Olisiko se nyt lupauksien toukokuu.
Nyt minua alkaa huolettaa, pitääkö se 2020 annettu lähtölupauskaan, vai vieläkö aikovat kituuttaa vanhaa miestä.
Aikapaljon se elinikä on ihmisillä pidentynyt niistä ajoista kun minä synnyin.
Siihen aikaan yli kuusikymppisiä pidettiin jo tosivanhana.
Kun olin sellainen kansakoulun alaluokilla oleva pojannulikka,
Kotikylällä oli yksi nainen joka iältään lähestyi seitsämänkympin loppuvuosia.
Ihmiset leikkisästi keskenään jutellessaan sanoivat, "Onkohan se luoja unohtanut xxxxxx:n tänne kokonaan".
Niin harvinaista silloin oli että joku pitempään eli.
Itestä tuntuu että 'kroppa' ja terveys on jo sillä mallilla että en panisi pahakseni vaikka se minun lähtövuoro olisi jo lähelläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti