Yökuppaajan ajatuksia.

Näin vanhuksena vuorokauden pituus on aivan liian pitkä, tuollainen 18 - 20 tuntinen vuorokausi sopisi minulle.

Öinen nukkumisaika jää 4 - 5 tuntiin, ja valveillaoloaika tulee liian pitkäksi usein jo ilta seitsämän jälkeen on tunne että olisi valmis lähtemään nukkumishommiin.

Mutta eihän niin voi tehdä, vuorokauden ajathan eivät kävisi yhteen valoisanajan ja yhteiskunnan vuorokausikierron kanssa.

Nuorempana asia oli toisinpäin, yleensä illalla ei vielä olisi joutanut nukkumaan.

No niin kaikkihan maailmassa on vähän vinksinvonksin, esim. vuorokausihan ei ole oikeanmittainen, sitä täytyy korjailla joka neljäs vuosi lisäpäivällä, ja maan liike radalla sekin riippuu auringon etäisyydestä.

Ja tämä...

Olen ollut aina auringon nousun ja laskemisen ihailija.

Ulkomaan reissuillani voin istuskella merenrannalla seuraamassa auringon laskua, ja aamuisin lenkkini ajoitan niin että olen merenrannalla auringon ponnistaessa uteenpäivään.

Auringon laskiessa päiväntasaajan seutuvilla se putoaa kun kivi veteen, mutta täällä pohjoisemmassa aurinko taistelee vastaan viimeiseen asti, ja ikäänkun ihan litistyy ennen kun meri imaisee sen syvyyksiinsä.

No tämähän on vain optinen harha.

Täällä pohjoisempana aurinko nousee ja laskee loivemmassa kulmassa kun etelässä, joten ilmakehän taitteisuudesta (refraktiosta) johtuen näemme auringon korkeammalla kun se on.

Kun auringon alareuna koskettaa horisonttia, todellisuudessa aurinko on jo laskenut.

Koska valo taipuu alaspäin kohti maata, refraktio on voimakkaampi lähempänä horisonttia, nostaa se auringon alareunaa voimakaamin kun yläreunaa, siksi aurinko näyttää litistyvän ennen kun 'meri imaisee sen'.

Refraktion vuoksi päivä on Suomessa 5 - 10 minunttia pitempi kun olisi ilman ilmakehää..

Ihmeellinen on maailma...

Vääränmittaisen vuorokauden vuoksi vanhus joutuu yöllä tällaisiakin ajatuksia miettimään.

Niin ja onhan auringon valokin jo keskimäärin 8 min 20 sekuntia vanhaa saapuessaan maahan.

Mutta mehän itsekeskeisinä elämme ihmisenaikaa maassa.

Pimeää kun öljylampun aikaan.

 

Minusta tuntuu että elämäni on palaamassa öljylamppuaikaan.

Vaikka kuinka olen lisäillyt valaisimia asuntooni, tuntuu että valo ei riitä, on kun lapsuuteni öljylamppukaudella.

Minun varhais lapsuudestani on jäänyt muisto, kun meille tuli sähköt, joskus viiskytluvun alkuvuosina.

Silloin sähköjohdot oli alumiinipintaisia, (muovi keksittiin paljon myöhemmin).

Sähkömies antoi minulle johdonpätkän ja rypytyspihdit, ja minä pienillä kätösillä sain johdosta rypytettyä täyden ympyrän.

Se on jäänyt mieleen, oli vissiin niin mukavahomma.

Ja olihan se niin ihmehomma muutenkin, kun napista kääntämällä tuli pirttiin valot.!

No onhan se kehitys kehittynyt meikäläisen lapsuudesta ja nuoruudesta aimo harppauksin muutenkin.

Tässä kuvassa olen jo 28 vuotias, ja Thames joen rantamaisemissa katselen sen ajan navigaattorista missä päin se hotelli nyt olikaan, vissiin oli gps singnaali hukassa.

Olisi siinä hulluksi luultu jos silloin olisi sanonut: 

Joskus tulevaisuudessa meillä on taskussa puhelin, tai ranteessa kello,

ja siitä näkee missä on, ja se voi ohjata sinut mihin vain haluat.

No niin nyt tähän päivään...

Tuli mieleen nuo ajat entiset, kun kuulin että ei gps kellotkaan kaikin ajoin itärajantuntumassa ole osanneet juoksijan reittiä piirrellä.

No onhan Kouvolan seudulle jo droonejakin  eksynyt.

Kaipa se naapurivalta kaikenlaista häirintää aiheuttaa meidänkin alueelle.

Kellot kesäaikaan.

 

Se on se aika vuodesta että kelloja on siirreltävä.

Typerää touhua, koko homma.

Jokin aika sitten kirjoitin, kaiken on oltava suurempaa..

Kyllä tuo suurempi tietokoneen näyttö siihen auttoi että teksti on selvempää ja 'haamuteksti' vähemmän häiritsee, mutta tuli toinen ongelma.

Nyt on hiiren kohdistin usein hukassa..

Näen kyllä kokonäytön, ja laajemminkin, mutta se tarkempi erottelukyky ei koko näytön alueelle riitä.

Suurensin kyllä kohdistinmerkkiä, asensin että kohdistimen väri vaihtuu pohjavärin vastaväriksi, ja että kohdistimen ympärille tulee 'aaltovaikutus' ctrl painiketta painaessa.

Mutta kyllä sitä kohdistinta saa hakea katseella näyttöä haravoiden.

Mutta minkäs teet sokea, elämä on.

Vähän hiihtokilpailujen järjestäminenkin tuottaa vaikeuksia, vettä on kohta enemmän laduilla kun lunta. 

Mutta tässä viikonvaihteessa Rovaniemellä hiihdellään Suomen cupin kilpailuja, mutta taidan katsella lähetykset tv:stä, ettei kengät kastu.

No nyt se myrkyn lykkäs.

Minä en sitten vissiin koskaan kuolekkaan?.

Olen koko ikäni kärsinyt matalasta hemoglobiinista, 140g/l arvon olen vain satunnaisesti joskus ylittänyt, (silloin kun on ollut reenitaukoa). 

Nyt tässä jutussa sanottiin matalan hemoglobiinin, pienentävän kuolleisuutta ja aiheuttavan parempaa kuntoakin.

Kyllä se nyt meikäläisen osalle myrkyn lykkäs, tänne jään sokeana haamuna kuljaileen...

Eilen olin kun kilpaurheilija.

Ilmotauduin Terwamaratonille.

Viimevuotisesta kisasta sain palkintona ilmaisen osanoton vuoden 2026 tapahtumaan, ja kun etuuden käyttäminen edellytti ilmoittautumista tämän viikon loppuun mennessä, päätin hölkkäsarjan vitoselle ilmon laittaa.

Jos satun Ouluun tuolloin menemään saattaahan sitä vitosenlenkin vaikka käveleskellä ympäri.

Tänään taidan käveleskellä kauppareissun, tai saisiko aikaiseksi ihan vitosen hölkkälenkin.

No näkkeepähän...

Tasalukupäivä.

Tänään olen 28 000 päivä elämää nähnyt.

Vieläkään en ole saanut selville miten tätä elämää oikein pitäisi elää. 

Ratkiriemukkaat päivät ovat olleet vähemmistössä.

Apuvälineitäkin on pitänyt kehitellä, että hymyilykuvan on saanut otettua.

Mutta ei se elämä mikään katastrofikaan ole ollut.

Joten kai tasalukupäivän kunniaksi voi yhden oluen ottaa, tai kaksi.

Tänään aamulla kävin pienen ulkoilulenkin, kyllä nyt kevääntulossa ollaan paljon edellä viimevuotta.

Vuosi sitten oli näin lumista, nyt tuo pyörätiekin on täysin lumeton.

Lappilais juoksijatkin pääsevät valmistautumaan kevään kisoihin pitävillä alustoilla harjoitellen.

Minun päiväni jatkuu tv:stä urheilua töllötäen, ja omaa kurjuuttani manaillen.

Päivä päivältä kaiken pitää olla suurempaa.

 

Kun näkö huononee kaiken on oltava suurempaa.

Eilen kävin hankkimassa uuden isomman tietokoneennäytön.

