Tukholman maraton.

Minun päivääni kuului tietysti Tukholman maratonin seuranta tv:n välityksellä.

Susanna Saapunki hienosti viides ajalla 2:31:32

Julius Taskinen 2:26:07.

Suomesta oli mukana n.700 juoksijaa.

Kaikkiaan juoksijoita n. 24 000.

Naistensarjan voittaja Rebeca Chesir Kenia 2:30:58.

Reette Waitz kisaennätys 38 vuoden takaa säilyi edelleen, vaikka reittiä on helpotettu vuosien varrella.

Miesten nopein Elvin Kiptuu Kenia 2:10:45.

Jolla ajallaan kuluvanvuoden tilastossa sijoittuu sijalle 367.

( Nämä tiedot suoraan tv lähetyksestä, en ole niitä itse tarkistanut).

Itse en koskaan Tukholman maratonilla käynyt, vaikka täältä pohjois Suomesta aina porukkaa kisoissa mukana oli.

Liidinkiloppetissa Tukholmassa joskus kävin.

Oma tämä kuluva viikko on ollut vetelehtimistä, pumpusta on ahistanut,

juoksuyritykset ovat vaihtuneet lyhkäsiksi kävelylenkeiksi.

Yrittäisikö vielä tänään pientä ulkoilua, vai panisiko kahvit tulelle, ja jatkaisi vetelehtimistä?.

Paavo Nurmi Games ensiviikolla.

 

Sehän on alle viikko Nurmen Paten kisaan.

Kova oli kaveri juoksemaan.

Paavohan syntyi Suomen suuriruhtinaskuntaan 26.9 1897, 

tämä näin muistutukseksi, että jo silloin juostiin aikoja jotka vielä nykyäänkin on Suomalaisille ihan kovia. 

Kovanluokan urheilijoita on saatu hankittua tämänkin vuoden kisaan Turkuun.

Kiva on lähetystä tv:stä tuijotella.

Ite ei ulkoilemaankaan saa lähdettyä, 

kova kylmä pohjoistuuli pelottaa, tämmöisiä lällärijätkiä, joilla ei ole yhtään sisua.

Sisupastilli keksittiin muuten, vuona 1928.

Hyvä merivesisuihku.

Säätilassa näyttäisi olevan tulossa korjausliike, sateisempaa ja kylmenpää on lupailtu ennustuksissa.

 Luonnon järjestämä merivesi suihku, eikä vaadi kovin isoja aaltojakaan.

Siinähän olisi hyvä ja edullinen suihku, vaikka juoksukisojen järjestäjille.

Näin käynnistyy yleensä minun päivä.

Yleensä herään noin neljänaikoihin, ylösnoustua ensimmäisenä on vessakäynti, on mentävä kuselle..

Sehän on vähän pitempi toimitus, joskus ihmettelen, ’tuleeko se ihan päästä asti’ kun se niin kauan kestää.

Onhan sitä eturauhasta höylättykin, mutta kun siellä on muutakin häikkää, 

kun vain iän tuomaa suurenemista.

Sitten kahvin keittoon, ilman kofeiinia ei päivä käynisty,

Sen jälkeen yleensä avaa tietokoneeni lukeakseni mitä maailmassa on tapahtunut,

ja joko liikekannallepano on julistettu.

Minähän olen saanut koulutuksen Suomen armeijassa, sotatilaa varten.

Aluksi opeteltiin petaamaan sänky että se on kun tiiliskivi, ja ruutukuvioisen päiväpeitteen kuvio on just eikä melkein.

Sitten pihalle ja rivit oli saatava suoriksi kun luodin lentorata, tai tuli ”taakse poistu käsky” ja sehän tuli tapahtua sähäkästi.

Kun nämä tuiki tärkeät sotilaan ominaisuudet oli saatu kuntoon, tulikin koulutus meikäläisen kohdalla tutkamieheksi.

 

No minut sotatilassa pantaisiin tutkalle, ja tällä näkökyvylläni, sitten järeillä tykeillä ammuttaisiin hirveästi tutkan ruudulla näkyvää kärpäsenpaskaa.

