Hyvää vappua.

 Se on vappu, sehän on työläisten ja opiskelijoiden juhla.

Kyllä kelpaa näin oppineenkin vetasta pääsötodistuslakki päähän, on muuten keleihinkin sopiva varuste.

Hyvää vappua kaikille työn tai opiskelunmerkeissä haalareitakuluttaneille!

Kesän maratonjuoksuja odotellessa.

Suomen naisten maratonjuoksun tulostaso näyttää olevan mukavassa noususuunnassa.

Alisa Vainio on jo tänävuona parikin maratonia taivaltanut hyvää tahtia, (2:29:56) ja (2:30:22).

Nina Chydenius (2:32:48)

Lisäksi viimevuoden joulukuulla Camilla Richardsson (2:30:45)

(Tilastotiedot 17.4 2022)

Naisten ME on Brigid Kosgein nimissä (2:14:04)

Vertailun vuoksi 76 kertaa naiset ovat maratonin taittaneet ajan (2:20:00) alle.

Miehissä ME on Eliud Kipchogen (2:01:39)

Miehissä ajan (2:06:00) alle on juostu 294 kertaa.

Suomen miestentilasto on hieman anemisempi.

Arttu Vattulaisen (2:13:29) juoksusta alkaa olla kohta jo vuosi.

Aki Nummela viimevuoden marraskuulla (2:19:59)

Mielenkiinnolla odotan miten Lappilaiset maratoonarit tämänvuoden maratoneilla juoksevat, Ossi Peltoniemi avasi Bostonissa kauden ajalla (2:36:45)

Terwamaraton toukokuun 21 päivänä varmaan monet muukin Lappilaiset avaa maratonkautensa.

Toivottavasti vain ilmatkin lämpenis, edes tälletasolle kun näissä kuvissa, että edes katsojan osaan uskaltautuis.

Kun elää tätäpäivää.

Omalta kotiseudultakin löytyy vielä paikkoja n.10 kilometrin säteeltäkin missä en ole koskaan käynyt. 

Näin autottomana kun pitemmälle lähteminen on vaikeaa, tulee koluttua noita lähistön paikkoja joissa ei ole ennen tullut käytyä.

Siinä kuvaa Ounasjoensuuntaan, kuninkaan laavulta kuvattuna.

Parikin kertaa vuosia sitten olen paikalle yrittänyt, sinne kuitenkaan osumatta.

Ensimmäisen kerran joskus kaksituhatluvun alkuvuosina, silloin pyörässä oli vauhtia niin että tienristeys pääsi menemään ohi, vai eikö vaatimattoman tien risteyksessä silloin vielä ollut tien nimikylttiä.

Toinen yritys parivuotta myöhemmin juoksulenkilläni päätin käydä paikalla, no silloin kyllä oikealle soratielle osasin, mutta askel veti ahnaasti ylämäkeen, niinpä polku joka laavulle menee ei silmiini sattunut.

Tietä takaisinpäin tullessa huomasin kyllä polun, mutta syksyinen ilta jo hämärsi, päätin käynnin jättää toiseen kertaan.

No siihen toiseen kertaan vierähti lähes parikymmentä vuotta.

Tie paikanpäälle oli liukas, märkä, luminen, enkä kaatumatta reissua onnistunut käymään.

Pitää uusia käynti keväämmällä, ja otta oikea kamerakin mukaan, nuo kuvat kännykällä ja kun sokea ei mitään näe huonosti se onnistuu.

Kisoja on tulossa.

Niin sehän onkin lauantaina RDS:n talvisarjajuoksu.

Seuraavana viikonloppuna Lohijärvellä vappuhölkkä.

Muistakaa myös ilmottautuminen Terwamaratonille 21.5

Elikkä aihetta kokoontua paremmuutta mittailemaan muillakin kun linnuilla.

Ei se aina onnistu.

Tänäaamuna lähdin neljänkorvissa käveleskelemään kohden teerien soidinpaikkaa.

Aikaa paikallepääsyyn kului toista tuntia, ja auttamattoman myöhässä olin, täydet karkelot oli jo menossa.

Paikalle kytikselle pitäisi ennättää ennen lintujen tuloa.

Varsinkin kun lunta vielä on, ja hanki ei aivan kanna meikäläisen painoa, niin äänettömästi hyville kuvauspaikoille on toivotonta päästä. 

Niinpä reisun kuvasato jäi totutun vaatimattomattmalle tasolle.

Teeriherrat esittävät parastaan, rouva teeri kattelee vieraisiinpöytiin parempientoivossa.

Kotiinpäin kävellessä aurinko oli jo noussut ja enteili tulevaa komeaa päivää.

Ei se ain muinakaan vuosina tuo soidinten kuvaaminen ole ihan putkeen mennyt, viimevuoden yritys kaatui kovaan sumuun, ja täytyi tyytyä enemmänkin kuvailemaan hämähäkkien lautasanteneja.

Pahiin floppi oli kuitenkin vuoden 2008 huhtikuun lopulla.

Olin katkaissut akillesjänteeni tammikuussa, sitä oli sitten haudottu kipsinalla kolmekuukautta, ja odottelin jänteen leikkausta.

Akilles n. 3 kk katkeamisen jälkeen

Päätin kuitenkin yrittää kyynärsauvoineni soidinkuvauksiin.

Silloin omistin vielä ajokortin ja auton, joilla pääsin parinkilometrin etäisyydelle, ja siitä talvista jäistä latupohjaa taistelutantereelle.

No latupohja pehmeni nopeasti, ja takaisintulomatka oli  melkoista taistelua.

Ylämäet tulin istualtaan takaperin, kun latupohja ei enää kestänyt kyynärsauvaa.

Tasaiset osuudet sitten tulin hakaten kyynärsauvan aina kovaanmaahan asti.

Huh, huh, olihan retki sekin.

Tuon näköisellä jalalla yrittelin kuvausreissua tehdä.

Jänteiden välissä ei luonnollisestikaan muuta kun tuollaista tulehdus ja arpikudoshöttöä luun ja nahkanvälissä ollut.

No tuon akilleksenkanssa en jaksanut odotella niin pitkään että Keskusairaalan magnettikuviin ja leikkaukseen olisin päässyt, 

vaan jouduin turvautumaan yksityispuolen kuvauksiin ja leikkaukseen.

Voi se tullakkin.

Nyt on kevät alkanut edistyä, ja optimistit uskovat että kesäkin viellä tulee.

Aamulla odotellessani mittarilukemien lämpenemistä, aikani kuluksi päätin asentaa yhteen vanhempaan tietokoneeseeni XP käyttöjärjestelmän rinnalle LINUXin käyttöjärjestelmän.

Linuxin imuroinnissa ja asennuksessa vierähti aikaa aina puolillepäivin, sen jälkeen kunnostin polkupyörät viimekesänjäljiltä.

Koeajolenkkinä ajelin 12 kilometriä, kokoajan pelotti että joku hyökkää joltain sivutieltä ja ajaa päällee, viimestellen viimekesän raanaanjättämisen.

Nyt voikin sitten parvekkeella vaikka pienet iltapäivänokoset vetässä.

Piiitkä perjantai.

Sunnuntaina Raumalla juostaan kevään ensimmäiset SM-mittelöt, maantiejuoksun merkeissä.

Heikosti vain Lappilais urheilijoita lähtölistoilta löytyy?

Ei edes veteraanisarjoista.??

Eikö kisat kiinnosta, vai onko muita startteja ko. viikonloppuna, vai vaivatko painaa?..

No pitänee kuitenkin tarkkailla juoksua yo tube kanavalta.

Vinkiksi, kannattaa kilpailla jos vielä jaloissa voimaa on, jokupäivä nekin voivat olla muistoja vain.

Tuossa kuvaa omista kilpailuista, ensimmäinen kuva 48 vuotiaana toinen 71 vuotiaana.

Noista kuvista näkee hyvin ettei teurasporoa kannata kovin vanhaksi elättää, koivistakin kaikki lihat jo kadonneet.

Suomessa näyttää että Natoa kohden ollaan menossa.

Ite en tuohon ota kantaa puoleen enkä toiseen, meikäläisen ikäiselle ja kuntoiselle kaikki ratkaisut on yhtä hyviä ja huonoja.

Me Suomalaiset ollaan totuttu historiamme aikana lyöttäytymään eri porukoihin ennenkin.

Aikoinaan lyöttäydyttiin Hitlerin porukaan, ja lähettiin tekemään suursuomea, vähän saatiin jo tunkeuduttua itäänpäin, mutta sitten tuli kakkoset housuihin ja palattiin häntäkoipienvälissä takaisin lähtöasemiin.

Idän isopoika anto nootin, nyt ajatta sakemannit huis vit..., tai kotikieleksenne vaihtuu venäjä, ja työkohteita on varattuna Siperian suunnilla.

Piru noila sakemanneilla vain sattu olemaan tulitikkuja taskut täynä, paetessaa norskinpuolelle mennesään polttivat koko Lapin.

Sitten rakenneltiin kaikenlaisia yya sopimuksia itäänpäin, ja oltiin kaveria.

Nyt tuntuu sitten että jospa se seuraava seura olisi Nato.?

No syksysin urheilijatkin, vaihtaa seuroja ja lyöttäytyy uusiin porukoihin.

Näin se maailmassa menee.

Kevytjalkainen nuorukainen.

 Vuona 2015 Lahdessa veteraanien EM-kisoissa seurasin 100 vuotiaiden sarjan 100 metriä, 

Mielessäni ihmettelin, ompa kevytjalkainen 'nuorukainen', aika 32:79

Stanislaw Kowalski Puola.

