Penkkiurheilijan juhlapäivä.

Aamulla käveleskelin kuntosalille jo ennen viittä.
Normaalisti salille menen vasta kuudenaikoihin,
Nykyään viikonloppuisin tulee niin tiiviisti urheilua tv:n kautta, että omat liikunnat on paras tehdä ajoissa pois alta, että voi keskittyä täysillä tv:n tuijotukseen.

Huomenna sama tahti jatkuu, tulee hiihtoa, ampumahiihtoa ja maastojuoksuakin.

Kyllä se hermoston reaktioaika hidastuu näin vanhetessa, ei tasapainolaudalla tahtonut pystyssä pysyä sitten huonostikkaan.
Nuorempana pystyi silmätkin sulkemaan yhdellä jalalla seistessä, eikä tasapaino juurikaan horjunut, mutta suljeppa silmät nyt, lähtö tulee välittömästi.
Ei se hermotus kerkeää enää lihasten pitenemistä ja lyhenemistä tarpeeksi nopeasti kontroloimaan.

On se tuo Mäkäräisen Kaisa kova, voitto tuli taasen, se oli muuten 78 mailmancupin palkintosija, ja onhan niitä arvokisamitallejakin kuusi kappaletta.
Huomenna taasen jännätään, tuleeko mitalleja lisää.