tiistai 28. joulukuuta 2021

Kohta vaihtuu vuosi.

Tulevana lauantaina on jo vuosi 2022
Minulla tämävuosi on ollut niin ikävä, etten yhteenvetoa vuodesta tee, kuten yleensä on ollut tapana.

Kirjoittelin tässä aikaisemmin Rovaniemellä järjestetystä tiejuoksun SM-kisasta vetraanien osalta.
On täällä juostu SM-mitalleista yleisessä sarjassakin, 1999 ratkottiin maratonin mestaruudet Rovaniemellä.


Juoksu suoritettiin perinteisellä siltojenlenkillä.
Noin 1,2 kilometrin lenkki alkuun ja senjälkeen viisikierrosta siltojenlenkkiä, siitähän se maratonin matka muodostui.
Ja reitti sai jopa kiitoksiakin juoksijoilta.

Silloin oli erikoinen kesänalku, juoksunaikaan oli ihan lämpöinen keli, juottohommissa ollessanikin tarkenin ihan T-paitasillaan, mutta seuraavana aamuna oli nilkkoihin asti lunta.


Tästä linkistä sitten, miksi se harppa lyhenee ja vauhti hidastuu, kun siirrytään veteraanisarjoihin, tai siis vanhenemisesta yleensäkin.

No niin.... nyt rupes tympimään nämä kaikki vuodet mitä olen elänyt.
Heitämpä kirjottamisen ja menen kahvinkeittoon.

perjantai 24. joulukuuta 2021

Hyvää joulua 2021 blogini lukijoille.

 


Hyvää ja rauhallista joulunaikaa kaikille blogini lukijoille.

Joulunaika ei minulle ole kovin mieluisaa aikaa, on pimeää ja pakkasia, näin kun sen joudun täällä kotimaanperukoilla viettämään.

Koronan lisäksi on nuo omat terveydelliset syyt jotka estävät meikäläisen valoisampiin ja lämpimämpiin paikkoihin lähdön.



 Mielummin viettäisin jouluaattoa näin kun tässä vuoden 2014 kuvassa.

Mutta toivossa on hyvä ellä, päivä pitenee jokapäivä, tosin vain kukonaskeleenverran kerrallaan.
Jatkus edes vuohenaskeleenverran, 
Hyvällä harpalla ilmaantuivat heti paikalle kun auton pysäytti tuolla Norjanmaalla, kuva vuodelta 1982.


Ompa se Honda Acord kiinnostava biili.

Joo eipäse auta kun kärvistellä päivä kerrallaan.

torstai 16. joulukuuta 2021

Osoitin kovakuntoisuuteni.

Tänään kävin hiihtämässä ja osoitin kovakuntoisuuteni.
Kokonaiset 15,7 kilometriä hiihdin, aikaan 2 tuntia 3 minuttia.
Ehkä lähitulevaisuudessa kerron syyn 'erinomaiseen' suoritukseeni.

Ei kyllä hyvältä näytä lasten ja nuortenkaan kunto.
Move-mittauksissa huonokuntoisten osuus on merkittävä.
Prosenttiosuus oppilaista joiden fyysinen kunto on terveyttä ja hyvinvointia haittaavalla tasolla.

Siitä se lähtee, varusmiesten kunto laskee kun lehmän häntä, mutta paino kyllä nousee.
Coopperin testitulosten huonontuminen vuosiensaatossa.


Kuvat saa suuremmiksi klikkaamalla.

Lihaskunnon huononeminen.


Paino ja pituus.


Kyllä ne miehet vankistuu, mutta lihaskunto laskee, ja juoksemaanhan niistä ei ole juuri ollenkaan.
Siis keskimäärin, löytyyhän aina muutama huippukuntonenkin joukosta.

tiistai 14. joulukuuta 2021

Rojupäivät.

Eilen annoin parikymmentäkiloa lähinnä hävitettäväksi menevää tietsikkatavaraa toisten harmiksi.
Itsellä kun ei enää ajolupaa eikä autoa ole, että olisi roinat alakorkalon jäteaseman elektroniikkalavalle voinut viedä.

Tänään sitten jatkoin kevyemmän elektroniikkaromun hävitystä, tylsiä partakoneita, vanhoja puhelimia, akkuja, kaukosäätimiä joista ei pirukaan tiedä mikä niillä pitäisi toimia, ym.sellaista.
Nämä kun jaksaa kävelylenkillä johonkin kuljetella.

Rautarojua olisi varastossa satojakiloja, mutta niiden rahtaaminen olisikin sitten isompi urakka, jätämpä sen lajittelun vähän kesäisimpiin keleihin.
Niin... jos elän sinne asti.

Jaksaisiko tänään raahautua muutaman kilometrin suksilla, sen jälkeen kyllä pahemmin vetäisi käden turraksi.
Vaihdoehdot olisi siinä, makailisko kokopäivän tv:tä tuijotellen vai yrittäisikö uloilua.
Ei oo meikäläisen mielestä kumpikaan hyvä vaihtoehto.

torstai 9. joulukuuta 2021

Kolmekymmentävuotta sitten, ja taas 2023.

