Pää täynnä tau-proteiiniä ja beetta amylodia.

Vatulointia ja vetkuttelua on ollut meikäläisellä lenkkeilyn suorittaminen.

Eilen katselin tv:stä tiedetokumentin Alzheimerin taudin nyky tutkimuksen uusimmista näkemyksistä.
Enää ei juoksulenkilläkään saisi ajatella niitä näitä, vaan pitäisi ratkoa älyllisiä propleemia, niin yhteisvaikutuksesta hippokampus reenaautus isoksi ja vahvaksi, niin ettei pipo ennää päähän mahtus, ja samalla estääisi alzhaimerin etenemisen.

Mielenkiintoista uutta tutkimustietoa sisältävä ohjelma on vielä nähtävissä yle arenalta.

Viikonvaihteessa juoksukisoja olisi täällä pohjoispäässä Suomea Haukiputaalla ja Kempeleessä, mutta ei taida motivaatio niihin lähtöön riittää on mieli jo vaipunut syksyn masennukseen, kunhan tässä vatuloi ja vetkuttelee.

Maratonseurantaa.

Tämänpäivän teemana minulla on maratonjuoksujen seuranta.
Berliinistä on tullut seurattua juoksua askel askeleelta niin kärkijuoksijoita kun Rovaniemen juoksijoitakin.
Kenenisa Bekele hurjasteli voittoon 2.03.03 eikä Wilson Kipsang jäänyt kun 10 sekuntia, joten kiirettä olivat pojat pitäneet.

Rovaniemen nopeimmat,
Ossi Peltoniemi    2.35.06
Veli-Heikki Koivu  2.36.37
Johanna Davidila  2.57.15
Jukka Vaara         3.10.40

Paras Suomalainen Teemu Toivanen  2.24.44

Onnittelut juoksuista!

Ihmetyttää vähän Ruotsin linja, muistaakseni Mikael Ekvalia ei kelpuutettu Rion olympialaisiin.
Tänään sijoitus 14. ajalla 2.13.16 edellän vaaleaihoisista vain yksi Japanilainen.

Nyt seuranta jatkuu SM-maratonin parissa.
No niin selviydynpäs, päivän maratonseuranta on suoritettu..
Aki Nummela voitti miesten Suomenmestaruuden ajalla 2.24.21 mikä onkin kauden kärkiaika Suomessa tältävuodelta.
Naisten Suomenmestaruuden voitti Laura Manninen aika 2.41.21

Maanikavaarassa.

Aamusta Sanna-Maija ja Iina tulivat hakemaan ja suuntasimme matkan Maanikavaaraan, Kaarlojuoksuun.
Välillä muistelimme Maanikan juoksuja ja Miika Nousiaisen mainiota kirjaa Maanikavaara.

                   Tässä autokuntamme heti Maanikavaaraan saavuttuamme.

                     Iinan vauhdikasta maaliintuloa pitemmältä matkalta.

                 Kaarlo Maanika Anssi Kukkosen haastattelussa.

                     Pitemmänmatkan juoksijat palkintojenjaossa.

                                     Naistensarjojen pokalistit.

Jokkerin (Elevaara) valmennusryhmää, sieltä kultaiselta -70 luvulta kun juoksuun suhdaututtiin täydellä sydämellä.

Tulokset:

Posion Pyrinnön sivut, Kaarlonjuoksu.

Ionov-8 Traial Cup Ounasvaara.

Tänään jo illan hämärtyessä juostiin polkujuoksusarjan viimeinen osakilpailu.
Itse en tähänkään juoksuun mukaan päässyt, oli vaihteeksi taasen sairaalapäivä, ja olo ei kävelyä kummempaan liikuntaan soveltunut.

                                      Kilpailun startti on jo lähellä,

                Kärkijuoksija saapuu ensimmäistä kierrosta 'pitkospuille'.

                        Kevyttä on askellus hyvällä lankutuksella.

                     Kisan jälkeen on hyvä vaihtaa kuulumisia.