Tai ehkä ne sittenkin sijoittaisivat minut esikävelijäksi miinakentille, että saataisiin mies pois muonavahvuudesta.

Sen jälkeen kun huomaan ettei isänmaa tarvitse tänäänkään minua, voikin päivän käyttää johonkin muuhun, vaikka paskansuoltamiseen blokissani.

 Hirveästi se dementiakin nykyään vaivaa, saa hypätä yläkerran ja alakerran väliä yhtenään, sitten kun toiseen kerrokseen pääsee, ei enää muista miksi tänne tulin.

Yksi hyvä puoli muistamattomuudessa on.

Tässä iässä kun mitään positiivista ei enää päivissä ole,

on vain hyvä asia, ettei muista eilistä päivää.

Kuva lauantain Terwamaratonin vitoselähdönjälkeen.

Tässä vaiheessa en enää kisan viimeinen ole, parihenkilöä  on jo ohitettuna.

Toinen kuva, maali jo lähestyy.

Ei ole ihme jos pottuvarpaan kynnet on mustana, kun askel on kengänmittaa lyhempi.

Vesa Kähkölän muistojuoksu.

 

Vesan Muistojuoksu.

Tervolassa juostaan kesäkuun ensimmäinen lauantai 

Vesa Kähkölän muistojuoksu.

Lapin ja kokomaan juoksupiirit muistavat Vesan hienona ihmisenä, kovien juoksutulosten lisäksi.

Tervola lehti 13.5 2026

            

                     

Eilen Terwamaratonia katsomassa.

Eilen sää suosi katsojia Terwamaratonilla, miksei myös juoksijoitakin.

Parasta juoksuvauhtia piti kisassa Chapangwa Lubambo Kuusamon Eräveikoista, juoksemalla puolimaratonin 1:08:39

Minä olin myös paikalla, oli kiva tapailla juoksuhenkistä urheiluporukkaa, 

ja kuvia yritin ottaa, mutta minkäs teet kun näkö on mitä on.

Laskeskelin että lähes 40 % kuvista oli sellaisia joissa näkyi jonkun jalka tai ei ketään, tai sitten kameran säädöt olivat päin 'prinkkalaa'.

Joitakin otoksia panin tuonne nettiin.

Tuo kuvaamiseni nykyään on sitä, että kun yrittää paljon kuvia ottaa, joku vielä joskus ehkä onnistuukin tosin ei aivan priimana.

Kiersinhän itsekkin vitosen lenkin, alun kavelin, ja odottelin että tiellä ei enää niin törmäysvaaraa ole, jonka jälkeen hölkkäilin kohti maalia. 

Kisareissu meni mukavasti, kun pääsin autokyydillä kotia niin ei puolilleöin mennyt reissusta palailu.

Kiitokset kaikille kisareissulla on mukava olla, sielä näkee muitakin jotka on tienpintaa hikikarpaloilla kastellut.

Köyhänmiehen Nykki.

 

Koskaan en New Yorkin maratonille päässyt, 

vaikka olisihan se ollut kiva kokea sekin tapahtuma.

Paikka on kaukana ja kalliiksi olisi tullut sellainen reissu tehdä.

Jouduin tyytymään köyhänmiehen nykin matkaan ja tapahtumaan.

Benidorm.

Siellä kun ei maratonia juostu täytyi käydä kahtena vuona 2013 ja 2014 juoksemassa puolikas.

Minä ja Jukka Villanen

Tänään kävelin Saarenkylän urheilukentälle, istuin siellä puolituntia ja kävelin kotia.

Oli hieno ilma lähes tuuletonta aurinkoista ja lämpötilakin yli 20 asteen, on se hienoa.

Ensiviikolle ennustetaan kyllä kymmenen asteen lämpötilan pudotusta, ja sateitakin.

Lähestyy aika kun juoksijoita Terwataan.

Lauantaina juostaan Terwamaraton.

Missäs ne minun70 luvun alun 

kilpavirsuni onkaan.

Todennäköisin olen siellä mukana, ajattelin kiertää vitosenlenkin startaten muiden lähdettyä etten sokeuttani kompuroi ja joudu satojen jalkaparien tallomaksi.

Vuona 2011 olin puolikkaalla mukana, silloinkin starttasin muiden jo mentyä.

