lauantai 29. elokuuta 2015

MM-kisalähetykset ovat jo loppusuoralla.


Tänään Ounasvaaran maastoissa juostiin Ounashölkkä.  Tulokset:

Kävin katselemassa, mutta nyt ei edes kameraa ollut matkassa, kun tuossa MM-kisa huumassa en ole muistanut kameran akkua ladata.
Joten ainoastaan lähdöstä kuva, pikkukameralla otettuna.

MM- näyttämöllä on tullut selväksi missä maassa maailman nopeimmat juoksijat asustaa. Kymmenottelussa Ashton Eaton, on se vain kova mies.
Mo Farah vitosella jällen ykkönen.
Ensiyönä viellä on noustava katsomaan naisten maratonia ja päivällä katseltava jäljelläolevat lajit, niin siinäpä ne sitten ne kisat olivatkin.
Saapi sitten meikäläinenkin nukkua yöunet, jos osaa.

perjantai 28. elokuuta 2015

Kyllä on kisoja katsottu.

Olen lähes joka yö noussut katsomaan kisalähetyksiä, ja päivällä sitten katselu on jatkunut.
Odotetut urheilijat ovat menestyneet, eikä yllätyksiä juurikaan ole tullut.

Tämän yön katselun ohessa innostuin kirjoittamaan sydämmen harjoittamisesta kestävyysurheilun näkökulmasta.
No jutusta tuli niin pitkä että tallensin sen tuonne vanhaan blogiini,
ja sekavakin se teksti taitaa olla kun samalla piti katsella kisalähetystä.

Pitutta kirjoitukseen olisi tullut vaikka ja kuinka paljon, mutta yritin vain raapaista lyhyesti asian pintaa, jotta kiinnostusta tulisi hakea lisää tuietoa asiasta vaikka netistä.
Aikaisemmin viime talvena blokissani asiasta kirjoitin näin.

Oma juoksenteluni tälläviikolla on ollut tiistaina hitaasti 20 kilometriä, ja eilen hidas 10 kilometriä.
Ja näin vähäisestä juoksemisesta voisin syyttää vaikka pumppua.
Ei mutta nyt työn pariin.

lauantai 22. elokuuta 2015

MM-kisaviikko aiheuttaa yövalvomista.

Eilen kävin mittailemassa Ruskamaratonilla tuon lisälenkin muutoksen.
Reitti on muuten sama kun viimevuona, ainoastaan Gondoolitiellä juostu lisälenkki on muutettu juostavaksi Metsätiellä, edestakaisesti.
Metsätien lisälenkin kääntökohdilla tulee juostuksi matkaksi 11 kilometriä, 
Siitä aikaisemmin tuolla reitillä juosseet osaavatkin paikillistaa lisälenkin kohdan.
Kääntökohdilla ollaankin reitin korkeimmilla kohdilla, sieltä sitten vain laskettelee maaliin.
                     Kuvan saa hieman suuremmaksi klikkaamalla sitä.

Panin tuohon Garminin piirtämän korkeuskäyrään, ja kartalta ottamien GPS- koordinaattien korkeuspisteet, jotka hain  näiltä sivuilta.
Lisälenkin kääntöpaikka on tuon terävimmän piikin huipulla.
Reitin korkeuserot hieman lisääntyivät entiseen, mutta eihän kyseessä ole muutenkaan mikään tasamaa reitti.
Reitti on edelleen oikeanmittainen, ei muuta kun ilmoittautumisia sisään ja juoksemaan.

Muutenhan mittausreissu oli monivaiheinen sisälsi mm. lähes 10 kilometrin pyörän kannon.
Rengas puhkesi paikkoja ja pumppu oli kyllä mukana, mutta liimaputkilo oli kuivannut käyttökelvottomaksi.
Enkä pyörää viitsinyt jättä kenenkään vietäväksi, kun mukana oli paljon arvokkaita mittareitakin. Mutta olihan onneksi lämmin aurinkoinen keli.

Niin ja MM-kisatkin alkoivat, piti nousta maratonin katsontaan parin tunnin yöunien jälkeen..Oli vähän ennalta arvaamattomia nimiä maratonin kymppikärjessä.
------------------------------------------------------------------------------

Juoksijat tunnustavat väriä, ja se väri ei ole valkoinen.

Piti tuossa välillä taasen seurailla kisoja. 
Olihan jännittävä kymppitonnin juoksu. Yksi värivirheinenkin kekkuloi mukana viimeiselle kierrokselle asti.
Mo Farah on kunkku, mutta Kenialaiset tekivät juoksusta jännittävän.

