 25 vuotta sitten.

Jospa se vaikka tästä uusi nousu käynnistyisi. 

Tässä minä kaksivitosena. 

Vielä en ole ensimmäistäkään maratoniani juossut.

Meni vielä reilu kolmetoista vuotta omaan kahden ja puolentunnin alitukseeni maratonilla.

Siitä viimeksi juoksemastani maratonistakin on aikaa kulunut jo n.13 vuotta.

Pitäisikö ottaa tavoitteeksi juosta vielä yksi maraton?

Ei taida olla realistista, viimeisestä juoksulenkistäkin on jo 37 päivää.

Urheilua harrastetaan sydämellä, se voi olla koko elämän suurin asia.

Ja suuri sydänkin on apuna tuloksien teossa.

Joskus, tai siis aina, aivottoman päähän eksyy hulluja ajatuksia.

Urheilijalla on oltava tavoitteita ja ihmisellä haaveita, ja ne jotka pystyvät toteuttamaan haaveensa, ovat huonoja haaveilijoita.

Pakkaset jatkuvat.

Ei armahda pakkasherra, kolmenkympin huonommalla puolen pakkaset pysyy.

Nyt ei ulos uskaltaudu.

Nuorempana yhden vapaapäivän voi lenkkeilystä pitää yli kolmenkymmenen asteen pakkasella, mutta jo seuraava päivä lenkille ajoi vaikka pakkanen ei olisi lauhtunutkaan.

Pitihän sitä tareta olla töissäkin pakkasista huolimatta, vaikka ulkohommat olikin,

miksei sitten juosta tarkenis.

Siellähän se työauton keulakin näkyy taka-alalla viettämässä ensimmäistä joulunajan vapaapäivää.

Meikä häippäsi siitä vielä illanmittaan kohden Canariaa.

Ihan pakko laittaa kesäisempää kuvaakin, alkaa muuten ahistaan.

Torreviejasta juostaan kohden Guardamaria, majakankiertoon.

Noin kolmenkympin lenkki aurinkoista rantaa köpötellen, mikäs sen mukavampaa.

Talvi, pakkanen ja pimeä, minnen tykkää tämmösestä sarvikuonojen maasta, jossa ei edes sarvikuonot suostu elämään.

Talven pakkasennätyksiä.

 

Me olema sitä mieltä, talvi on perseestä.

Tämän hetken talven pakkasennätys, Ylivieskan  -37,8 astetta.

Kyllä se siitä vielä paranee... 

Kovia on olleet pakkaslukemat, mutta ei kuitenkaan mitään vuoden 1999 pakkasiin verrattuna.

Pakkasennätys 28.1-99 Kittilä Pokassa -51,4 astetta.

Rovaniemen lentokentälläkin mitattiin -42.8 astetta.

Rovaniemen Apukan mittausasemalla -47,5 astetta.

Omien pakkasmittareiteni (5kpl) keskiarvo kylmimmillään 28.1 1999 oli -44 astetta, joka pakkaslukema varmaan tässä Kemijoen varrella olikin.

Kylmä oli silloin, autonrenkaatkin tuntuivat nelikulmaisilta kun kaupassa kävin.

Ei Mazda valittanut, käyntiin hyrähti eka startista, eikä mitään öljyjä tai nesteitä ulospukannut, kuten useilla "arvoauton" omistajille kävi.

Ruokakaupassa pitäisi käydä tänäänkin, mutta näin autottomana, eipä taia tareta nokkaa ulos pistää.

Silloin pakkasilla pyytkin tulivat takapihalleni kylmissään, yritin niitä kyllä tahtoa sisälle lämmittelemään, ei ne tulleet.

Kuvan ottaminen vain ei oikein onnistunut, kameran linssi huurtui heti ulos astuessa, ja pian suljin ja tarkennuskin jäätyivät.

Olisi pitänyt tyytyä kuvanotossa ikkunanläpi kuvaamiseen. 

Uusi vuosi vanhat kujeet.

Vuoden 2024 ensimmäinen päivä käynnistyi kylmänä, -30 asteen kylmemmälle puolen mittarit asettuvat laajalla alueella pohjoissuomea ja keskisuomea.

Voisin sanoa oman vuoteni käynnistyneen odotetusti.

Aamukahvin jälkeen (3:30) lähdin viemään roskapussia jäteastioille, ja haistelemaan lähes kolmenkymmenen asteen pakkaskeliä.

Tietysti minä sain reissullani aikaiseksi vuoden ensimmäisen kaatumisen, se jalka vain tökkäsi johonkin lumipattiin jota en sokeudeltani nähnyt.

No muutenkin alan olla siinä iässä jolloin kuolinsyynä tapaturmaiset kaatumiset ja putoamiset lisääntyy.

Tilastokeskus sen kertoo:

70 - 75 vuotiaista ko. syyhyn kuoli vuodessa 92 henkilöä.

75 - 80 vuotiaista 113 henkilöä.

80 - 85 vuotiaista jo 215 henkilöä.

Voineekin sanoa että pystyssä nähty yli kasikymppinen, onkin ollut ilmeisesti harhanäky.

Yllätyksellisesti päättyi vanha vuosi, Kerttu Niskanen ja Perttu Hyvärinen, valtasivat maailmancupin ykköspallit. 👍

Eihän tässä muuta voi...

Jatkan tämän uudemman vuoden kärvistelyä, minkäs tässä voi.

Eteläisen naapurimme hauskankuuloisella kielellä ilmaistuna olo on tämmöinen.