Lähdön aikaan kameran kanssa verryttelypukupäällä vielä kuvailin joukkoa, 

kun luulin ettei se ole vielä puolikkaan lähtö.

Keskipoikelan Pentti sai minut tajuamaan että kyseessä on startti missä minunkin pitäisi olla mukana.

Juoksin autolleni viemään kameraa ja riisumaan vaatetustani,

sitten kajahti laukaus, ja minun oli vielä juostava lähtöpaikalle kiertämään lähtölinja, ennen kun pääsin tavoittelemaan jo reilun parinsadanmetrin päässä menevää kärkijoukkoa.

Siinä puolikkaalla maaliin tuli 1475 juoksijaa, joista minä ohitin 1459 

Onkohan se minun ohitusennätys juoksukisassa ?.

Omansarjani  (60 v.) voittoon kuitenkin ennätin, aikani 1:23:35

Pikkasen se kyrsi tommonen töppäily...

Viimevuona  (2025) Terwassa puolikkaalla tuli maaliin 800 juoksijaa.

><<<>><

Kävin päivällä väsynyttä juoksujolkuttelua tekemässä, kyllä se jalka raapi tienpintaa jos edes pienikin kohouma tiessä oli, mutta tänäänkään en edes meinannut kaatua.

Ei taasen onnistu millään.

 

Ei se ole helppoa nukkuminen, se on taitolaji, tänäyönä se taasen ei onnistu huonostikkaan.

Jerome Drayton.

 Jerome Drayton Kanada.

Kovanluokan maratoonari, jonka menestykästä juoksu-uraa tuli seurattua    seitsemänkymmenluvulla.

Hän kuoli viimevuoden helmikuulla polvileikkaukseen.

Lueskelin juttuja oman aikakauteni kovista ulkolaisista maratoonareista, kun se tämän yön uni loppui jo ennen kello yhtä.

Kokeilin ja harjoittelin myös tuota tekoälyn kirjoitusavustusta.

Tämä teksti ei ole minun kirjoittamaani, vaan tekoälyn sanelustani kirjoittamaa.

Paljon piti korjailla, en osaa oikein kirjakieltäkään puhua, ja välimerkitys ja lauserakenne ei tekoälyn mielestä paras mahdollinen ollut. 

(No siitä olemme koneälyn kanssa samaa mieltä)

Ja kun se minun puhe on muutenkin sellaista epäselvää muminaa.

(Ei muuten meinannut mumiminaa sanaakaan millään hyväksyä)

Kun näin ajattelee aikaa sinne vuosikymmenille, minkä maratoonareista nyt lueskelin, niin ei mikään äly silloin sanelusta kirjoittanut, 

paitsi johtajan konekirjoittajatar.

No niin keittäiskö vaikka teetä ja yrittäisi sitten vaikka vähänaikaa kuitenkin pitkällään olla.

 Huom. nuo erinväriset ja pienemmällä kirjoitetut tekstit lisäsin ihan ite naputellen.

Juoksu uutisia:

😆🔩🔨🔧🔪

Kun se väkiisinmakaaminenkaan ei sitä unta tuonut, tuli aamuyöstä mieleen, pistämpä yhden tietokoneen lihoiksi.

Mulla noita vanhoja tietsikoita venyy vähän joka nurkissa, pistin palasiksi yhden täysintoimivan, jossa minulla käyttöjärjestelmänä oli Linux.

No paljonkos siitä hätä pakeni ja romumäärä väheni, kun nuo alakuvan osat kaappeihin tungin, jos vaikka joskus sattuu tarvitsemaan.

No tuon kiintolevyn varmaan jokupäivä asennan eniten käyttämääni tietsikkaan, vaikka siinä jo kaksi on ennestään, edellisessä purkuremontista lisättynä.

DVD laite kun koneessani on, tuskin se särkyy että varaosaksi voisi käyttää, ja alkaahan se tekniikka olla jo syrjäytymässä tarpeettomana.

Ja noita tuulettimia, muisteja, ym. roinaa vielä vähemmän, mutta kun tällainen 'hamstraajaluonne olen', niin vaikea on mitään hukkaan heittää.