Suomalaisista moukarimiehet jatkoon, Krisiina Mäkelä karsiutui loppukilpailusta vaivaisella sentillä, Henri Manninen taisteli kuitenkin maratonilla maalii, vaikka ehkei aivan toivotussa ajassa.
Huomenna on taasen uusi jännittävä kisapäivä.

Lähdempä itsekkin päivän ulkoiluun. Tällä viikolla tosin on kaikki juoksulenkit päättyneet ennen aikaisesti, tyyliin kävellen kotiin.
Ruskamaratoniin asti yritän vielä juoksulenkilläkin käydä, mutta sen jälkeen on kai tyydyttävä vain kävelyulkoiluun.
Tämä on nyt sellaiseksi mennyt, ei jaksa...

tiistai 18. elokuuta 2015

Menneisyyden harhaopit alkavat paljastua.

Sellaisena märkäkorva nulikkana, kun kansakoulusta tulin, ja pienet työvelvollisuuteni olin hoitanut, ilta vierähtikin tiiviisti hiihdon ja mäenlaskun parissa.
Vanhemmat yrittivät kyllä huomautella koulutehtävien teostakin tyyliin,
"Ei maailmassa pärjää pelkästään mäkeä laskemalla".

Tänään kävelylenkilläni huomasin että minua on nulikkana pahasti kusetettu..
Tässäkin joku opiskelija rakennuttaa ihan kohtalaisen kokoista omakotitaloa, Tontin hintakin on suurempi kun minun asuntoni arvo.
Eikä rakennuttaja ole koskaan muuta tehnyt kun laskenut mäkeä.
Täytyy ihmetellä kuinka tietämättömiä isä ja äiti ovat aikoinaan olleet.

Mutta tänään on ollut kesän kaunein ja lämpimin päivä, se saa meikäläisenkin hymyilemään.
Vaikkakin päivän olen pääasiassa sisällä työn parissa viettänytkin.
Mutta kuitenkin.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Nyt luvattu lähipäiville aurinkoista.

Vähän yrittelee ilmatkin muuttua.
Tänään tarkeni katsella maisemia ihan ilman talvivaatetustakin, 
eikä edes kastunut.

Pyöräilin lauantaipäivänä tuon Ruskamaratonin reittin, siinähän on sitä lisälenkkiä muutettu Metsä, Sienitielle.
Havaitsin vain että nyt reitti lyhenee......
No mitoin asian varmistamiseksi lisälenkin vaikutuksen, reitti näyttäisi tuolla versiolla jäävän 128 metriä liian lyhyeksi!!.
Voi se olla ettei tuo reittivaihtoehto ole vielä se joka tullaan juoksemaan, 
Lähetinkin sähköpostina viestin havainnostani järjistäjille.


Garminini piirsi reitistä tuollaisen kuvan, matkaksi mittari sai hiukan alle 21 kilometrin.
Korkeuskäyrää mittari piirsi tähän malliin.
Eihän tuo korkeuskäyrä GPS:n mittauksella edes lähellekkään oike ole, mutta jotain sinnepäin.

Jos analysoisin tuota reittiä, jonka keskivaiheilla olevaa nousua monet pitävät kovana.
Kyllä haasteena useimmallekkin tulee enemmänkin tuo lähdönjälkeen oleva noin 1,2 kilometriä pitkä nousu ja sen jälkeen tuleva  reilut 3,5 kilometriä pitkä laskuosuus.
Viimevuonakin ensimmäiset keskeytykset puolimaratonilla nähtiin jo siinä.
Lähdön huumassa vauhdilla juostu ylämäki ja sen jälkeen pitkä alamäkiosuus ylivauhdilla, muutahan ei tarvitakkaan, siinä on hermotus jaloista väsytetty, 
ja viekin useita rauhallesempia kilometrejä ennen kun juoksu kulkee taasen rennon kovaa.

Ounasjokivarressa ja senjälkeisessä nousussa on sorapintaista tietä 1466 metriä, mutta se on ihan hyväkuntoista juostavaksi.
Tuo puolimatkan tuntumassa oleva nousu alkaa noin 9,5 kilometri kohdilta, kilometri sen jälkeen tuleekin jo pieni loiva laskuvaihe, jonka jälkeen noustaan vielä muutama metri.
12 kilometrin jälkeen onkin sitten laskuvoittoista maaliin saakka.

Jäädäänpä odottelemaan, jospa se reitti tuosta vielä hiukan muuttuisi jotta matka olisi juoksussa oikean mittainen.
Tuossa kartan esittämässä vaihtoehdossa kierroksen pituudeksi tulisi 
20.969,5 km.
Minä uskon että reittiä viellä viritellään tarvittavan lisämatkan saamiseksi.