Luin tuolta RDS:n sivuilta että seura järjestää Alatornion Pirkkojen kanssa veteraanien SM-maantiejuoksut 10 kilometrin matkalla vuona 2023.
Hienoa!
Minä en taida enää niitä kisoja olla näkemässä, mutta olin toki mukana kun viimeksi Rovaniemellä ratkottiin veteraanien Suomenmestaruuksia maantiejuoksussa.

Oli vuosi 1993, silloin maantiematkojen Suomenmestaruuksia ratkottiin vain yhdellä matkalla, ja matkan pituus oli 25 kilometriä.
Juoksu juostiin Koskenkyläntiellä kahtena 12,5 kilometrin kierroksena.
Oikaraisen suuntaan juostiin pyörätietä, ja takaisinpäin tietäpitkin.

Klikkaamalla kuvan saa suuremmaksi.
Olin ennen kisaa nopeimman juoksijan ihanneajaksi asettanut 1.23.30, ja kisan nopein Juhani Lakso juoksi täsmälleen se ajan, luulikohan hän ettei lujempaa saa juosta.

Itse uskoin aikani asettuvan 1.25 paikkeille, toisin kävi, puolimatkaan 12,5 km tulin ajassa 42:11 ja sitten tökkäsi, toinen kierros veikin sitten 45:45

Se kesä oli yhtä sairastelua, poskiontelot punkteerattiin useammankin kerran, ja antibiotteja kului.
Lisäksi ekg:ssä tuli käytyä useampikin kerta, kun filmissä näkyi haarakatkos, ja muutakin pompottelua sykkeessä oli. 
Myöhemmin syksyllä todettiin vielä että sairastan astmaa, ja söin kortisonia ihan tablettimuodossakin.
Olen harjoituspäiväkirjaankin vuoden viimeisenä päivänä kirjannut, paska vuosi, vaikka jotkut kisat kyllä kulkivat ihan kivastikkin.

Tulokset tuosta kisasta löytyy tästä osoitteesta.

keskiviikko 8. joulukuuta 2021

Pimeää on pakkanen vähän hellitti.

Säätiedotuksen mukaan pakkaset olisivat lauhtumaanpäin.
Ehkä sarjajuoksukin voidaan järjestää, ellei nyt sitten korona estä järjestämistä.


Itse uskaltauduin tänään lyhkäsen ulkoilulenkinkin suorittamaan, viikkohan tässä on jo tullut seurailtua pakkasmittaria sisätiloistakäsin.


Tänään puhdistin myös haulikkoni, metsästystä en ole harrastanut enää vuosikausiin, eikä oikean silmän näkökykykään olisi useampaan vuoteen enää tähtäyshommiin riittänyt. Paremmin sovellun jo tänne piipun toiseenpäähän.

Muurolan piikillä siinä vissiin ollaan mikä lienee vuosiluku, en tiiä.

Remppasin tänään myös tietokoneita, muutamalta kiintolevyltä tuokin kuva hyppi silmille.
Mulla noita koneita ja koneen raatoja on kertynyt aikalailla, nyt remppasin niistä viisi toimintakuntoon, ja lopuille tuli lähtö tietsikoiden taivaaseen.

Mitähän pirruutta huomiseksi keksis.

keskiviikko 1. joulukuuta 2021

Kun tähään ikään elää.

Kun tähän ikään elää kannattaa otta vastaan kaikki mitä julkinen terveydenhuolto suostuu antamaan.
Tänään minulla oli kolmas koronarokote, ja samassayhteydessä iskettiin myös infulenssapiikki.


Tänään tulee myös täyteen viisi kuukautta, kun muuan sokea autoilija paukaisi kolmiontakaa vauhdilla päälle, ja vielä suojatienkohdalla.

No mitä lääketiede ja Lapin keskusairaala on saanut tehtyä tänä aikana vammojeni suhteen ???..
Ei yhtään mitään !!!..
Samat on vaivat kun kolarin jälkeen, vastaanotollakäyntien väliä on vain jatkettu toivoissa, jospa se vaikka kuolis!..
Edellisestä vastaanotolla käynnistä tulee huomenna kolmekuukautta, ja seuraava käynti on 27.12
Että tälleen se menee, odotellaan kuolemaa....

Tekisi melkeen mieli kysyä lääkäreiltäni miten he omastamielestään ovat onnistuneet tutkimus ja hoitotoimenpiteissään, tässä tapauksessa ?
Mutta kun siinä on pompoteltu lääkäriltä toiselle, eipä siinä kukaan juurikaan kiinostunut ole ollut tuloksien saannista.

No silleen, sairasvakutusmaksuja ja veroja olen maksanut kuitenkin 58 vuotta.
Viranhaltijoiden työn ei kovin tuloksellista tarvitse olla, toista se on oikeissa töissä ja yksityispuolella!
Lähet kyllä maantienmittaukseen ilman korvausta, jos työ ei ole tuottoisaa ja tuloksellista.

Enää ei viitsisi hoitoapua lähteä hakemaan yksityisesti, kun nuo muutkin sairaudet näyttää siltä että lähdön aika on jo lähistöllä.
🐌🐌🐌🐌🐢🐢🐢🐢🐢🐢🐌🐌🐌🐌👎👎👎👎👎👎

Masentaa....
Kunpa kohdallanikin olisi menetelty kuten peurakolareissa yleensäkin.

Turhaa raahata ruhoa mihinkään jos ei sitä korjattua saa.