                       Kokonaiskilpailun parhaimmistoa.

Poroja ja Peura tunturissa.

Siitä lähti torstaipäivän kävelylenkki tunturiin.

Alempana tunturin juurella hiukan ruskanvärejäkin näkyvissä.

Urheilumiehenä piti tietysti käydä Taivaskeron päällä katsomassa vuoden -52 olumpia tulen sytytyspaikkaa.

Ite en tälläviikolla ole vielä kun yhden juoksulenkin suorittanut, ei ole oikein viittinyt, jospa vaikka huomenna...

Kirkkolamenjuoksu kuvia:

Saariselälläkin kisaillaan.

Lisäsin tuonne pohjoisen juoksutapahtumiin uuden linkin.
Minutkin nähtäisiin varmaan siinä juoksussa, mutta silloin on myös Kaarlonjuoksu Posiolla.
Olen aina tykännyt lenkkeillä ja myös kilpailla Saariselän maastoissa.

Nyt kun eletään parasta syksyn maratonjuoksuaikaa voi vaikka tarkastella maratonille tankkauksen historiaa.

Eli palataanpa aikaan jolloin meikäläinen oli iältään jotain tuon kuvan luokkaa.

Vuona 1967 tehdyssä tutkimuksessa (Ahlborg) huomattiin että kun lihasten hiilihydraattivarastot ensin tyhjennetään ne latautuvat täydellisemmin kun ennen tyhjennystä.

Alkuperäisessä tankkausmenetelmässä 3-4 päivään oltiin minimaalisella hiilihytraatti ravinnolla (alle 10%) harjoitellen kovaa.

Jonka jälkeen 3-4 päivää syötiin runsaasti hiilareita (yli 90%) ravinnosta.

1980 luvulla siirryttiin enemmänkin tankkaukseen ilman tyhjennysvaihetta.

Aussitutkijat havaitsivat kokeissaan 2002, että  sama ylitankkaus hiilarien suhteen saatiin 24tunnin menetelmällä, kun kisaa edeltävänä päivänä tehdään muutama kovatehoinen sprinttiveto, ja loppupäivä puputetaan hiilaria 12 g per rasvaton painokilo.

Menetelmä vaatii kilpailua edeltävänä päivänä kovatehoista harjoittelua, mikä ei välttämättä kaikille sovi.

Mutta saahan sitä kokeilla, kerronmpa omista hurjista tyhjennyksistä, tahallisista ja tahattomasta.

Minulla oli aina toiminut hyvin tuo perinteinen tyhjennys/tankkausohjelma, niinpä ajatus: Rajumpi tyhjennys ja vielä toimivampi tulos?.

Eiku  kokeileen, elettiin vuotta 1984, suoritin maratonille valmistautumisen pitämällä 3 päivän tyhjennysvaiheen nauttimalla vain vettä, harjoitellen siten että,

1. päivänä juoksin 30 kilometriä + 10 x 400 m radalla täysillä.
2. päivänä 22 km juoksua mäkisessä maastossa.
3. päivä juoksua 16 km + 3 x 300 m ylämäkivetoa.

Painokin tässä tyhjennysvaiheessa tippui 61 kilosta 56 kiloon.

Sitten 3 päivän tankkaus ja ei kun Hämenlinnaan veteraanien SM-maratonille.

No se kisa oli nälkäkuurilla väsytetyn miehen väsynyttä taivallusta, 

Eikä siinä kisassa kaikki muukaan oikein putkeen mennyt, juostiin ratakierros liikaa, lisäksi vielä pieni harhaanjuoksu reitiltä toi 2-3 minuttia lisää aikaa tulokseeni.

No siitä sisuuntuneena seison viidenpäivän kuluttua Pietarsaaressa Jakobin-maratonin lähtöviivalla.

Kisassa odotin vain että missä vaiheessa se sippaaminen tulee, mutta ei sitä tullut, vaikka edellisestä maratonista oli vasta viisi päivää.