Mutta jos nyt yrittäisi vaikka ruokakauppaan lähtöä.

Oma kesäkauden avaus.

 

Jäätelö on hyvää näin parvekkeella nautittuna.

Kävin kaupungilla juomassa kahvin R-kioskin ulkopöydissä, 

asusteena T-paita ilman mukanaolevaa puseroa.

Toinen kesäkauden vaatimus vähintään 5 kilometrin juoksu T-paidassa ja lyhyillä urheiluhousuilla, tuli myös suoritettua, vaikkakin kävelynlomassa lyhyinä pätkinä.

Niinpä voin sanoa oman kesäkauteni avatuksi.

Koivujen lehdetkin komeanvihreinä, ja lähes jo saunavihdaksi kelpaavan kokoisia.

Kyllä se kesältä jo näyttää, ja mullehan se passaa oikein hyvin.

Hullujahan me ihmiset ollaan.

 Tämän päivän iltalehden juttu taasen todisti, ei järjenhäivää ole ihmisellä.

Eilen aamun pitkälle päivää jatkunut vesisateen jälkeen ajattelin lähteä lenkille, kilometrin juoksun jälkeen iski rytmihäiriötä päälle, käännyin takaisin ja kävelin kotia. Se oli semmoinen liikuntahetki.

Tänään kävin 12 kilometrin lenkin aikaa meni 1 t 20 min 6:40 / km

Mitään törmäily tai kaatumisvaaraa ei tällä lenkillä ollut, mutta tuo vauhti, kyllä se on hitaaksi mennyt.

Siitähän alkaa olla kahdeksankuukautta kun harjoittelun tai sellaisen aktiivisen lenkkeilyn jätin, näin nopeasti se tässä iässä (76) kunto laskee, jos sen eteen ei mitään tee.

Nyt voikin sitten taasen loppupäivän makailla ja oottaa kunnon huononemista.

Yllätys ja kosto.

Eilen tapahtui sellaista mitä ei ole tapahtunut vuosikausiin.

Tunsin iltapäivällä itseni väsyneeksi ja menin makuuhuoneeseen makuulle.

Ihme tapahtui, olin nukahtanut.

Nukuin puolentoistatunnin päiväunet!.

Herättyäni arvelin, tämän vielä maksan kalliisti.

No niinhän siinä kävi menin iltakymmenenjälkeen yrittämään nukkumista, 

unta ei vain kuulunut..

Nyt jo aamu sarastaa eikä unta ole nukuttu minuuttiakaan... 

Tavallisesti iltaisin minulla ei nukahtamisongelmaa ole, 

mutta nukkumisongelma on.

Herään aina 4-5 tunnin kuluttua nukahtamisesta, ja ne oli sitten siinä, ne nukkumiset.

😵😵😵😣

Kansallinen juoksupäivä lähestyy Helsingin seudulla juostaan maratonia ja puolikasta isolla joukolla. Juostaankohan Rovaniemellä maratonia, edes lähivuosikymmeninä?.

                                                                             Esa Tikkanen 192 Markku Jaakola 374

1982 Napapiirinmaratonilla oli kovakattaus puolimaratonilla, mukana oli mm.

Esa Tikkanen (1:08:28), Ari Vehkaoja (1:09:05), Jukka Toivola (1:09:06), 

Teijo Jokikokko (1:09:56), Pauli Häkkinen (1:11:30). 

Se oma aikani maratonilla oli 2:34:47

Joo kuinkahan väsynyt päivä on edessä....

------------------------------------------------

Katselin vielä tuloksia ko. kisasta, en löytänyt pikavilkaisulla kun yhden joka vielä kilpailuissa näkyy, ja se joukko joka on pitkälleen asettunut eikä siitä enää nouse, se oli aika pitkä.

Katsomisen suunta edelleenkin taaksepäin.

Kannattaa katsoa taaksepäin, jos eteenpäin katsoessa näkymä on huono. 

Aamuun herääminen oli taasen hiukan hankalaa, rinnasta puristamista, hengittämisen vaikeutta ja eturauhasen seudulla pakotusta, sitä normaalia.