 Vielä Levin maisemia tältä aamupäivältä.

lauantai 8. elokuuta 2015

Ennätystehtailua.

Minä tein tänään juoksupuolella uuden ennätyksen.
Kaaduin kisan aikana niin monta kertaa että niiden laskemiseen olisi tarvinnut lukea pitkä matikka.



Olin juoksemassa Pyhätunturin polkumaratonin puolikasta.
Olin ajatellut ennen juoksua pääseväni puolentunnin päähän voittajasta, mutta toisin kävi.
Puolikkaan voitti Matti Kivelä ajalla 1.47.35 suunnistaja oli reitillä varmaan kun kotonaan.
Viime vuona voittoaika Martti Jylhällä oli vajavan minutin alle kahden tunnin.
Viime kesä oli kuiva ja lämmin, eikä reitti varmaan ollut puoleksikaan niin liukas ja vetinen kun tänävuona.
Naisten nopein oli Ilona Luiro ajalla 2.30.14

Täydellä maratonilla Henri Ansio aikaan 3.34.06 aika on 8 sekunttia parempi kun edellisenä vuona.
Naisten täyden matkan nopein oli Jaana Leivo ajalla 4.20.34


Henri  Ansion maaliintullessa jopa aurinkokin näyttäytyi.

Täällä Pyhällähän noissa matkoissa on pieni Lapinlisä, niinkun Lapissa pitääkin.
Maraton on ilmoitettu 43 kilometriksi ja puolikas 21,5 kilometriksi.
Korkeuserojahan reitillä riittää, ja maratonin kokonaisnousumäärä on noin 1200 metriä, ja puolikkaalla noin 800 metriä.

Sitten omaan kisaani: Minulle oli täysin selvää että joutuisin ainakin jyrkimmät nousut kävelemään, kun se tuo pumppu ei pelaa.
Tosiaan jyrkimmät nousut eivät juurikaan ketään juoksuaskeleeseen innostaneet, eikä vauhdissakaan suuria eroja ole käveli tai juoksi.

Mutta se kenkävalinta, juoksin sileäpohjaisella kisakengällä, eikä net liukkailla kivillä ja juurilla pitäneet sitten yhtään.
Salomonin maastojuoksukenkiä olisi ollut tarjolla kisaan kokeiltavaksi, mutta en uskaltanut panna outoa kenkää jalkaan, mikä oli ehdottomasti paha töppäys.
Meikäläinen oli nokallaan niin monta kertaa etten edes yritä arvailla kuinka monesti.
Vammoitta tosin säästyin, mitä nyt pieni haava kasivarressa, nirhaumia polvissa ja säärissä.
Kämmenet olinkin suojannut käsineillä, kun niitä täytyy erityisesti varoa, kun ne ovat työvälineeni.

Niin se oma aikani oli 2.20.38 elikkä 33.03 voittajalle hävinneenä, mutta sen 3.03 panen kyllä kenkien piikkiin.

Garmin sai juoksemakseni matkaksi 22.150 kilometriä, ja nousu summaksi 780 metriä.

Kaikkeen sitä minutkin saadaan yllytettyä, tulipahan nähtyä mitä polkujuoksutapahtumat ovat.
Ruokatarjoilut olivat kyllä hyvät, eteenkin edellisen illan pastatarjoilu seisovasta pöydästä.

Kuvia:

perjantai 7. elokuuta 2015

Pientä retkeilyä.

                                Ei se aurinko, ei sitten millään.

            Pumppua se ylämäki kyssyy.



Ei paha, kyllä se tästä nousee.
Kävellen tosin.


sunnuntai 2. elokuuta 2015

Kalevalaiset on kisailtu.

Tehtiinhän Kalevankisoissa Suomenennätys ja MM-kisarajan alituksiakin, mutta eniiten itseäni innosti nuoren Alisa Vainion juoksut.
Kauniisti juosten täysin oman kuntonsa tuntien ja vauhdinjaot halliten, SM kultaa ja hopeaa.

Toki muistan että Anne-Mari Sandels juoksi aikoinaan vielläkin vauhdikkaammin 17 vuotiaana, mutta todellinen kestävyysjuoksijalupaus on Aliisakin.

Lappilaisista Johanna Peiponen juoksi kuntonsamukaisesti kahteen mitalliin omalla taktiikallaan.
Johannan askeleeseenhan ei oikein rytminmuutokset ja kirivaihteet onnistu, joten ainoa oikea taktiikkahan on yrittää huolehtia että matkalla mennään riittävän lujaa.

Itselläni tänään tuli viikon pisiin juoksulenkki tosin vain 17 km, eikä viikkokilometreilläkään kannata kehuskella (45 km).
Että tämmöstä...