Huonostimitattu.

Onkohan minut huonostimitattu nuorempana?.

Vai olenko nuorempana mittausten aikaan ollut aina niin väsynyt etten täyteen pituuteeni ole jaksanut suoristua.?

Ihmisen vanhenemista käsittelevä sivusto, Terveysverkko.fi   kertoi että ihmisen pituus alkaa vähentyä jo 40 ikävuodesta lähtien, ja kiihtyen 60 ikävuoden jälkeen jo pariin senttimetriin 10 vuodessa.

Oma pituuteni on nuorempana, armeijassa, terveystarkastuksissa yms. useinkin mitattu, tulokseksi on aina merkitty 174 cm.

Nyt tarkkojen mittauskriteerejä noudattaen pituudekseni sain 174,5 cm, ja sivuston mukaan ikääntymisen vaikutuksesta jo 172 cm pituuden pitäisi olla täyttä utopiaa.

Ikääntyessä solujen DNA vaurioituu, ja uusiutuminen on huonoa, eikä niitä oikein voi sepittääkään.

Paljon ikääntymisasiaa sivuilta voi lukea, mutta jokainen ikääntyy aika yksilöllisesti.

Ikäntymismuutokset alkavat jo parikymppisenä, ja jokainen viisikymppinen on jo selvästi parhaat elimistönsä ja suorituskykynsä rajat ylittänyt. 

No jos luit terveysverkon sivuilta kuinka kaikki menetetään ikääntyessä, lohdutukseksi voin sanoa, että korvat ja nokka jatkavat kasvuaan koko pitkän ikäsi.

Monethan luulevat että norsu on eläin.

Sehän on vain oikein vanha ihminen, joka ei enää jaksa kulkea kahdellajalalla.

Täh.?

Jos ja vaikka, ei sitä tiiä.

Maratoneja on juostu iät ja ajat, Lontoossa 1908 ensimmäisen kerran olumpiatasolla juostiin maraton nykyisen mittaisena.

Puolimaratonia virallisena kilpajuoksumatkana on alettu juoksemaan paljon myöhemmin.

Suomessakin maantiemestaruudet ratkottiin 20 kilometrin matkalla, aina vuoteen 1996 jolloin ensimmäisen kerran juostava matka oli puolimaraton.

Elchen puolikas juostaan 12.3 -23 ja kisajärjestäjä mainostaa kisaa maailman vanhimmaksi puolmaratonkilpailuksi, kisa juostiin ensimmäisen kerran 1968

Kisan voitti silloin Jose' Sampere Quesadan.

Aikakirjoihin puolikaan tulokset ovat saaneet myös.

1956 Osvaldo Sua'res (1.08.54) Santiago de Chile.

1960 Brian Hil (1.07.01) Brittiläiesellä Romfordin paikkakunnalla.

Mutta tiettävästi nämä ovat olleet yksittäisiä aikakokeita, ei varsinaisia kilpailuja.

Itse useinkin Elchessä olen kilpaillut, mutta yleensä 10 kilometrin matkalla.

Pitäisiköhän ottaa tuo Elchen puolikas tavoiteeksi, kun se nyt juostaan viidettäkymmenettä kertaa.

Tänään sain positiivisen puhelun, Oulun sairaalareissun ja geenitestien tulosten valossa, pahiin uhka on mitä ilmeisimmin poistunut.

Tosin mitään selvyyttä oireiden aiheuttajaan ei vieläkään ole.

Sanotaan että hukkuva tartuu vaikka oljenkorteen, samoin se on juoksu ja kilpailuhaluisenkohdallakin, vaikka ei juoksuvauhtia saisikaan parannettua, olisi joukonjatkona kiva olla ja nauttia kilpajuoksujen tunnelmasta.

Siispä tänään urakoin, juoksua 6:20 kilometrivauhdilla 20 kilometriä, ja loppupäivä makailua reporankana.

Sopeutumaton.

 Mää en sitten tähän talveen sopeudu, vaikka sitä olen yrittänyt jo yli 73 vuotta.

Lauantaina tulee kolmevuotta kun minulta otettiin autollajo-oikeus pois, siihenkin sopeutuminen on pahasti kesken.

En myöskään ole sopeutunut tuohon kellojen siirtelyyn.

Viikonvaihteessa on edessä taasen talviaikaan siirtyminen.

Siihenkin olen yrittänyt sopeutua jo vuodesta 1981 asti, mutta en vain ymmärrä sen mielekyyttä.

On yksi asia johon sopeuduin nopeaan, eläkkeelle jäänti.

Oli vuosi 2016 lokakuun 29 päivän kun jäin päätoimiseksi eläkeläiseksi, tuskin kerkesin kylttiä irroittaa kun olin jo sopeutunut uuteen statukseeni.

Olin silloin 67 vuotta ja 4 kuukautta vanha, ja kun työelämän olin aloittanut 15 vuotiaana, olihan siinä jo työvuosia kertynytkin.

Täytyy vissiin alkaa tervailemaan suksia, ja kattoa samalla että mäystimet on kunnossa, talvihan tästä tulee vängällä, kun kelloja siirrellään talviaikaan ja luntakin on maassa.

Tuokaa ruokaa.

Alipainoisena astuin vaakaan.

Pituuteni on 174 senttimetriä, tuolla painolla painoindeksiksi tulee 17.7

Alipainonrajana pidetään lukemaa 18.5

Tuo paino ei ole minun tämänhetkinen normaali, vaan juoksulenkin jälkeen punnittu paino.

Aamun painoni ennen lenkkiä 55,5 kg, joka sekin hiukan alipainonpuolelle jää.

Normaalisti minulla paino tähänvuodenaikaan on pyörinyt siinä 62 - 63 kilon haarukassa, ja tiukimmassa kisakunnossa kuudenkymmenen kilon paikkeilla, mutta nyt joku on syönyt eteenkin ylävartalosta lihakset lähes olemattomiin.

Ihmiselämässä on se huonopuoli ettei siinä ole peruutusvaihdetta.

Pakittamalla saisi pahiimmat katastrofit pois, ja voisi valita paremman vaihtoehdon.

Vanhana vaivasena ei elämässä ole hohdokaita hetkiä odotettavissa, elämä on vain lopun odottelua ja toivomista ettein kovinpaljon tarvi kärsiä, eikä ainakaan kovin pitkään.

Siispä annan hintansa arvoisen neuvon, ja ihan ilmaiseksi.

Heti kun mahdollista heittäydy joutilaaksi, jää eläkkeelle tai vapaaherraksi.

Muuta ainakin talveksi täältä pakkasista ja pimeydestä valoon ja lämpöön.

Sitten vanhempana olet ehkä vaivanen etkä jaksa mitään mielekästä harrastellakaan.

Sairauksineen olet hoitojen ja hoitolaitosten tuntumassa vankina.

Jokainen jolla on kuollessaan jäljellä yli 10 000 dollaria, on elämässään epäonnistunut. (Eron Flyn)

Pimeys oli lähes käsinkosketeltavaa.

 

Tänään talvisarjajuoksu 🏃

En voi osallistua talvisarjajuoksuun.

En löytänyt kilpavirsujani.

Noissa kisakengissä sitä olisi ollut vauhtia, vaimennusta ja pomppuominaisuuksia 😏

Katselijana osallistuin tapahtumaan, enkä paljon mitään nähnyt, on jo niin pimeää päivisinkin, ainakin näin pilvisellä säällä.

No jokku oli löytäneet kisakenkänsä ja ovat lähdössä juoksemaan.

Laitan ehkä muutaman kisakuvan myöhemmin.

******************

Muutama kuva:           Tulokset:

Talvisarjajuoksuja jo vuodesta 1975 lähtien.

🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃

Joo... Talvisin maantiejuoksutapahtumia Rovaniemellä järjestetään paljon enemmän kun kesäkaudella, elikkä sarjajuoksut alkavat lauantaina.

Talvisarjaa on juostu Koskenkylänreitillä vuodesta 1995 lähtien, poikkeuksena vuosi 2010 jolloin juoksu järjestettiin Kuusamontiellä.

Reitti mitattiin viralliseksi vuona 2004, sitä aikaisempi reitti oli noin 30 metriä pitempi.

Etsiskelin ko.reitin reittiennätyksiä, mitä suurimmalla todennäköisyydellä ne ovat alla kirjaamani, mutta ihan satavarmaa 100 prosenttisuutta en uskalla luvata..

5 km naiset:  Johanna Peiponen  16:18  (2015)

10 km naiset:  Johanna Peiponen  35:12  (2014)

5 km miehet:  Kalle Keskipoikela  15:09  (2014)

10 km miehet:  Arto Määttä  31:21  (1995)

Kuva suurenee klikkaamalla.

Reitin profiili. (Garmin fenix 3 ilmanpainmittaus)

Minimikorkeus 93,4 m.  Maksimikorkeus 105,6 m.

Kokonaisnousu 10 km matkalla 32 m.

Viidellä kilometrillä ja sitä lyhemmillä matkoillahan nousunmäärä on lähes olematon.

RDS-talvisarjajuoksu:

Tänään ensimmäinen omalenkkini tälläviikolla, tuon reitinprofiilin kävin juoksemassa.

Alkakaahan kisakenkiä lankkailemaan lauantaitavarten, kisapäivä on juoksijan juhlapäivä.

Gorillakalloisen mietteitä.

Meikäläisen pää on gorillankallon muotoinen, ja silmät vajonneet syvälle päänsisään.

Tai niinkuin silmälääkäri sivistyneemmin totesi, "Syvät silmät, voimakkaat kulmat".

Niin oli pahanmallinen pää ettei nähnyt laaseroidakkaan kunnolla.

Pirun pimeää, ulos uskalsin senverran, että kävin katsomassa paljonko sitä säilölumilatua on tehtynä.

 Lähinnä hiihtostadionin ympärillä lunta oli.

Oli siellä hiihtäjiäkin ottamassa tuntumaa lumilatuun.

Joutsenperhe uiskenteli Kemijoella, vanhemmat selväst ylpeänä seurasivat jälkikasvun tekemisiä, vaikka laiska näytti olevan peseytymään, ihan likasenharmaa..

Lihaksia tulee ja menee, mutta läski on ikuista.

Joku peikonpoikanen, ja kuihtunut vanha kääkkä iältään 73 vuotta.

Vuosia kuvienoton välillä yli 48, ja se näkyy, on tukka lähtenyt ja niin on lihaksetkin.

Olin -74 vasta kaksvitonen, ja kuva on otettu ilmeisesti kilpailureissulla Mikkelissä.

Turhanpaljon on vain lihasta ylävartalossa, noin niinkun juoksuja ajatellen

Työskentelin nuorempana metsurina, siihenaikaan metsätyö oli hyvinkin ruumiillista hommaa, ja voimia vaativaa.

Totesinkin vajaan kymmenen vuoden metsätöidenjälkeen, olen liian pieni ja heikko näihinhommiin, ja lähdin metallihommiin.

No nyt on lihaksia ja niissä voimaa liian vähän, että mitään jaksaisi tehdä.

Käskytys lihakselle on huono, sitämyötä lihakset surkastuu ja häviää.

Eilen olin OYS:sissä tutkimuksissa (enmg, emg, mep), eikös nuo eurokansanedustajat ole meppejä, saapa nähdä jos tuon testin hyvin läpäsin, tulleeko lähtö Brysseliin...häh ?