Aamukahvin juonti vähän helpotti, eiköhän se tämäkin päivä tästä vähän normalisoidu.

Siispä paras katella tänäänkin elämää taaksepäin, kun suunnitella suuria saavutuksia eteenpäin elettävässä elämässä.

Panen tähän alkuun linkin lähes samanikäiseen Lappilais juoksijan haastatteluun, jonka kanssa olen paljon kilpailuja käynyt, siitä voi lukea, mitä kovat maratontulokset vaatii.

Tapio Oivakumpu, Seppo Harjumaa, Olavi Peura, Pertti Nurmela

Tässä kuva piirinmestaruus maastoista 15 kilometriltä Savukoskella.

Mitalijärjestys on valmis jo alkukierroksella, mitä nyt Harjumaan Seppo tuosta välistä kovana kirimiehenä kärkeen siirtyy.

No nyt tähän päivään, tai siis tulevaisuuteen.

Terwamaraton lähestyy ilmoittautukaa mukaan, ja mieluimmin ihan täydelle matkalle.

Minä kierrän vain vitosen siellä porukan häntäjoukoissa, ei tuo näkökykyni muuhun mahdollisuuksia enää anna.

Oulunseudulla olen täyden maratonin juossut neljä kertaa.

1982 - 2:35:47  (Kaukovainiolla PSM-kisa)

1991 - 2:30:22  (Oulumaraton Rotuaari PSM-kisa)

1993 - 2:34:11  (Oulumaraton Rotuaari)

1993 - 2:34:43  (Kempele Veteraanien SM-kisa)

Yleensä Terwassa olen juossut puolimaratonin matkaa.

Kävin ruokakaupassa.

 

Kävin Lidlissä huonot oli ruokatarjonnat siellä, meille Peuroille ei minkäänlaista ruokatarjontaa ollut. 

Digi ja väestötieto virasto, antoi minulle tiedon (päivitetty. 11.5 2026).

Peura sukunimen omistavia Suomessa on  986 miestä ja 1580 naista.

Suomessa yhteensä 2358 henkilöä, ulkomailla 208 henkilöä.

Kuolleita peuroja 949 kappaletta.

No eihän se paljon ole, kun vertaa vaikka Korhosiin,

niitä näkyy näkyi olevan 21 663.

No siinä tulikin minun tämän päivän sivistyspuolen asia hoidettua, 

kun siihen vielä lisää Köpiksen maratontulosten selaamisen.

Hyvin oli Jarkko Järvenpää juossut, alle 2:20

Nyt sitten sopiikin loppupäivä tuijotella tv:tä, ja juoda kahvia.

Siinä se sitten jäkälättömien päivien jäljellä oleva määräkin lähestyy päätepistettään.

Oma kaukainen menneisyyteni.

Siinä eka koirani Hupi.

Oma ikäni n.12 vuotta.

Koirani ikää en tiedä, 

koira ilmaantui syksynaikana kotiperälleni, ja talven lähestyttyä otettiin se meille asumaan. 

Oli hyvä metsästyskoira ja omasi mitään pelkäämättömän luonteen.

Juoksemaan se oli väsymätön ja todella nopea.

Tässä asuntoni viikon arkipäivinä, talvella -66 - 67, (en muista tarkkaan vuotta) 

tein silloin metsätöitä.

Tässä kuvaa vuodelta -75 juoksulenkin jälkeen.

Kuvassa on nähtävissä sen aikakauden tyylistä urheiluasua,

juoksukengiksi parempien puutteessa sai toisinaan kelvata tällaiset kumitossutkin.

Huomaa myös juoksijan ääretön notkeus, sormet yltää melkein nilkkoihin asti, 

kun vähän polvia koukistaa.

Nyt tähän päivään, siinähän jo historiaani tuli että hirvittää.

Pitää yrittää saisiko tälle päivälle vähän ulkoiluakin.

Eilen kävelylle yritin, mutta kova tuuli repi lähes vaatteet päältä, jäi kolmeen kilometriin.

Hyvin talvehtineet.

 

Nämä "juoksijat" näyttävät luottavan siihen, että levossa kunto kasvaa.

Eilen juostiin aikuisurheilijoiden maantiejuoksun SM-kisa 10 km matkalla.

Olihan siellä mukana Lappilaisiakin, Miia Heikura, Marika Tiiperi, Jatta Seppälä, Sakari Taskila, Veijo Honkaniemi, nämä nimet ainakin tuloksista bongasin.

Hyvin olivat juosseet kaikki, uskon että Veijolla on hyvät mahdollisuudet uudessa ikäluokassaan SE-tuloksiinkin useammallakin matkalla, kunhan kesän kunnon viimeistelyt onnistuvat,

(Täyttää 60 v. kesäkuussa)

Tuskin kuitenkaan sellaisiin Espanjalaisen pikkupupun vauhtiin kukaan yltää, ei siinä Suomalainen jäniskään näkisi kun lähdöt, kun Espanjan pupu matkaan starttaa.

Saispa itsensä motivoitua edes jonkinlaiseen ulkoilulenkkiin, eikä kaatuilis tai törmäilis mihinkään.

Tunteeko kolmekymppinen olevansa vanha..

 

Tässä iässä olevat herrasmiehet ovat kyllä omat sarjansa ansainneet.

Mutta minun mielestä sarja 30 v.?

Tuntevatko he tarvitsevansa oman vetraanisarjan. ?.

Kansainvälisestihän ei juurikaan sarjoja kolmekymppisille ole.

Meillä Aikuisurheiluliitto yrittää rahanahneuksissaan heidätkin saada tuntemaan, "olen jo liian vanha oikeisiin kisoihin".

Lauantaina juostaan aikuisurheilijoiden (typeräsana) Suomenmestaruuksista 10 kilometrin tiejuoksussa.

Panen tähän osanottajamäärät sarjoittain suurimmasta pienempään.

(50 v. 37 j.)  -  (45 v. ja 55 v. 30 j.)  -  (35 v. ja 60 v. 21 j.)  -  (40 v. 15 j.)

(65 v. 14 j.)  -  (70 v. 13 j.)  -  (75 v. 6 j.)  -  (30 v. 5 j.)  -  (80 v, 2 j.)

Osanottajamääriä tarkkaillessa näyttää että ei se kovin moni kolmekymppinen vielä tunnu omaa sarjaa kaipaavan.

Itse työskentelin -78 -79 talvella Norjan Vesisaaressa, ja olisin silloin nykysäännöillä siirtynyt veteraanisarjoihin.

En todellakaan tuntenut silloin, olevani iän takia niin vanha, että olisin oman juoksusarjan tarvinnut.

Lenkkeilyt siellä kyllä vähiin jäi, tein pitempää päivää, ja kun asumisjärjestelyihin kuului työpäivän päätyttyä ruokailu, olisi lenkille lähtö mennyt aika myöhäiseen.

Komeat revontulet, silloin kun juoksemaan viitsi mennä lenkillä viihdyttivät.

Kuvatessa kameran linssi vain veti huuruun, oli pakkanen ja kamera oli ollut puseron alla lämpimässä.

(Ja siihen aikaan kuvattiin filmille, kuvalaboratorion automaattivalotukset usein ylivalottivat erikoisemmissa valaistuksissa otetut kuvat.)

Saa siinä lompsaa venytellä.

Huolettaa nuo rikkaiden ongelmat.

Elon Muskin Teslatkin on myyneet hyvin, siitäkin lomsa on paisunut. 

Oikein ilmatiiviisti pakattuna 100 euron seteleitä 1 millimetriin mahtuu tuhat euroa.

500 miljardia on 500 kilometrin korkuinen pino.

Vertailuksi Mount Everest on 8848,86 metriä korkea, elikkä satasia olisi Everestin korkuisia pinoaja n. 56,6 kappaletta.

Voiko tämä nyt olla oikein??.  Kansakoulun matikalla näin se näyttää. Voiko se olla totta.??

Saa korjata jos mulla on tullut pilkkuvirhettä.

1 miljoona mm = kilometri.

1000 €  = 1 mm. 

5 00 miljardia / 1000 € = 500 miljoonaa tonnin nippua 

jaettuna miljoonalla mm = 500 km.

No tulihan sekavasti sanottua, olisihan tuohon voinut selvän laskentakaavankin laittaa. 

