Ihan tavallinen päivä.

Tänään on sitten tämän vuoden viimeinen päivä, joten toivottelen hyvää ja ureilullista vuotta 2019 kaikille blogini lukijoille.

Se on ihmeellistä miksi siitä tehdään niin suurta numeroa, että saa vuosilukua kirjoittaessaan viimeisen numeron muuttaa?
Huomennahan kaikki on ihan samanlaista kun tänäänkin.

No onhan muutama näkövammainen, ja vähäsormisempi enemmän kun tänään.
Muutama auto ja asunto palaa, ym. pientä harmia rakettien paukuttelu aiheuttaa.
Valtion ja kuntien rahaakin vuodenvaihteessa ammutaan taivaan tuuliin satojatuhansia euroja Suomenmaassa.
Olisiko viisaampaa lahjoittaa nämäkin rahat vaikka kansan heikompiosasille.
Kait se herrojen näkemys on että kansa kaipaa kaikkein eniten pauketta ja sirkushuveja.

Oma kuluva vuoteni päättyy liikunnan osalta vaatimattomiin lukemiin.
Juoksua           2035 km
Hiihto                339 km
Pyöräily           2003 km
Kuntosali           113 t
Harjoitustunnit  431 t

Eihän näin vähäisiä liikumisia pitäisi edes ylös kirjata, mutta mihin peura karvoistaan pääsee.

Lähteekö läskit.

Tuota läskiä on kehoon kevään jälkeen kertynyt reilut 10 kiloa, kun ei ole liikkua jaksanut mutta syöminen on jatkunut samaan tahtiin kun aikaisemminkin.
Kohta ei enää housuja kaapista löydy joiden vyötärön napit kiinni yltäisivät.
Näin ekoloogisena ihmisenä ajattelin, kumpikahan vaihtoehto vähemmän hiilidioksidia otsoonikatoa tuhoaamaan tuottaa, 
Laihduttaa 10 kiloa vai ostaa uudet housut?.

Piti ihan laskutikku kaivaa esiin.

Rasvahan poistuu kehosta uloshengitettynä hiilidioksidina ja vetenä.
Kymmenen kiloa rasvaa poltaakseen täytyy hengittää n.29 kiloa happea, 
Tällöin uloshengitetään 28 kiloa hiilidioksidia, ja poistetaan n.11 kilogramma vettä. 
Nykyautoilla tuolla co2 määrällä ajelee reilut 250 kilometriä, 
YBY:llä vähän vähemmän.

Olisihan siihen tietysti egoloogisempikin vaihtoehto.
Talitiaiset.
Pitää vielä syöskennellä vuodenvaihteeseen asti suklaata, 
harkitsen sitten meneekö lintulaudalle makailemaan, jotta maailma pelastuu..
Vai laihdutanko muuten, vai ostaisiko ne uudet housut...

Vaikeita päätöksiä on elämä täynnä.

Vuosi menee vaihtoon.

Vuosi 2018 on jo niin lopuillaan että voisi jo pienen tarkastelun menneeseen tehdä.
Maraton rintamalla ei Suomessa mennyt kovin hyvin,
2 t 30 minutin alle juoksi vain 8 juoksijaa.
Alle kolmentunnin juoksijoissa alitettiin jo 200 juoksijan raja,
ainoastaan 191 juoksi alle 3 tunnin.
Lapin maratontilastosta niitä 3 tunnin alittajia löytyi vain neljä.

Oma juoksukilometrini tälle vuodelle (2035 km) jäävät vähäisimmiksi 42 vuoteen,
Kun ei huomioida vuotta 2008, jolloin akillesjänne katkesi, silloin 275 kilometriä oli kivun ja tuskan takana.

Itsellä vuoden viimeinen neljännes on mennyt erinlaisten kokeiden, kuvausten, testien ja lääkärissäkäyntien merkeissä ja sama tahti jatkuu heti ensivuoden ensimmäisenä arkipäivänä.

Sitä tuntee usein itsensä kovin pieneksi, vuosien vieriessä kiivaasti ohi, ja oman suorituskyvyn heiketessä vanhuuden ja sairauksien myötä.
Mutta jos kuitenkin toivekkain mielin ensivuoteen.

Lyhyt on vuoden lyhiin päivä.

Entisenä urheilun harrastajana sitä ilahtuu kun tänävuonakin vielä pystyin ennätyksiä parantamaan.
Aamulla painoani punnitessa vaaka näytti 69,1 kiloa !
Koskaan aikaisemmin ei 69 kilon raja ole rikkoutunut, alhaisimmillaan tänävuona paino oli Torresta tulon jälkeen maaliskuulla 58,7 kiloa.

Pitänee siirtyä sumopainin pariin, siellä kutsuisivat vielä 'riisitautiseksi', eikä vartalonmuoto aiheuttaisi julkista hilpeyttä.
Muutenkin sumopaini on hyvä laji, siinä saa olla paljon kotosalla, 
Ainakin ruoka-ajat.

Tänään kuntosalilla vetelehdin koko päivän, auringon noususta auringon laskuun.
Pitkältähän tuo saliaika tuntui kun ei oikein mitään jalkoihin kohdistuvaa voinut tehdä tuon varpaan tähden.

Aikoinaan Oulunseudulla juoksijoita kerääntyi viettämään vuoden lyhyintä päivää juoksemalla auringon nousu ja laskuajan välisen ajan, tuskin enää sielläkään niin juoksuhaluisia elelee.
Oulun seudulla lyhyimmiläänkin päivä kuitenkin on yli 3,5 tuntia.

