keskiviikko 28. heinäkuuta 2021

UCAM:in miehiä.

Meikäläisen opiskeluaika taisi olla menevää aikaa, kun en niistä yliopistoajoista muista mitään.
En edes opintosuuntaa??
Mutta täytyy kai minun olla UCAM:in yliopiston läpikäynyt, kun noita paitojakin on yksi kaapillinen?

No niin... Siinä se pakollinen kirjoituksen puujalka.

Tänään kun katselin tv:stä olympialaisia huomasin että sielläkin näkyi olevan UCAM:in miehiä.
Kumma ettei ne ole meikäläistä matkaan tahtoneet, paitojahan mulla olisi löytynyt ihan omasta takaa.

Piti cooglettaa... ucamin urheilijoita Tokiossa on kaikkiaan  61 kappaletta, monissa eri lajeissa.

UCAM on  1996 perustettu yksityinen katollinen yliopisto Murciassa Espanjassa.
Mursian hallintoalueella asuu n.1,5 miljoonaa asukasta, ja itse Murcian kaupungissa n.450 tuhatta asukasta.
Yliopisto on urheilijoiden suosiossa, ja Espanjan yliopistojen mestaruusmestarien mestari, kuten he asian itse ilmaisevat. 

Itsekkin tulee Espanjassaollesani useissakin kilpailuissa Murciassa käytyä.

Pitäskö se yritellä nukkumaan.

tiistai 27. heinäkuuta 2021

Vuorokauden tunneista yli puolet kuluu TV:tä katsellen.

Syy noin runsaaseen tv aikaan on olympialaisten, ja myös kolarikipujen ja särkyjen.
Katseluaika senkun lisääntyy kunhan yleisurheilut alkavat.
Nyt on erityisesti seurannassa ollut pyöräilykisat ja nyrkkeily, mutta on myös tullut runsaasti muitakin lajeja seurattua.
Tämänpäivän Potkosen ottelussa en olisi protestoinut vaikka voittaja olisi valittu toisinkin, eka erä Potkoselle, siiten loppui kunto, ja nyrkkeily muuttui painiksi ja sitomiseksi.
Tämänpäivän naisten maastopyöräilyssä Sveitsiläisvoittaja esitti hienoa teknisestitaitavaa ajoa, ja kovaa kuntoa.


Koronaluvut kiihtyvät kovaa vauhtia niin meillä kun muuallakin.

Ei taida Espanjaan olla asiaa ensitalvenakaan, jos nyt siihen asti muutenkaan jaksaa elellä.
Vaivasena särkyjenkanssa eläminen ei tunnu hohdokaalta vaihtoehdolta sekään.

Eilen olin magneettikuvauksessa, elokuunpuolivälinjälkeen on enmg tutkimus.
Jospa niistä näkisi missä hermovaurio on ja voiko sille mitä tehdä.

Asiakkaita ei ole oikein meikäläisenkään kuppilaan näin korona aikaan riittänyt. Tarjoilijatkin on päässeet aikalailla laihtumaan, kun ei ole ruokaakaan riittänyt kun johtajan mahantäytteeksi. 


Orihuelan vuoret aamuauringon punaamana 2018, kun uunonkanssa polkupyörillä polkasimme 32 kilometrin verryttelyt puolikaan juoksuun, ja ei kun loppuverryttelyksi sama matka takaisin Torreen.
 

torstai 22. heinäkuuta 2021

Olympiamaraton Tokio 1964

 Tokion olympialaiset, ne on alkaneet.

Meikäläistä kisoissa kiinnostaa eniten yleisurheilu, mutta muitakin lajeja kiinnostuksella seuraan.
Mutta se maratonjuoksu, niin miesten kun naistenkin se on ehdoton ykköstapahtuma.

1964 Tokion olympialaisissa maratonin ylivoimainen voittaja oli Etiobian Abebe Bikila ajallaan 2:12:11
Tuolloin hänkin omisti jo kengät, neljä vuotta aikaisemmin Rooman olympiamaratonin hän voitti juosten avojaloin.
Abeben valmentajahan oli Suomalainen Onni Niskanen.
Abebe halvaantui autoonnetomuudessa 1969, ja kuoli 1973 aivoverenvuotoon.

Kakkoseksi juoksi Englantin Benjamin Heatley, ohittaen Japanin Kokichi Tsuburayan kovalla loppukirillään.
Ei ollut Kokichin osa häävi Japanissa häviäminen yleisönedessä hopeamitallin aiheutti se että hänestä tuli lähes kansanpetturi.
Myöhemmät vammat ja paineet yksityiselämässä ajoivat hänet itsemurhaan, pyytäen anteeksi ettei voi enää juosta.
Japanissa maratonjuoksu on elämääkin suurempi asia.

Suomalaissijoitukset kisassa:  
Paavo Pystynen kahdeskymmenes ajalla 2:26:20
Eino Valle 28. ajalla 2:27:35

Naisten pisiin juoksumatkahan tuolloin oli 800 metriä.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2021

Lintubongari on outo otus.

Kamtshatkanuunilintu tuli Kilpisjärvelle, välittömästi lintubongareiden autonkeulat kääntyivät kohden Kilpisjärveä aina Hangon niemimaata myöten.
Innokaita on bongarit.
Ite bongasin kerran tämmöisen otuksen jossain itäsuomensuunnan teidenvarrella.

Kyllä se rotanlailla mutustelee miestä kun kesä menee ohi, ilman että mitään voi harrastella.
Kaheksanviikoa kolarikärsimystä ja seitenkaksvuotta muutakärsimystä alkaa olla takana, 
Joutas vaikka kaulan nirhaamaan poikki, mutta kun tuli keväälä investoitua uusiin hampaisiinkin, jäis kallis purukalustokin turhanpantiksi.
Pittää vielä harkita.