Tänään oli sitten silmäkontrolli LKS:ällä, surkeaa kuultavaa oli silläsaralla, laaseroitiin samalla silmiä, että pääsis paineet paremmin laskemaan.

Se alko sitten pakkasille.

Ei kestäny silmät, eikä ollut materiaalia.

Koska Sarjajuoksukausi alkaa viikonkuluttua täällä Rovaniemellä, 

hehkutetaan jo vähän tapahtumaa kertomalla juoksuista jotka on juostu tällä nykyisellä Koskenkyläntien reitillä.

Yritin RDS:n sivujen historiikistä katsella, matkan reittiennätyksiä ja parhaita aikoja vitosen ja kympin matkoilta.

Jon Rautio aika 31:39 on paras 
virallisten mittausten jälkeen.

Lehtileikkeiden skannaukset vain olivat osittain niin huonolaatuisia, ettei minun huonot silmäni kaikkea erottaneet, silmiä ja päätä alkoi särkemään, joten täytyi lopettaa se homma.

Myöskään 2012 ja sen jälkeisistä kisoistahan ei lehtileikkeitä ollutkaan.

Tuota samaa reittiä on juostu 1995 lähtien, paitsi vuosi 2010 juostiin Saarenkylän urheilukentän kohdilta Kuusamoonpäin ja takaisin.

Reitti Koskenkyläntielle mitattiin virallisesti 2004, mutta sitä aikaisemmin juostut juoksut ovat vähintäänkin ennätyskelpoisia, koska ennen 2004 mittausta juoksumatka oli n. 30 metriä pitempi.

Kympin matka taisi lyhentyä vitosrksi 2011? paikkeilla.

Miehissä 10 kilometrin nopein aika on Arto Määtällä 31:21 vuodelta 1995

Vitosen miehissä nopeimmin on taittanut Kalle Keskipoikela 15:09 vuona 2014

Naisten osalta Johanna Peiposelta löytyy varmaan kovempiatuloksiakin kun nämä 

5 km 17:31 vuona 2011 ja 10 km 38:07 vuona 2009.  

Mutta kuten aikaisemmin totesin lehtileikkeet loppuvat vuoteen 2012

Naistenpuolella vitosta on juossut monia tuttuja urheilunimiä jo ennen 2000 lukua, 

Maija Kukkohovi 17:55,  Pirjo Manninen 18:23 (tytöt 16 sarjassa), Kristiina Palokangas 18:36

Minna-Maria kangas kympin 38:27

***************************************** jatkuu:

Johanna Peiponen            Kalle Keskipoikela

Sain tarkkailtua tuolta RDS:n sivuilta lisää talvisarjan tuloksia:

Hiukan oli vielläkin vaikeuksia tulkita mitkä juoksut oli juostu hallissa/radalla ja mitkä tiellä,

mutta tulkitsin asiaa niin että jos matka merkitty kilometreinä niin tiellä, jos metreinä silloin radalla.

Niin itsekkin harjoituspäiväkirjaani olen merkkaukset suorittanut.

Parannusta reittiennätyksiin löysin naisten osalta, kuten epäilinkin on Peiposen Johanna lujempaakin sarjajuoksuissa liikkunut kun nuo aikaisemmat mainitut ajat.

5 km 16:18  vuona 2015  ja 10 km 35:12 vuona 2014

Pannaan tähän vielä kuvaa hiukan vanhemmalta ajalta, silloin Vanhan veljeksetkin olivat nuoria.

Silloin juostiin lähtö ja maalipaikka oli jätkänpatsaalla, vaatteet vain hangelle ja menoksi.

Tänään kuunteluun vaikka tämä.

Torrevieja pyörii mielessä.

Olis kyllä kiva pakata matkalaukku ja lähteä talvehtimaan valoisampiin maisemiin.

Se on nuiden sääolojenkin kanssa vähän niin ja näin, ei sitä voi tietää pitääkö pilkivehkeet vai virveli mukaan ottaa.

Tämmöset hankikelit oli, ja järvi oli jäätynyt marraskuulla 2013 kun Torreviejaan saavuin.

La Matan rannalla 12.12 2013

Meri oli sulana ja ongella tuli kohtalaisen suurtakin kalaa, monet kalakeitot siittä keitteli.

No ei vaineskaan, suolajärvellä oli vedenpintaa laskettu tavallista alemmas, 

ja kun oli ollut kuivaa ja helteistä oli suola kovettunut aivan kun jääkentäksi.

Kuollut delfiini oli puolestaan yön kovemmassa aallokossa ajautunut rantahietikolle.

Tippahan siinä melkein tuli silmään, kun näki miten delfiinin oli käynyt.

Olen joskus saanut samoissa Gambian vesissä uida, delfiinien seuratessa etäältä uteliaina minkälaista onnetonta räpiköintiä ihmisen uinti on, ja näyttäen uljailla hypylläin miten se pitäisi tapahtua.

On ne hienoja eläimiä.

Tippa oli silmässä aamullakin kun yritin juoksulenkillä käydä, kun ei jaksa ja jalat meinaa pettää askeleen tullessa maahan, kun ei jaksa enää kunnolla itseään kannatella.

Seitsämän kilometriä, 6.06 kilometrivauhdilla, ja jalat aivan voimattomina, loppumatka piti kävellä kotia.

Paljon olisi elämä helpompaa jos ei tarvitsisi lenkille yrittää, mutta kun se juokseminen...

Se on sitä mitä eniiten haluaisin tehdä...

Melkeen kaikki.

Kaikkienaikojen kovimmat maratoonarit löytyvät Keniasta.

Kolmenkymmenen maailman parhaan maratoonarin listalla, niin naisissa (26), kun miehissäkin (28), edustavat joko Keniaa tai Etiopiaa.

Näistä ei Kenia tai Etiopialaisista, vain kaksi ei ole syntyjään Kenialaisia.

Maratonjuoksun valtikka on tiukasti näiden kahdenmaan hallinnassa, jos listaa parhaista katsoo pitemmällekkin tahti jatkuu edelleen vahvasti ko. maiden hallitsemana.

Ja kun tarkkailin juoksijoiden pituuksia ja painoja, kovin on pienikokoisia ja höyhenenkevyitä kovatmenijät maratonilla.

Maailman tämänhetken parhaiden maratoonareiden lista löytyy täältä.

🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃

Yöt, illat ja päivät pimenevät, talvi tekee tuloaan.

RDS järjestää talven ensimmäisen talvisarjajuoksunsa 22.10

Lokakuun kisassa on mahdollista juosta myös 10 kilometrin matka.

Seuraavassa viikonvaihteessa on myös mahdollista juosta maratonia, ainakin Vantaalla ja Tampereella, sekä Kempeleessä maastojuoksua.

Menkää hyvät juoksevat ihmise kisoihin, niin kauan kun se on vielä mahdollista, ettei tartte vanhana valittaa juoksuhaluissaan.

Tasan vuosi sitten.

Vuosi sitten, reilu kolmekuukautta onnettomuuden jälkeen.

Yritteli juoksulenkkejä alotella, pahasti vain luutumattomat kylkiluut kipuilivat. 

Tänään vähän pitempää lenkkiä juoksin (9 km), eikä juoksuvauhtikaan kovempaa kun, 5:50  kilometri.

Kylkiluissa ei enää juostessa suurempia kipuja, vaikka napsuu ja paukkuuhan ne poikkinaiset luut.

Muuta ongelmaa kyllä riittämiin.

Iltapäivällä parikilometriä Ounasvaaran suunnalla kävelin, kovin utuinen ja hämärä oli sää. Vai johtuuko minun heikostinäkevistä silmistä.