Taitaa olla parempi olla köyhä ja kipeä, ei ole ongelmana pelko rahojen homehtumisesta, eikä siitä että Everestille kiikkuja pistäisivät rahoja omiin taskuihin.

Mie en ala mithän lähen kävelylle.

Ei kilpaurheilu helppoa ole.

 

Nyt kun kilpaurheilut on taaksejäänyttä elämää, voi tarkastella kisamatkoilla tapahtuneita monenlaisia kommelluksiakin.

Viimeisenä kisavuotenakin  (2025)  ajattelin käydä Kiimingissä puolimaratonille jonkinlaisen ajan juoksemassa, kun kevään Terwapuolikas meni ihan 'löntystelyksi'.

No se jäi aikomukseksi, elin sokeuttani väärää kellonaikaa.

Kun saavuin rautatieasemalle siellä oli hiljaista kun huopatossutehtaalla kesäloman aikaan, juna Ouluun oli mennyt jo tunti sitten.

Kerran taasen hurautin autollani Pelloon kisoihin, 

Siellä oli kanssa hiljaista, kisa olikin vasta huomenna, 

oli päivät mennyt sekaisin.

Parissa kisassa  (Tunisia, Espanja)  on kaiken mukana olleen omaisuuden voro vienyt, 

Sinne olet jäänyt vain kisa asu yllä ihmettelemään. 

Niiden pienten kärsimyskorvausrahojen  (palkintojen)  metsästyksestä voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta aina on homma hoidettu vaikka olisi vähän aikaa ottanutkin, ja vaivaa vaatinut, kestävyysurheilijoita kun ollaan.

Toisinaan on tuloksia joutunut oikomaan, ja kerran on huijarikin kisan voittajaksi julistettu, vaikka ei omannut lähtöaikaa eikä yhtään väliaikaa, kun vasta kilometri ennen maalia, käytti tuohon viimeiseen kilometriin yli seitsämän minuuttia.

Ei kaveri toki kehdannut palkintojen jakoon ilmaantua.

Niitä itsellä mukana olleita asusteita ym. on kyllä jäänyt kisapaikoille huomattavia määriä, omaa huolimattomuutta.

Kerran mielestäni olin ilmoittautunut neljännesmaratonin kisaan, tulin kovalla loppukirillä maalilinjan ohi ja pysähdyin siihen huohottamaan, ajanottaja sanoi jatka toiselle kierrokselle sinullahan on puolimaratonin rintanumero.

En uskaltanut jättää lähtemättä, ajattelin olenkohan sittenkin ilmoittautunut puolikkaalle?.

No palkintosija tuli siinäkin juoksussa, välikiristä huolimatta.

Samoin niitä kisassa harhaan juoksuja ja muuta ´normaalia' kisatapahtumaa, niitähän sattuu varmaan kaikille.

Mutta hauskaahan se on aina ollut, se kisailu.

Aina kun juoksemisesta puhutaan, kannattaa katsoa video Alisa Vainiosta

Turhia lupauksia.

Olisiko se nyt lupauksien toukokuu.

 Kun synnyin lupausta oli, se on 58 vuotta ja pääset autuaammille metsästysmaille.

Nyt minua alkaa huolettaa, pitääkö se 2020 annettu lähtölupauskaan, vai vieläkö aikovat kituuttaa vanhaa miestä.

Aikapaljon se elinikä on ihmisillä pidentynyt niistä ajoista kun minä synnyin.

Siihen aikaan yli kuusikymppisiä pidettiin jo tosivanhana.

Kun olin sellainen kansakoulun alaluokilla oleva pojannulikka,

Kotikylällä oli yksi nainen joka iältään lähestyi seitsämänkympin loppuvuosia. 

Ihmiset leikkisästi keskenään jutellessaan sanoivat, "Onkohan se luoja unohtanut xxxxxx:n tänne kokonaan".

Niin harvinaista silloin oli että joku pitempään eli.

Itestä tuntuu että 'kroppa' ja terveys on jo sillä mallilla että en panisi pahakseni vaikka se minun lähtövuoro olisi jo lähelläkin.