Se on myös masentavaa, kun lukee tuota traumaröngtkenkuvan lausuntoa, kolarivammojen lisäksi ei ainuttakaan tervettä elintä näy vanhuksesta löytyvän.
On kalkkia verisuonissa, kystiä useissakin elimissä, suurentuneita elimiä, kokoonpainuneita elimiä, on kaikenlaista pussia ja pattia elimissä ja tietysti runsaasti vanhoja murtumia ja nivelsidevammoja.
Ainoana positiivisena piirteenä voi mainita, riittääpähän kuvasta lausuttavaa.

On se ikävä kun ihminen elää kauemman kun kehokestää.


Niin sitä minun piti vielä sanoman että jos hillastus kiinnostaa nyt on niin hyvä hillavuosi että ei tarvi mennä soille rämpimään, niitä on poimittavissa ihan kaupungin katujenvarsiltakin.

tiistai 13. heinäkuuta 2021

Lähteekö läskit.

Lähteekö läskit? No ei katoo vain olemattomat lihakset.

Siitä on yli maratoninmittainen aika kun painoni on pyörinyt näissä kilomäärissä.
Vuonna 1979 kilpailukauteni paino oli pysyvästi alle 60 kilon, sen jälkeen niitä 60 kilon alituksia on tullut lähinnä maratonin tyhjennysvaiheessa ja maratonkilpailun jälkeen.

Nyt ennen tuota onnetomuutta paino oli 63 kiloa, tämänaamun paino 56 kiloa.
No joutaahan se läski lähtemäänkin, mutta kun se paino näyttää lähtevän olemattomien lihasten surkastumisena.

Tavallisesti lepoon joutuessa paino on pyrkinyt nousemaan ensimmäiset pari kuukautta kilo per viikko. Mutta nyt näin, liekkö syy siinä että opiaatit vievät ruokahalun, ja nuo muutkin kipulääkeet aiheuttavat pahanolon tunnetta.
Aionkin tästäpäivästä lukie selvitä pelkillä reseptivapailla särkylääkkeillä, lähinnä Panadolilla.
En löytänyt kuvaa juoksuista  -70 luvulta jossa ei vaatetus ole peittänyt kehoa, 
Kuva 1980 Lapinlenkiltä, mahaan näyttää silloin oleen jo liikaa juoksijalle.

Pitäskö lähteä käveleksimään hitaasti kauppaan, jäätelöostoksille.

tiistai 6. heinäkuuta 2021

Ei irtoaa hurraahuuto.

Säidenpuolesta kesä on alkanut mahtavasti.

Omaltakohdalta ei hurraahuuto irtoaa vaikka yrittäs kuinka ja paljon.

Jos oli pakko tapahtua, olisi kyllä riittänyt kylkiluiden (1-7-8-9-10) murtumat.
Ei siihen enää olisi tarvittu lisämausteeksi hermovammaa.
Etusormi on tunnoton ja särkyjäkin piisaa ihan omiksi tarpeiksi.

No olkoon siinä päivän valitusosuus, yritämpä vängällä vääntää jotain positiivisempaa.

🐕🐐🐖🐘🐦🐩🚙🚚🚢🚜🚑🚑🚑

Olympialaiset alkavat parin viikon kuluttua 23.7, elikkä samana päivänä kun meikäläisen maallinen vaellus on kestänyt 72 vuotta. Virallisestihan minut on merkitty syntyneeksi 24 päivä, mutta salaa siinä huhuilin päivänverran ilman että olin kirjoissa tai kansissa.

Lizze Armanto
Olisikohan tässä Suomen suurin mitallitoivo?
Vaikka on hänelläkin vaivoja ollut voitettavana.

Pitänee se vielä keittää kahvit ennen yritystä untenmaille.

lauantai 3. heinäkuuta 2021

Kaupunkilaisen luontokuvia.


                                Hai tai joku karalintu.

                         Syönninaikaan kotona ollut jänis.

                                 Kapinenporo.

                      Hirvi

                              Karhu

Eilen käveleksin yhteenmenoon 8 tai jopa 9 kilometriä, käsi ja kylkiluut ei tykänneet.
Olen aikaisempinakin päivinä 6-7 kilometrisiä lenkkejä käveleskellyt, mutta en yhteenmenoon, vaan useampaanoteeseen puistonpenkeillä lepäillen.

Illalla kipuja ja särkyjä oli niin paljon ettei nukkuminen onnistunut, päätin ottaa viellä yhden kipulääkeen, vaikka vuorokausi annokseni oli jo niukasti ylitettykkin.
No sitten tuli paha olo, eikä se nukkumaanmeno vieläkään onnistunut.
Katselin sitten TV:tä, mm. raamatunhistoriallisen elokuvan Exodus, joka kertoi Mooseksesta, se kestikin pitkälle aamuyön tunneille.

Elokuvan jälkeen yrittelin nukkumaanmenoa, ja onnistuin nukahtamaan.
Parin tunnin unien jälkeen heräsin pahaan oloon, oksetti.
Katkenneilla kylkiluilla ei sängystä ylös hypätä, vaan itsensä jaloilleen saamiseksi pitää keinotella varovaisin liikkein.

Niinpä sitten en kerennyt vessaan, vaan puklasin makuhuoneen lattialle.
Ei ollu kiva siivota.
Minun katekoorriassa oksennuksen siivous ei kuulu himohommiin, ei se pääse edes kymppikerhoon.

No kaikesta huolimatta aion tänäänkin kävelylle, mutta puistonpenkkejä hyödyntäen.