Näin vanhuksena vuorokauden pituus on aivan liian pitkä, tuollainen 18 - 20 tuntinen vuorokausi sopisi minulle.
Öinen nukkumisaika jää 4 - 5 tuntiin, ja valveillaoloaika tulee liian pitkäksi usein jo ilta seitsämän jälkeen on tunne että olisi valmis lähtemään nukkumishommiin.
Mutta eihän niin voi tehdä, vuorokauden ajathan eivät kävisi yhteen valoisanajan ja yhteiskunnan vuorokausikierron kanssa.
Nuorempana asia oli toisinpäin, yleensä illalla ei vielä olisi joutanut nukkumaan.
No niin kaikkihan maailmassa on vähän vinksinvonksin, esim. vuorokausihan ei ole oikeanmittainen, sitä täytyy korjailla joka neljäs vuosi lisäpäivällä, ja maan liike radalla sekin riippuu auringon etäisyydestä.
Olen ollut aina auringon nousun ja laskemisen ihailija.
Ulkomaan reissuillani voin istuskella merenrannalla seuraamassa auringon laskua, ja aamuisin lenkkini ajoitan niin että olen merenrannalla auringon ponnistaessa uteenpäivään.
Auringon laskiessa päiväntasaajan seutuvilla se putoaa kun kivi veteen, mutta täällä pohjoisemmassa aurinko taistelee vastaan viimeiseen asti, ja ikäänkun ihan litistyy ennen kun meri imaisee sen syvyyksiinsä.
No tämähän on vain optinen harha.
Täällä pohjoisempana aurinko nousee ja laskee loivemmassa kulmassa kun etelässä, joten ilmakehän taitteisuudesta (refraktiosta) johtuen näemme auringon korkeammalla kun se on.
Kun auringon alareuna koskettaa horisonttia, todellisuudessa aurinko on jo laskenut.
Koska valo taipuu alaspäin kohti maata, refraktio on voimakkaampi lähempänä horisonttia, nostaa se auringon alareunaa voimakaamin kun yläreunaa, siksi aurinko näyttää litistyvän ennen kun 'meri imaisee sen'.
Refraktion vuoksi päivä on Suomessa 5 - 10 minunttia pitempi kun olisi ilman ilmakehää..
Ihmeellinen on maailma...
Vääränmittaisen vuorokauden vuoksi vanhus joutuu yöllä tällaisiakin ajatuksia miettimään.
Niin ja onhan auringon valokin jo keskimäärin 8 min 20 sekuntia vanhaa saapuessaan maahan.
Mutta mehän itsekeskeisinä elämme ihmisenaikaa maassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti