Käsky kävi, nyt loppu lorvailu.
Kävelet hoitolaitokseen joka ainut päivä, seuraavan puolenvuoden ajan, sato tai paistoi.
Tänään oli käynti tuolla infektiopuolen lekurilla.
Kyseessä ei ollut influenssa eikä korona asioista.
Vähän oli pahemmista pöpöistä kyse.
Keuhkoissa ei tautia ollut.
Edelleen olen muille yhtä vaaraton kun aina ennenkin.
Itselleni asia on toki toinen.
Pakko on hoidettavana olla.
Toivottavasti keho ja mieli kestää...
Nyt pitää tilanteeseen sopeutua, tai ainakin yrittää..
Näin se elämä koittelee.
Voi että...raskas on tauti ja lääkitys. Hyvä kuitenkin,että et eristyksiin joutunut,jos jotain hyvääkin. Yritetään nyt uskoa,että peura saadaan kuntoon. Lueskelin Maailman Runosydämestä mietteitä suurilta ajattelijoita ,runon mittaan puetuilta,kyllä se oli hämmentynyt ajatus niissäkin vallalla;tässäkö tämä nyt oli,elämä,huolta,kipua ja vaivaa,nöyryyttävä vanhuus vaivoineen...Mutta kesä tulee ja toivottavasti lääkekuuri on tehnyt tehtävänsä ja lähdemme syysretkille ihanaan luontoon,siellä sielu lepää!
VastaaPoistaNiin tapaahan se lääkitys taudin, luulisin.
VastaaPoistaTai sitten ei.
Tai voihan se lääkitys tappaa käyttäjänkin, mistä ne lääkkeetkään tietää kuka pitää tappaa, tietävät vain että joku pitää saada hengiltä.
Pitkään, lähes 75 vuotta minä olin bakteeria vahvempi, mutta ei aina voi voittaa, ei edes joka kerta.
Niin se mene juoksukisoissakin, mutta juoksukisoissa voi aina yrittää uudelleen, miten lie tämän kanssa.