Juoksisiko vai ottaisiko oluen.

Teki kummin vain, pitkään aikaan sitä ei tule toistettua.?..🍺 🏃

Correbirras

Sunnuntai iltana päätin tehdä jotain mitä en tule tekemään pitkään aikaan.

Ensin ajattelin, menen juoksemaan, mutta oli niin pakkanenkin että ajatus ei miellyttänyt.

Niinpä päätin juoda jääkaapissa olevan jouluoluen.

Alkoholipitoista en ainakaan ennen kun ensikesän lämpimimmät päivät on takanapäin tule kurkusta alas kaatamaan.

Maksalla tulee muutenkin olemaan duunia ihan riittävästi.

Muutenkin harvinaistahan se on että kotioloissani alkoholipitoista juomaa nautin, Espanjankisojen juomatarjoiluissa kisanjälkeen se kyllä on ihan paikallaan.

Harvoin kun ottaa, tuntuu että jo pullo olutta nousee tukkaan, mutta saattaahan se tukallekin lähtö tulla hoitojen mukana.

Minun rankat lääkitykset on aloitettu ja minimissäänkin puolivuotta on tätä kestettävä.

Tänään päivän ohjelmassa oli silmälääkäri käynti.  

Talsin -33 asteen pakkasessa keskussairaalalle. 

Ovesta sisään astuessa lämpimään, silmälasit huurtuivat, otin lasit käteen ja käveleskelin hiukan että varpaat sulaa.

Kun lasia aloin uudelleen päähän sovittamaan, huomasin että linssi oli pudonnut ja vielä näkevämmän silmän puolelta.

Enkä sitä sitten enää löytänyt, eikä infoonkaan kukan sitä ollut palauttanut.

Ilmeisesti kova pakkanen oli vaikuttanut metallikehyksen niin että linssi pääsi irtoamaan.

Melkoinen vahinko tuli siitäkin.

Silmälääkärin jälkeen talsin sokeana kylmissäni urheilukadulle lääkkeiden ottoon, ja sieltä oli vielä kotiinkin käveltävä.

Se oli reilun kuudentunnin reissu, ja näitä kahdenpaikan reissuja riittää kuukaudenverran kahdesti viikossa, ja muina päivinä selviää yhdessä paikassa käynnillä.

Elikkä kävelyä pakkaskeleissä saa harrastella jatkossakin..

Elämässä korttien jako ei ole ihan tasapuolista.

Toiset saavat syntyessään käden täydeltä valttikortteja, toisilla kortit ovat huonompia, ja joillakin se mustapekkakin korteissa on.

Mutta niillä korteilla on pelattava jotka on saanut, jos sitten ei päätä luovuttaa.