Nyt sopii isompia kirjaimia näytölle, jospa siinä sitten tulisi vähemmän luku ja kirjoitus virheitä.

Taitaa olla turha toivo, ainakin tuon kirjoittamisen kanssa.

Tänään yrittelin lenkillekkin.

Juoksua 14 minuuttia 2 kilometriä, 15 minuuttia kävelyä, juoksua 13:43 kaksi kilometriä.

Ei jaksanut, ja pumpustakin ahisti.

Tuo jos mikä tympii, kun etanatkin ohittelee.

Kova viikonvaihde tulossa.

Tuleva viikonloppu on tiivistä tv:n tuijottelua.

On maailmancupin päätösviikonloppu hiihdossa ja ampumahiihdossa, 

samoin halliyleisurheilusta on runsaasti lähetyksiä, ski clascik hiihtokisaa, ym urheilua.

Niin ja Susanna Saapunki juoksee Roomassa maratonin, 

Siitäkin tapahtumasta jonkinlaista lähetystä löytynee netinkautta. 

Oma liikuntani tälle kuukaudelle on jäänyt 4 x 5 km juoksuntapaista, ja 2 x 6 km suksienpäällä seisoskelua.

Vähintään joka toinen päivä on mennyt niin, etten edes asuntoni ulko-ovea ole avannut.

Epäilisin ettei ylikuntoon ajautumisen vaara ole kovinkaan suuri.

Kovimmillaan harjoittelu oli vuona 2007

Tammikuulla Torressa juoksentelin neljässä viikossa 881 kilometriä, ja siinä jaksolla tehoharjoituksiakin oli, sekä yksi puolimaratonin kilpailukin. 

Niin ja ikää ukolla kuitenkin oli jo lähes 58 vuotta.

Eipä siinä paljon ongelle ennättänyt.

Tahdissa mars.

 

Tämän tyylin katsoimme parhaaksi Ruskamaratonilla 1988.

'''''''''''''''''''''''''''''''**************''''''''''''''''''''''''''''

Voi vekkoset, oli silloin jo kannettavia tietokoneitakin, ja kännyköitä.

Yleistä internettiä saatiin odottaa vielä vuosikausia.

Suomi sai ensimmäisen internet-yhteytensä ulkomaille, Tukholmaan, joulukuussa 1988.

Alkuaikoina netti toimi puhelinliittymänkautta.

Laskutus netin käytöstä minuuttihinnalla, ja yhteys niin hidas että konkurssi ehti tulla ennen sivun avautumista.

Hikinauha oli jo keksitty, (kuten otsaltani näkyy) mutta putkihuivi (rätti) odotti vielä keksimistään.

🚴🚴🚵🚵🚶🚶🚶

Mennyt historia tahtoo tulla mieleen, sanovat että silloin alkaa olla tulevaisuus vähissä, kun ajatukset usein menneisyyteen kääntyy.

Leivänmurusia keräillessä.

Tänään kun vaatimatonta juustoleipääni olin syömässä, sokeuttani senkin sain pudotettua pöydältä lattialle, sieltä leivänmurusia keräillessäni tuli mieleen...

Aika hajalleen ne meikäläisen elämän eväsleivät oli siroteltu mistä sai murua rinnanalle keräillä.

Hangosta Jäämerenrannoille ei montakaan kuntaa ole väliin jäänyt missä en työasioilla ole ollut.

Tuossa kuvassa seitentoistakesäsenä olin panemassa risukkoja kuriin Hangonseutuvilla Syndalenin sotaharjoitusalueella.

*******************************

Toisaalta taasen jos näkevä olisin, ensiviikonvaihteessa varmaan suunta olisi Murcia, siellä on kiva kisajuoksu, ja kun on näin sotaisaa aikaakin niin ihan kannatuksen vuoksikin.

Viikonvaihteessa kisoja ihan kivenheitonpäässä Torresta on useitakin, 

Los Montesinosa ja Benijofaarissa, niissäkin on useasti tullut käytyä.

(No kyllä roteva hyvässä lihassa oleva 10-15 kilometriä pikkukiveä heittää, luulisin.

Ja vaikka ei heittäisikään niin ihan kotikisojahan ne kuitenkin on.)