Menehtyi Euroopan vanhimpana miespuolisena henkilönä yhdeksän päivää ennen 112 vuotis syntymäpäiväänsä.

Itse en noihin kisoihin viitsinyt osallistua, tunsin jo itseni niin vanhaksi, ei jaksa.

Sensijaan vuoden 2009 veteraanien MM-kisassa olin mukana maastojuoksussa, 60 vuotiaiden sarjassa.

Ensimmäisiä kilpailuja silloin juoksin akillesjänteen katkeamisen jälkeen.

Sijoitukseni oli muistaakseni viides. 

Hopeaa saimme joukkueena, Kauko Kuningaan ja Martti Luostarisen kanssa, häviten kultamitallin vain viidellä sekunnilla Venäjälle.

Eilispäivänä tuuli ja pyrytti, ei se näytä kevääksi kääntyvän.

Matti kesän kuntoa etsimässä.

 Matti Tennilä maailmalla.    Las Galletas Medio Marato'n 

Kuva ei taida olla tämänvuoden kisasta? ?

Minulla kun ei ole facbok tunnuksia, en päässyt sellaisia kuvakalleriota selaileen mistä kunnollisessa kuvassa Matin olisin löytänyt.

Ihan vain sillä laitoin kuvan että mieltä kunnolla karvastelis, kun ei Espanjan reissua, ja kivoja kisatunnelmia päässyt tänäkään vuona fiilistelemään.

Miehestä mittaa.

Joskus aikoinaan kuuskymppisenä mennessäni ostamaan hierontatarvikkeita käsky kävi, "Nyt otetaan miehestä mittaa".

Tänäpäivänä noihin tuloksiin olisi hyvinkin tyytyväinen.

Eteenkin tuo metaboolinen ikä 45 vuotta, sekä ylipaino prosentti -10,1 %

Ihanhan ne miellyttäs.

Edelleenkin paino lähes samassa lukemissa on, mutta kun lihakset katoaa ja rasvanmäärä lisääntyy, jaksaminen käy huonommaksi.

Tänään tyytyväisyydestä ei ollut tietoakaan, kun kävin hiihtämässä.

Aikaa meni 2 t 5 min ja matkaa tuli vain 18 km 400 m.

Pääosiltaan latu oli vasta ajettu ja siinä suksi luisti ihan hyvin, vaikka pitkin päivää onkin lunta ja räntää sadellut.

Alkumatkasta reittiä ei kone ollut avannut ja siinä pakkasi vanha pitopohjasuksi jäätymään.

Vaikka huutelin "havuja perkele" ei niitä ladulle ilmaantunut, sai siinä suksia käskettää että eteenpäin pääsi.

Nyt saa sitten loppuillan sopivaa asentoa etsiskellä missä olkapäät ja niska vähiiten vaivaisi.

Kyllä se pitäisi saada laki joka huolehtisi siitä että, ihmisen täytettyä 50 vuotta se talutettaisiin valtion toimesta navetantaakse ja ammutas.

Elämä olisi paljon helpompaa kun siinä olisi selvä loppumispäivä tiedossa.

Eikä tarttis kaikka iänmukana tulevia sairauksia ja vammoja kärsiä.

Yltiöopnimisti.

 Niin... voi sitä pysäköidä näinkin.

Usein Espanjan kaupungien katuja talsiessani olen ihmetellyt luovaa pysäköintikultturia.

Mutta se näyttääkin olevan sääntöjen ja pykälienmukaista, että auton voi jättää lähes mihin vain, kunhan ei poistu äänimerkin kuuluvuusalueelta, eteenkin jos on vielä laittanut hätävilkut päälle.

Tänään kalloani vaivasi optimismi, tein passini uusimishakemuksen, kun entinen vanhenee toukokuun alkupäivinä.

Realismia on kylläkin se etten passia enää tule tarvitsemaan.

Passin uusimiseni vaatii polisilaitoksellakäynnin, sormenjälkien ja käsialanäytteen antamistavarten.

Kiirrettä pitää sielläkin, viisi aika käynnille löytyy toukokuun loppuunmennessä, lähiin vasta 17.5

Ei ymmärrä??.

Olen myös harrastellut tuotekehittelyäkin.

Vielä pientä hienosäätöä, ja voi alkaa viilailemaan osia.

Normaalimallin aseella ranteen asento on huono, ranteen 'nyrjähtämisvaara' on ilmeinen.

Sitä kun joutuu varmaan sinne pannuhuoneen puolelle, kipeällä ranteella koksin lapiointi ei ole niitä herkkuhommia.

Tänään hiljaisen 18 kilometriä hiihtelin, nyt on niskan ja hartioiden seutu ikäväntuntoinen.