Tästä se päivä lähtee pitenemään.

Kohden vuoden pimeintä päivää.

Pikkuvarvas on turvonnut ja punastunut.
On niin pimeä että potkaisin aamulla varpaan ovenpieleen kun heräsin, ilmeisesti murtunut, kenkää ei kestä panna jalkaan ollenkaan.

Tällainen pimeys ei miellytä muita kun korkeintaan peikkoja.
Nämä peikot ovat kotoisin vuonojenmaasta, 
Trollstigenin nousu ja Geirangerin vuono tuli tarkasteltua -82 kesälomalla.
On muuten komeet maisemat keski Norjassa.

Joulukin lähestyy uhkaavasti, joten hyvää joulunaikaa blogini lulijoille.

Läpeensä paha.

Olen käynyt rohkeasti kuntosalilla, vaikka pukuhuoneen kaapinovessa varotetaan,
 'kaikki hyvä lähtee sinusta'.
En minä ole siitä välittänyt, minussa sitä hyvää on muutenkin niin minimaalisesti, että tuskin sitä edes huomaa vaikka loputkin lähtisi.

Tänään pesetin auton ja kauppareissulla vein YBY:n vuosittaiseen katsastukseen, ompahan taasen vuodeksi ajolupaa eteenpäin.
Oma ohjastuslupa onkin sitten uusittava kesällä, Nuita lupia pitää kyllä päivittää turhan tiheään.

Onneksi kahvinjuontiin ei tarvita mitään erikoislupaa, menen keitteleen kahvit ja nautin ne ihan joulutortun kera.

Vähän on päivällä pituutta.

Huomenna juostaan RDS:n talvisarjajuoksun joulukuun osakilpailu.

Ennen juoksua vietetään hiljainen hetki Jorma Suonansalon muistoksi.

Jorma oli pitkäaikainen RDS:n jäsen ja tuttu näky talvisarjajuoksuissa, samoin kun muissakin Pohjois-Suomen kisoissa.

Kuvassa Jorma juoksemassa 5000 metrin kisaa Saarenkylän urheilukentällä viime toukokuussa.

Itse olen avannut hiihtokauteni kaksikertaa 8 kilometriä olen ladulla madellut, lisäksi olen vetelehtinyt lähes päivittäin kuntosalilla, ja lopun ajan olen maannut sohvalla tv:tä tuijotellen.

Huomenna onkin taasen urheilua töllöttimessä yllin kyllin, ja pitäähän sitä talvisarjaakin ennättää katsomaan, vaikka nythän päivät ovat kyllä niin pimeitä ettei mitään näe.

Penkkiurheilijan juhlapäivä.

Aamulla käveleskelin kuntosalille jo ennen viittä.
Normaalisti salille menen vasta kuudenaikoihin,
Nykyään viikonloppuisin tulee niin tiiviisti urheilua tv:n kautta, että omat liikunnat on paras tehdä ajoissa pois alta, että voi keskittyä täysillä tv:n tuijotukseen.

Huomenna sama tahti jatkuu, tulee hiihtoa, ampumahiihtoa ja maastojuoksuakin.

Kyllä se hermoston reaktioaika hidastuu näin vanhetessa, ei tasapainolaudalla tahtonut pystyssä pysyä sitten huonostikkaan.
Nuorempana pystyi silmätkin sulkemaan yhdellä jalalla seistessä, eikä tasapaino juurikaan horjunut, mutta suljeppa silmät nyt, lähtö tulee välittömästi.
Ei se hermotus kerkeää enää lihasten pitenemistä ja lyhenemistä tarpeeksi nopeasti kontroloimaan.

On se tuo Mäkäräisen Kaisa kova, voitto tuli taasen, se oli muuten 78 mailmancupin palkintosija, ja onhan niitä arvokisamitallejakin kuusi kappaletta.
Huomenna taasen jännätään, tuleeko mitalleja lisää.

Kuntosalikäynti ja penkkiurheilua.

Kävin aamulla kuntosalilla jotta jaksaa päivän penkkiurheilu session.
On taasen tämä viikonloppu tiukkaa penkkiurheilua tv:n ääressä.
Lillehammerissa hiihdetään ja sunnuntaina lisäksi vielä Valenciassa juostaan maratoniakin.

Valencian maratonilla on kova pyrkimys päästä yhdeksi kovatasoisimmasta ja arvostetuimmista maratoneista maailmalla. Tulevaisuus näyttää kuinka tässä onnistutaan.
Aimon sivuilla juttua Valencian maratonista, niin eipä siitä sen enempää juttua tälläkertaa.

Itsellekkin sähköpostiin on monia Valencian kisailmoituksia tullut, sekä 70%:n alennus tarjouskin osallistumismaksuihin.

Espanjassa kun kisailee sen jälkeen kisailmoituksia sähköpostiin kyllä tippuu jatkuvalla syötöllä.

Itse en koskaan ole Espanjassa täyttämaratonia juossut, mutta puolimaratoneja on hispanjojen maalla tullut taivallettua yhteensä 34 kappaletta, ja kaikki veteraani-ikäisenä.
Paras Espanjanaikani puolikkaalla on 1:10:03 (1987)
ja huonoin 1:34:49 (2018)

Tässä kuva akilleksen kateamisen jälkeen, seuraavan vuoden Kullervomaratonilta.
Olin ensimmäistä vuotta 60 vuotiaiden sarjassa, puolikas taittui 1:21:20
Jotain juoksusta on jäänyt hampaankoloon, kun noin mietityttää, vai kipuileeko akilles.

Mutta nyt TV:n ääreen.