Ja tänäänkään en sitten ulko ovea saanut avattua, tympii tämmöinen, 

ja tressiäkin pukkaa.
 

Kahden kunniamerkin päivä.

Kyllä tässä nyt kelpaa kun kunniamerkkejäkin jaeltiin.

 

Kovin se hövelisti kunniamerkkejä jakeli tuo Garmini.

Johtuisiko siitä kun uuden akun sai, vai siitä kun pitkästä aikaa juoksulenkille pääsi.

Aamulla reilun 50 minuutin lenkin kävin, josta juoksuaikaa vähän alle 45 minuuttia ja juoksumatka 5,5 kilometriä.

Siitä rävähti kunniamerkit yli mailin yhtämittaisesta juoksemisesta, ja siitä kun aamusta olin liikkeellä.

Näkyi siellä aikaisemmin saaduissa kunniamerkeissä sellainen merkki jota en enää pystyisi saamaan, en ainakaan ilman kovaa kemiallista dopingia. 

Voikohan tuo pitää paikkaansa että 2018 olisin onnistunut nukkumaan yhteen menoon kahdeksan tuntia.

No oli miten oli mutta tästä se elämäni 27 989 päivä käynnistyi.

Aina kannattaa kokeilla jotain uutta.

Maratonjuoksukautta odotellessa.

Urheilussa vuosikymmenten aikana valmentautumis näkemys, samoin kun kilpailusuoritukseen valmistautuminen on kokenut paljonkin muutoksia.

Oma maratonjuoksukisaan valmistautuminen - 80 luvulla ja vielä -90 luvun alkupuolella, sisälsi hiilihydraattien tyhjennys ja tankkausvaiheen. 

Vaikka kohdallani menetelmän koinkin hyväksi, en enää vanhempana viitsinyt 'mukavaa miestä' raskaalla tyhjennysvaiheella rangaista.

Ja kun jonkun asian kokee hyvänä, tulee mieleen, jos sen tekisi vielä vähän rajummin, toimisiko vielä paremmin.?

No sitäkin täytyi kokeilla.

Olen siitä kirjoittanut aikaisemmin: 

Kevään lähestyessä kansainväliset kaupunkimaratonit käynnistyvät ja monet Suomalaisetkin niissä juoksevat kauden nopeimmat maratonit, mutta nykyään on jo toiset näkemykset, niin valmentautumiseen kun valmistautumisessa kisajuoksuun, ja kilpa kengätkään eivät ole samanlaiset kun joskus kahdeksankymmenluvulla.

Kehitys kehittyy, ja näin on hyvä.

Mutta se on asia joka pysyy samana, maratonjuoksua varten täytyy ulkoilla paljon.

Lauantaina juostaan talvisarjajuoksu.

Koskenkyläntiellä lauantaina juostaan talvisarjajuoksu.

Lahdessa hiihdetään maailman cupia ja Kontiolahdella ampumahiihtoa, 

siitä meikäläisen pitää valita mitä jaksaa seurata.

Itte en kuitenkaan jaksa mitään liikkumista tänäänkään, luulen niin.

Juoksukykyiset menkää juoksemaan,

Mitä parempaa elämässä voi olla.

Ajatuksia heiltä jotka ovat useinkin lenkkitossut jalkaansa sitoneet:

 "Halusin vain juosta." (Kipchoge Keino)

"Aloin juosta, koska juokseminen on hauskaa."  (Arturo Barrios)

"Parasta juoksemisessa on kaikki."  (John Treacy)

"Saan ilmaista itseäni puhumatta."  (Hicham El Querroudj)

"Juoksu sopii mainiosti yksölliselle luonteelleni."  (Frank Shorter)

"Tunnen oloni aina hyväksi, kun saan harjoitella"  (John Ngugi)

"Parasta juoksemisessa on kilpaileminen."  (Ismail Kirui)

"Juokseminen on niin kaunis ja luonnollinen urheilumuoto."  (Elena Meyer)

"Joka juoksee rakkaudesta juoksuun, ei väsy koskaan."  (Fernanda Ribeiro)

"Minä rakastan juoksemista metsässä.oivon voivani juosta aina, vaikka kuinkahitaast."  (Grete Waitzt)

"Juokseminen on kaikkien urheilujen äiti."  (Khalid Skah)

"Se on ihmiselle yhtä tärkeä asia kun kultamitallin voittaminen."  (Uta Pippig)

"Vaikka sinulla ei olisi suuria lahjoja voit kuitenkin tehdä juoksemisesta elämän pituisen harrastuksen."