Saavutin maaliviivan hyvävoimaisena ajassa 2.33.31 sijoittuen kisassa toiseksi Peter Klemetsin jälkeen.

Toinen raju tyhjennykseni oli tahaton.

Oli vuosi 1991, olin ilmoittautunut SM-maratonille Posiolle.

Maratonviikolla tein pitkää työpäivää ja hain pienestä kyläkaupasta lenkkimakkaraa illan tyhjennysvaiheen ateriakseni, no se makkara oli aika vetistä, ja ilmeisesti pilaantunutta.

Seuraavat neljä päivää olin ripulissa ja pienessä kuumeessa.

Kilpailua edeltävän päivän pystyin sitten kyllä tankkaamaan mutta se ei ollut riittävää.

Menin kyllä Posiolle kisailemaan olihan kyseessä kuitenkin lähes kotikisa, mutta juoksussa jo noin 16 kilometrin kohdilla tunsin että hiilarit on loppu, jatkoin puolimatkaan jo hiipuneella (n.1.16) vauhdilla, ja keskeytin.

Minullahan oli jo kokemusta että sippaamisen jälkeen jo alle viikonjälkeen kulkee hyvin.

Niinpä löysin itseni kuusipäivää myöhemmin Oulu-maratonin lähtöviivoilta.

Juoksu kulki 40 kilometriin hyvin, mutta viimeiset parikilometriä tulivat pääasiassa  rasvavarastojen turvin. 

Maaliviivan saavutin ajassa 2.30.22, mutta tästä kisasta palautuminen vei kyllä sitten aika pitkään.

On se niin vaikeeta.

Juoksin tänään Ruskamaratonilla puolikkaan mutta en tällaisella reitillä.

Oma aikani tänään puolikkaalla (?) oli 1.29.04 sillä irtosi kärkisija 65 vuotiaiten kääkkien sarjassa.
Omassa kisassani vauhti säilyi aika tasaisena koko matkan 5 kilometrin pätkisä ilmaistuna seuraavasti:  20.36 - 21.29 - 21.08 - 21.15 ja viimeinen 1.1 km 4.36.
Keskisykkeeni juoksussa oli 143 ja maksiimisyke 150, ei tästä pumpusta enempää kirroksia irti saa, venttiilit vuotaa ja mutenki yskki kone jo.
Garminin malli 305 sai juoksemakseni matkaksi 20.950 km.

Muutosta viimevuoden viralliseen reittiin oli tuossa alussa, nyt mentiin Rakkatielle muutaman kymmenen metriä lyhyempää reittiä!
Reittikartassa näkyi kyllä pieni lisälenkki ennen Kittilästäpäin tulevaa tietä, mutta ei sitä kyllä juostu??.

Hatuttaa, niinkun varmaan monia muitakin juoksijoita, haluttais juosta just eikä melkein olevia reittejä.
Suomessa yleisesti näyttää olevan suuripiireisempää tuo sääntöjen ja matkojen noudattaminen, eikö meitä juoksijoita kunnioiteta?, mehän kuitenkin maksamme siitä.

Laittelen ehkä (painotus sanalla ehkä) kotiinpäästyä muutaman kuvan maratonin lähdöstä.

Jos noita väliaikojani tarkastelis hiukan korkeuskäyrään verraten:
Viisikilometriä on lähtöä matalammalla, 10 kilometriä puolestaan selväst vitosta ylempänä, 15 kilometriä taasen alempana kun kymppi, 15 ja 20 kilometriä suunilleen samalla korkeudella korkeuskäyrällä.
Joten nuo aikaerot eri vitosilla kuvastavat kulloisenkin vitosen vaativuutta.

Garminin näkemys juoksustani

Tulokset:

********************************************************************
Olli ja mystiset luvut: kymppi -97: puolikas -97: täys -194
********************************************************************
Jos olet juoksija ja urheilija lue tämä:

Muutama kuva maratonin lähdöstä

Hienoa kuvaa Ruskamaratonilta ja Kittilän ruskasta, ja Vainiokin on vielä niin nuori.