Huonomuistinen kun suunnon kello.

 

Tämä huono laatuinen kuva kertoo Rovaniemen urheilukentän kunnon 1981

Muisti on niin huono että en ole varma mikä  kisa on kyseessä, luulisin toukokuunkymppi?

Siinä kisassa oli seitsemän juoksijaa, sillä perusteella?

Lopputuloksissa kärjen järjestys Seppo Harjumaa, minä, Rainer Naakka, Jouko Takkinen.

Voittoaika 32:30

Perjantaina aikaa tappaakseni makailin sohvalla tv:tä tuijotellen, välillä kahvia keitellen ja tietokoneella selaillen kaikenlaisia turhuuksia.

Radiosta kuului Haloo Helsingin joku kappale, jossa laulettiin, "voiko ajan tappamisesta joutua vankilaan".

Siitäkös minä säikähdin, ei kai tässä vain vankilaan...

Lähdin lenkille.

Juoksin kahdeksaan kuukauteen pisimmän lenkin 20 kilometriä.

Olinhan väsynyt.

Suunon kello näytti palautumisajaksi vaatimattomat 120 tuntia, viisi vuorokautta!.

No eilen sitten oli etureidet niin kipeät että yläkerrasta rappuja laskeutuessa piti kaiteesta pidellä.

Eikä muuta kun kaupassakäynnin viitsinyt niillä jaloilla liikkua.

Tänään sitten hölkkäsin 8 kilometriä, nyt suunon kello kertoi että 20 tuntia olisi palautusta oltava seuraavaan harjoitukseen .

Sehän per,,, oli ihan unohtanut että mulla jäi velkaa palautumiseen vielä 70 tuntia edellisestä narjoituksesta.

Sehän on huonomuistisempi kun mie ite.

1980 vielä puitakin uitettiin.

Raamatullisia säkeitä.

 

Eilen pienen juoksulenkin kävin.

Loppumatkasta piti jo muistella juoksijan 1000 sivuisen raamatun kirjoituksia,

että jaksoi juosten kotiin asti.

(Tim Noak. Lore of  Running) 

"Kun olet edennyt niin pitkälle, että seuraavan askeleen ottaminen tuntuu lähes mahdottomalta, olet puolimatkassa siitä mihin pystyt."

No juosten tulin kotia asti.

Mutta tällaisen erimittaiset tynkäjalat omaavan ei pitäisi edes koskaan juoksukenkiä jalkaansa sovittaa.

Joskus Torniossa puolikkaan jälkeen.

 Vasemmalla kuvassa esimerkki, 

 tynkäjalka jollaisen ei koskaan  juoksemaan pitäisi alkaakaan, 

 ainakaan kilpaa.

Eilisen Lohijärven vappuhölkän tulokset löytyy

Täältä.

Tänään sitten en taida muuta ulkoilua käydäkään, kun kaupassa käynti, jäätelöä on saatava.

Lapissa niitä on harvassa.

 

Että piti tämäkin päivä vielä nähdä, ettei paljon mitään nää.

Harvassa on.

En tarkoita huononäköisiä, vaan juoksukilpailuja lapinläänissä joita on järjestetty 50 vuotta tai kauemmin.

Tänään kerhoon liittyi Lohijärven vappuhölkkä.

Onko niitä muita kun RDS:n sarjajuoksu, Muurolanpiikki ja nyt mukaan liittynyt Lohijärven vappuhölkkä?

Äkäslombolon ympärijuoksu on muistaakseni järjestetty ensimmäisen kerran 1946, mutta välillä on pitkiä aikoja ollut ettei kisaa ole järjestetty.

Monestikko on kisailtu, sitä en tiedä.

Muita pitkään, yli 50 vuotta järjestettyjä kisoja ei tule kyllä mieleen, Ruskamaraton kyllä lähestyy jo tuota rajaa.

Pitääpä itsekkin yrittää tänään ulkoilulenkkiä, ja illemmalla näkee sitten kuinka Lohijärvellä on juostu.

Sain Koivuniemen Sepolta vinkin. Sieppihölkää on järjestetty vuodesta 1981 lähtien, joten taitaa olla seuraava viidenkympin kerholainen.