"Miehet erotetaan pojista kivun ja kärsimyksen rajalla" (Emil Zatopek)

"Minulle voittaminen ei ole vain maaliin pääsemistä, vaan matka sinne" (Usain Bolt)

"Menestyksen salaisuus on vakaat aikomukset" (Benjamin Disaraali)

Garminin urheilukellotesti.

 

Minun Garmin Feniks 3 urheilukello on niin monen juoksulenkit mitannut, niin matkan, sykkeen ym. arvojen käppyrät piirrelyt että sen akku alkoi olla niin lopussa että ei se tuntia pitempää suoritusta enää jaksanut.

Ostin kellon kun ensimmäisenkerran  Suomessa vietettiin Black Fridayta 2007

Onnistuin Verkkokauppa comista saamaan kellon 99 eurolla.

Ajattelin yrittää pystyykö sokea vaihtamaan kelloon uuden akun.

Kun en enää välttämättä urheilukelloa tarvitse, ja kellolla on ikääkin jo 19 vuotta, niin ei se niin pahajuttu ole vaikka homma epäonnistuisikin.

Ei kun hommiin:

Aikaa se vei, ja lähes puolet ajasta meni pienen pieniä ruuveja etsiessä, 

kun ne katoilivat, tippuivat käsistä, lähes näkymättömän kokoisiin ruuvínreikiin kun niitä yritti sovittaa.

Ja niinhän siinä kävi, yksi ruuvi ei löytynyt, ja kun niin mitättömiä ruuveja en löytänyt väänsin siihen vähän isomman ruuvin, ja muovinen vastakappalehan siitä sitten murtui.

Korjailin sitä liiman kanssa, mutta ei taida kestää??

Kellon sisus on pieniä liittimiä ja kytkimiä täynnä oli siinä tärisevät isot koparat omaavalle sokealle taiteilemista että kellon takaisin kasaan sai.

Latasin akun ja kyllä kello ainakin aikaa alkoi näyttämään, saa nähdä onko kaikki mittausominaisuudet vielä tallella,??

Tuota epäilen eniten, se yksi ruuvi jonka liimasin, irtoaako ja jos irtoaa tuleeko virtakatkoksia.??

Akku maksoi 20 euroa, ja ompahan nyt tullut nähtyä mitä noin viisas kello on syönyt.

Nuoremmalle ja näkevälle suosittelen, kyllä sen akun vaihtamaan pystyy, mutta huononäkösten kanattaa ehkä harkita alkaako moiseen hommaan. 

********************

On maailma mallillaan, ei voi ymmärtää.

Edes Afganistanissa ei saa vaimoa lyödä niin että luut murtuvat.

Ei voi ymmärtää.

On maailmassa maita jossa ei minkäänlaista ihmisarvoa ole.

Testailin tuota Garminia, kyllä siinä mitä ilmeisemmin kaikki toiminnot pelaa kun aikaisemminkin.

Pitäisiköhän minun perustaa kellojen patterinvaihto firma?..

Mainostekstiksi suunnittelin vähän tällaista.

Kellojen patterin vaihdot odottaessanne.

(Ota omat eväät ja makuupussi mukaan)

Työlle 'ajaton' takuu.

Mihin sinusta enää on.?

Surkea olit ja aina surkeammaksi muutut.

Näin se on, mihin minusta enää on.?.

Minä voin sen paljastaa.. 

Tänään tein myös kokeen, kuinka sokea peura selviää Garminin urheilukellotestissä, siitä seuraavassa päivityksessäni.

Tänään kävin myös mittauttamassa silmänpaineet, nähdäkseni miten paineet ovat suhtautuneet vaihdettuun lääkitykseen.

Muuta liikuntaa en tänäänkään harrastanut.

Huomenna paneudun sitten Garmin testini tuloksiin...