Nyt kun kilpaurheilut on taaksejäänyttä elämää, voi tarkastella kisamatkoilla tapahtuneita monenlaisia kommelluksiakin.
Viimeisenä kisavuotenakin (2025) ajattelin käydä Kiimingissä puolimaratonille jonkinlaisen ajan juoksemassa, kun kevään Terwapuolikas meni ihan 'löntystelyksi'.
No se jäi aikomukseksi, elin sokeuttani väärää kellonaikaa.
Kun saavuin rautatieasemalle siellä oli hiljaista kun huopatossutehtaalla kesäloman aikaan, juna Ouluun oli mennyt jo tunti sitten.
Kerran taasen hurautin autollani Pelloon kisoihin,
Siellä oli kanssa hiljaista, kisa olikin vasta huomenna,
oli päivät mennyt sekaisin.
Parissa kisassa (Tunisia, Espanja) on kaiken mukana olleen omaisuuden voro vienyt,
Sinne olet jäänyt vain kisa asu yllä ihmettelemään.
Niiden pienten kärsimyskorvausrahojen (palkintojen) metsästyksestä voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta aina on homma hoidettu vaikka olisi vähän aikaa ottanutkin, ja vaivaa vaatinut, kestävyysurheilijoita kun ollaan.
Toisinaan on tuloksia joutunut oikomaan, ja kerran on huijarikin kisan voittajaksi julistettu, vaikka ei omannut lähtöaikaa eikä yhtään väliaikaa, kun vasta kilometri ennen maalia, käytti tuohon viimeiseen kilometriin yli seitsämän minuuttia.
Ei kaveri toki kehdannut palkintojen jakoon ilmaantua.
Niitä itsellä mukana olleita asusteita ym. on kyllä jäänyt kisapaikoille huomattavia määriä, omaa huolimattomuutta.
Kerran mielestäni olin ilmoittautunut neljännesmaratonin kisaan, tulin kovalla loppukirillä maalilinjan ohi ja pysähdyin siihen huohottamaan, ajanottaja sanoi jatka toiselle kierrokselle sinullahan on puolimaratonin rintanumero.
En uskaltanut jättää lähtemättä, ajattelin olenkohan sittenkin ilmoittautunut puolikkaalle?.
No palkintosija tuli siinäkin juoksussa, välikiristä huolimatta.
Samoin niitä kisassa harhaan juoksuja ja muuta ´normaalia' kisatapahtumaa, niitähän sattuu varmaan kaikille.
Mutta hauskaahan se on aina ollut, se kisailu.
Aina kun juoksemisesta puhutaan, kannattaa katsoa video Alisa Vainiosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti